Alle 2v erotilanteessa, isä haluaa vuoroviikot

No juuri siksi, kun lapselle se niin tärkeä koti revitään rikki. Kaikki hänelle tärkeä hajoaa. Perusluottamus katoaa.



Turha syyttää aikaista päivähoitoonviemistä, kyllä avioerot on lapselle se pahin asia.

Mikä teissä "aikuisissa" oikein on? Tehdään lapsia, ei keskustella kumppanin kanssa ei huomioida, ei enää jakseta, erotaan ja lapset kärsii. Miksi ei mennä itseen, käydä pariterapiassa ja oikeasti ajatella lapsen parasta. Erossa on turha etsiä lapsen kannalta hyvää ratkaisua, ainoa hyvä asia olisi se, että vanhemmat eivät eroaisi. Tekee aina pahaa, kun joku eroaa.

miehen syrjähypyt sun muut, vai?

koska aika on niin haastavaa suhteelle. Miehesi teki typerästi, mutta älä ole niin lapsellinen, että kuvittelet eron olevan paras ratkaisu. Kokeile ensin niitä muita koska ovat lapsenne kannalta parempia.



Tehkää töitä ja toimikaa lapsenne parhaaksi. Olet nyt äiti joten voi unohtaa itsekkäät kerrasta poikki-periaatteet (saman sanoisin miehelle jonka vaimo on ollut uskoton, joten älkää feministit provosoituko).



Uskottomuus on paskamaisimpia juttuja mitä voi puolisolle tehdä, mutta siitä voi taistella yli, jos asettaa lapsen ja ehjän kodin etusijalle.

miehen syrjähypyt sun muut, vai?

tässä tapauksessa kyllä. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja ehjään kotiin. Lapsen paras menee etusijalle. jos eroaa, lapsi menettää sellaista, mitä et ikinä hänelle pysty korvaamaan. Ero vaikuttaa lapsen kehitykseen. enemmän tai vähemmän!! syrjähyppy on pientä siihen verrattuna, jos lapsi alkaa kotona kysellä "lähtikö isä/äiti koska se ei tykkää musta?" sellaista syyllistä en oman lapseni antaisi ikinä kokea. äitinä olen valmis nielemään ylpeyteni, jos voin suojella lastani.niin pitäisi monen muunkin tehdä.

jos mies on asunut ties kuinka kauan toisen kanssa ja mies päättää jäädä toisen luo asumaan kiinnijäädessään kaksoiselämästä.

Vai pitääkö tyytyä myös siihen toiseen "vaimoon"???? yäkk....!!!

koska aika on niin haastavaa suhteelle. Miehesi teki typerästi, mutta älä ole niin lapsellinen, että kuvittelet eron olevan paras ratkaisu. Kokeile ensin niitä muita koska ovat lapsenne kannalta parempia.

Tehkää töitä ja toimikaa lapsenne parhaaksi. Olet nyt äiti joten voi unohtaa itsekkäät kerrasta poikki-periaatteet (saman sanoisin miehelle jonka vaimo on ollut uskoton, joten älkää feministit provosoituko).

Uskottomuus on paskamaisimpia juttuja mitä voi puolisolle tehdä, mutta siitä voi taistella yli, jos asettaa lapsen ja ehjän kodin etusijalle.

Jos lapsella on kaksi vanhempaa joihin hän on luonut hyvän kiintymyssuhteen, lapsi pystyy mainiosti olemaan erossa toisesta vanhemmsta jonkin aikaa, toisen vanhemman hoidossa.

Te äidit jotka muuta väitätte olette itsekkäitä kusipäitä ettekä todellakaan oikeasti ajattele muuta kuin omaa etuanne.

aina ei parisuhde toimi syystä tai toisesta ja silloin on jo lapsen takia paras erota. silloin äidin ja isän välinen suhde rauhoittuu ja riidat vähenevät, siis jos on riitaisa suhde. lapsi voi olla sekä isällä että äidillä yhtä paljon, jos vain lapsella on turvallinen olo.

äidin on muistettava erossa se et isä on lapselle yhtä tärkeä vaikka isä kävisikin töissä tms. tämä meiltä naisilta tahtoo aina unohtua erossa.



ja itse olen juuri viime viikolla eronnut, lapsia meillä on 3, ikähaitari 1-14. lapset ovat meillä tuon 50/50 ja ensi viikonlopulla lapset menevät isälleen ja ovat sitten sen viikon, ei tietysti pakolla. lapset saavat tulla tänne äidin luo vaikka joka ilta jos sille tuntuu, samoin voivat ns. minun viikolla mennä isälleen. Isä on nytkin joka ilta käynyt täällä lapsia ja minuakin tapaamassa.

Isä soittaa lapsille joka ilta hyvät yöt.



ihan hyvin se teidän systeemi tulee toimimaan jos sinä ap vain annat sen toimia

on se lähivanhempi. Pettäessään äitiä isä petti ja hylkäsi myös lapsen, koko perheensä. Sanokaa että pitäisi olla sekoilematta viidensiin osapuoliin !



Pitäisi pitäisi sitä sun tätä. kukaan meistä ulkopuolisista ei tiedä, onko mahdollista mennä eteenpäin, antaa anteeksi. jos on, hyvä on.

Eikä kukaan jolla on asiat hyvin tiedä miten oikeasti reagosii tositilanteessa.

voimia ap:lle. Jos ei lapsella ole ehjää kotia, auttaa sekin jos on ehjä äiti ja jopa

ehjä isä.



Nimimerkki, joka juuri yksi päivä katseli lapsensa tarhakaveria joka surkeasti itki pitkän aikaa isän perään koska isä oli muuttanut kotoa pois ja lapsi tiesi ettei häntä näe päiväkausiin .

Tee kaikkesi että saat lapsesi pidettyä kotona ja isä käy vaikka joka päivä, mutta noin pienellä pitää olla oma ja yksi koti. Olen itse eronnut poikani ollessa 2 vuotta, ja hän oli isällä joka toinen viikonloppu ja lisäksi viikolla isä kävi 1-2 iltana viikossa meillä. Teimme myös yhdessä esim. retkiä viikonloppuisin ihan vain lapsen edun takia. Lapsi tarvitsee isäänsä mutta olen sitä mieltä että kuitenkin enemmän äitiään, jos hän on hoitanut vauvasta lähtien. En usko vuoroviikkoihin ennenkuin lapset ovat isompia ja pystyvät itse päättämään!

erossa max 2 päivää ja nyt töissä kuukauden ajan joten oikeasti katson että minulla on lapseen 'vahvempi' side kuin isällä joka on ollut paljon jo työnsä vuoksikin poissa. Ja kun joku ihmetteli miten näin pienen lapsen vanhemmat voivat erota niin mies petti ja se siitä. Ap

Paras ratkaisu olisi esim. keskiviikko-illat ja lauantaista sunnuntai-iltaan isällä näin pienellä lapsella.

Niitä viikko ja viikko systeemejä voi kokeilla sitten, kun lapsi on koululainen. Vaatii muutenkin lähekkäin asumista. Minulla on ystävä, jolla vuoroviikko toimi, kun lapset oli tarpeeksi vanhoja ja eropari asui 300 metrin päässä toisistaan. Koulut ja ystävät pysyi ja jomman kumman luona vanhemman saattoi aina poiketa. Minulla on myös ystävä, jonka mies petti ja jätti ja vaati että isompi 3-v tytär muutti isälle ja pienempi 2-v jäi äidille (säästi elareissa) ja tapaamiset joka toinen viikonloppu. Ystäväni oli liian heikko ja rahaton taistelemaan vastaan ja lopulta ne kävi sitten terapiassa molemmat lapset. Pienempi tunsi itsensä hylätyksi ja perheensä hajotetuksi, samoin isompi ei ymmärtänyt mitenkään miksi äiti hylkäsi.

Pidä lapsesi puolta!

tästä aiheesta saa aina niin "ihanan" värikkäitä kannanottoja, mutta mitä ymmärsin oikein meillä on suht samanlainen tilanne, pienimmäiseni on nyt 1,5 v eikä tulisi mieleenikään päästää isälleen kuin joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Hänellä onneksi turvanaan ja mukanaan tuiki tärkeät isommat sisarukset, mikä auttaa kaikkia osapuolia.



Eli 50/50 kokemusta mulla ei ole, mutta mielipiteeni voin antaa. Ei tuolle systeemille. Meillä myös minä olen ollut 100 % läsnä lapsen varhaisvuoden, isänsä töissä tai henkisesti poissa mistä syystä myös katson että isä itse on valinnoillaan ja teoillaan osoittanut millainen isä haluaa olla (myös se suhde toiseen ja tahto pois meidän luota kuten teillä).

tärkeät lapsille. Meidän lasten isä ja minun aviomieheni on hyvä isä ja hyvä mies, hoitaa lapsia ja välittää heistä todella paljon. Mutta silti on selvää, että minä olen alle kouluikäisille lapsillemme aivan erilaisessa asemassa: äiti on se, jonka puoleen käännytään isoissa ja pienissä asioissa, äitiä tulee ikävä, äidiltä haetaan hellyyttä, lohdutusta ja rohkaisua.



On niitäkin isiä, jotka ovat tosi läheisiä lapselleen ja myös sellaisia, jotka ovat parempia vanhempia lapsilleen kuin äidit, tietysti.



Mutta kuinkahan paljon näitä perheitä on suhteessa toisiinsa, siis tasaveroisia, äitikeskeisiä ja isäkeskeisiä?



Ja vielä: avioerotilanteessa ei pitäisi olla kyse isän oikeuksista eikä sen kummemmin äidinkään oikeuksista vaan lapsen oikeuksista. Lapsen oikeudesta pysyvään ja turvalliseen aikuissuhteeseen.

niin tokihan hänellä kuten lapsillakin on oikeus nähdä lapsiaa yhtä paljon kuin äidinkin. Eli onhan tuo vaikea tilanne.

Muutaman viikon lapsen kanssa vietettyään isä todennäköisesti tyytyy kiltisti joka toiseen viikonloppuun - huomattuaan, että lapsen kanssa eläminen ihan oikeasti rajoittaa vapautta. Tässä vaiheessa tuo fifty/fifty on todennäköisesti pelkkä kiristys- ja veetuilukikka.

Käy kysymässä



http://www.eroperhe.net/keskustelu/



Siellä on oikeasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet eron ja selvinneet siitä lapsien kanssa.

..Jos se kaatuu pettämiseen. Yks hailee, ajattele niiden lasten parasta. Nieleskele ja asu yhdessä, jos mies ei välttämättä halua nyt lähteä.

Kerkiää sitä eromaan sittenkin kun lapset kasvavat isommiksi ja ymmärtävät enemmän.

Silloin kun lapset on tehty, tehdään kaikki mahdollinen niiden eteen ja valitettavasti äidin on unohdettava omat tarpeensa. Laittakaa jo vihdoinkin ne lapset etusijalle elämässänne, älkääkä ajatelko itseänne... Miehiä tulee ja menee, mutta lapsella on vain se yksi isä.

Tässä vaiheessa tuo fifty/fifty on todennäköisesti pelkkä kiristys- ja veetuilukikka.

Tuo tasoittuu aikoinaan 10-90 -tilanteeseen sillä eihän mies jaksa lasta katsella montaa tuntia kauempaa.

Asuin viikon Helsingissä ja viikon Naantalissa. Molemmissa paikoissa oli omat tavarat, tarpeellinen muu kulki pienessä olkalaukussa.



Kun toinen työ jäi ja muutin pysyvästi toiseen kaupunkiin, jäin kaipaamaan toista kotia ja siellä olevia ystäviä, harrastuksia ja rutiineja. Kaipaan sitä vieläkin. Molempiin koteihin juurruin, pidin sitä vaihtelevuutta rikkautena elämässäni.



Tällä kokemuksella uskon että on myös onnellisia vuorokotilapsia.

tärkeät lapsille. Meidän lasten isä ja minun aviomieheni on hyvä isä ja hyvä mies, hoitaa lapsia ja välittää heistä todella paljon. Mutta silti on selvää, että minä olen alle kouluikäisille lapsillemme aivan erilaisessa asemassa: äiti on se, jonka puoleen käännytään isoissa ja pienissä asioissa, äitiä tulee ikävä, äidiltä haetaan hellyyttä, lohdutusta ja rohkaisua.

On niitäkin isiä, jotka ovat tosi läheisiä lapselleen ja myös sellaisia, jotka ovat parempia vanhempia lapsilleen kuin äidit, tietysti.

Mutta kuinkahan paljon näitä perheitä on suhteessa toisiinsa, siis tasaveroisia, äitikeskeisiä ja isäkeskeisiä?

Ja vielä: avioerotilanteessa ei pitäisi olla kyse isän oikeuksista eikä sen kummemmin äidinkään oikeuksista vaan lapsen oikeuksista. Lapsen oikeudesta pysyvään ja turvalliseen aikuissuhteeseen.

Olen tismalleen samaa mieltä, kaikesta!