Miksi masentuneita halveksitaan?

että masentunut ei välttämättä ollenkaan tiedä mikä on se asia joka masennuksen aiheuttaa. Jos esimerkiksi perfektionisti masentuu, hän kuvittelee että vain suorittamalla LISÄÄ masennus katoaa, kun lisäsuorittaminen itse asissa vaan ruokkii sitä. Eli yritykset parantaa itse itsensä vaan lisää masennusta. Jos on ihan lapsesta asti sisäistänyt toimintamallinsa selkäytimeen, ei osaa edes kuvitella mitään muuta tapaa toimia. Jos terapeutti sitten yrittää saada potilaan näkemään valon, tämä ei vaan pysty siihen. Mitä, minäkö suorittaisin vähemmän! Mutta jos niin teen, niin sittenhän voin vaan huonommin ja tunnen itseni vielä entistäkin luuserimmaksi!!!



Perfektionisti ei vaan kerta kaikkiaan TAJUA mitä se elämänasenteen muuttaminen tarkoittaa. Jos hän yrittää ottaa rennommin, hän rupeaa oitis laatimaan rentoutumissuunnitelmia ja hallitsemaan kaikki mahdolliset rentoutumistavat. Rentoutuminen muuttuu oikein työksi. Tajuatteko mitä tarkoitan? Koko ajan perfektionisti ihan oikeasti YRITTÄÄ voida paremmin, näkee vaivaa sen eteen. Luin jostain, että noin 30-50-vuotiaana tällaiselle ihmiselle tulee seinä eteen. Mun tapauksessa suorittamista oli lähemmäs 40 vuotta yritetty, kunnes viimeinkin meni kaaliin että näin tästä ei tule mitään.

t. yksi perfektionisti sen kolmenkympin rajan ylittänyt jolla seinä vastassa, ja aina kun oppii löysäämään niin toisesta päästä kiristää



ja tän palstan kommentit sais jättää omaan arvoonsa

elämässä elävässä on samanlaisia ellei pahempia ihmisiä valitettavaa kyllä

Eli ihan _fyysinen_ syy.

että olen myös ruvennut ajatelemaan että vaikka ihmisellä olis käytössään maailman paras asiantuntemus, ihminen ei ehkä parannu ennen kuin on käynyt tietyssä pisteessä. Sitten vasta kun ei ole enää yhtään energiaa yrittää ylläpitää sitä vanhaa rakennelmaa, ihmisen psyyke suostuu viimein päästämään irti suojauskeinoistaan ja asettuu alttiiksi sille mitä se pelkää eniten.

Ja ennen sitä tiettyä pistettä kaikki parantumisyritykset on pseudoparanemista, ja yritykset muuttua sijoitetaan tasan siihen samaan vanhaan viitekehykseen. Ahaa, minun pitää siis lakata suorittamasta ja yrittää rentoutua, ajattelee perfektionisti. Minäpä selvitän oikein perusteellisesti mitä rentoutumismenetelmiä on tarjolla! Teen itselleni aikataulun! Katsotaan, kerran päivässä teen tai-ji-harjoituksen, sitten keskipäivällä joogaa, ja illalla pilatesta. Kun teen tätä joka päivä, minulla menee kohta to-de-la hyvin! Sitten minusta tulee menetyjä, ja hei! kun olen rikas ja kuuluisa, voin kertoa miten jossain vaiheessa voin huonosti, mutta onnistuin löytämään itselleni uuden rentoutumisen tien ja nyt olen hurjan menestynyt!



Ja potilas paranee. Not.

mutta jotain lievää masennusta en vaan tajua. Siis sitä että joku ei vaan jaksa nousta sängystä tai tehdä mitään järkevää - ihan niin kuin se aina olisi helppoa terveillekään nousta sieltä sängystä ja suorittaa taas yksi päivä. Itse olen ollut masennuksen rajoilla vuosien väsymyksen ja ISON univajeen takia, mutta silkalla tahdonvoimalla vetänyt rutiinit läpi vaikkei yhtään olisi huvittanut. Ja yllätys yllätys: lopulta elimistökin uskoo että elämä voittaa! Varsinkin jos viettää aikaa auringossa. Siksi ärsyttää joskus kaikenlainen masennuskitinä. Kuten sanotaan, no one said it would be easy.

huomaamattani kun aamulla aina kovasti väsyttäisi eikä millään viitsisi pistää päivän rumbaa käyntiin. Kummasti olen kuitenkin ilman lääkkeitä ja terapioita selvinnyt ilman itsetuhoisuutta. Taidan alkaa kallistua siihen mielipiteeseen, että masennus on usein ihan vaan laiskuutta.

Voin herätä täydet 8 h nukkuneena aamulla ilman herätyskelloa enkä meinaa päästä ylös, koska elämä on tarkoituksetonta, ei ole mitään syytä miksi nousisin.

Minulla on pari kaveria jotka ovat sairastaneet vakavaa masennusta, molemmat olleet sen takia mielisairaalassa. Toinen vietiin sairaalaan kun oli kuukauden maannut sängyssä, ei jaksanut edes nousta sängystä vessaan (ämpäri sängyn vieressä). Laihtui tuona aikana alipainoiseksi, vaikka vanhemmat toivat joka päviä ruokaa. Hoitoon saaminen vaan kesti ja kesti ja kesti...

niin se ei ole masennusta, mutta jos laiskuuttani vaan jään sinne makaamaan niin silloin olen masentunut. Juupa juu. Ainoa ero minun ja masentuneen välillä on se, että minä en ole antanut periksi. Voin sanoa, että monta kertaa olisi tehnyt mieli.

- Onko mielestäsi tärkeää ja merkitystä sillä että nouset?

- Keksitkö jotain muuta tekemistä, jota mieluimmin tekisit jos ei tarvitsisi ryhtyä niihin tylsiin juttuihin?

Kyllähän esimerkiksi jokainen vanhempi tietää että on lapsille tärkeää ja merkityksellistä että hän nousee sängystä, mutta silti vaan ilmeisesti joku vanhempikin jää sinne sänkyyn makaamaan. Ja tietenkin se sänkyyn jääminen olisi mukavampaa kuin nouseminen, mutta tietäähän sen lapsikin ettei sänkyyn voi jäädä koko päiväksi... Eli itsekuri ennen kaikkea, sillä moni masentunut pötkisi pitkälle.

Saako itsekurilla myös muut fyysiset, kemialliset häiriöt kuriin, esim. laktoosi-intoleranssin, allergiat, diabeteksen? Vai vaan ne kemialliset häiriöt jotka ovat aivoissa?

ja se mitä tästä saat on oman egon kohotus. Minä olen ollut on/off-masentunut vuosia. Noina vuosina olen parempina aikoina mm. noussut vauvan kanssa aamulla vaikka olen joutunut yöllä heräämään muutaman tunnin välein. Tuohon aikaan en ollut masentunut. Olen suorittanut korkeakoulututkinnon hyvillä arvosanoilla ja tehnyt sen eteen aivan helvetisti töitä. Olen kiireisinä aikoina työssä tehnyt kerran 24 h putkeen, sitten vielä 6 tuntia päälle puolen tunnin torkkujen jälkeen. Säännöllisin väliajoin silti masennun, siitä huolimatta että harrastan todella paljon liikuntaa. Eli käsityksesi mukaan minuun iskee silloin laiskuus?

täällä on näitä viisaita jotka sanoo että mulla mitään masennusta ole. Olen nimittäin sitten vuosia kärsinyt turhasta. Nousen kyllä joka päivä sängystä kuuden jälkeen kun ensimmäinen lapsi herää, hoidan kaikki lapseni kotona, käyn kerhoissa teen ja meen. Laitan ruokaa...Ja silti, silti olen ollut väsynyt, rasittunut, kyllästynyt jatkuvaan hermostuneisuuteni, mikään ei ole tuntunut miltään, mistään en ole saanut iloa, edes lapsista. Olen siis ollut kaikkea muuta kuin ulospäin masentunut, mutta sisältä niin rikki. Ja silti olen yrittänyt ja yrittänyt. Kunnes annoin periksi - lasten takia oli pakko. Ei voimat loputtomiin riitä, eikä se ole laiskuutta. Hankin itselleni lääkityksen, ja ainoa mitä nyt kadun, on se, että en tehnyt sitä aiemmin. moni asia olisi varmasti mennyt paljon paremmin, lapseni olisi säästyneet monenmonelta huudolta, riepottamiselta jne...Samoin mieheni. ja olisin nauttinut enemmän näistäkin vuosista. Mutta siis olen laiska...en masentunut...........

Oli lapsia tai ei. Se juuri on väsymyksen ja masennuksen ero. Daiju.

Normaalit ihmiset ei, koska tietävät, että kyse on sairaudesta, joka voi puheta kelle tahansa.

On kiva kun voi tuntea itsensä niin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin nuo laiskat ihmiset. Ja kannattaako nyt leikistä suuttua. Mutta tosiasia on, että tällaiset puheet tekee aivan järkyttävää hallaa. Joskus ei millään jaksaisi tätä mielenterveyshäiriöhin liittyvää suunnatonta tietämättömyyttä! Olen satavarma siitä, että maailma muuttuisi oikeasti hirmuisen paljon paremmaksi paikaksi, jos ihmisillä olis edes alkeelliset tiedot psykologiasta. Ihmiset olis ensinnäkin armollisempia toisiaan kohtaan, ja jo se auttaisi monta ihmistä voimaan tosi paljon paremmin. Häpeä ja peittely ei auta ketään. Ihmiset hakisivat apua ennenkuin ollaan siinä pisteessä, ettei enää jaksa. Lisäksi ihmiset tulisivat huomattavasti paljon paremmin toimeen keskenään. Johan tämäkin palsta sen todistaa, että ihmisten keskinäinen kanssakäyminen on täynnä aivan naurettavia ennakkoluuloja.

En mitenkään halua väheksyä masentuneisuutta, vaikka ilmeisesti minun haluttomuuteni nousta sängystä on jonkun mielestä vähemmän perusteltua kuin jonkun toisen haluttomuus nousta sängystä vain sen takia, että olen onnistunut pakottamaan itseni nousemaan sieltä. Ja mitä siihen tulee, että joku tekee töitä pari vuorokautta putkeen, luulisin että tällaisella henkilöllä on ongelmia omien rajojensa ymmärtämisessä, jolloin " masennus" voi olla elimistölle ainoa tapa saada lepoa. Ja todella uskon niin että ainakin lievät masennukset hoituisivat parhaiten tiukalla rutiinilla ja itsekurilla, ainakin omalla kohdallani tämä on toiminut, mutta anteeksi kun halusin auttaa muitakin näkemään tämän aika itsestäänselvän asian. Nykyihmiset ovat vaan niin plösöjä että mitään tylsää ei viitsittäisi tehdä (minä myös).

Vierailija:

Nuo kysymykset eivät ole oikeat.

Kyllähän esimerkiksi jokainen vanhempi tietää että on lapsille tärkeää ja merkityksellistä että hän nousee sängystä

Tieto on eri asia kuin tunne. Ja järki häviää aina tunteelle.

Masennus syö ihmisen elämästä merkityksiä. Ihminen jaksaa vaikka mitä niin kauan kuin tuntee tekevänsä jotain tärkeää ja merkityksellistä.