Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on henkilökohtaisesti tuntemasi psykologi/terapeutti/psykiatri?
10.08.2014 |
Sukulaiseni on vastikään valmistunut psykologiksi ja tekee vastaanotto/ohjaustyötä vakituisesti. Kyseessä nuori nainen, joka selvästi "kirjaviisas", eli oppii nopeasti ja omaksunut tietotasolla hyvin lukemansa.
Mutta persoonaltaan/käytökseltään vapaa-ajalla aivan hirvittävän keskenkasvuinen. Kun olen viettänyt hänen ja perheensä kanssa aikaa, olen pistänyt merkille että jatkuvasti nalkuttaa miehelleen, kontrolloi ja stressaa ihan koko ajan pikkuasioista. Suorastaan rasittava kakara. Loukkaantuu esim. vääränlaisista lahjoista ja paheksuu millon mitäkin toimintaa.
Kaiken kukkuraksi puhuu asiakastapauksistaan kauhistellen kahvipöydässä (nimettömänä). On elänyt itse erittäin "suojattua" ylemmän keskiluokan elämää, ja tämä ilmenee hyvin kapeakatseisena maailmankuvana; hänen puheistaan saa sen kuvan että muunlaista elämää elävät ovat jollain tavalla psyykkisesti sairaita ja osattomia ihmisiä. Jotenkin sellainen ihminen, jonka viimeisenä näkisi psykologin työssä. Mutta ihmisiähän nekin toki ovat, ja työminä voi toki olla jotain aivan muuta.
Mutta hassua se silti mielestäni on. Olen asiakkaan roolissa nähnyt ammattitaitoisia psykologeja ja psykiatreja ja muutamasta heistä on huokunut sellainen viisaus, avarakatseisuus ja kypsyys, onko se vain opeteltua habitusta? Kiinnostaisi kyllä uteliaisuudesta nähdä tämä ihminen työssään.
Millaisia kokemuksia teillä on tuntemistanne psykologi tms. henkilöistä?
Kommentit (115)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lanttumaakarit ovat lanttumaakareita.
Muut ihmiset ovat heille kuin jotain koe-eläimiä joiden reaktioita he tarkastelevat kliinisesti vailla pinintäkään samaistumista ihmisyyteen.
Näitä kannattaa välttää viimeiseen saakka. Tuhoavat psyykkeesi huonoimmillaan täydellisesti.
Keski-ikäinen mies, jolla on alkoholiongelma. Kaksi parikymppistä lasta, joilla molemmilla on vakavia mt-ongelmia. Avioliitto on ollut ikuisuuden kiikun kaakun. Vaimo ainakin on miettinyt eroa moneen kertaan.
Ratkaisukeskeinen terapeutti. En tiedä millainen hän työssään on, mutta yksityishenkilönä aika hämmentävä. Hänen kanssaan on vaikea puhua mistään asiasta. Saan jutteluyrityksiini usein vastaukseksi jotain tyyliin "en tiedä", "en muista", tai sitten jotain mikä ei liity oikeastaan mitenkään koko asiaan. Vaikea uskoa, että hän on todella niin tietämätön, muistamaton ja ymmärtämätön, kun puhe on asioista, joista voisi kyllä olettaa hänen tietävän jotain. Ihan kuin hän pelkäisi, että vähintään nauhoitan hänen puheensa ja käytän sitä häntä vastaan. En tunne ketään muuta joka käyttäytyy noin.
meikäläinen78 kirjoitti:
Mutta kuka on oikeutettu tutustumaan psykologiin ja tuntemaan hänet?
Varmaankin vain ne jotka eivät ole koskaan olleet hänen asiakkaitaan.
Olin 90-luvun lopulla ammatinvalintapsykologin asiakkaana, joka oli viehättävä nainen, alle 30-vuotias. Ihastuin häneen.
Sitten jonkin verran myöhemmin kun en ollut enää hänen asiakkaansa, (hän muutti muualle) otin yhteyttä kertoakseni asiasta.
Hänen reaktionsa ei tuntunut hyvältä, hän mitätöi tunteeni ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. Olen ollut siitä katkera jo yli 15 vuotta.
Katkeruudessa ei ole kyse siitä että olisin luullut saavani hänet, en tietenkään uskonut sen olevan mahdollista.
Olisin vain toivonut keskusteluyhteyden pysyvän olemassa. Jos hän ei olisi kieltänyt minua pitämästä yhteyttä ja kieltäytynyt keskustelemasta, olisi mielialani varmasti nykyään parempi. Olen ollut pitkään aika pahasti masentunut ja tuolla tapauksella on merkittävä yhteys s
Mutta ajattele että tolla naisella on varmasti tullut vastaan näinä vuosina monta sataa autettavaa.
Jos tarttis jatkaa ja olla puheyhteyksissä näitten kaikkien kanssa niin miten riittäisi aikaa auttaa uusia potilaita?
Ja seuraavaksi voisit ajatella itsesi tähän naisen asemaan niin ymmärrät että olisi sinullekin ollut mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä oon tämmönen aika tavis. Lämmittelen just yli jäänyttä pizzaa tässä lapsen nukahdettua. Kohta ajattelin mennä nukkumaan. Keittelin keiton huomiseksi lounaaksi jo valmiiksi, lähdetään varmaan pyöräretkelle aamusta, jos on kiva ilma.
En oo yläluokkaisista taustoista, enkä oo viettänyt suojattua elämää. Työkavereita mulla on kaikenlaisia ja kaikista yhteiskuntaluokista. Tosi erilaisia ollaan, mutta useimmilla meistä on halu ja kyky nähdä asioissa monia puolia, ja kysernalaistaa. Myös sosiaaliset taidot ovat keskimääräistä paremmat, mutta siinäkin on toki vaihtelua. En tunne ketään yli 3 vuotta työssä ollutta kollegaa, joka jaksaisi puhua työasioista vapaalla, ja yksikään meistä ei KOSKAAN puhu asiakasasioita sopimattomissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeinen terapeutti. En tiedä millainen hän työssään on, mutta yksityishenkilönä aika hämmentävä. Hänen kanssaan on vaikea puhua mistään asiasta. Saan jutteluyrityksiini usein vastaukseksi jotain tyyliin "en tiedä", "en muista", tai sitten jotain mikä ei liity oikeastaan mitenkään koko asiaan. Vaikea uskoa, että hän on todella niin tietämätön, muistamaton ja ymmärtämätön, kun puhe on asioista, joista voisi kyllä olettaa hänen tietävän jotain. Ihan kuin hän pelkäisi, että vähintään nauhoitan hänen puheensa ja käytän sitä häntä vastaan. En tunne ketään muuta joka käyttäytyy noin.
Ratkaisukeskeinen terapeutti on kurssitus, jonka voi rahalla hankkia kuka tahansa. Se ei ole terveydenhuollon suojattu ammattinimike. Jos sellaiselle menee, vastassa voi olla mitä tahansa, ja potilasturvaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei muistattehan nyt, että terapeutti voi olla kuka tahansa ja mikä tahansa. Se ei ole suojattu nimike. Psykoterapeutti, psykologi ja psykiatri ovat sitten oikeasti Valviran valvonnassa. Eli kun esimerkiksi työn laatua ja potilassalaisuutta pohditaan, terapeuteilla ei ole mitään standardeja, eli jos terapeutti tonttuilee, sitä ei kannata yleistää koskemaan terveydenhuollon ammattilaisten toimintaa.
Mukavan tuntuinen lääkäri nainen Hesassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis tunne yhtäkään psykiatria. Siinä vasta outoa porukkaa, sivumennen nähtynä.
Tunnen psykiatrin. Ystävällinen, hiljainen, kuunteleva, rauhallinen. En ole kuullut hänen ottavan kantaa työasioihin työnulkopuolella, tosin näen häntä harvakseltaan. Puhumme ja muutkin sillä hetkellä lähellä olevat keskustelemme tavallisista asioista, emme kenenkään työhönliittyvistä.
Näin näppituntumalla ammattilainen ei koskaan puhu alaan liittyvää työn ulkopuolella. Heillä harvemmin on sosiaalisen median kanaavaa aiheesta. Ihan jo siksi, että on hyvä pitää stressitaso matalalla sekä työ ja vapaa-aika erillään.
Heillä on yleensä ammattilaisen ote asioihin, mikä näkyy siinä etteivät he tee kyselijöille diagnooseja tuntemattomista tai tutuista henkilöistä. Tai vastaa onko joku henkilö mahdollisesti narsisti. Koska edes ammattilaisen voi olla mahdotonta sanoa.
Sellainen pkseudulla asuva nainen, jokseenkin etuoikeutettu ihminen. Ehkä vähän ylimielinen, mutta ihan mukava. On psykologi, mutta työskentelee rekrytointien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti tuntemani psykologi on kleptomaani. Ei hänellä taida dg:a olla, mutta on oikeudessa asti ollut "tapansa" vuoksi, jätetty tosin tuomitsematta, ettei vaikuta työuraan. En kutsu häntä koskaan kotiini, koska uskon, että kaikista vakuutteluistaan huolimatta jotain veisi mukanaan. Yhteisen kaverimme kotoa vei vessatuoksun :D
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti tuntemani psykologi on kleptomaani. Ei hänellä taida dg:a olla, mutta on oikeudessa asti ollut "tapansa" vuoksi, jätetty tosin tuomitsematta, ettei vaikuta työuraan. En kutsu häntä koskaan kotiini, koska uskon, että kaikista vakuutteluistaan huolimatta jotain veisi mukanaan. Yhteisen kaverimme kotoa vei vessatuoksun :D
No ketäänhän ei jätetä Suomessa tuomitsematta sen takia, ettei vaikuta uraan. Varsinkaan jotain ihan tavispsykologia, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapeutti: tälle tullaan juttelemaan, kun on saatu jo psykiatrilta tai muulta lääkäriltä diagnoosi, jolloin terapeutti voi käsikirjoituksen mukaisesti viedä tiettyä terapiaa eteenpäin kuten fysioterapeutti lääkärin diagnosoiman selkävamman perusteella opettaa jumppaa ja kuntouttaa. Toki omasta pussista voi mennä juttelemaan, mutta ilmaiseksi saman saisi papilta tai diakonilta. Terapeutti ei ole filosofinero, joka pystyisi spontaanisti käsittelemään täysin odottamattomia kokonaisuuksia, joihin voi helposti liittyä yhteiskuntaa, etiikkaa yms. koskevia ulottuvuuksia
Psykiatri: lääkäri, joka osaa diagnosoida mielenterveyshäiriöitä ja suunnitella soveltuvaa hoitoa kuten myös toteuttaa sitä
Psykologi: kaikista liukkain ja rajoiltaan joustavin ammatti näistä. Terveydenhuollon ammattilainen, jonka opinnot ovat kuitenkin sekoitus montaa eri asiaa ja esim. ammattivalintapsykologin kanssa juttelua ei välttämättä aina erota oppilaitospastorin kanssa juttelusta.
Tästä on käyty keskusteluja ennenkin palstalla ja olen itse ehdottanut, että psykologin tutkinto-ohjelman nimeksi voisi muuttaa 'arviointi- ja terveyspsykologia'. Psykologi voi tehdä lomaketutkimuksia vaikka oppimisvaikeuksista sen lisäksi, että hän melko väljärajaisesti yksilökohtaisen kiinnostuksen ja osaamisen mukaan juttelee potilaiden kanssa.
Psykologia on hyvin ovelasti mielikuvamarkkinoinut itsensä vähän joka paikkaan sopivana, mikä ei ole varsinaisesti väärin, mutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takia on tärkeä tarkastella kriittisesti markkinointia eikä vain alistua tittelin edessä. Mitä useampaan paikkaan joku ammattilainen on sopiva tutkinnon saatuaan, sitä laihempaa hänen osaamisensa myös on, koska niistä viiden vuoden opinnoista poistetaan sivuaine, yhden aidasta ja toisen seipäästä tekemä gradu, kieliopinnot, vapaavalintaiset yms. ja loppujen lopuksi ollaan tilanteessa, missä moni muu ammattilainen tietää enemmän monista "psykologisista" kysymyksistä kuin psykologi. Esim. Lapin yliopistossa hallintotieteissä on erikoistumisalana johtamisen psykologia. Psykologin taas ei välttämättä tuota tarvitse opiskella yhtään opintopistettä. Psykologia on kuitenkin ovelasti junaillut niin, että perustutkinnon saajat voivat joustavasti hakeutua erikoistumiskoulutuksiin, jotka taas monille muille tiet ovat tukossa, vaikka samat tiedot olisi helppo omaksua. He, jotka saavat hyvät pisteet lukion matikassa ja vastaavissa aineissa saavat sitten leijua muiden ammattilaisten yläpuolella ikään kuin muut eivät voisi lukea kirjoista samoja asioita. Kun asiat sanotaan tietyn statustutkinnon takaa, palkka on usein selvästi korkeampi.
Tämä on kontrastina esim. sosiaalipsykologian oppiaineelle Suomessa, jossa tuolla etuliitteellä heti alussa rajataan tutkinto tiettyyn käyttäytymisen ja ajattelun osa-alueeseen eikä esiinnytä joka kysymyksen asiantuntijana, vaikka toki myös kliinisiä kysymyksiä voi lähestyä sosiaalipsykologian kautta.
Tätä ongelmaa voi verrata siihen, että minä perustaisin yhdistyksen nimeltä "kansanmusiikin ymmärtäjät ry". Kansanmusiikkia on varmasti tutkittu ja soitettu jo pitkään, mutta koska minä ja kaverini keksisimme julistautua ymmärtäjiksi ja rakentaisimme legendan viisaudestamme, pikkuhiljaa ihmiset noin teoriassa tulisivat aina meidän puoleemme kansanmusiikin kysymyksissä, vaikka lukuisia siihen liittyviä asioita olisi tutkittu paljon syvemmin jonkun muun nimen alla. Psykologian kanssa on käynyt sama homma ja tämä selittää alan korkeaa hakupainetta.
Tunnen erittäin hyvin - suorastaan erittäin hyvin yhden psykologin, vaikka eihän kukaan ihminen voi toista ihmistä täysin tuntea, vaikka olisi kuinka läheinen. Muistakaa nyt, että ei kenenkään ammatti kerro ihmisestä, että millainen hän on tai pitäisi olla. Meillä ihmisillä kun kaikilla se ihan ikioma persoonamme, olemme näet uniikkeja, ja luonteemme on jokaisella ammatistamme huolimatta yksilöllinen.
Jokainen ihminen vetää ammatin mukaista roolia ja hoitaa työnsä kuten on siihen hommaan oppinut.
Vapaa-ajallaan työrooli ei jää päälle psykologillakaan, kuten ei monella muullakaan toisenlaisten ammatinharjoittajilla. Silloin ihminen on sitten sellainen kuin hän on oma itsensä, ainutlaatuinen yksilö.