Lue keskustelun säännöt.
Olenko " huono" äiti??? Lapsen harrastamisesta..
07.04.2008 |
poika 6 vee haluaisi alkaa harrastamaan jääkiekkoa.
Ok, meidän paikkakunnalla olisi hyvät mahikset sitä harrastaa, mutta:
- harkat 2 kertaa viikossa
- talven aikana pelejä viikonloppuisin
- poika aloittaa ekaluokan syksyllä
- tarkoittaisi sitä että notkuisin pikkuveljen kanssa kaukalonlaidalla
- tarkoittaisi myös että me vanhempina sitoutuisimme talkoisiin jne.
Poika tykkää liikunnasta, harrastamme koko perheellä laskettelua ja leikkimielisissä kisoissa ja suomi-slalomissa poika on pärjännyt ihan hyvin. Tähän emme ole säännöllisesti harjoitelleet vaan käyneet rinteessä kun ehdimme ja jaksamme. Luistelemassa käymme, pyöräreissuilla, hirvi- ja lintumetsällä jne jne.
Harrastamme montaa asiaa, mutta niin että touhuamme koko perheellä eikä niin että vain yksi harrastaa ja loput seisoo kaukalon laidalla ja katselee.
Jotenkin tuntuu kurjalta " kieltää" jääkiekkoon meno, mutta poika haluaisi tehdä kaikkea ja pelkään että väsyy liikaa, jos vielä ottaa jääkiekon harrastuksekseen jossa harkat pari kertaa viikossa ja pelit päälle.
Voi kun lapsille olisi myös samanlaisia porukoita kun aikuisilla, eli olisi aika ja paikka johon halukkaat voisivat mennä pelailemaan ilman sen suurempia tavoitteita.
On tämä vaikeaa kun tarjontaa on...
Kommentit (7)
Poika haluaisi aloittaa. Syksyllä sitten aloitetaan, jos vielä kiinnostaa. Voi vain innostus nopeasti lopahtaa, kun muut ovat harrastaneet jo parisen vuotta ja ovat varmasti taitavampia. Koulu alkaa myös syksyllä.
Meillä periaatteena on se, etä jos kovasti kiinnostaa, saa aloittaa. Mutta eipä nuo tenavat mitään himoharrastajia ole, joten kyllä sen jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahkeet, myös näiden harrastamisasioiden tiimoilta!
Huonompaa se minusta on uuvuttaa lapsi harrastustaakan alle, koulun aloituskin on teillä vielä edessä.
tarjotusta paikasta taitoluistelun kilpailuryhmään.
Syynä se, että 6-vuotiaalle mielestäni (yksipuolisesti yhden lajin) harjoitukset 4-5 kertaa viikossa olisivat olleet liikaa yhdistettynä syksyn koulun aloitukseen.
Kyllä vanhempien tehtävä on asettaa rajat tässäkin asiassa vaikka olisi kuinka kunnianhimoinen. Näitä meidän Maijalla on joka ilta joku harrastus kun se niin kovasti tykkää siitä ja siitä ja siitä ja Maija on kokonaiset 5 vuotta.
Eli kentän laidalla notkumista, harjoituksiin kuskaamista ja likapyykin pesua riittää.
Itse olen päätynyt toimitsijatehtäviin, talkoita onneksi harvemmin tulee. Harrastukseen on sitouduttu, eli harjoituksissa käydään, mutta jos nyt tulee vaikka jotain vieraita niin silloin saa jäädä väliin, niin vakavaa touhu ei ole etteikö voisi lapsuutta viettää...
Välillä talvikaudella rasittaa, kun tapahtumia on melkein joka päivälle, mutta meillä onneksi halli on lähellä, ja kimppakyydit pyörivät.
Minulle jääkiekkopiirit ovat jo varsinainen sosiaalinen tapahtuma, meillä on esim. kiekkoäideillä aika tiivis porukka ja käymme yhdessä välillä viihteelläkin.
Tärkeintä on kuintekin se, että pojat pitävät. Samalla tulee treenatuksi niin joukossa toimimista, tappion karvautta kuin voiton riemuakin. Pidän sitäkin tärkeänä, että pojat tutustuvat muihin nuoriin oman koulunsa ulkopuolelta, meillä tämä on ajankohtaista nyt kun vanhin on siirtymässä yläkouluun.
Kiekon lisäksi poikamme käyvät kerran viikossa partiossa. Kesällä on sitten enemmän vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet äidit esim. lenkkeilevät sen ajan, tai käyvät tekemässä ruokaostokset. Tylsäähän joidenkin junnuharjoitusten seuraaminen on, pelit ovat sitten asia erikseen, niissä on jännittävää!
ne ovat jääkiekko, nyrkkeily ja moottoriurheilulajit. Syitä on monia, ja varmaan ne arvaattekin.
Sen sijaan olen kannustanut jalkapalloon, koripalloon, taideharrastuksiin, partioon, vapaapalokuntaan...
Mielestäni vanhempien ei tarvitse hyväksyä kaikkia lasten toiveita harrastuksien suhteen, varsinkin jos vaihtoehtoja on olemassa ja kyseinen vaihtoehto ei toimi hyvin perheen kannalta.