Lokakuun päivänsäteet vko 11
Kommentit (91)
Hienoa että uusiakin vielä löytyy kun lokakuisia on tippunut jo ihan liikaa pois.
Joku puhui (mä en ikinä muista noita nimimerkkei) huimauksesta. Mulla on olla myös. Tänään kun olin menossa keittiöön ja aloin tehdä aamupalaa niin oli pakko istua alas, kun tuntui että voimat loppuu. Mutta ei auttanut sekään, vaan oli ihan pakko käydä sohvalle makuuasentoon. Mulla ei ole ollut noita huimauskohtauksia kovin usein. Vois sanoo ehkä, että n. 1krt kahdessa viikossa.
Siitä ikä asiasta vielä sen verran: että mun äiti oli 38v. kun hän sain pikkusiskoni, joka on siis meistä sisaruksista nuorin. Ja isosiskoni sai esikoisensa 19 -vuotiaana ja toisen lapsensa 31-vuotiaana. Olen myös samaa mieltä katjaäipän kanssa siitä että äidiksi tullaan sitten kun on siihen valmis ja iästä riippumatta. Kaikki ihmiset eivät suhtaudu nuoriin odottajiin yhtä kannustavasti. Mielestäni he saavat olla mitä mieltä haluavat. Se ei vaikuta minun elämääni.
Yöksi pitäis vielä mennä töihin, joten nukkumaan ei pääse vähään aikaan vaikka vähän väsyttäiskin.
mtj08 7+3
..ja olla siis porukan vanhin, ikää nyt 38 ja vauvan syntyessä jo huimat 39:) Enkä kyllä tunne olevani niin vanha. Toki tuohan se ikä omat " murheensa" ..väsymys ehkä tulee päälimmäisenä mieleen. Nyt kun olen ollut kahden muksun kanssa tän viikon yksin, kun mies ylitöissä niin voi ettävoinkin olla poikki.
Mulla on nyt tuntunut niitä repäisykipuja..kun nousee esim. sohvalta sattuu niin ettei pääse oikeen liikkumaan. Mutta menee nopeasti ohi. Pahoinvointi jatkuu..nyt aamut menee jotakuinkin ok, mutta puolenpäivän aikaan se kamala olo alkaa ja pahenee iltaa kohden.
Maha on juu pullahtanut ja sunnuntaina olis sukulaisten luona ristiäiset enkä vielä haluais " paljastua" .
Tänään tuli kutsu molempiin ultriin, eka onkin jo tasan kahden viikon päästä ja nyt jännittää. Rakenne-ultran ajankohtaa täytyy vaihtaa koska ollaan just silloin lomailemassa etelässä.
Nyt saunaan ja samalla toivottelen kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua!
-Tiziana rv9+6
Ensinnäkin suuret sympatiat keskenmenon kokeneille, jos vielä tätä luette. Tuntuu että meissä on ollut aika paljn epäonnisia. Itsekin varovasti menen ennekuin toisin todistettu.
Viikkoja minulla on (kuukautisisista laskettuna) 10+4 ja np-ultra on ensi viikon torstaina. Jos siellä kaikki hyvin niin aktivoidun sitten odottamisenkin suhteen. Ikäryhmässä taidan kuulua 27-vuotiaana keskikastiin. On tuntunut itselleni sopivlta ajalta saada perhe. Miehen kanssa olimme seitsemän vuotta yhdessä kunnes esikoisemme viime kesänä syntyi. Tuleva vauva tulee kyllä selkeästi " valmiimpaan" perheeseen, niin puitteiden kuin ajatustenkin puolesta. Meille kuitenkin esikoinen oli todellinen mullistus, odotettu ja toivottu, samoin kuin muutoskin.
Omasta synnytyksestä on niin vähän aikaa että masu pullottaa varsinkin iltaisin ja kumpu näkyy kyllä päivälläkin. Ei ole ehtineet lihakset muodostaa napakkaa suojaa ympärille. Olen iltaisin huonovointinen ja todella väsynyt, välillä on hyvin raskasta jaksaa reilu 8kk vauvan kanssa ja olla ykäilemättä. Onneksi mies auttaa paljon ja poika on pääosin hyväntuulinen ja reipas.
Raskaudesta ei edelleenkään ole kerrottu kuin talvilomaporukallemme (siellä oli vaikea peitellä oksetusta ja väsymystä), heidät on vannotettu pitämään suu supussa. Muuten kerrotaan läheisille (myös vanhemmille ja sisaruksille) vasta ultran jälkeen. Mulla on vähän monimutkaisemmat kuviot työn suhteen kun olen yrtyksen johtotehtävissä ja raskaudella on siinä mielessä isot vaikutukset, mutta toki asiat on mietitty siltäkin kannalta. En kuitenkaan halua aiheuttaa lisäpohdittavaa (jos turhaan:()
Olen päättänyt sinnitellä tuon ultran yli ja sitten kaivan vanhat äitiysvaatteet esiin ja varmasti pian joudun töissäkin porukalle kertomaan.
Rouvaii
Mulla on takana rankka viikko töissä, joten ei ole jaksanut tännekään kirjotella aiemmin. Työkaveri on saikulla flunssan jälkitaudin takia, joten sain koko viikon hoidella kahden ihmisen hommat, HUOH!! Onneks ens viikolle tulee sijaine auttelemaan.
Ja paha olo jatkuu vaan, lisäksi väsyttää koko ajan. Flunssakin iski pari päivää sitten... Lapset on olleet mahataudissa, tytön kanssa käytiin viikko sitten päivystyksessä kun oli niin kovia mahakipuja. Lääkärikin jo vähän epäili umpparia, muttei sitten ollut kuitenkaan. Sitä tässä nyt oottelen, että millon se tauti muhun iskee. Eniten ottaa niin pattiin kun ei pysty menemään lenkille. Viime viikonloppuna kävin kävelyllä ja sen jälkeen oli kahta kamalampi olo:( No, kai tämä olo pikkuhiljaa alkaa helpottaa.
tanni; Ollaan melkein samanikäiset, minä nyt 35, mutta kuukauden päästä jo 36. Meillä oli tämän kolmannen raskauden yrittämistä aloitettaessa vähän sellaiset ajatukset, että nyt tai ei enää koskaan:) En koe itseäni mitenkään ikälopuksi vielä, mutta kai se olis jotenkin suotavaa, että lapset olis aikuisia ennenkuin vanhemmat on eläkeiässä. Eipä silti, eräs suunnilleen samanikäinen tuttavani on naimisissa 25 vuotta vanhemman miehen kanssa. Heidän nuorin lapsensa on n. vuoden ikäinen...
Eka neuvola oli muutama päivä sitten. Eipä siellä ihmeitä tapahtunut, sydänääniä ei vielä yritettykään kuunnella. Kutsu np-ultraan pitäisi tulla piakkoin.
Viikonloppuja kaikille, ellu333 9+0
jos minäkin oman osuuteni tuohon ikäasiaan...
eli olen nyt 36v ja 37 täytän kahden viikon kuluttua. olin kuvitellut että saisin lapsia nuorempana, mutta elämä päätti toisin. sopiva isä löytyi vasta " kypsemmällä iällä" . meidän esikoinen on sain alkunsa hoitojen avulla, ja kyseinen ihanuus täytti viime viikolla vuoden. ja tämä lokakuussa syntyväksi odotettu on siis ihana luomuyllätys, erittäin toivottu ja tervetullut sellainen.
omaa oloa sitten; eli etovaa tunnetta on päivittäin. vielä se ei onneksi ole johtanut pytyn halaamiseen. esikoisesta pahoinvointi alkoi 7+0, ja se olikin sitten ihan kamalaa. koko neljän viikon kesälomani makasin sohvalla ja kaikki päivät iltapäivästä alkaen voin pahoin ja illat oksensin. painokin putosi 10kg. ja töissä sit kyselivät dieettiohjeita... :-)
mutta tämä väsymys on hurjaa... ja silti öisin valvon pitkiäkin pätkiä, etenkin jos joudun nousemaan vessaan. onneksi mun ei tartte aamuisin nousta töihin. olen siis pojan kanssa vielä hoitovapaalla. enkä siis ole näiden lasten välissä töihin menossakaan.
mutta eiköhän tämä tästä... eka neuvola on ensi to. jos vaikka sitten saisin jotain jolla mieli rauhoittuisi. jotenkin pelottaa ettei kaikki voi mennä hyvin.
nyt ruuan laittoon.
ruusunpiikki 8+2
Täällä keskustelua ollut näköjään nyt paljon iästä... Itselläni oli 22 vuotiaana jo kolme poikaa. Kuopus syntyi vuosia myöhemmin ja nyt 32 - vuotiaana odotan viidettä " yllätysvauvaani" .
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset pitäisi tehdä nuorena (?), kun on vielä virkeä, jaksaa ja sopeutuu kaikkeen paremmin. Mutta nytkin tämän ikäisenäkin minusta tuntuu, että olen edelleen nuori ja virtaa minussa on enemmän kuin kaksikymppisenä oli koskaan... :) Varsinkin nyt, kun on raskaana olo on nuorentunut monta vuotta. En pidä itseäni enää niin kalkkiksena ja sehän on vaan hyvä ;)
Eli ei varmasti ole olemassa mitään oikeaa ikää tulla äidiksi. ja nuorista niinkuin vanhoistakin tulee ihan yhtä hyviä vanhempia. Kaikki on niin yksilöllistä.
Minulla ensi viikolla eka neuvola ja kolmen viikon kuluttua np-ultra. Vähän on epäileväinen olo edelleen, onko kohdussa mitään, kun ei ole oireita ollenkaan. Voin aivan loistavasti! :)
Minulla alkoi loma ja vähän oli eilen loma-ahdistusta, kun tulin kotiin. Saa nähdä minkälainen ahdistus tulee, kun töistä syksyllä kokonaan pitää pois jäädä...
Olen nyt täällä lapissa lomailemassa muutaman päivän ja ilma on mitä ihanin! :)
Oikein mukavia ilmoja teille muillekin...
Kommentoinpa minäkin tätä ikäasiaa, 35 iski alkuvuodesta linssiin. En osaa yhtään ajatella, että mä olen jo näinkin vanha :). En toisaalta osaa pitää ihmisiä myöskään esim " liian nuorina" (saamaan lapsia tai tekemään muutakaan), etenkään jo se ikä on jossain 18v jälkeen. Ja ainahan se on niin ihmisestä ja tapauksestakin kiinni.
Ainoa, mitä mä oon miettinyt on ikä ja jaksaminen. Mulle on moni sanonut että kaikki yöheräilyt yms on paljon kevyempiä silloin kun on esim 22v kuin että olis esim 32 tai 42v. Itsellä ei ole oikein millä vertailla kun olin jo 29 kun esikoinen saapui maailmaan ja kyllä se unenpuute on musta ollut ihan yhtä kamalaa kun kakkonen syntyi 4v myöhemmin.
Olisin minäkin halunnut lapsia jo paaaaaljon aikaisemmin, mutta mulle sattu sopiva mies iskäksi kohdille vasta myöhemmin. Mutta en valita, hyvä näin :).
(.) Väsymys on ihmeesti pysynyt kohtuullisena. Syöminen sen sijaan ei, vaikka on kai sekin vähän lieventynyt. Levolaccia kittaan maksimia-annoksia ja lopputulos on viikon kuurin jäljiltä pelkät ilmavaivat... Huoh, en mä muistanutkaan että se ummetus tuli *näin* aikaisin!
voikissa ja salamatkustaja 9+6
Luulen että siihen vaikuttaa muutkin seikat kuin ikä. Olen kauhulla katsellut (väsyneitä, paljon unta vaativia) kavereitani, jotka eivät normaalitilassa (ja terveinä) pääse sängystä koskaan vapaalla ennen puoltapäivää, ja on jopa tapauksia, joka eivät OIKEESTI aina jaksa herätä töihin. Aikuiset ihmiset nukkuvat päiväunet työ/opiskelupäivän päätteeksi, vaikka alla on hyvät yöunet ja valittavat jatkuvaa väsymystä?
No se asia mikä ihmetyttää on että samat ihmiset haaveilevat lapsista ja kun olen yrittänyt sitten painottaa että siinä on omat yöunet väkisinkn kortilla niin silmiä vaan pyöritellään, että joojoo. Ei pienen lapsen kanssa voi nukkua kun huvittaa, lapsentahtisesti siinä mennään (ja usein myös yöllä).
Sitten taas on porukkaa joka pärjää ja jaksaa paljon vähemmällä, kuten oma äitini. Joka koko muistikuvani ajan on voinut nukkua esim 4h yössä ja hoitanut työn ja perheen. Edelleen sama systeemi toimii vaikka ikää alkaa olla lähemmäs 60v.
Noh tämä nyt oli vähän tämmöinen purkaus, mutta nykyään on todella paljon ihmisiä joiden on vaikea tinkiä omista oikeuksistaan (kuten unesta) ja vauva tulee mullistaen kaiken. Eli ehkä pointtina että ikää tärkeämpää on asenne.
Rouvaii
Voipuneita terveisiä! Täällä on pahoinvoitu kokopäivätoimisesti koko viikonloppu. Oksennus ei tule, mutta muuten aivan hirveä olo, olin sitten missä asennossa tahansa. Nälkä pahentaa oloa, samoin kuin syöminen... Kauankohan tätä kestää ? Inhottavaa vaan valittaa koko ajan, raskaus on niin toivottu ja odotettu juttu, että olisi kiva voida nauttia ja iloita siitä.
Iästä on ollut puhetta: itse olen 28, eikä mulla ole mitään mielipidettä " oikeasta" iästä saada lapsia. Taitaa riippua ihan jokaisesta itsestään. Sen vaan tiedän, että itsestä tuntuu että oikea ikä saada ensimmäinen vauvani on juuri nyt :-)
Farkut ahdistaa... Ei pitäis olla mikään syöpöttelymaha, oon senverran vähän saanut syötyä viime aikoina. Mutta eihän se nyt sentään vielä vauvamahakaan voi olla? Viikkoja vasta 9+3.
Nyt nukkumaan, jos vaikka kylkiasento auttais?
Hienoa että uusiakin vielä löytyy kun lokakuisia on tippunut jo ihan liikaa pois.
Joku puhui (mä en ikinä muista noita nimimerkkei) huimauksesta. Mulla on olla myös. Tänään kun olin menossa keittiöön ja aloin tehdä aamupalaa niin oli pakko istua alas, kun tuntui että voimat loppuu. Mutta ei auttanut sekään, vaan oli ihan pakko käydä sohvalle makuuasentoon. Mulla ei ole ollut noita huimauskohtauksia kovin usein. Vois sanoo ehkä, että n. 1krt kahdessa viikossa.
Siitä ikä asiasta vielä sen verran: että mun äiti oli 38v. kun hän sain pikkusiskoni, joka on siis meistä sisaruksista nuorin. Ja isosiskoni sai esikoisensa 19 -vuotiaana ja toisen lapsensa 31-vuotiaana. Olen myös samaa mieltä katjaäipän kanssa siitä että äidiksi tullaan sitten kun on siihen valmis ja iästä riippumatta. Kaikki ihmiset eivät suhtaudu nuoriin odottajiin yhtä kannustavasti. Mielestäni he saavat olla mitä mieltä haluavat. Se ei vaikuta minun elämääni.
Yöksi pitäis vielä mennä töihin, joten nukkumaan ei pääse vähään aikaan vaikka vähän väsyttäiskin.
mtj08 7+3