Alle 2v erotilanteessa, isä haluaa vuoroviikot

Minulla on lapsia kahdelle miehelle. Olen sopinut niin, että ovat isillään samat viikot.

On tosiaan hyötyä nyt kun on uusi ihmissuhde kuvioissa. Saamme viettää lapsivapaita viikkoja ja seurustella kunnolla.

Odotan lasta tälle uudelle miehelle ja ongelmana on vain se, että mihin laitan tämän lapsen kun edelliset lapset ovat isillään. Haluan silti viettää omat vapaaviikot ihan rauhassa.

No, otat eron tietty. Sitten laitat sen miehen samaan vuoroviikkosysteemiin neljännen lapsesi kanssa. Sit uusi mies kehiin.

selitys tuolle isien ylitöille, mutta ei se isästä tasavertaista vanhempaa tee!!!

Lapset kun eivät tarvitse materiaa ja lomamatkoja, vaan turvallista arkea.

Luultavasti lapsen kannalta paras ratkaisu on se, että koti pysyy samana, mutta vanhemmat vuorottelevat siinä asumista. Mielestäni lapsella on yhtä suuri oikeus kumpaankin vanhempaansa.

mutta meilläkin erouhka todellisena päällä ja asiasta siksi keskusteltu. Meidän lapset 3 v ja 1 ½v. Ole ehdottomasti samaa mieltä, että lapsen ei kuulu olla äidistä erossa noin paljoa. itseäni hirvittää jo ajatus joka toisesta viikonlopusta. Minäkään en halua mitenkään "häiritä" isän ja lasten suhdetta, mutta lasten parasta ajatellen en aio suostua pitkiin eroihin itsestäni.

eli viikko erossa äidistä on liikaa, mutta lähes kaks viikkoa erossa isästä ja sen jälkeen vaan pari päivää isän kanssa ei ole liikaa?? mikä tekee äidistä tärkeämmän lapselle kun isä?

Olemme eronneet ja pikkuinen on 1½vuotta, isä vaatii 50% mikä mielestäni ihan liikaa olla erossa äidistä. Isä on hyvä isä eikä minulla ole tarkoitusta riistää häneltä isyyttä mutta minusta tuo 50/50 on liikaa, mitä mieltä, onko kokemuksia?

systeemi on vaikea, mutta sinänsä on aivan sama onko hän isällään vai sinulla enemmän. Eli jos isä vaatii viikko/viikko systeemiä, niin ole sinä se fiksumpi osapuoli ja anna lapsen asua isän kanssa, ja näe häntä niin paljon kun mahdollista (sillä isä tuskin suostuu näkemään lasta vähempää...?)



Lapsi voi asua isällään, ja sinä näet häntä esim. joka toinen arki-ilta ja joka toinen viikonloppu hän on luonasi.



Kannattaa muuttaa mahdollisimman lähelle toisianne (ei kuitenkaan ihan naapureiksi---) niin lapsen hoito ja tapaaminen helpottuu.



Oletteko molemmat töissä? Jos suinkin mahdollista, teidän kannattaa sovitella työajat niin, etei noin pieni joudu päiväkotiin. Eli tehkää lyhennettyä työviikkoa/pidempää päivää tmv. järjestelyjä niin voitte hoitaa lasta kotona.

pieni lapsi tarvitsee vakituisen kodin, oli se sitten äidin tai isän luona. Ja sitten vieraillaan toisen luona.

1,5v lapsi on aivan liian pieni heittopussiksi.

Eikö se lapsen isä tuntunut väärältä puolisolta lasta tehdessä tai hänen syntymän jälkeen? Mikä muutti noin pian tilanteen?

yleensä päädytä, jos toinen vanhemmista sitä vaatii, eikä ole erityisiä syitä kieltää sitä? Isällä on ihan yhtä suuri oikeus lapseen kuin äidilläkin, ja tutkimuksen mukaan vuoroviikko-systeemi on lapsen kannalta paras ratkaisu, jos vanhemmat asuvat lähellä toisiaan.

jos et todella ymmärrä logiikkaa, et ymmärrä lapsen kehityspsykologiasta mitään. pnko sinusta oikeasti lapselle parempi olla tasapuolisesti erossa molemmista vanhemmista??

eli viikko erossa äidistä on liikaa, mutta lähes kaks viikkoa erossa isästä ja sen jälkeen vaan pari päivää isän kanssa ei ole liikaa?? mikä tekee äidistä tärkeämmän lapselle kun isä?

"eli viikko erossa äidistä on liikaa, mutta lähes kaks viikkoa erossa isästä ja sen jälkeen vaan pari päivää isän kanssa ei ole liikaa?? mikä tekee äidistä tärkeämmän lapselle kun isä?"

Lapsella on oltava pysyvä koti, se onko se äidin vai isän luona ei ole oleellinen kysymys. Koska on noinkin pienestä lapsesta kyse, niin täällä jo esitetty ajatus siitä, että lapsen koti pysyy ja siellä hoitava aikuinen vaihtuu olisi kannatettava ajatus.

Sitten on toinen mahdollisuus, jossa lapsi kyllä asuu jommankumman vanhemman kanssa, mutta tapaa päivittäin tai ainakin mahdollisimman usein toista vanhempaansa l. se, jonka luona ei asu hakee päivähoidosta ja viettää lapsen kanssa aikaa mahdollisimman usein, samoin vapaapäivinä lapsi saisi olla sen toisen vanhemman kanssa yhtä paljon kuin senkin jonka luona asuu.

Näitä järjesteyjä, joissa "etävanhempi" tapaa lastaan vain joka toinen viikonloppu en ymmärrä ollenkaan - lapsi ei todellakaan ole halunnut erota vanhemmastaan ja vanhempien on kokonaan unohdettava mahdolliset omat kaunansa ettei lapsi kärsi.

lapsi asuu kuitenkin äidin luona ja isä voi vierailla siellä vaikka joka päivä. Perustelen tätä sillä, että luonnonlaki nyt vaan on sellainen, että pieni ihmisenalku tarvitsee äitiä, joka huolehtii, kuten on tehnyt elämän alusta asti. Vai kuinka moni isä on jäänyt äitiyslomalle huolehtimaan vauvasta? Ei noin pieni voi olla äidistä erossa, isästä voi, ihan kehitysvaiheensa perusteellakin.

valitettavasti aika usein mies vaan lähtee. Meillä ainakin oli muka kaikki hyvin ja toinen lapsi tuloillaan, kun mies jäi kaksoiselämästä kiinni. Asui toisella paikkakunnalla toisen naisen kanssa. Mies ihan itse valikoi sen toisen naisen että eipä tarvinnut miettiä mitä tehdä.

Eipä halua tavata lapsiaan ollenkaan eikä senpuoleen maksa elareitakaan. En ole miestä pariin vuoteen nähnytkään ja parempi ehkä niin.

Eikö se lapsen isä tuntunut väärältä puolisolta lasta tehdessä tai hänen syntymän jälkeen? Mikä muutti noin pian tilanteen?

Lasta voidaan heti viikottaa, mutta jos aikuisen pitäisi niin siihen ei vastata mitään! Eikö se jo aikuisellekin kerro että ajatus on aika kamala?

Enkä halua olla mitenkään ilkeä, aloin vain itsekin asiaa aattelemaan.

Jos vaihto on 3-4 päivän välein, niin voisi olla paljon parempi! TAi sitten tosiaan noita mainittuja päivittäisiä tapaamisia tai muita erityisjärjestelyjä. Me erottiin, kun nuorin oli 3-vuotias ja hänellekin viikko oli aivan liian pitkä aika erossa äidistä/isästä. Nyt viikko-viikko -systeemi on ihan ok, kun nuorin on 5-vuotias.



Meillä isä vaatimalla vaati tuota viikko-viikko -systeemiä. Minä olisin halunnut toisin. Haluaisin vieläkin, mutta lastenvalvojan mukaan oikeus tuskin muuttaa voimassaolevaa systeemiä, koska lapset eivät ole siihen reagoineet tms. Itse asiassa lapset haluavat asua tällä tavalla, eikä vaan jomman kumman luona.



Noin pienelle vuoroviikkosysteemi on liian raju.

jos hänellä olisi yksi koti jossa vanhemmat asuisivat vuoroviikoin, mutta se ei vaan toimi. Syyt siihen ovat;



-Vanhemmille yleensä tulee kiistaa siitä kuka pesee pyykit, kuka ostaa vessapaperin, miksi jääkaappi on taas tyhjä kun minä sen omalla viikollani juuri täytin jne. jne. Sama juttu monella mökillä joka suvun yhteisomistuksessa, milloin mistäkin tulee riitaa, kuka ostaa telkkarin hajonneen tilalle, kuka maksaa uudet tapetiti kun yksi ne haluaa vaihtaa mutta toiselle vanhat vielä kelpaisivat jne. jne.



-Vanhemmat tuskin elävät loppuikäänsä sinkkuina, he saattavat haluta muuttaa sen uuden kumppanin luokse, saada tämän kanssa lapsia jne. mikä on siinä vaiheessa sen entisen liiton lapsen asema?

Muuttaako hän isompaan asuntoon jossa isä/äiti voivat vuoroviikoin asua uuden kumppanin/perheensä kanssa, vai katoaako isä/äiti sen uuden perheensä luota joka 2. viikko entisen liiton lapsen luo...? Missä välissä lapsi tutustuu puolisisaruksiinsa...?

erossa max 2 päivää ja nyt töissä kuukauden ajan joten oikeasti katson että minulla on lapseen 'vahvempi' side kuin isällä joka on ollut paljon jo työnsä vuoksikin poissa. Ja kun joku ihmetteli miten näin pienen lapsen vanhemmat voivat erota niin mies petti ja se siitä. Ap

vaan aikuisen! Se aikuinen voi olla niin äiti, isä, täti, setä, mummo, vaari, adoptiovanhempi jne. jne. kunhan hän on turvallinen...!



Ja on aika vanhakantainen ajatus, ettei isä hoitaisi lastaan liki tasavertaisena äidin kanssa. Toki on erilaisia tilanteita ja perheitä, mutta esimerkiksi Ruotsissa yhä useampi mies jää lapsen kanssa kotiin hoitamaan tätä, ja sama meno yleistyy myös Suomessa.

Jos ajatellaan miten hyvänä hengähdystaukona moni äiti pitää kotiäitivuosiaan, niin miksei isällä olisi samaan oikeus...? Toisaalta moni äiti väsyy vain kotona olemiseen. joten monessa perheessä lienee ideaali ratkaisu se, että esim. äiti on toisen lapsen kanssa kotona ja isä toisen lapsen kanssa.



Tottakai ihan pieni vauva joka syö rintamaitoa jne. on enemmän äidissä kiinni, mutta 6kk ylöspäin ei ole mielestäni väliä kuka lasta hoitaa OLETTAEN että esim. se ISÄ ON OLLUT SYNTYMÄSTÄ LÄHTIEN äidin rinnalla tasapuolinen hoitaja...! Eli ei niin että isä sitten joskus hyppää lapsen pääasialliseksi hoitajaksi, vaan että vastuu on jaettu syntymästä lähtien puoliksi.



Kannattaa muistaa myös se, että noin pienelle on varmaan suurempi järkytys joutua "tuntemattoman" hoiviin joka 2. viikonloppu, kun se että näkee molempia vanhempiaan tasapuolisesti lähes joka päivä.

että noissa vuoroviikkojutuissa on kyse enemmänkin elatusmaksujen välttämisestä eikä niinkään muusta. Siis miesten puolelta.

Arvelisin ainakin, että on paras kun lapsella on yksi ja ainoa koti, johon hän voi juurtua. VIikko siellä, viikko täällä on lähinnä heittopussina oloa. Toinen lukunsa on se, että isien kiinnostus lapsenhoitoon tahtoo kummasti laantua eron jälkeen. Kun pääsee pahimman erotuskan yli, itsenäisen elämän makuun, löytää uuden naisystävän ja tottuu mukavaan vapaa-aikaan, niin eipä tarvi enää pelätä, että lasta haluttaisi enää kovin usein kylään, saatikka asumaan osittain isän luo. Olen nähnyt tämän omalla kohdallani ja parin ystäväni kohdalla riippumatta siitä miten hyvä mies oli isänä avioliiton aikana.