Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi kirkko on olemassa?

Vierailija
24.11.2008 |

Näin joulun alla kyselen taas. Ajatelkaas, monen vuoden yliopisto-opinnot teologiaa, valmistuminen ja pappisvihkimys. Tai ilman pappisvihkimystä hakeutuminen kirkon eri tehtäviin. Ja tämä luterilainen kirkko, omistaa lukemattomat kirkkorakennukset, srk-talot ja on myös iso työnantaja. Se pysyy pystyssä verovaroilla. Aikamoinen rahakeskittymä siis myös.



Moni on jäsen siksi, että saa vaikka sen hautapaikan ongelmitta, on omaisille helpompaa ja halvempaa, kun vainaja kuului kirkkoon. Tai joku saattaa kuulua kirkkoon siksi, jos se mitä se julistaa, jossakin kohtaa osoittautuukin todeksi. Jos se Jumala sittenkin vaikka on olemassa tai jos se helvetti sittenkin on olemassa. Kastattaa lapsensakin, jos se tuokin lapsen elämään sitä, mitä kasteen yhteydessä pappi sanoo.



Eikö tästä kaikesta voi olla varma? Siitä, että Jumala on olemassa, että hän rakastaa ja että hän on armollinen ja laupias. Ja kun uskoo häneen, pääsee kuoltuaan taivaaseen. Voiko sillä, että kuuluu kirkkoon ja kastattaa lapsensa, välttää helvetin (jos se on olemassa)?



Miksi tätä isoa systeemiä pyöritetään? On kaiketi niillä, jotka ovat kirkon työntekijöitä, joku henkilökohtainen peruste opiskella teologiaa ja sen jälkeen työskennellä kirkon palveluksessa?



Vastatkaa teologit ja kirkon työntekijät, miksi hakeuduitte sille alalle ja kertokaa, miksi kirkko on olemassa.

Kommentit (86)

Vierailija
81/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihme saivartelua mitä väliä

Jaksoit kuitenkin ilmeisesti lukea ketjun loppuun? Miksi?

Vierailija
82/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua kiinnostaa Jumalan toiminta ihmisen elämässä. Ja sen näkeminen ja kokeminen, ettei nämä uskonasiat ole jotakin muotomenoa, kirkollisia toimituksia ja joulukirkossa käyntiä. Moni tuttavapiirissäni on sitä mieltä, että mikään ei viittaa siihen, että Jumala olisi olemassa. Ja jos joku kertoo saaneensa rukousvastauksen Jumalalta tai jopa parantuneensa sairaudesta, se kyllä osataan asiantuntemuksella mitätöidä ja selittää pelkäksi kuvitteluksi.

Esim. Niilo Ylivainio saatiin kiinni ihan rehellisestä valehtelusta tässä suhteessa, en muista enää ihan tarkkaan miten juttu meni. Muutama helluntailainen nuorimies teki gradun tms. tutkimuksen aiheesta eivätkä he onnistuneet löytämään yhtäkään tapausta, jota olisi millään lailla voitu todistaa. Tutkimus löytyy kyllä netistä googlettamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä sinä olet kiinnostunut?

Ihme saivartelua mitä väliä

Vierailija
84/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

toivottavasti saataisiin vaikka ny tähän ketjuun monen ihmisen kertomuksia "erilaisista uskonnollisista kokemuksista". Ei kannata yhden tapauksen perusteella (eikä edes muutaman) tehdä lopullisia johtopäätöksiä ja "tuomioita". Otetaan asiat sellasina kuin ne tulevat...



terv. ap

Vierailija
85/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pappien yms muiden kirkon työntekijöiden pitäisi tehdä sitä työtä ilman palkkaa, eli kutsumuksena ja ns.harrastuksena. Silloin kirkko toimisi niinkuin sen kuuluisikin, aidosti uskovat kun sitä pyörittäisi. Kuinkahan monet kirkon työntekijät tekevät tätä "kutsumustyötä" pelkästään rahasta???

Vierailija
86/86 |
25.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieluimmin siihen omaan suuntaan. Ihminen kuulee sen mitä hän haluaa kuulla ja mikä ei häntä mielytä hän raderaa. Ihminen on utelias ja tiedonhaluinen, kun on kysymys jostakin paremmasta ja hienommasta mihin hänellä on mahdollisuus olla osallisena. Pitää saada tietää, pitää saada varmuus.





Mitä ihmeparantumisiin tulee, maailma on täynnä parantajia. On enkelienergiaa, reikiä, rukousta, joogan eri muotoja, maind fulnessia ja näitä riittää. Kaikki mielessä tapahtuvia asioita. Tapahtuuko ihme, vai onko kysymys luonnollisesta reaktiosta. Tärkeintä kai on että ne toimivat ja palvelevat käyttäjäänsä.



Ihmisen kuolessa elimistö valmistuu kuolemaan. Puhutaan kuoleman prosessista.

Kuolema on luonnollinen tapahtuma. Äkillisessä kuolemassa ihminen ei ehdi edes ajatella miltä tuntuu tai mitä tapahtuu.

Kun ihminen sinnittelee kuoleman edessä ei hän ole valmis kuolemaan. Jotakin on kesken, tunne on syvällä alitajunassa ja estää kuolemisen. Kun ihminen päästää irti, vapautuvat hyvänolon hormoonit ja kasvoille voi ilmestyä hienoinen hymy. Kuoleman voi estää myös se, että omainen istuu sinnikkäästi vierellä vaikka kuoleva itse haluaisi "lähteä" yksin kenenkään riippuessa housun tai hameen kulmassa. Monet kuolevatkin pian sen jälkeen kun omaiset ovat poistuneet paikalta.