Oletko miehellesi hänen elämänsä nainen? Rehellisesti?
Itse en ole, lapsiensa äiti vain ja se nainen kenen kanssa nyt elää. Ei tahdo naimisiin eikä tunnu arvostavankaan kovin, mutta näinkin voi elää suht koht onnellisena kun ei odotakaan liikoja.
Kommentit (32)
Todellakin, usein saan siitä kuulla.
mä olen vaan se kenen kanssa on helppo elää.
sillä onhan mies voinut sanoa ja tuntea samoin exänsäkin kanssa, ja sitten kun tapaa uuden niin toki tuntuu että hän on vielä parempi jne,
ja jos on miehen ensimmäinen " oikea" suhde, ei ainakaan voi tietää onko kyseessä elämää suurempi rakkaus vai ei, ei voi tietää mies itsekään kun ei ole mihin verrata.
Ja seksiin pätee sama, jos niin moni täällä sanoo että on miehensä ensimmäinen ja ainut petikumppani, ja mies kehuu seksiä loistavaksi, niin, hmm, mihinköhän mies osaa verrata? Jos kokeilisi jonkun muun kanssa voisi todella silmät aueta..
niin kovasti sitä kertoo ja vakuuttaa...
Ainakaan missään vaiheessa suhdetta en ole niin kokenut. En seurusteluaikana, enkä naimisissa ollessa. En saa hellyyttä, enkä kauniita sanoja, vaikka niitä ihan suoraan olen pyytänytkin.
Mutta ihan kiva liitto meillä silti on ja yhdessä pysytään.
[size=3]Olen ja se näkyy arjessa ja sanotaankin minulle ääneen![/size]
Mutta niinpä vain löysi toisen, suuremman rakkauden. Yhdessä kuitenkin eletään ja vähän sama tilanne kuin ap:llä.
Sama juttu aiemmissakin suhteissa, miehet tuntuvat arvostavan vasta jälkeenpäin ja parilta exältä olen kuullut että tosiaan olen ollut heille se elämän nainen. Mutta mulle kun se mennyt on mennyttä, niin sillä ei ole merkitystä. Jos mut on petetty (ja niin ne suhteet on päättyneet) niin olen ollut 100% jyrkkä ja homma on katkennut siihen. On tullut vissiin miehille yllätyksenä kun eivät meinaa jälkeenpäin antaa periksi.
Mua rakastetaan vain jälkikäteen, ja toivon että joskus se rakkaus eläisi reaaliajassa. Ehkä sitten eläkkeellä...
Ehkä siksi kun palkka ja seksi miellyttää ja ulkonäkö vielä menettelee. Mutta ei se mua tuu koskaan rakastamaan niin kuin yhtä entistään. Harmi, sillä jos asia ei muutu niin etsin kyllä parempaa.
en tiedä enää. En usko että ketään muutakaan on mielessä mutta emme enää ole yhtä täydellisen rakastuneita kuin 7 vuotta sitten. Tietenkään. Mutta riitelemme nykyisin aika paljon. Ja en edes itse enää ole varma onko hän elämäni mies, vaikka en haluaisi erotakaan.
ei ollut kovin kokenut mies ja vaikka ei rakastunutkaan muhun ensi silmäyksellä niin valitsi mut vaikka muitakin oli tyrkyllä. Lisäksi olen antanut hänelle onnellisen perhe-elämän kolmine lapsineen ja rakkautta, hän on eheytynyt ihmisenä suhteemme aikana. Toivon kylläkin nyt 20 vuoden jälkeen, etten jää hänen ainoaksi naisekseen, kun tuntuu, että erilleen kasvaminen on alkanut.
Voisi minusta jo ala-asteella opettaa että sitä oikeaa ei ehkä koskaan löydykään ja että ilmankin voi elää ihan täyttä elämää. Tulee niin väärät odotukset jo pienestä pitäen ihmisille.
Vierailija:
Mutta ei se mua tuu koskaan rakastamaan niin kuin yhtä entistään.
että olen, mutta enpä taida olla, eikä mieskään ole mun elämäni mies. Olemme enemmänkin ystäviä.
Tiedän että hän arvostaa minua, ja pitää minusta koska omaan luonteenpiirteitä joita hän arvostaa. Hänen elämänsä rakkaudelta ne puuttuivat, ja hän satutti miestäni pahasti:(
Mutta tuntuu kun jotain puuttuisi. Hän asettaa monesti esim. ystävänsä minun edelleni, ja jotenkin en varmaankaan ole ihan sitä mitä hän hakee. Mutta tietää että minun kanssani kannattaa olla, koska ei täydellistä pakettia koskaan voi löytää, ja tuskin parempaa mitä minä olen koskaan löytäsi.
Ehkä asiaa voi verrata siihen, että miksi naiset rakastuvat renttuihin. He ovat jäänempiä, mutta pidemmän päälle rasittavampia ja olisi kannattanut valita se tylsempi tapaus jonka kanssa elämä soljuu rauhallisemmin...
mutta kyllä mä olen mieheni elämän nainen. Ei sen ole tarvinnut sitä sanoa, tunnen hänen naishistoriansa hyvin, ja yhdessä me ollaan rakennettu tämä elämä, mitä elämme. Rakkautta ja kunnioitusta meillä riittää, sekä tahtoa elää edelleen yhdessä. Paljon paremmaksi ei voi mennä, niin kai se on uskottava. :)
kai minä olen, koska hän kosi minua neljän kuukauden jälkeen. Naimisiin menimme 1 v 7 kk seurustelun aloittamisesta.
Nyt olemme olleet naimisissa yli 17 vuotta ja joka aamu hän vetää lähelleen " aamuhalikseen" .
Toivottavasti näin on vielä seuraavankin 17 vuoden jälkeen.
kun niin moni kehuu että olen mieheni elämän rakkaus, niin mistä ne kaikki sen muka voi tietää, joo toki mies voi sanoa mutta kenelle se muka sanois että Et ole elämäni rakkaus ja unelmieni nainen?!