Ajattelin kasvattaa lapseni ihan ilman Keltikangas-Järvisen ym. kumppaneiden opuksia.

Ei kai kukaan ole väittänytkään että ilman kirjoja kasvattaminen on saavutus? Minulle olisi saavutus lukea edes joku kirja.

T:viiden lapsen äiti

Vierailija:

metafysiikasta vitsikirjoihin, sosiologiasta ilmaisutaitoon ja psykologiasta sarjakuviin. Mun mielestä lukeminen avartaa, vaikka kaikki ei olisikaan niin laadukasta luettavaa.

Mun mielestä kirjojen lukeminen ei ole uhka lastenkasvatukselle, eikä ilman niitä tai niiden kera selviytyminen ole mikään saavutus.

Miten lapsista onkaan tähän saakka voinut kasvaa suoraselkäisiä kunnon kansalaisia, kun niitä opuksia ei ennenkään ole luettu?! Mikä ihme tarve nykypäivänä on muodostunut tälläisille kirjoille, kun maailman sivu on lapset kasvatettu ilman oppaita, ja suurin osa maailman lapsista kasvaa edelleen ilman että näiden vanhemmat opiskelisivat kirjoista kuinka heidän tulisi lapsensa kasvattaa. Hyvänen aika, iso osa maailman äideistä (afrikassa, aasiassa ym.) ei osaa edes lukea! Miten ihmeessä heidän lapsistaan voikaan kasvaa mitään hyvää?!

Väkisinkin tulee mieleen, että nämä kirjat ovat tälläinen nykyajan länsimaisen markkinatalouden luoma ilmiö, jos et lue ja opiskele lastenkasvatusta - olet huono äiti. Kaikenmaailman oppaita puskee ovista ja ikkunoista, jokaisen tulisi omaksua joku " trendikäs" kasvatustapa.



En todellakaan sano että nämä kirjat välttämättä olisivat turhia, täälläkin moni äiti on kokenut saavansa niistä apua ja hyötyä. Jos joku kokee niiden lukemisen tarpeelliseksi ja niistä saadun tiedon itseluottamustaan tukevaksi - hieno juttu. Se hänelle mitä lämpimimmin suotakoon.

Mutta miksi on niin vaikea ymmärtää niitä äitejä jotka kokevat luottavansa enemmän äidinvaistoonsa ja maalaisjärkeensä kyvyissään kasvattaa lapsiaan? Kuten naiset ovat tähän asti tehneet kautta aikain?

mutta eihän sitä ole pakko itseään sivistää

Siis juuri nuo Keltikangas-Järvisen Temperamentti ja Hyvä itsetunto.

Vierailija:

mutta eihän sitä ole pakko itseään sivistää

kirjallisuutta vedoten maalaisjärjen käyttöön.

Lähihoitaja kun olen niin monia kasvatukseen liittyviä kirjoja on tullut luettua. Mutta se on niin jännää että ei ton oman lapsen kanssa muistu koulun opit mieleen...



Maalaisjärjellä meillä on pärjätty :)

Vierailija:

kirjallisuutta vedoten maalaisjärjen käyttöön.

Enkä todella aio lukea mitään Keltinkangasta. Olen lukenut tarpeeksi referaatteja siitä, että sisältö ja idea on suurin piirtein tiedossa, ei kiitos.



Jotain yleisluontoisempia opuksia tai lähinnä lyhyitä tietoiskuja eri ikäkausien vaiheista yms, on toki vaikea ohittaa ja ne kiinnostavatkin, mutta en todella aio hypätä mihinkään ideologiaan mukaan, enkä tuhlata aikaa lukemalla näitä idealistisia kirjoja. Jos jotain erityisiä ongelmia on niin tutkin toki avarakatseisesti eri kasvatusoppaita siltä saralta, mitä niillä olisi tarjottavaa jos en itse keksi ratkaisua, mutta yleensä yleisluontoisesta oppaasta on ollut apu, tai lähinnä vahvistus siihen mitä itse olin jo päätellytkin.

Mitä haittaa siitä on?

Luotan äidinvaistoihin mieluummin. Hassu juttu muuten, kaiken maailman opuksia lasten oikeasta kasvatuksesta on tarjolla, ja silti vanhemmat ovat hukassa pahemmin kuin koskaan. Lapset ja nuoret voivat pahoin, jne. Kannattaisiko enemmän luottaa omiin vaistoihinsa kuin kaupalliseen tarkoitukseen tarkoitetusta kirjasta?



ap

Mä itse en näe mitä haittaakaan olisi asiantuntijan jakamasta tutkitusta tiedosta.

Vierailija:

Mitä haittaa siitä on?

Yliopistotutkinto ja 7 vuotta työelämää takana... Voin sanoa, että on tullut luettua - ja paljon.



ap

Oppaita ei pidä lukea Jumalan sanana, mutta niistä voi löytyä uudenlaisia ratkaisumalleja ongelmiin.

Pelottaako että joku ammattikasvattaja voisikin olla oikeassa?

Elä sie hyvä ihminen lue, jos ei siltä tunnu.

Ei ole tarkoitus etsiä ratkaisuja kasvatuspulmiin, vaan saada näkökulmia. Siitä on hyötyä sitä maalaisjärkeä käytettäessä. ;)

Vierailija:

Enkä todella aio lukea mitään Keltinkangasta. Olen lukenut tarpeeksi referaatteja siitä, että sisältö ja idea on suurin piirtein tiedossa, ei kiitos.

Jotain yleisluontoisempia opuksia tai lähinnä lyhyitä tietoiskuja eri ikäkausien vaiheista yms, on toki vaikea ohittaa ja ne kiinnostavatkin, mutta en todella aio hypätä mihinkään ideologiaan mukaan, enkä tuhlata aikaa lukemalla näitä idealistisia kirjoja. Jos jotain erityisiä ongelmia on niin tutkin toki avarakatseisesti eri kasvatusoppaita siltä saralta, mitä niillä olisi tarjottavaa jos en itse keksi ratkaisua, mutta yleensä yleisluontoisesta oppaasta on ollut apu, tai lähinnä vahvistus siihen mitä itse olin jo päätellytkin.

Vierailija:

Oppaita ei pidä lukea Jumalan sanana, mutta niistä voi löytyä uudenlaisia ratkaisumalleja ongelmiin.

Kun lapsi ei sitten toimikaan kuten kirja sanoo, niin vanhemmat turhautuvat. Kun se lapsikin on persoonallisuus, ei mikään luku K-J:n kirjassa.

ap

Vierailija:

Pelottaako että joku ammattikasvattaja voisikin olla oikeassa?

Mutta en usko, että K-J & co pystyy tarjoamaan mitään sellaista, mitä tarvitsen, Kuuntelen kyllä mielelläni neuvolan ohjeita, jne, mutta päätökset teemme itse mieheni kanssa.

ap

niiden kanssa entistä paremmin ei ole huonoa itsetuntoa. Se että väen vängällä hokee vaan " minä tiedän parhaiten" taas kuullostaa paljon enemmän huonolta itsetunnolta.

Sä et varmaan vie lastasi lääkäriinkään jos hän on sairas, koska totta kai sä tiedät äitinä parhaiten miten lasta pitää kaikissa tilanteissa hoitaa?

Vierailija: