Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...
Kommentit (707)
Jaksuja, voimia ja lujia nettiystävähalauksia!!!!!
kokeillaan näin: perhe 5 at luukku piste com ilman välejä, voi kun tää nyt tulis läpi.
Mullakin vähän samansuuntaisia kokemuksia. Edelleen yhdessä ollaan, vaikka välillä kaduttaakin. Meillä miehellä oli toinen nainen.
107 ja kaikki muut, jotka haluatte vaihtaa tuntemuksia/kokemuksia, s-postin pitäis olla auki.
Ajattelin, että onpas outoa, ettei yhden ehkäisyn pettämisen jälkeen ole tajunnut vahvistaa ehkäisyä jne.
Vaikka ihan omassa päässäni näitä ajattelin, niin haluan silti pyytää Sinulta anteeksi!! En todellakaan ollut tutustunut tähän ketjuun ennen sen toisen ketjun lukemista, joten en tiennyt, mikä on koko totuus.
Tämän luettuani ymmärrän, mikä oli tilanne, ja haluaisin koko sydämestäni toivottaa Sinulle ja lapsillesi paljon voimia kaiken keskellä!! En pysty edes kuvittelemaan, mitä tunnet juuri nyt, saatikka mitä lapsesi tuntevat.... Varmasti aivan kamalaa...
Muista, että sun neljä (+masuasukki) pientäsi tarvitsevat sua nyt enemmän, kuin koskaan, ja että te selviätte kaikesta ihan varmasti! Kuten tästäkin ketjusta on huomattu, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy, ja hyvinhän tässäkin ketjussa kirjoitelleet ovat pärjänneet :). Naiset on loppujen lopuksi tosi vahvoja olentoja.
Vielä kerran kovasti anteeksi, ja oikein roppakaupalla tsemppiä!! :)
Mutta silti tuli vähän hyvä mieli kun kerrankin naiset pitävät yhtä tällä palstalla.
itsekin olen erittäin seksuaalinen, mutta sinkkuaikana olin lähes vuoden ilman miestä ja tuskin säkään heti vauvelin syntymisen jälkeen sitä hingut. Hoidat nyt asiasi kuntoon ja ennenkaikkea teet sille ukolle selväksi, että Goodbye, älä missään nimessä vongu sitä takaisin, miehet on kuin raitiovaunuja, kun yks menee, niin seuraava tulee. Halit sulle!
Ap muista että kun sovit lasten tapaamisista niin sovi et mies ottaa kaikki aina kerralla luokseen. Vauvaa tietkin vain sinun läsnäollessasi kunnes olet lopettanut imetyksen. Tulet huomaamaan et sinulla on enemmän aikaa itsellesi kuin koskaan ennen. Mies herää katumaan kun huomaa ettei kuopukseen ole samanlaista suhdetta kuin muihin lapsiin, ei synnytystä, ei vauvan hoitoa ei mitään kunnes kuopus on imetetty. Mies tulee vielä rukoilemaan uutta mahdollisuutta jos on koskaan lapsia halunnut ja jos niitä rakastaa. Voimia kovasti ja elämäsi tulee kyllä helpottumaan paljon. Rahasta voi olla tiukkaa mutta min elarit + lapsilisätkin on ihan ok.
Aina on mahdollisuus käyttää kortsua. Onko nainen jotenkin enemmän vastuussa siitä, että seksistä tulee lapsia ja syyllinen eroon, jos lapsia on enemmän kuin tavalliset kaksi?
AP:lle tsemppiä! Nyt sun on pakko jaksaa laittaa ukolle rajat. Näytä sille, että nyt pelataan sun asettamien sääntöjen mukaan. Menköön äidille täysihoitoon, mun kokemuksen mukaan aikuinen mies ei jaksa olla äitinsä luona kovin montaa päivää. Miten muuten anoppi suhtautuu poikansa vastuuttomuuteen?
En nyt lukenut koko pinoa, mutta tiedän niin tilanteen jossa olet parhaillaan. Minulle kävi samalla lailla kuukausi sitten. (Raskaana en ole, mutta pienin, vauva on vielä alle 1 v.)
Aika laidasta laitaan sait vastauksia, mutta minulla särähti silmään se että parissakin viestissä puitiin sitä mitä miehen olisi pitänyt tehdä tai miten tai milloin sen olisi pitänyt asiansa esittää. Älä odottele ihmeitä tai anteeksipyyntöjä mieheltä jos ei niitä kerjäämättä ala kuulua. Jos ei mies osaa olla empaattinen ja ihmismäinen edes tällaisessä tilanteessa niin jätä koko ukko sitten omaan arvoonsa.
Minäkään en uskonut toiseen naiseen, mutta niin vain sitten sellainen oli. Toispuolella maapalloa, työmatkalla tavattu, ja netitse pitivät yhteyttä.
Ethän ainakaan missään tapauksessa sorru uhriksi tai marttyyriksi. Mies näemmä elää omaa elämäänsä, sinullakin on lupa siihen. Ja ota apu vastaan mistä ja kenen taholta sitä vain tarjotaan. Usko pois että kaikki ovat vilpittömästi puolellasi tässä asiassa.
(Netistä löytyy sivuja eroperheille, kriisistilanteesta toipumiseen, käytännön mm. mitä vain tarvitsee niin kannattaa etsiä.)
Ja se neuvola, itselläni menivät yöunet, ja kun sitten valvottuani vuorokausia putkeen hoipuin vauva kainalossa neuvolaan, sain juuri sitä apua mitä siihen tilanteeseen tarvitsin.
Minulla mies ilmoitti erosta kk sitten, nyt loppuviikosta saan oman uuden kodin avaimet käteen ja eropapereista viimeiset allekirjoitetuksi. Niin se elämä nyrjähtelee, eikä aina pahempaan suuntaan.
Vierailija:
no jaa-a.. meillä mies halus lasta mua enemmän jopa jos niin voi sanoa. tavallaan ylipuhui minut lapsentekoon, toki olin itsekin sitä jo miettinyt, mut oisin ootellu kuitenkin vielä.. ja niin vaan kävi että alkoi ukkoa omat menot kiinnostaa perhettä enemmän ja kahden jäätiin lapsen kanssa. että eipä se aina mee niinkään..
ja kun sen saa, alkaa pilettäminen kiinnostaa vastustamattomasti. Se ei ole sen naisen syy, joka ne lapset synnytti.
Tulin pikaisesti käymään, kohta pitää lähteä lääkäriin ja hoitamaan asioita.
Eilen viimesen viestin tänne kirjoitettuani mies pälähti yhtäkkiä kotiin (vaikka piti tulla vasta paljon myöhemmin), kysyin että kuinka tuli nyt jo, niin vastas että on niin väsyny ettei pysy pystyssä. Väsyny, siis eihän niiden ylitöiden pitäny väsyttää millään tavalla, minähän se väsyttävä olen????!!!!!! Mies tuli halaamaan ja antamaan suukon otsalle, meni sitte nukkumaan??????!!!!!! Olikohan vanhasta tottumuksesta/hetken mielenhäiriö vai jotain muuta (väsymys houreissa)?
ap
Kukaan ei todennäköisesti halua miestäsi. Mies jolla on 5 lasta ja jättää perheensä ei ole mikään saalis naisten markkinoilla. On eri asia olla äitipuoli yhdelle tai kahdelle mutta että viidelle lapselle joka oma äiti on elossa. Ei kiitos! Toisekseen vaikka mies olisi pieni tuloinen ja maksaisi minimiä niin on se kuitenkin 600e ja jos tulot on pienet niin eipä ostella taloja tai autoja yms. Toisaalta taas suuri tuloinen maksaa tulojensa mukaan joten ei jää paljoa käteen. Tuskin ainakaan on varaa lisää lapsia hankkia joten siinä meni se mahdollisuus perheeseen. AP sä olet aika vahvoilla sanoisin ja sun elämä ei oikeastaan edes huonone, kun saat lisää OMAA AIKAA...
kai se luolamiesbiologia on niin selkäytimessä, eli lisääntyminen ja naaraat hoitaa pesueen?
Minunkin mies heittäytyi ylimieliseksi paskaksi yht' äkkiä, syynä oli toinen nainen...
Voimia ap. lle ja miehellesi toivon kunnon opetusta!
Oma mieheni ilmoitti minulle 6v sitten yhtäkkiä, että rakkaus on loppunut 13 vuoden yhdessäolon jälkeen ja hän on tosissaan, oli miettinyt asiaa pari kuukautta. Meillä oli silloin vajaa 3kk:n ikäinen vauva ja 4 v lapsi. Luin noita sinun kirjoittamiasi asioita ja muistan, kuinka tunsin aivan samoin kuin sinä. Olin erittäin rakastunut mieheeni ja asia tuli todellakin aivan puun takaa. Myös hän väitti, ettei ole uutta kumppania ja nyt myöhemmin hän on edelleen sanonut, ettei ollut ketään, tiedä häntä.
Sain omilta ystäviltäni silloin paljon tukea, he asuivat kaikki toisella paikkakunnalla, nämä sydänystäväni siis. (Sinä saat tukea ainakin täältä)
Mies yritti ensin asettaa jotain ehtoja ja meinasin niihin suostua, koska koin, että hän on " se minulle tarkoitettu" mies ja rakastin häntä niin paljon, olin valmis uhraamaan itseni, kun vain saisin hänet " pitää itselläni" . Onneksi joku viisas sanoi minulle,nyt et anna periksi,muuten olet aina se kynnysmatto ja kohtelu pahenee ajan myöden.
Päätin, että perkele MINÄ OLEN VAHVA, minä pärjään, mutta pärjääkö hän? Sukuni ja ystäväni asuivat siis eri paikkakunnalla ja pakkasin kaikki omani ja lasten kamat ja häivyin. Kävin ilmoittamassa sossussa tilanteen, ettei mies voisi milloinkaan syyttää, että olen " kaapannut" lapset. Ajattelin ja rukoilin kuitenkin kaiken aikaa, että mies tulisi katumapäälle... Onneksi ei tullut!
Alku oli tosi vaikeaa ja minä selvisin siitä voittajana. Kolme pitkää vuotta haikailin ja toivoin, että hän haluaisi perheensä takaisin. Kun vihdoin annoin muille miehille mahdollisuuden, ei aikaakaan kun löysin rinnalleni mitä ihanimman miehen. Nyt olen onnellinen ja odotan yhteistä lastamme. Silloin ajattelin, että en voi koskaan olla enää onnellinen. Mutta voi miten väärässä olin, en silloin ehkä edes tiennyt mitä todellinen rakkaus on, vaikka niin luulin.
Toivon sydämeni pohjasta sinulle voimia. Neuvoni on yksinkertaisuudessaan; jätä se mies, heitä hänet ulos asunnostanne mahdollisimman pian. Ajattele itseäsi ja lapsiasi, te pärjäätte, mutta pärjääkö miehesi?
ala nyt elää omaa elämääsi, pärjäät kyllä lasten kanssa ja löydät todellisen rakkauden joka kantaa lopun elämääsi.
t. saman läpi käynyt.
tule kertomaan miten eka yö sujui
Toivon, että tilanne selkiää mahdollisimman pian ja pääset eteenpäin elämässäsi. Voimahalaus sinulle ja lapsillesi. Muista pyytää apua läheisiltäsi.
Miehesi " pakeneminen" äidin helmoihin on kyllä naurettavuuden huippu ;DDDD