+++ Ensikot viikoilla 10 ja 11 +++

Tässä viime pinomme:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=46&m=12367657&p=1&tmo…



Otin nyt hieman varaslähdön ja tein nyt näin sunnuntain kunniaksi pinon seuraavalle ja sitä seuraavalle viikolle. Aikaahan tuo otti, mutta loppujen lopuksi tuo väreillä ja fonteilla leikkiminen on kivaa :) Olisimpa vielä taitavampi...



Esittelytekstin jouduin keksimään kokonaan uuden, muistelen aikaisemman olleen kivan, mutta en sitä mistään löytänyt :/



Ja Koiramamman esittelyjä kaipaillaan ;)



Toivottavasti saataisiin meille lisää jäseniä!



ON: Kp 19, en jaksa uskoa plussaan... Onneksi taitaa piinailut ainakin näillä näkymin jäädä vähäisiksi, jotenkin on mennyt vähän puhti tähän koko touhuun... Lasta toki kovasti edelleen toivotaan, mutta tässä on jostain syystä vähän alakuloiset fiilikset... No, empä taida mitään menettää, vaikka en jännäilekään ;)

Moikka taasen,



heti alkuun pitää omanapaisesti jakaa seuraava; uskokaa tai älkää Rakkaat Enskasiskot, mutta menin sitten ja kosin miehustain- ja päätimme sitoutua toisiimme loppuelämäksi; sormuksia tässä kovasti odotellaan jo kaiverrettuina sormeen:) Siis hän vastasi KYLLÄ:) Hassua kyllä, mutta idea lähti potilaani suusta, kun järjestin hoitokokousta; samaan syssyyn potilas sanoi,että, ai kokoonnutaan karkauspäivänä, silloinhan naiset saa kosia. Mie sitten laitoin tämän korvan taa, kerroin kotona- ja miehus mainitsi asiasta parin viikon ajan perjantaihin asti about viisi kertaa päivässä. Siis tiesin, mitä hän tuli vastaamaan, mutta oli silti aika yllättynyt:) - ja vähänkö mie jännitin...no enivei, Vietettiin sitten ihanainen yö hotellissa, kuohuvaa siemaillen (ja nyt konkurssi uhkaa, mutta eihän tällaisessa asiassa voi miettiä rahaa...eihän) ja vaahtokylvyssä loikoillen. Ja eilen katsottiin sopivat sormukset. Niin, ja niistä häistä; ei taideta tanssia vielä ensi kesänä, mutta haluamme kummatkin naimisiin, joten emme ota asiasta stressiä, vaan teemme sen koska hyvältä tuntuu; ehkä eka maistraatissa, sitten siunaus kirkossa ja kunnon juhlat:) Että tällaista tänne:)



Baulielle tuhannet kiitokset esittelypinon väkerryksestä; aivan tosi hienon olit siitä saanut:):):) Lisäksi jaksutoivotus on lähetetty matkaan; ymmärrän, että on varmasti niitä kausia, kun ei jaksa koko vauva-sanaa kuullakaan, että ei aina jaksa uskoa ja luottaa siihen,e ttä se oma pikku nyytti on vielä jonain päivänä sylissä. L-puolen Enskojen plussa-aalto tällaisena hetkenä tosin varmasti antaa uskoa tulevaan. Ja mie jotenkin uskon, että sen saa, mitä oikein kovasti toivoo, ja jonka eteen on valmis tekemään töitä. Uskon siihen, että asiat menee kuten on tarkoitettu, ja aivan varmasti on tarkoitettu niin, että teillekin se oma pikku nyytti vielä suodaan ja rakastavampaa syliä ja kotia pikkunen tuskin voisi ikinä saadakaan. *halaus*



Sinikelloselle vilkutukset kollegalta:) Niin, ja nyt ei auta kuin vinkata meihukselle kosinnasta, että olisiko jo aika, kun vauvapuuhatkin on laitettu alulle:) Meillä mies otti tässä vauva-asiassa ISON askeleen, kun tiesi, kuinka mie olin kuumeillut, ja oltiin sovittu, että kesän jälkeen sitten saa pillerit jäädä; sitten eräänä tammikuun iltana mies vain ohimennen kertoi kaverinsa tulevasta vauvasta- ja totesi prosessoiseensa asiaa pari viikkoa, että olisiko meidänkin jo aika laittaa herra haikaralle hakemus vireille:) Mie sitten istuin vessanpöntön kannella (meikkasin just, kun oltiin lähdössä lehvaan) ja vollotin ihan hulluna, ja yritin mongertaa siinä liikutuksessa, että oletko Sie tosisissas:) Hihii:) Nyt sitten miehus kyseleekin varmoista päivistä ja mainitsee vauvasta melkeinpä päivittäin, siis kuume taitaa olla pahasti tarttunut.



Mutta sellaista tänne. Ovisajat käsillä juuri ja peittoja on pöllytelty. Koetan pitää mielessäin matalaa profiilia, kun tuntuu, että toivoo tärppiä ihan liikaa, ja tuntuu jotenkin siltä,että meille ei ihan helposti masuasukkia anneta (kai olen seuraillut läheltä ja l-puolelta liikaa ihmisten kokemuksia lapsettomuudesta). Olikohan tässä sepotuksessa nyt mitään järkeä....pointti on kai se, että en pidä tätä vauva-asiaa mitenkään itsestäänselvyytenä. En todellakaan.



mukavaista iltaa Enskoille:)



pariisitar

kp 13/28, yk 2.

...vielä yksi mukaan? Olen kirjoitellut tonne marraskuisiin mutta jos tännekin saan itseni tunkea, niin olis hauska jakaa kokemuksia muiden ensimmäistä yrittävien kanssa.



Olemme pohjanmaalla asusteleva aviopari. Minä olen 29v ja mies saman ikäinen. Yritys on aloitettu 10/07 mutta kuumeiltu on jo häistämme (05/03) asti mutta halusin hoitaa opintoni ensin ja valmistua kansankynttiläksi.



Joskus mietin, olisiko pitänyt yrittää perhettä ensin ja opiskella sitten valmiiksi. Mutta luulen että suurin syy näihin ajatuksiin on kesällä mittäriin tuleva 30vuoden ikä. Täti on ollut hieman ailahtelevainen vierailuidensa kanssa ja siksi tuo epämäärinen kierron pituus.



Pariisittarelle suuret onnittelut kihalutumisesta! Liikutuksen kyynel tirahti silmään lukiessani kertomustasi. =)



Ekat oviksen tikuttelut on aloitettu tänään. Taas uusi askel lapsen teon/saamisen ihmeellisessä maailmassa.



Stiin@ kp14/27-31, yk5

Heti sekoilin. Yritys aloitettu 9/07 eikä 10/07. =)

Hei Stiin@ ja tervetuloa mukaan ihanaisiin Ensikoihin! Aivan mahtavaa saada uusia kuumeiljoita tänne meidän pikkuporukkaan. Toivottavasti vierailusi keskuudessamme jää lyhyeksi- ja pääsemme koko porukka o-puolelle pinoutumaan:) Kiitos myös onnitteluista kihlajautumista koskien.



Et varmasti olet ainoa nuori nainen, joka on joutunut pähkäilemään uran ja perheen ja perheen ja uran välillä; ei ole helpoksi tehty nuorten aikuisten elämä. Pitäisi olla tehokas, tuottava, pärjäävä ja samaan aikaan biologia tulee vastaan. Hankalia juttuja.



nyt menen keskittymään tuohon kihlattuuni...:)



terquin, palstaterroristi pariisitar

do dii,



mie täällä taasen...Stiin@alle vielä vilkutukset, että päästään piinailemaan yhdessä, kun täällä kp 13/28, yk 2 vasta tosin, joten kierron pituus voipi viel heitellä..

Heh. Menin sitten aloittamaan maaliskuu-pinon, vaikka täällä sitten olikin tämmönen. :D *nolo*



Tässä nyt tämä minun esittely:

Koiramamma: Minä vm.-81 ja aviomies -80. Yritys aloitettu 11/2006 ja lääkärissäkin ollaan asian tiimoilta jo käyty, vielä ei kuitenkaan ihan tuonne L-puolelle uskalla siirtyä. Elämää sulostuttaa 2 koiruutta.



ON: kp 5/32 (25-32), yrityskierrokset mennyt jo sekaisin. Mikä muuten on epäsäännöllinen kierto? Onko viikon heitto vielä mitään? Mies lähti taas viikoksi reissuun, mutta toivottavasti satutaan saman peiton alle oletetun oviksen aikoihin.



Mulla ei nyt tänään tämän enempää. Tervetuloa uusille enskattarille, toivottavasti saadaan vähän vilkkaampaa keskustelua! :)



-Koiruus-

Joukkoonne haluaisin liittyä ensimmäisen odotusa odottamaan :) Olen 25vuotias ja aviomies 31. Yritystä 11/07 lähtien, eli kolmas kierto menossa. Nämä pillereiden loptuksen jälkeiset kierrot olleet 36 ja 41 päivää. Tässä kierrossa olin tuntevinani oviksen kp 18, joten sen mukaan hieman lyhyempi kierto olisi tulossa. Tunteet vaihtelee toiveikkuudesta masennukseen. Välillä ajattelee asiaa 24/7, välillä asia mielessä jossain taka-alalla. Meillä enemmänkin tulee jos on tullakseen ajattelua, mutta kyllä olen vähän ovista yrittänyt tavoittaa ja seurailla.

Nyt muutaman päivän olleet rinnat arat, ei muuta oietta tulevasta tädistä tai raskaudesta. Viikonloppuna ajattelisin menkkojen alkavan, jos alkavat. Toivottavasti ei :)





Maribell

mutta toivottavasti asia tuli selväksi :) Pariisitarta piti tulla vielä onnittelemaan. Ihanan tunteikas kertomus. Tulee elävästi oma reilun vuoden takainen kihlautuminen mieleen.

alkuun onnittelut pariisittarelle kihlautumisesta!!! Ihana & hauska kertomus <3 Kerranhan sitä vaan kihloihin mennään, joten kyllä sitä saa ja pitääkin juhlistaa ihan kunnolla ja tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa :) Noin suuren kysymyksen esittäminen on varmasti jännittänyt, siitäkin huolimatta että vastauksen tietää ;)

Saako vielä udella, että miten toteutit tuon itse kosinnan ;) ? Joko perhe ja lähipiiri tietävät, mitäpä olivat mieltä tuosta sinun kosinnastasi?



On kyllä totta, että mielialat tän lapsisasian suhteen vaihtelee lähes päivittäin... Välillä haluaa vaan unohtaa koko asian, varsinkin menkkojen alettua. Toisinaan taas yrittää pakottaa itsensä unohtamaan (yleensä ovulaation tienoilla ja sen jälkeen), että muka mahdollisuudet plussaan olisi paremmat. Sitten mielen valtaa taas se usko, toivo ja innostus, että kyllä meillekin vielä se oma pikkuinen tulee! Joo-o, kun ei omia tunteita vaan voi kääntää on/off -asentoon, niin tää sit on tämmöistä vuoristorataa ;) Oliskohan miehenä olo helpompaa, ainakin tuo oma puoliso ei tunnu ottavan asiasta sen suurempaa stressiä... :D



Pariisittarelle nyt vielä näin erikseen onnea loppukiertoon!



Ja Stiin@lle tervetulotoivotukset :) Kivaa että saadaan lisää jengiä tänne! Minkäs ikäsiä lapsosia opetat, ihan niitä pienenmpiä vai murkkuja ;) ?



Ja on tosiaan ajat muuttuneet tuolta meidän isovanhempien ajalta... Jos olit naimaton 25-vuotiaana niin leimauduit vanhaksipiiaksi. Lapsia saatiin monta ja esikoinen yleensä jo parikymppisenä. Tosin eipä taidettu tuolloin ehkäisystä juuri mitään tietääkään. Silloin ei varmasti perheen perustamista sen suuremmin suunniteltu, lapset tuli silloin kun tuli! Nykyään sitten tuo ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä kohoaa koko ajan. On niin paljon mistä valita, se varmasti osasyynä! Ollako ensin työelämässä/tehdä uraa/odottaa, että raha-asiat ovat kunnossa/odottaa parempaa elämäntilannetta/valmistua ammattiin/saada lapset nuorella iällä. Mikään vaihtoehto ei ole varmastikaan toista huonompi, jokainen kun tekee niin kuin itselle parhaimmalta tuntuu!



Koiramamma: Muistan lukeneeni jostain, että epäsäännöllisen kierron määritelmä olisi juurikin tuo viikon heitto. Silloinhan ovulaationkin ajankohta on melko vaikea etukäteen " ennustaa" , se on joko viikon etuajassa tai viikon myöhässä.

Eilen illalla kävin katsastamassa vauvakuume-puolen ja huomasin tuon sinun aloittaman pinon :) No, hajamielisyyttä sattuu :D



maribellille kanssa tervetuloa!



Itselle ei kuulu mitään kummosia, viikon päästä menkkojen pitäisi suunnilleen alkaa. Heipat kaikille Ensikoille tasapuolisesti :)



-baulie-

Heips kaikille!

Minäkin kirjoittelin tuonne marraskuunsakkiin jo äsken, mutta olisi kiva tulla tänne ensikkopuolellekin vaihtamaan kuulumisia.

Eka kertaa tänne kirjoittelen. Olen 23-vuotias tyttönen. Asustelen Keski-Suomessa ukkoni kanssa ja ekaa lasta tässä yritetään. Mulla on opiskelut loppusuoralla ja musta olis kans yks kansankynttilä lisää tulossa tähän maahan, jos nyt koskaan saan graduani valmiiksi... Meillä on kaksi koiraa, joihin voi purkaa hoivaviettiä... Jätin pillerit pois siis helmikuun alussa ja nyt on kiertopäivä 28 menossa. Paljon on ollut raskausoireita, mutta masennus iski hieman, koska saattavatpa oireet aivan hyvin johtua myös ekasta pillerittömästä kierrosta. No nyt täällä vaan odotellaan alkaako kuukautiset vai ei... Eilen ja tänään aamulla tuli paperiin vähän vaaleanruskeaa vuotoa (todellakin vain teelusikallinen =)), mutta muuta ei ole tullut. Jotenkin vaan tuntuu, että olisin raskaana... Lämmöt on pompsahtanu välillä yli 37 vaikka mun normaali lämpö on jotain 35,5. Voi hyvänen aika kun sitä ihminen on vaan niin malttamaton!!! Olisi kiva tietää onko sitä raskaan vai ei. Hurjaa että näin ajattelee vaikka on vasta eka yk menossa. Nyt pitäis vaan rauhottua. Ai niin testin tein kp 26 ja negaa näytti,mutta tosiaan ei oo tietoo et miten toi kierto nyt menee ku on eka pillereiden lopettamisen jälkeen. Kuulumisiin ja jännäilemisiin!

Ihana kun tuli tervetullut olo! =)



Baulie; opetan ala-aste ikäisiä mutta sieltä vanhemmasta päästä. Tosin ensi vuonna mulle saattaa tulla ekaluokka. Hauskaa sinäänsä kun se on kokemuksena ihan uusi! Siinä oppii sekä ope että oppilaat!



Pariisitar; ihanaa (ja kamalaa) että on joku piinailemassa kanssani! Mullakin tosin heittelee toi kierto (välillä epäilen, että se heittelee ihan jännityksestä). ;)



Nyt tän meidän masuasukki-projektin myötä olen miettinyt tosi paljon kaikkea sitä, mitä odotuksia, ajatuksia ja tunteita siihen lapsen yrittämiseen liittyy. Mun äiti on ihan mahdoton; hänen mielestään meillä pitäis jo olla liuta lapsia, mutta silti oli sitä mieltä kun opiskelin että niin se pitääkin tehdä, että ensin valmistuu ja sitten miettii perhettä. Itse olen miettinyt tosi paljon myös taloudellista puolta. Mieheni on vakkari töissä, mutta itse olen sijaisena ja onneksi ensi vuodeksi olis töitä tiedossa. Mutta (aina löytyy se mutta) jos tulisin raskaaksi, mitä toivon enemmän kuin mitään muuta maailmassa, niin miten " selitän" sen pomolle ja miten rahallisesti pärjäisimme ja mitä sitten kun joskus haluaisin äippäloman jälkeen palata takaisin aikuisten maailmaan eli töihin ja tienaamaan. Tuntuu siltä, että jokaisen kysymyksen jälkeen löydän lisää kysymyksiä. Mutta kuten paras ystäväni sanoo " asioilla on tapana järjestyä" . Ja tähän ikään mennessä olen huomannut, että se pitää täysin paikkansa, vaikkei aina siltä tunnukkaan.

Toisaalta välillä murehdin tätä ikääni (30-kriisi yrittää ottaa koko ajan valtaansa!) mutta toisaalta, jos me joskus lapsia saadaan, niin ainakin tiedän, että olen ehtinyt tekemään, näkemään ja kokemaan kaikkea. En ainakaan myöhemmin ala ihmettelemään, että miksen ole tehnyt sitä, tätä tai tota. Onpahan lapsille sitten tarinoita kerrottavana. =)



Mites teillä muilla, mitä ehkäisyä olette käyttäneet aiemmin? Olen vaan itse miettinyt että onko pillereiden syömisellä (11vuotta itselläni) vaikutusta raskautumiseen. Olen lukenut ja myöskin huomannut ystäväpiiristäni, että se on todella yksilöllistä.



Tänään pitäis varmuuden vuoksi heilutella lakanoita vaikka ovistesti antoikin negaa aamulla. Mahaa on juilinut siihen tyyliin, että ei se ovis kauhean kaukana ole. Better safe than sorry! =)



Miten teidän miehet suhtautuu vaavi-projektiin? Meillä tuntuu välillä siltä, että mies on innokkampi kuin minä! Se välillä juttelee mun mahalle jos seillä vaikka onkin joku niin tuntee iskän äänen alusta saakka. =) Ihanaa ja piristää usein omaakin mieltä ihanasti ja luo toivoa.



Tulipas tarinaa. No, pyykkirumban pyörittäminen menee mukavasti näin!



Stiin@ 15/27-31, yk5

Lauroran; Voi, muistan liian hyvin tuon gradutuskan! Jännitän sun puolesta! Toivotaan, että teillä olis tärpänny ekasta kierrosta!!!! Mulla on monia kavereita, joille on tärpänny. Ja jostain olen lukenutkin (en tosin muista kuinka tieteellinen lähde oli...), että ekan kierron aikana hormoonit on niin sekaisin, että saattaa tärpätä helposti. Toivotaan!

Pidän peukkuja bd bd bd bd bd bd bd bd

Ihanaa, kun olette niin paljon kirjoitelleet, hui muistankohan,mitä kaikkea piti kommentoida...:)



Baulielle kiitokset onnitteluista kihlauksen johdosta. Kosinnasta sen verran, että raahasin miehusta pitkin hkiä räntäsateessa ennen hotlaan menoa, kun piti mennä katsomaan tiettyjä eläimiä (jotka ovat pariuskollisia ja symboloineet meidän suhdetta alusta lähtien, kuulostaa oudolta,mutta enivei...). No tuosta sateesta johtuen niitä elukoita (en nyt paljasta mitä) ei löytynyt, olin sitten ONNEKSI varautunut siihen ja kaivoin kassista pehmoversio sellaiset. Ja kerroin,mitä tässä ollaan etsitty- ja että olisiko nyt aika, että meistä tulisi herra ja rouva tämä kyseinen eläin (näillä eläimillä siis tapana seukata ennen kuin perustavat perheen, ja mehän oltiin nyt seukattu ennen perheen perustusta jo tovi). Joohan tuo miehus vastasi, kuohuvaakin oli mukana, mutta säästettiin se räntäsateen sijaan hotlaan. Ilma ei siis ollut puolellani, mutta...muistaapa tän kai sitten ainakin...niin, ja lisäksi olin kirjoittanut miehelle sellaisen paperisen version kosinnasta nimineen ja päivämäärineen- ja tiedon siitä, että jos ei suostu, edessä olisi kallis hamekankaan osto:) No joo, kuulostaa varmaan ihan hassulta, mutta näin se män...:) Niin, ja kummankin perheet ovat ottaneet ihanasti asian, mitä nyt broidi vähän kuittaili, että olen eka kosinut nainen hänen lähipiiristään....toisaalta tiedän itse monta kosinutta naista (joten tuskinpa taidan niin edelläkävijä olla)- ja lisäksi, miehus oli toivonut kosintaa. Vaikka yllättynyt miehuksein olikin, kun olin esittänyt kaksi viikkoa, etten varmasti aio kosia:)



Mutta Bauliellahan kohta piina-ajat lähellä, jee! *bd bd bd* Niin, ja kiitos erityistsempityksistä loppukiertoon. Kuten todettu, kyllä tässä yrityspuuhassa tunteet menee ihan laidasta laitaan! On vain nyt sellainen tunne, ettemme ihan heti ekoina ole tuota pikkuasukkia tuonne masukkiin saamassa, mutta josko edes jonain päivänä... onhan se asia, jota eniten maailmassa toivomme...Ihan muuten uteliaisuudesta, oletteko noudattaneet sellaista joka toinen päivä peittojen pöllytys-taktiikkaa vai miten oletettuina ovisaikoina? Meillä jotakin siihen suuntaan, ovisaikana onneksi itselläkin fiilistä pupuilla välillä useamminkin, eli vähintään joka toinen päivä on tärppiaikoina tullut pupuiltua:)



Baulie ja Stiin@ olivat ihanasti pohtineet perheenperustukseen liittyviä juttuja. Ensinnäkin tuntuu kyllä siltä, että " ennen aikaan" kaikki on ollut niin selkeää (kuten Baulie kirjoittikin), lapsia saatiin, jos saatiin. Nyt pitää pohtia sitä oikeaa ajankohtaa - sovittaa yhteen opiskelut, työ, taloudellinen tilanne, asumiskuviot, parisuhteessa sopiva ajoitus lapselle unohtamatta kiivaasti tikittävää biologista kelloa yms yms. minuakin stressaa aika-ajoin se, että miten työpaikalla mahdolliseen raskauteen suhtauduttaisiin (olen juuri saanut vakipaikan). Lisäksi työni on sellaista, että raskaudesta joutuisi tosi pian kertomaan kollegoille, mikä ei tunnu kivalta ajatukselta, jos meneekin kesken.



Stiin@ on ihanalla alalla töissä; varmasti antoisaa mutta haastavaa! kysyit ehkäisymenetelmistä; pilsuja on täälläkin syöty pitkä tovi. Ja tässä sitä nyt päivitellään, mihin kierrot asettuu... Ja miehuksen asennoitumisesta sen verran, että kovastihan hän on mukana, kyselee tärppiaikoja yms- ja puhuu vauvasta päivittäin melkein. Ihanaltahan se tuntuu:) Välillä olen vain vähän jarrutellut, jos ei heti tärpääkään. Itestäänselvyys tämä projekti ei meille kyllä tule olemaan, vain elämän isoin asia,joka meille toivoaksemme joskus suodaan. Niin, ja mie menen päivän Siua jäljessä kp:ssä, mutta kierrot kai vähän eri pituset. No, tässä kierrossa piinaillaan yhdessä:)



Maribell & Lauroran (meniks oikein?), tervetuloa! Teitillä kummallakin on jännät ajat *bd bd bd* Maribellille kiitokset vielä onnitteluista! Infoilkaaphan, kuinka käy, toivotaan että tättärä tajuaisi pysyä KAUKANA!



Koiruudelle vilkutuksia:)



Omaan napaan ei ihmeempiä. Sormuksien saamiseen menee pari viikkoa. Ei jaksaisi odottaa millään, kun haluisi kertoa koko maailmalle sormus sormessa, että olen maailman onnellisin rengastettu nainen:) hih. Ovista en ole vielä bongannut, mutta enpä bongannut viime kierrossakaan kuin limoista...(yshhh). Mutta josko tuon miehuksen houkuttelisi vielä tänään pöllyttämään peittoja- tai ehkä hu...;)



Hyviä Unia:)



pariisitar

kp 14/28, yk 2

Tuntuupa siltä, että mukavaan joukkoon olen liittynyt. :)



Omasta navasta sen verran, että eilen illalla ja tänään aamulla rinnat olleet todella kipeät ja turpeat ja alavatsaa juilinut. Ei ole kyllä koskaan näin kipäet rinnat olleet, mutta kaipa se tädin tulon ilmoitusta vaan on. Ainahan se pieni toivon kipinä kuitenkin on, että jos nyt kuitenkin sitten... Saa nähdä olenko oviksen paikallistanut oikein ja kurvaako täti viikonloppuna paikalle.



Ehkäisystä ollut puhetta. Minulle pillerit oli käytössä 6 vuotta, kunnes marraskuuussa jätettiin ne pois. Sen jälkeiset kierrot siis olleet 36 ja 41, joten ei vielä tasaantuneet. Jospa tämä kolmas kierto olisi ainakin lyhyempi, jos ei tärppi.



Vauvaa olen kuumeillut jo useamman vuoden ja yhteisiä vuosiakin takana miehen kanssa jo 7. Päätimme kuitenkin, että vauvalle annetaan lupa tulla vasta naimisiin menon jälkeen, joten nyt sitten olen vihdoin päässyt " tositoimiin" monen vuoden haaveilun jälkeen. Kauheaa, miten samaan aikaan toivoo niin kovasti raskautumista ja samalla pelottaa kovasti :) Mutta kai se kuuluu tähän naiseuteen ja äidiksi tulon miettimiseen. Onko muilla samanlaista pelonsekaisiakin ajatuksia?



Mukavaa päivää kaikille!



-Maribell kp29/?? yk3

Pariisitar; voi mikä romantikko!!! Ihanaa, että romanttisia ihmsiä löytyy vielä! Ja ihanaa kaikki vaiva, jota olet nähnyt. Aivan ihanaa!!! Kuulin muutamasta tutusta, jotka olivat myös käyttäneet tilaisuuden hyödykseen. Niinhän se nykyään on; naiset ovat vahvoja ja päättäväisiä ja tekevät aloitteita, jos toinen sukupuoli ei tajua. =)



Meillä on yritetty ´noudattaa´ tota joka toinen päivä (...tai no, himottaa koko ajan niin paljon, että vois useamminkin!!!) Mutta ollaan vähän puhuttu et jos ei nappaa niin ei oteta stressiä. Mutta tähän mennessä on aina napannut. ;)



Viime aikoina olen (myös miehen kanssa) pohtinut paljon elämän prioriteetteja ja sitä mitä oikeasti haluan just nyt. Ollaan kanssa puhuttu, että lapsi on nyt se mitä kumpikin toivoo ja haluaa enemmän kuin mitään muuta. Ja toivottavasti se meille suotais joku päivä. Jotenkin tuntuu myös siltä, etten uskalla puhua ystäville tai sukulaisille tästä mielettömästä halusta tulla äidiksi, jos se sitten ei jostain syystä tapahdukaan. Oletteko kertoneet muille yrityksestänne? Mun paras kaveri ja sisko tietää, mutta ei muut.



Marraskuisten tekstejä lukiessa myös miettii miten itselle käy; joutuuko sitä unelmansa täyttymistä odottaa vuosia ja mitä kaikkea voi kokea ja haluaa kokea sen unelman täyttämiseksi. Oma yritys on kuitenkin vielä alussa.



Maribell; noi sun oireet kuullostaa tosi hyvältä!!! Pidetään peukkuja *bd*bd*bd*bd*



).( ovista metsästän. Huomenna gynelle tutkimaan mistä johtuu mun oudot vatsakivut. 6 päivää kestävät alavatsakivut voi olla ovista mutta epäilen. Joten huomenna pääsen vihdoin tarkistuttamaan asiaa. Haluan myöskin samalla tarkistuttaa (jos mahdollista eli lääkäri-täti suostuu) onko miljoona vuotta sitten sairastettu klamydia voinut tukkeuttaa munajohtimia, kuten olen lukenut. Huomenna toivottavasti näitä tietoja viisaampana!



~tsemppi hali~ kaikille enkaskattarille! Toivotaan plussamyrskyä kaappaamaan meidät kaikki o-puolelle!



Stiin@ yk5, kp 16/27-31

Talvi on tullut tänne etelään...maaliskuussa:) Tulisi jo kesä, mie olen kesänlapsi...inhoan pimeää ja kylmää, tosin parempi tämä kuin ainainen sade, vali vali:)



Stiin@alle ekanakin tsemppiä gynelle; mietin, joskos voisivat ultrata samalla (maksaa tietty vähän enempi), niin saisit vähän lisäinfoakin samalla, että onko kaikki hyvin. vai olitko sitä jo miettinytkin? Toivottavasti kaikki on kunnossa ja masuasukki on pian masussasi pyörimässä:) kiitos kauniista sanoista koskien myös kosintaa; ajattelin jo tänne kirjoitteassani, että kuulostan ihan idiootilta. Mutta olihan tuo kai romanttistakin. Ihan samoja ajatuksia teitillä muuten pyörinnyt päässä kuin meilläkin koskien perheen perustamista siis. Olen lisäksi kertonut parille-kolmelle ystävälle yrityspuuhista, osa on siis arvannut ja kysynyt suoraan, joko yritätte. Enkä ole osannut valehdella. Mutta periaatteessa matalaa profiilia ollaan pidetty ihan yhteisestä sopimuksesta. Ollaan päätetty, että kerrotaan läheisille sitten jos joskus eka ultra on takana (sitä odotellessa...).



Maribellilla tosiaan ihan lupaavan kuuloista *bd bd bd*



Omaan napaan ei ihmeempiä kuulu; epäilen tosin paikallistaneeni oviksen nippailujen perusteella. Tosin ei jaksettu eilen pupuilla ja tänäänkin näyttää vähän pahalta, arki on viennyt liian paljon voimia ja kaadutaan vain iltaisin kuolemanväsyneinä sänkyyn:( No kyllähän nuo siimahännät viihtyilee jonkun päivän, joten ajoituksen ei tartte ihan päivälleen napatakaan.



Nyt iltatoimiin! PLUSSSSSSSSATUULAHDUKSIA kaikille Enskattarille:)



pariisitar

kp 15/28, yk2

Aivan ihana ilma ulkona ja täällä sitä vaan istutaan sisällä toimistossa, vaikka lenkki-ilma olisi mitä mainioin. Tätä lumi-aurinko ilmiötä ei kovin usein ole ainakaan täällä etelä-suomessa nähty tänä talvena.



Itsellä samat oireet edelleen.Alkaa ihan toden teolla jännittää. Mutta täytyy pitää jalat maassa. Kahdessa edellisessäkin kierrossa olen ollut huomaavinani jos jonkinmoista oiretta, jotka sitten osoittautuneet kuitenkin kuvitelluksi tai vain menkkaoireiksi. Saahan sitä silti haaveilla. Tärppi olisi kyllä niin uskomatonta, että ei sitä osaa edes tosissaan kuvitella. Mietiskelin, että koskahan sitä uskaltaisi testailla, jos tätiä ei kuulu. Vaikka turha sitä on etukäteen miettiä.



Meilläkään ei vauvan yrittämisestä ole kerrottu muille. Vain paras ystäväni tietää asiasta. Tärppi ei kauhea yllätys kuitenkaan varmaan monelle olisi. Kai sitä jo odotellaan seitsemän yhteisen vuoden ja naimisiin menon jälkeen. Kyselyitä kyllä tulee urakalla. Voin vain kuvitella miltä utelut pitkään vauvaa yrittäneistä tuntuu, kun itsellä välillä kirpaisee, vaikka yritystä vasta lyhyt aika takana.



Plussaonnea kaikille!



Maribell

Ihanaa kun aurinko paistaa!! Kuten Pariisitar, myös minä olen kesän ja kevään ihminen. Vihaan pimeää ja pitkää talvea. Mutta onneks noi kolme muuta vuodenaikaa on vähän pirteämpiä. =)



Olen mennyt koko päivän niin tukka putkella, etten osaa rauhoittua ollenkaan! Gyne-täti oli mukava ja selitti asiat ihanan selkeästi. Sain tietää, että joko mulla on rakenteellinen vika tai sitten klamydian seurauksena vasen munasarja on oudossa paikassa (lähes kohdunseinän vieressä). Ei tietoa vaikuttaako raskautumiseen. Täti löysi yli 7mm munasolun (kuulemma valtava) joka ei ollut irronnut, jota hän ihmetteli näillä kiertopäivillä ja kierron pituuksilla kovasti. Käski tikutella ovista tässä kierrossa. Lisäksi sain reseptin clomifen-lääkkeeseen (jonka nimi oli tuttu täältä sivuilta). Se auttaa irroittamaan munasolua, ja jonka aloitan ensi kierrossa. Mutta täti oli sitä mieltä, että tän ikäisenä puolenvuoden jälkeen kannattaa jo alkaa toimimaan, jos luomuna ei ala masuasukkia kuulumaan. Eli summasummarum: hyvä käynti. Paljon asiaa ja toisaalta tuli paljon kysymyksiä....

Nyt ruokaa masuun ja jumppaan.

Sorry, tuli valtavan omanapaista!!!



Stiin@ 17/27-31, yk5

Me saadaan tosiaan paljon uutta porukkaa mukaan, ihanaa :) Suurin osa tuntuu nykyään kirjottelevan noihin kuukausipinoihin, mikä on ihan ymmärrettävää kun niissä on paljon porukkaa ns. " samalla ajoituksella" liikkeellä.



Tervetuloa siis vaan mukaan lauroran! Mehän ollaan melkein samoja ikiä ja samalta suunnaltakin :) Keittenkäs ope susta tulee? Onko tilanne omassa masussa muuttunut suuntaan tai toiseen? bd bd bd bd

Huisia, jos ekalla kerralla tärppäisi, paljon vaan tsemppiä! Mun ystäväni tytär sai alkunsa juurikin ekasta yrityskierrosta.



Stiina: Itse söin ensin reilut puolisen vuotta e-pillereitä (Yasmin) ja sen jälkeen käytin ehkäisylaastaria (Evra) toiset reilu puoli vuotta. Oltiin siis oltu noin 1,5 vuotta yhdessä ennen kuin päätettiin alkaa yrittämään lasta. Tuosta on siis kohta aikaa 2 vuotta...

Itselle tuli hormonaalisesta ehkäisystä joitakin sivuoireita, mutta ei mitään pahoja. Lähinnä taukoviikoilla päänsärkyä, äkäisyyttä ja itkuisuutta. Eipä ole ikävä noita hormoniaikoja!



Meillä mies otti tämän vauva-asian esiin (mulla oli tosin ollut pientä vauvakuumetta ilmassa jo jonkin aikaa), eli hänen aloitteestaan alettiin lasta yrittämään. Tämän melkein 2 vuoden aikana " kuumeilu" on päässyt jo aika lailla " arkipäiväistymään" , eli tuommoista masun hellimistä meillä ei ole pitkään aikaan ollut. Alussa muistelen juurikin, että mies sinne suuntaan jotain höpötteli :) Eli tilanne tänä päivänä on enemmän se, että keskenämme mietitään, mitä jatkossa ja itsessään " kuumeilu ja piinailu" on minun taakkana (ilomielin jättäisin asian miettimisen ja vatvomisen, että miksi ei tärppää...).



Meidän melko pitkästä yrittämisestä tietää mun kaksoissisko ja kaksi ystävää. Silloin kun alettiin lasta yrittämään, niin kerroin myöskin kahdelle muulle ystävälle, mutta heitä nään nykyään tosi harvoin, joten en ole tilannettamme heille mitenkään päivittänyt. Ja äitini EHKÄ aavistelee jotain...



Ja toivotaan, että kaikki on sinulla siellä masussa hyvin! Hyvältä ainakin kuulostaa, jos gynen mielestä noiden juttujen ei pitäisi estää raskautumista. Gyneillä on ilmeisesti TODELLA eri käytäntöjä tuon klomifeenin myöntämisen suhteen!

Kävin itse kesällä naistentautien erikoislääkärillä (erikoistunut lapsettomuuden hoitamiseen) ja hän passitti mut verikokeisiin ja vasta sen jälkeen juteltiin tuosta klomifeeni -lääkityksestä. En sitä siis saanut, kun verikokeiden perusteella ovuloin (en tiedä sitten, että ovuloinko joka kuukausi).

Jotkut gynet eivät myöskään myönnä sitä ennen kuin mies on antanut sperma -näytteen. Aiotko käydä seuranta-ultrassa lääkkeet aloitettuasi? Varmaan tiesitkin, mutta kerron kuitenkin, että klomifeeni-lääkitys kasvattaa riskiä monisikiöiseen raskauteen ja pahimmassa tapauksessa hyperstimulaatioon (se on tosin harvinainen sivuvaikutus). Aika moni tuntuu kuitenkin nykyään klomifeenia käyttävän.



Pariisitar, ihanan kuuloinen tuo teidän kihlautuminen <3 Olisipa itsellänikin (tai miehellä, kröhöm...) noin hyvä mielikuvitus ;) Kumpikaan meistä kun ei ole järin romanttinen, enemmänkin järki-ihmisiä molemmat...

Tässä kierrossa tuo joka-toinen-päivä -taktiikka ei ole ollut käytössä, mies on ollut aika väsynyt töistä, itseänikään ei ole juuri sänkypuuhat kiinnostaneet kuin ihan oviksen aikoihin. No, ei sitä väkisin kannata vääntää ;)

Mulla on ollut tapana jälkikäteen merkata ylös noi " puuhastelupäivät" , varmaankin sen takia että jos tärppi kävisi niin tietäisi milloin pikkuinen on saanut alkunsa :D Varsinkin, jos ollaan oltu sillä saralla vähän laiskoja, niin olisihan se huisia huomata, että esimerkiksi rakastelu 4 päivää ennen ovulaatiota olisi tuottanut tulosta...!

Se sormuksien odottelu on muuten jännää aikaa, haluaisi niin kovasti pujottaa sen sormuksen nopsaan toisen sormeen :)



Maribell: Sulla on tosiaan lupaavan kuuloisia tuntemuksia! Nekin voi valitettavasti olla niitä tätioireita, mutta mistäs sitä koskaan tietää... :) Kuulostaa ihan tutulta tuo toivon- ja toisaalta pelonsekainen odotus! Vaikka tämä on asia, mitä niin kovasti toivoo, niin välillä tulee ajatuksia, että miten tulee pienen lapsen kanssa pärjäämään ja osaako sitä hoitaa ja niin edelleen.

Varsinkin, jos kierto on jostain syystä vähän pidempi kun normaalisti, niin pieni pelko pyrkii pintaan, että mitäs jos nyt oikeasti on tärpännyt?! Ja sitten hetken päästä se pelko muuttuu jännitykseen ja toivoon ja taas alusta. Omaa lasta kun on jo melko kauan toivonut, niin mahdollinen plussa tuntuu tällä hetkellä PALJON epätodennäköisemmältä kuin raskautuminen.



ON: Kp:t täällä tosiaan 22, kierron ollessa yleensä 26-28. Katsellaan, mutta en tosiaan usko että olisin onnekkaasti raskaana :)



[color=red][size=3]♥ baulie ♥