Millainen ihminen on henkilökohtaisesti tuntemasi psykologi/terapeutti/psykiatri?
Sukulaiseni on vastikään valmistunut psykologiksi ja tekee vastaanotto/ohjaustyötä vakituisesti. Kyseessä nuori nainen, joka selvästi "kirjaviisas", eli oppii nopeasti ja omaksunut tietotasolla hyvin lukemansa.
Mutta persoonaltaan/käytökseltään vapaa-ajalla aivan hirvittävän keskenkasvuinen. Kun olen viettänyt hänen ja perheensä kanssa aikaa, olen pistänyt merkille että jatkuvasti nalkuttaa miehelleen, kontrolloi ja stressaa ihan koko ajan pikkuasioista. Suorastaan rasittava kakara. Loukkaantuu esim. vääränlaisista lahjoista ja paheksuu millon mitäkin toimintaa.
Kaiken kukkuraksi puhuu asiakastapauksistaan kauhistellen kahvipöydässä (nimettömänä). On elänyt itse erittäin "suojattua" ylemmän keskiluokan elämää, ja tämä ilmenee hyvin kapeakatseisena maailmankuvana; hänen puheistaan saa sen kuvan että muunlaista elämää elävät ovat jollain tavalla psyykkisesti sairaita ja osattomia ihmisiä. Jotenkin sellainen ihminen, jonka viimeisenä näkisi psykologin työssä. Mutta ihmisiähän nekin toki ovat, ja työminä voi toki olla jotain aivan muuta.
Mutta hassua se silti mielestäni on. Olen asiakkaan roolissa nähnyt ammattitaitoisia psykologeja ja psykiatreja ja muutamasta heistä on huokunut sellainen viisaus, avarakatseisuus ja kypsyys, onko se vain opeteltua habitusta? Kiinnostaisi kyllä uteliaisuudesta nähdä tämä ihminen työssään.
Millaisia kokemuksia teillä on tuntemistanne psykologi tms. henkilöistä?
Kommentit (115)
Voisin kuvitella, että psykologin työ on sen verran rankkaa, että se välillä näkyy vapaa-ajalla mielialassa.
Tunnen erään nelikymppisen miehen. Oikein arvostettu ainakin paperilla, kattavaa työkokemusta ja paljon kouluja käyty. Ihmisenä erittäin vittuileva ja ilkeä. Heittää sarkastista läppää, iskee siihen missä on heikoin. Kaikenlisäksi analysoi koko ajan muiden käytöstä. Esimerkiksi jos kertoisin vaikkapa, että en viihdy sairaanhoitajan työssä koska se on henkisesti raskasta. Alkaisi höpöttämään ja analysoimaan mulle luonnetta, lapsuuden mahdollisia traumoja jne. Luulee olevansa oikein komea ja joka naisen unelma. Tulkitsee mukavuuden, hymyilyn ja kohteliaisuuden kiinnostuksen osoituksena naiselta. On naimisissa ja lapsia. Sääliksi käy vaimoa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 17:56"]
Voisin kuvitella, että psykologin työ on sen verran rankkaa, että se välillä näkyy vapaa-ajalla mielialassa.
[/quote]
Jos on ammattitaitoinen, ei kyllä näy.
Yhden psykologin tapasin siviilissä harrastuksen parissa. Hän oli selkeästi sosiaalisesti taitava, mutta pysyi ryhmän näkökulmasta vähän sivuosassa. Oli kyllä koko ajan "ytimessä", muttei ottanut kovin näkyvää roolia. Kehitti kiinteän ja syvän ystävyyssuhteen ryhmän vetäjään joka vähän jätti muut ulkopuoliseksi, tekivät juttuja yhdessä ja viettivät aikaa kahdestaan (tosin ammattitaitoinen vetäjä ei antanut sen vaikuttaa ryhmän varsinaiseen tarkoitukseen ja toimintaan). Ei ollut mikään kaikkien kaveri vaikka tulikin kaikkien kanssa toimeen, if you know what I mean. Sellainen ihminen, joka varmasti työssään on pätevä, mutta vapaa-ajalla poimii rusinat pullasta ja vain tietyt ihmiset lähelleen. Mm. minua hän tuntui karttavan, koska itselläni on mt-taustaa - ei varmaankaan halunnut olla työasioiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla.
Tunnen kolme. Näistä kaksi ovat keskenään naimisissa ja molemmat ovat raivostuttavan analyyttisia, heidän seurassa ei oikein mistään voi puhua, saatika heittää läppää, kun analysoivat kaiken puhki. Heillä on yksi lapsi, josta ovat kasvattaneet neurootikon, mitä en ihmettele tippaakaan (lapselle selitetään kaikki asiat juurta jaksain, perustellaan perustelun päälle, pohjustetaan kaikki tulevat tapahtumat tyyliin puoli vuotta etukäteen niin moneen otteeseen että lapsi stressaa hirveästi).
Kolmas on ihan "normaali"
Narsistinen tyyppi, sanottakoon heti alkuun. Potilaistaan puhuu - jopa tunnistettavasti - erittäin ilkeästi. Esim. kommentoinut, että nuoret naispotilaat tarvitsisivat vain kunnon panoa. Vastaanotolla on varmaan niin ammattilaista ja asiallista, etteivät potilaat näe surkeaa ja mustaa totuutta...
Tämän tyypin takia en ihan pikkukummassa lähtisi avautumaan asioistani "ammattilaisille". Sen verran huonon kuvan olen saanut ko. ammattiryhmästä ihan yhden edustajan kautta. Kyseessä on pohjoissuomalainen nelikymppinen mies:(
Älykäs, mukava keskustelukumppani koska osaa myös kuunnella, rauhallinen ja sopivan avoin (ei kerro heti mahdollisia terveysongelmiaan jokaiselle vastaantulijalle tms. yli-innokasta). Ei hätkähdä tai säikähdä ihan pienistä asioista eikä stressaa pikkuasioista vaan enemmän rento tyyppi kuin stressaaja. Nainen, joka ei ole vastavalmistunut ja hänellä on myös lapsia.
Tunnen yhden naispsykologin. Tuli jotain riitaa hänen kanssaan kerran ja huh huh minkälainen tyyppi. Alkoi puhumaan minulle kuin jollekin potilaalleen. Tämä oli siis sen tapa riidellä tai selvitellä välejä. Ei anna itsestään mitään, mutta yrittää kaivaa toisesta kaikkia vikoja ja otti sellaisen ammattiroolin siinä riidellessä. Ei siis mitenkään ymmärtävällä tavalla, vaan silleen että itse sulkeutuu ja on ikään kuin auktoriteetti joka analysoi toista. Ilmeisesti joku defenssi, jota ei itsekään tajua. Hyvällä tuulella ollessaan ihan mukava, mutta kannattaa vältellä erimielisyyksiä jollei halua tuntea joutuvansa potilaan penkille. En tiedä minkälaisia riitoja hänellä on miehensä kanssa, mutta sääliksi käy.
Ex naapuri n.33v nainen,ihan ihmeellinen.2 lasta täysin vapaasti kasvatettuja-tulevat äitiinsä.perheen isä tossun alla. Amerikkalainen psykologi n.60 mies,erittäin ihana,avarakatseinen,kannustava ym.Ystäväperheen miniä,psykologiopiskelija-ihan pimee ja ihan prinsessa.siinä ne.
Psykan opiskelijana näitä on mielenkiintosta lukea. Jos lähdetään ensi nyt vaikka siitä että myös psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit on ihmisiä ja kaikilla omanlaisensa persoonallisuus ja omat ongelmat. En usko, että kaikilla näillä ammattihenkilöillä on mielenterveys taustaa tai jos on niin hyvähän se on jos on omakohtaista kokemusta niin tietää miltä toisesta tuntuu. Ja pointtina vielä se, että tosiaan lähes kaikkien lähipiiristä löytyy jonkinasteista häiriöitä kuten aiemmin tuola joku puhui masennuksen yleisyydestä. Oon sitä mieltä että kaikilla ihmisillä on joskus masennusta tai ahdistuneisuutta. Outoa olis jos ei olisi sellasia tunteita. Näin myöhemmin ajateltuna taisi mullaki olla yläasteella kumpaakin. Varmasti sattuu niitä sosiaalisesti heikkoja tai outoja mukaan mistä päästäänkin siihen että psykologin tai lääkärin koulutukseen ei käytetä soveltuvuusarviointeja (paitsi jkl ja Turku) jolloin siellä opiskelevat voi olla millasia tahansa.
Tunnen paljon valmistuneita psykologeja sekä opiskelijoita ja ainakin ammattiryhmän keskuudessa he kaikki ovat fiksuja ja huippuja tyyppejä. Mulla on tulevaisuudes erinomaisia kollegoja :)
Kaikilla terapeutiksi itseään kutsuvilla ei oo minkäänlaista oikeaa koulutusta. Psykoterapeutti nimike on suojattu jolloin he ovat asiantuntijoita mutta kriittisyyttä sitten kun terapeuttia valitsette!
Millainen psykologin/psykiatrin/psykoterapautin/psykiatrisensairaanhoitajan sitten kuuluisi olla siviilissä?
Kertokaa vaikka ranskalaisin viivoin esimerkkejä. Kertokaa miten hänen kuuluu reagoida, käyttäytyä ja mitä hän ei koskaan tee.
Millaisia tunteita hän ei tunne, ja jos tuntee jotain, miten ilmaisee sen? Kätkeekö sisälleen kaiken ja järkeilee vai miten?
Ainoa lähemmin tuntemani psykologi on viehättävä, keski-ikäinen nainen. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on todella hauska, mukava ja ymmärtäväinen ihminen, hänellä on laaja ystäväpiiri. Hän pitää matkustelusta ja urheilusta. Hän tukee lapsiaan näiden urheiluharrastuksissa. Lapset ovat myös todella miellyttäviä, mies vähän jurrikka.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:50"]
Millainen psykologin/psykiatrin/psykoterapautin/psykiatrisensairaanhoitajan sitten kuuluisi olla siviilissä?
Kertokaa vaikka ranskalaisin viivoin esimerkkejä. Kertokaa miten hänen kuuluu reagoida, käyttäytyä ja mitä hän ei koskaan tee.
Millaisia tunteita hän ei tunne, ja jos tuntee jotain, miten ilmaisee sen? Kätkeekö sisälleen kaiken ja järkeilee vai miten?
[/quote]
Millainen ihminen alapeukuttaa viestiä jossa on vain asiallisia kysymyksiä? Miksi alapeukkua, miksei vastauksia?
Tunnen useitakin. Kaikki ovat yksityiselämässään melko monimutkaisia persoonia, eikä voi sanoa, että erityisen ongelmattomia. Työssään ovat menestyviä ja uskon myös, että hyviä ja lahjakkaita. Ulosanti on empaattinen ja tuntuu, että he tarkkailevat tahtomattaankin kanssaihmisiä hyvin analyyttisesti.
Tunnen kaksi psykologia ja yhden terapeutin. Psykologit hieman takakireitä, helposti stressaantuvia ja tylsähköjä. Terapeutti ennakkoluuloinen ja helposti tuomitseva, muuten ihan mukava. Kenenkään vastaanotolle en menisi.
Itselläni kaveripiirissä kaksi psykologia ja ovat sosiaalisilta taidoiltaan todella tökeröitä ja usein loukkaavia. Olen samaa mieltä siitä, että jotakin ongelmia taustalla jos ko. aiheet ovat vetäneet puoleensa.
Tuttu psykoterapeutti. Ihan mukava, mutta voimakastahtoinen, jyräävä ja on aina mielestään oikeassa.
Tunnen erään psykoterapeutin. Hänen oma elämänsä on yhtä kaaosta! Mies jätti, laskuja ei ole vara maksaa, itkee muille omaa surkeuttaan ja on ihan pois tasapainosta. Oli ongelmissa itsensä kanssa jo ennen eroa. Ei jaksa kuunnella muita, vaikka onkin ymmärtäväinen kaveri. Työtä kuitenkin tekee täysipäiväisesti.