Lokakuun päivänsäteet vko 11

kun vähän ehdotin, että kuunneltaisiin sydän ääniä (7+3), että on tullut ohjeet joltakin taholta (en nyt muista mistä), että niitä kuunneltaisiin vasta 12+, mutta että hän on kyllä kuunnellut jo 10+. Että tuossa varmaan jokainen menettelee vähän eri tavalla :)



Nyt sitten esikoiseni päiväkodissakin tiedetään, että perheenlisäystä on tulossa. Oli äsken esikoistani koskeva palaveri siellä ja sovittiin uutta aikaa. Ehdottivat 29.9. (LA 5.10.). Sanoin, ettei nyt ihan syyskuun loppu kyllä käy :D Olivat kuulemma aavistelleetkin, kun tyttöni oli siellä puhellut, että " äidin mahassa on vauva" , vaikkei olla sitä varsinaisesti hänelle kerrottu... Lapset kuulevat ja ymmärtävät yllättävän paljon!



Täytyy kysyä tyhmiä. Eli onko mahdollista tuntea nyt jo liikkeitä?! (10+4) Äsken tuntui ihan tuossa häpyluun yläpuolella sellaista hassua muljumista, ihan kun vauvan liiketta. Olenko tullut hulluksi vai onko mahdollista tuntea ne nyt jo?



Pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille ja voimia uuteen yrittämiseen! :(



Lillian 10+4



P.S. Niskapoimu-ultraan viisi päivää, en millään jaksaisi odottaa! Toisaalta myös pelottaa, toivottavasti kaikki on hyvin.

Olo on kovin ristiriitainen kun ei vielä olisi halunnut pomolle kertoa. Mutta pitää nyt ottaa puheeksi ja jos tämä olo huononee niin lääkärin jutteille. En todellakaan nyt haluaisi ottaa turhia riskejä. Toisaalta taas olen ajatellut, että kun pystyisi mahdollisimman pitkään olemaan töissä. Olin juuri 3 kk kotona ennen töiden alkua ja ei se kotona oleminenkaan herkkua ole. Tiedän, että raskaus ei ole sairaus ja ekassa raskaudessa voinkin mainiosti, ärsytti vaan lääkärin asenne...



G rv 12

Hitto kun ei tässä ole muokkaus mahdollisuutta...

Olipas tullut taas paljon uusia viestejä. Tosi kiva, kun jaksellaan ahkerasti käydä kirjottelemassa. Mulle tämä paikka tuntuu tärkeeltä ainakin vielä, kun ei ole ketään muutakaan, jolle puhua. Siskolleni kerroin viikonloppuna ja hänen kanssaan tosin voin jo pikkuhiljaa alkaa keskustella asiasta enemmänkin ja kysellä neuvoja.



katjaäippä kertoi, että hänellä np-ultra viikolla 12+6 ja oli sanottu, että se olis viimeinen ajankohta tuolle ultralle. Mulla on kyllä viikolla 14 tuo np-ultra (tarkalleen muistaakseni 13+3??) ja taisin aikaisemmin jo kirjoitella, että eikös se ole vähän myöhäinen ajankohta?!



mtj08 pohtii vähän samoja asioita kuin minäkin. Ikää 22 vuotta ja sisko sanoi pitävänsä mua ihan pikkuisena vielä. Vanhemmilleni en ole vielä kertonutkaan, mutta voin kuvitella heidän ensireaktionsa, kun varmasti tuntuu siltä, että tyttöhän oli vasta itse vaipoissa. Ärsyttää kyllä joidenkin ennakkoluulot iän suhteen. Ihmiset on niin erilaisia. Toki tunnen ikätovereitani, jotka eivät ikimaailmassa olisi minusta vielä valmiita vanhemmiksi.



Gelee saanko kysyä, mitä työtä teet? Mä olen tehnyt opiskelujen ohessa sillon tällön sairaslomatuurauksia ruokakaupassa ja meiän osastolla työ aika raskasta, kun laatikot, joita koko työpäivä nostetaan ja lasketaan painaa kaikki n.10-15kg. Olen tässä miettinyt, että ilmoitanko suosiolla siihen duunipaikkaan, etten ole enää tulossa tuurailemaan...



lillian33..Mäkin olen tuntenut jotain omituista muljahtelua alavatsassa. Olen kans ajatellut, että mielikuvitus tekee temppuja tai sitten ilma siellä pörisee edes takas. Mutta kun en tiedä, miltä vauvan liikkeet tuntuu, niin voisin kuvitella niiden aluksi tuntuvan juuri tuolta. Hassua, kun sitä rupee oikein tarkkailemaan kehoa ja tuntee kaikkea kummallista. Mutta kyllä sitä jo ihan oikeesti kovasti odottaa niitä ekoja potkuja:)



Mukavaa loppuviikkoa kaikille.



Erica 10+2

Erica07 et ole ainut joka jännittää vanhempiensa reaktiota kun kerron että heistä tulee isovanhemmat. Mä tunnen myös paljon samanikäisiä jotka ei todellakaan ole valmis saamaan muksua ja vaikka olis muutaman vuoden vanhempikin.

Selailin meidän lokakuisten listaa ja taidan olla nuorin odottaja. Ja olen samaa mieltä siitä että nuorena ne muksut pitäs saada eikä sitten yli 40:senä. Sitten kun muksu täyttää 18v. niin olen itsekin vielä aika nuori. Mielummin näin. Tuli mieleen että kaverini äiti on saanut esikoisensa 18 vuotiaana hänen äiti taas oli 16 kun sai siis tämän kaverini äidin. Ei se ikää kato.



Mun kaverini kertoi joku aika sitten että heillä on toinen tulossa ja tänään sitten laittoi neuvolan jälkeen viestiä että la on 23.9 Mä laitoin takasin viestiä vaan että mulla 27.10 Kaveri tais mennä sen verran sekasin että ensin lähetti mulle tyhjän viestin ja sen jälkeen meni 10 minuuttia ennen kun lähetti viestin että siis oletkä sinäkin raskaana. Kiva kun on joku joka on samassa tilanteessa vaikkakin kuukauden edellä. Harmi että asutaan niin kaukana (150km) toisistamme. Olishan se koomista kun kaksi kaverusta kulkee molemmat maha pystyssä. Sitten olis toisaalta sen odotuksen jälkeen taas seuraa kun lähtee ulos kävelylle. Harmi että ei ole ketään samalta paikkakunnalta joka olisi samassa tilanteessa. Mä puhun nyt siihen sävyyn että ihan kun tässä olis sairastunut johonki. No eiköhän jokainen ymmärrä mistä on kyse. Mulla alkaa väsy painaa ja mieskin pääsee puolen tunnin päästä vasta töistä. Ja kirjoitusvirheitä jos löytyy niin niitä on sen takii kun mä yleensä tuijjottelen näyttöä tai telkkaria kun kirjoittelen, enkä sitten aina jaksa/huomaa korjata noita virheitä.



Tuli mieleen kun oli puhetta asumisjärjestelyistä (vai oliko jossain toiseessa pinossa). Me asutaan miehen ja ison koiran kansssa kaksiossa. Näin alkuajaksi se riittää, mutta kyllä sitten kun alkaa lähestyy vuoden ikää niin mielelläni siirtäisin omaan huoneeseen. Jolloinka olisi muutto edessä. Toisaalta tuli mieleen että olisko helpompaa muuttaa kun hän on vielä ihan vauva, eikä vältämättä muista edellisestä kodista. Ettei sitten kun muuttaa vähän vanhempana, ei oikein ymmärrä että mitään tapahtuu. Onko kellään kokemusta miten lapsi on ottanut muuttamisen? Miten hän kokee sen?



No meikäläinen sai TAAS aikalailla romaanin aikaiseksi, että poistun tästä taka-alalle ja annan muillekin tilaa. Kumarrus ja niiaus.



mtj08 ja salaisuus 7+3

Olen töissä liikenneasemalla joka on auki 24 h, yötöitä ei onneksi ole. Työntekijöitä on aika vähän per vuoro ja kokoajan saa juosta tuli perseen alla. Alamahaa on nyt vapaa päivänäkin kivistellyt kokoajan, mutta kai ne ovat sitten kasvukipuja. työkaverit jotka eivät ole edes raskaana ovat aivan puhki, saatika, että itse pitäisi jaksaa painaa... Ahdistaa...



G

Nuorista äideistä, Mun mielestä se ei ole niinkään se ikä vaan kypsyys!!! Mulla on sellasia kavereita/tuttuja jotka ei viellä yli kolmekymppisinäkään ole valmiita ja itseasiassa mä vähän toivonkin että pysyvät kannassaan ettei hanki lapsia. Sitten on niitäkin jotka on olleet ihan oikeesti kakaroita kun ovat ekansa saaneet, kauheaa katsottavaa. Mutta on niitäkin jotka nuoresta iästä huolimatta on olleet niitä parhaita äitejä ja isiä lapsilleen=)

Itse muistan viellä 20v ajatelleeni että en ole valmis viellä äidiksi, 22v oltiin molemmat ´miehen kanssa valmiita vauvan tuloon mutta elämä päätti toisin ja äidiksi ja isäksi tultiin vasta 2005(mä olin silloin 27 ja mies 28) ja nyt toka vaikka ois saanu tulla aikasemminkin=)

Mulla ollut aina sellainen raja että alle 30v pitää olla lapset tehty, aika tiukille veti kun nyt 29v=)

Lääkärien kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, tajuaakohan ne useinkaan että niitten sanat saattaa jopa loukata? Toisaalta ne näkee kaikenlaista säveltäjää ja eläjää joten varmasti ovat kovinkin kyynisiä ihmeisiä=)



Ja koska mä olen nyt eksynyt monet kerrat aiheesta(mutten toivottavasti pahottanut kenenkään mieltä, koska mun kirjallinen ulos anti on todella surkeeta) poistun takavasemmalle ja odotan että lokakuisiin tulisi lisää eloa tän päivän aikana =)



maranta 11+3

Voi vitsi, että voi ihmistä väsyttää. Oikeesti tänä aamuna ei meinannu jaksaa nousta sängystä ylös, kiva siinä sit alkaa hoitelemaan tuota pikkusta kun ei millään jaksaisi. Ja tänään ois iltavuoro ja huomenna yö. Joten jääpi nukkuminen taas vaan haaveeksi. :( Ja sit kun on väsynyt niin on kyllä hermot niin kireellä että heippa vaan. Miut pitäs varmaan eristää tän raskauden ajaksi tai jotain. :D



Kommentoitavaakin löytyi elikkä tuohon nuori äiti asiaan. Itse olin 18 kun aloin odottaa esikoista ja 19 kun keskimmäistä ja miulle kyllä onneksi ollaan vaan oltu pelkästään kannustavia. Jotkut vanhat koulukaverit tosin arveli että olisi vahinkolapsia meillä, mutta oon tuollaset jutut jättänyt omaan arvoonsa. Mutta ei missään neuvolassa eikä sairaalassa tms. ole koskaan miun ikää kyllä kommentoitu muuta kuin positiivisessa mielessa. Enkä ole koskaan tuota katunut että oon saanut lapsia noinkin nuorena, koska miusta olen ollut valmis äidiksi jo kauan aikaa, ja niinkuin muutama täällä kirjoittikin niin on varmaan paljon ihmisestä kiinni. Esim. siskoni joka on 27, ei ole miusta yhtään sopiva vieläkään saamaan lapsia. Ja taas toinen sisko joka on 22 olisi ihan hyvä äiti. Eli eipä se ikä kaikkea merkitse.



Sit tuohon saikkuasiaan vielä sen verran, että miulla oli viime raskaudessa ihan kauheat iskias kivut ja neuvolasta sain jopa 2 päivää saikkua sen takia. Sit menin käymään työterveydessä niin heti irtosi 2 viikkoa ja lisää tarvittaessa. Joten päätinkin että jos tässä raskaudessa nuo palaa niin en jaksa edes neuvolasta tuota kysellä vaan meen suoraan työterveyteen. Ja tosiaan olin silloin niin kipeä että toinen jalka ei liikkunut ollenkaan ja linkkasin töissä kun joku Notre Damen kellonsoittaja. :D



(.) Eipä kummempia, odottelen vaan sitä ultraa. Oksettaa ja väsyttää, olo on välillä hyvä ja välillä taas ei niin hyvä. Koitetaan vaan jaksaa.



AngelEyes ja masukki 9+3

Marannalle piti vielä laittaa että tottakai pysyt tässä lokakuisten pinossa, vaikka olisikin laskettuaika siirtynyt. :)

mtj08, et ole nuorin odottaja, itse täytän vasta 20 vuotta :) Täytyy kommentoida tähän keskusteluun, että kun kävimme lasketun ajan määrittämiseksi viikoilla 5+3 ultrassa, niin lääkäri selailtuaan hetken papereitani kysyi, että " onko suunniteltu lapsi?" Katsoin häntä hyvin pitkään ja kummissani vastaten, että on. Hän sitten ehkä itsekin tajusi kysymyksensä tyhmyyden ja soperteli jotakin, että " anteeksi, olen kovin utelias.." Muuten oli kyllä ihan asiallinen ja mukava, mietin vaan, että olisikohan tuollaista kysymystä esitetty 25-35 vuotiaalle...



Tänne ei mitään uutta, paha olo on väistynyt melkein kokonaan ja nyt pelottaa, että löytyykö sieltä ultrasta ensi viikon tiistaina mitään :/ On myös huimannut hirvesti koko aamun, vaikka olen syönytkin, onko teillä muilla ollut huimausta?



Eipä tässä kai muuta, mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Lillian, 10+5

Minusta on hienoa että tähänkin forumiin on kerääntynyt niin paljon eri ikäisiä ja taustoisia ihmisiä. Ei liene oikeaa lapsen teko ikää, onneksi! Kukin päättäköön oikean omalle kohdalleen ja usein se ei ole päätöksestä kiinni vaan luontoäidin lempeydestä.



33v ja esikoista odotellaan. Takana ihania opiskelu ja rillutteluvuosia. Itselleni tämä vastuu annettiin juuri oikeaan aikaan. Nyt tuntuu että on valmis muuttumaan ja oppimaan uutta. Malttaa pitää taukoa / ehkä jopa luopua pitkistä ulkomaanreissuista, pitkäksi venyvistä juhlista, epäsäännöllisestä elämänrytmistä jne.



Iloista odotusta kaikille ja kaiken ikäisille!

Moikka kaikki! Onneksi viikonloppu alkaa, tää on ollut tosi pitkä ja rasittava työviikko.

Niin mulle tosiaan sanottiin tuolla Salon ultrassa että np- ultraan viimeinen päivä olisi 12+6. Ja mulla siis se on 12+5. En tiedä miten noi voi vaihdella kunnittain..?

Ei oo vatsatauti ainakaan vielä mieheltä tarttunut muhun tai poikaan, toivottavasti ei tartukkaan. Sunnuntaina olisi veljen vauvan ristiäiset enkä millään haluaisi olla pois.

Mulla on kyllä ihan selkeesti tää maha kasvanut, tollanen pömppö se on. Ekastakin muistaakseni kolmannen kuun lopulla kanssa siirryin äitiyshousuihin.



katjaäippä ja masukki 10+3

Tuli tuossa nyt mieleen vielä pari juttua niin laitampa nekin tänne.



Nyt olin siis 27 kun kuopus syntyi eli muutama vuosi on tullut lisää. Ja sellaisen asian huomasin että ehkä kuitenkin nyt osaa hieman kypsemmin ajatella näitä asioita kun silloin kun oli nuorempi. Harvemmin tulee esim. käytyä baarissa. Meillä esikoinen oli 1. kerran hoidossa 1,5 kk, siis yön yli ja nyt kuopus ei ole vieläkään ollut vaikka on jo 10 kk. Eli tarkoitan tällä sitä että tuollaisiin pikkuasioihin on tullut muutosta iän myötä, ja osaan enemmän arvostaa tuota vauva-aikaa, kun nuorempana se välillä tuntui tosi raskaaltakin. Mutta silti mielestäni oon ollu hyvä äiti kaikille lapsilleni vaikkakin vähän erilaisilla ajatuksilla ollaan menty.



Tulipas sekavasti, toivottavasti joku ees saa selvää. Tää ulosanti kun ei oo miun parhaita puolia. :P



AngelEyes ja masukki 9+3

Mun ei ollu tarkoitus mitenkää sanoo että te jotka ootte yli 25 niin ootte liian vanhoja saamaan lapsia. Tai vaikka olis yli 30.Ja tottakai on hienoa että tässäkin pinossa on eri-ikäsiä odottajia. Mutta kaverini sisko sattui huonotuuliselle neuvolatädille joka vaan halus pahoittaa hänen mieltään, hyvin siinä onnistuen. Musta tuntuu että ne on vaan tyytyväisiä että nuorempana saadaan lapsia, kun sitte ihminen tavallaan rauhoittuu. Ja usein kun on lapset saanu nuorempana niin kun/jos hakee uutta työpaikkaa niin monesti käy myös niin että ottavat työhän sen jolla on lapsi eikä sitä jolla ei ole, koska sit sitä ei tiedä että kun se kerkee olee jonkun aikaa töissä niin sitä ilmoittaakin että on raskaana. Kokemusta ei tuosta ole, mutta olen kuullut että noin on.



Ai mä en ollutkaan tämän porukan kuopus :D Tää tyttö lähtee leipoo muffinei.



mtj08 7+4

tuosta iästä on ollut kovasti keskustelua tässä pinossa, ja kannanpa minäkin korteni kekoon. Niin kuin on mainittukin, niin ei se hyvä äitiys varmasti ole iästä kiinni. Tietysti sopeutumiseen vaikuttaa oma elämäntilanne. Monillahan kolmenkymmenen kieppeillä alkaa oma elämä rauhoittumaan, ja silloin ei ole niin iso muutos se, että onkin kodissa niin paljon kiinni. Ei tietenkään voi yleistää, ihmiset on niin eri elämänvaiheissa eri ikäisinä ja muutenkin erilaisia.



Itse vaan sain esikoisen 24-vuotiaana ja jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hirveän pitkä sopeutumisprosessi, varsinkin kun muilla kavereilla ei vielä ollut lapsia. Nyt alkaa jo muillakin olemaan sama perhekeskeinen elämäntilanne, joten ei oo niin hirveetä stressiä siitä, että pitäis jotenkin elää nuoruutta täysillä vielä.



Eipä sillä, että olisin ollut jotenkin vastuuttomampi kuin nyt. Päinvastoin, ehkä jotenkin osasin suhtautua lapseen jotenkin järkevämmin. Nyt on vaan hirveä hössötys ja jännitys päällä, kun tietää mitä on edessä... No, anyway, kyllä se lapsen saaminen kasvattaa äitiäkin, oli minkäikäinen tahansa.



Ultran ajankohdasta... Meilläpäin on ohjeistettu, että otollisin aika np-ultralle on välillä 12+6-13+6, ja siihen välille munkin ultra ajottuu.



Hyvää loppuviikkoa toivottelee

elwa 8+5

Esikoisen sain 30-vuotiaana enkä aiemmin olisi lapsia halunnutkaan. Oon ollut aika kova juhlimaan ja matkustelemaan ja muksu tuntui niin sitovalta. Suuri merkitys suht myöhäiseen lapsentekoikään opiskelujen ja miehen löytämisen lisäksi on varmaan ollut sillä, että olen edelleen lähimmästä kaveripiiristäni ainoa, jolla on lapsi(a). Mulla on siis tällainen " citysinkku-tyyppinen" kaveriporukka, jossa vieläkin kolmikymppisinä käydään paljon ulkona, tehdään uraa ja matkustellaan. Mä en siis iästäni huolimatta osaa yhtään pitää itseäni vanhana äitinä.



Meitä on niin monenlaisia ihmisiä ja hyvä niin! Mun mielestä on ihan jees saada lapset nuorina, jos siihen on valmis! En siis todellakaan näillä kommenteilla halua arvostella tai loukata ketään kanssasisarta täällä pinossa. Samassa veneessähän tässä ollaan iästä huolimatta ja kaikki varmasti hyviä äitejä oleville ja tuleville lapsillemme! :)



Mua on vaivannut pari päivää päänsärky. Ja kun se Panadol ei auta.. Sitten myös tämä väsymys ja saamattomuus on ihan karseeta. Koti on kuin rytäkänpesä, kun siivoaminen ei innosta yhtään. Mä olisin varmaan tyytyväinen elämääni, jos voisin vaan maata peiton alla ja joku kantaisi mulle sinne herkkuja tasaisin väliajoin. No, eipä oo elämä ihan haaveideni kaltaista.. :)



Nyt hetki lepoa ja sitten on ryhdistäydyttävä ja kaivettava imuri esiin, yäääk!



Hyvää perjantain jatkoa kaikille!



Cisse rv 9+6

Tänään muutama aika ajoin tuleva voimakas vihlaisu kohdun vasemmalla puolella. Oikein niin että auts. Voiks nää olla jotain liittymäkipuja joista luin jostakin...? Mitä ne liittymäkivut edes on? Liittyikö ne jotenkin istukkaan?



Onko kenelläkään muulla vastaavia tuntemuksia?



Viiru 7+4

Minä lienen sitten senioriosastoa, jonkun teidän mielestä varmaan varsinainen MUMMO, ja silti raskaana. Neuvolassa minultakin kysyttiin (kylläkin harjoittelija, ei vakkari täti) että olihan suunniteltu raskaus. Ja todellakin oli!! Olen todella otettu että vielä kerran minulla on mahdollisuus kokea äitiyden ihme.



Eli minä olen 36-vuotias ja ehdin täyttää 37 ennen tän vauvan syntymää. Toki ei ole ensimmäinen lapseni. Olin eilen ekan kerran neuvolassa ja tuntui jotenkin kummalle kun terkka merkkasi korttiin että 6. raskaus, minulla siis 3 lasta mutta takana kaksi keskenmenoa.



Teistä jotkut sanoivat että aiheuttaa ihmetystä kun on niin nuori ja raskaana. Mutta on se näin toisinkin päin. Tiedän jo muutamia ystäviä/sukulaisia jotka ihmettelevät että olikohan tää vahinko ja että " ei kai teidän tarkoitus ole tätä maailmaa täyttää" . Ja kun on jo kolme lasta ja nuorin pian 5 että olis niin paljon helpompaa kun ois jo kohta isot lapset. Mutta minä nelosen halusin ja kyllä mieskin-tosin hänelle ei oisi ollut iso juttu jos meillä lapsia oisi vaan tuo 3.Ja kyllähän se tietty oma jaksaminenkin arveluttaa. Ei vanhana jaksa yhtä hyvin yöheräämisiä ja jo tää raskausaika huolestuttaa. Nyt tää alkuraskauden pahoinvointi on ollut pahempaa kuin kestään lapsestani aiemmin. Selkä on joutunut tosi koville jo aiemmin, on suonikohjuja jne. Mutta tiedän tämän olevan ainutlaatuinen ja viimeinen tilaisuus, joten yritän nauttia (minkä pahoinvoinnilta pystyn) mahdollisimman täysin rinnoin raskaudestani.



Minullehan on tehty 3 sektiota joten neljäskin on sektio. Lääkäri sanoi viimeeksi että neljännen jälkeen kohtu alkaa olla arven kohdalta jo niin ohentunut että se olisi äidille/lapselle. Joten sitä en halua että lapseni jäävät ehdoin tahdoin äidittömiksi. Toisaalta mietityttää miten lääkäri voi tietää että onko tämäkin jo riski ja minkä asteinen sellainen.



Minulla oli siis eka neuvola eilen. sydänääniä ei vielä yritetty ees kuunnella-en halunnutkaan kun ei kuitenkaan oisi välttämättä kuuluneet. Varasin jo ajan np-ultraan, täällä Mikkelissä suositellaan viikoilla 12-13. Minä sain ajan 7.4. jolloin viikkoja 12+3. Silloin on pakko viim. kertoa pomolle, open töistä ala-asteella kun ei oikein voi luistaa kesken päivän muiden tietämättä ja oli se aika otettava minkä sai.



Tämmöisiä tänne. Väsyttää, paleltaa ja on paha olo. Oksettaa yhä, päivittäin.

Tanni 9+0

Heippa hei. Tästä ikäasiasta tulikin iso keskustelu! Mä olen sitä mieltä että jokainen tietää itse koska on sopivan ikäinen äidiksi, kukaan ei varmasti iän myötä ole " huono" äiti. Tosi ikäviä tollaset " onko toivottu raskaus" - kysymykset... Enpä usko että tänne Suomeen ei-toivottuja lapsia edes syntyykään.



Mutta oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua niin nuorille kuin vähän vähemmänkin nuorille odottajille! :)



katjaäippä ja masukki 10+3

Hei kanssasisaret, saanko liittyä joukkoon? Olen lukenut joitain viikkoja silloin tällöin, minkälaisia oireita muilla tässä vaiheessa on, ja teidän viestit ovat olleet tukena väsymyksessä ja pahassa olossa.



Odotan toista lasta (esikoinen syntyi 04) ja kaikki oireet tuntuvat paljon pahemmilta nyt. Työstressiä on nyt enemmän, joten sekin vaikuttanee.

Viikkoja on kasassa vissiin vasta 8+3, mutta töissä kaikki jo tietää. Katsoin reiluimmaksi kertoa, kun ensi talven töitä suunniteltiin ja saattoivat nyt saman tien tehdä suunnitelmat niin, että minä en ole mukana. Ajattelin, että kerron samalla kaikille, jotka kuuluvat lähityöporukoihin. Olivat tietenkin jo arvanneet. Sen verran pahoinvoiva olen ollut.



Ikäasiasta. Itse täytän 30 ennen kun vauva syntyy. Omasta näkökulmastani olen suht nuori äiti. Minunkin kaveriporukassa suuri osaa elää vielä lapsetonta kautta ja työporukoissa normaali ikä saada lapsi(a) on lähempänä 40 ikävuotta. Saattaisin itsekin päästää 20-vuotiaalle odottajalle jonkun tosi urpon kuuloisen ihmettelyn nuoresta iästä, mutta en todella tarkottaisi sitä vähättelynä, vaan päinvastoin positiivisena kommenttina! Ikä on suhteellinen käsite.

...Jotenkin vain tuntuu, että tässä raskausasiassa jopa nämä neljä vuotta lisää on paljon. Olen paljon raihnaisempi nyt, kun 25-vuotiaana, vaikken muussa elämässä pidä muutamaa vuotta kovin merkillisenä ikäerona.



-Putri