¤¤¤Maalismammat viikolla 9¤¤¤
Kommentit (104)
Eli tännekin on palannut nuo alkuraskauden " ilot" . Närästyslääkettä on pakko ottaa yöksi, vaiva siis pahenee iltaa kohden ja yöllä olen siihen kipuun herännyt, kun on koko ruokatorvi tulessa. Edes yksi tapletti ei asiaa auta, vaan kaksi on vähintään otettava. Toinen juttu onkin sitten nämä palanneet migreenikivut, varsinaista kohtausta en onneksi ole saanut, mutta silmä- ja päänsärky ovat taas jatkuvana vaivana. Varsinkin matala verensokeri sitä aiheuttaa. Jostain syystä minulla on korkea sokeri aina vaivaan auttanut, eli houkutus vetäistä nopeasti jotain makeaa on kova. Koetan kyllä itseäni vähän hillitä, että vauvalla ei sitten syntymän jälkeen sokerit niin heilahtais.
Ihnana on ollut nyt elää tämä viikko tasaista arkea, kun mies aloitti taas työt. Päivät menevät niin paljon joutuisammin, kun voi mennä aivottomana eteenpäin rutiinien mukaan. Sujuvasti olen kaikki muuttoon liittyvät hommat jättänyt sivuun. Keittiössä tosin odottaa silityslaudalla verhot lyhentämistään. Jospa sitä ensi viikolla saisi aikaiseksi kaivaa ompelukoneen esiin. On noita vaippajuttujakin ompelematta. Viikonloppuna on hommaan ryhdyttävä, jos päättävätkin huomenna kontrollissa, että maanantaina saisi vaikka mennä käynnisteltäväksi.
Pääsiäinenkin on ihan kohta! Meistä saa varmasti joku olla pitkää perjantaita viettämässä synnytyksen merkeissä. Itse olin jotenkin ajatellut tuon pääsiäisen olevan viikkoa myöhemmin. Iski siis pieni " ahdistus" , kun on pakko saada aikaiseksi niitä pääsiäisen herkkuja, ne kun ovat minun lempiruokiani. Oi, ajatuskin saa veden herahtamaan kielelle... Toivottavasti ei tarvitse silloin olla sairaalan murkinoita syömässä. Täytyykin muuten hankkia ne lapsen pääsiäisaamun yllätykset ajoissa, jos homma jääkin vaikka miehen kontolle.
Tänään on henkisesti ollut paljon parempi päivä. En tiedä johtuuko lapsen parempi tuuli äidin paremmasta tuulesta vai toisin päin, mutta vähemmän on tänään tarvinnut taistellakaan. Ulkoiltuakin tuli oikein reippaasti, ihana kun on pieni kerros puhdasta lunta täällä meillä päin ainakin. Talvea saisi olla nyt pari viikkoa ja sitten kevät tulla kohisten. Olettekos muuten huomanneet kuinka paljon on päivä pidentynyt nyt ihan lyhyessä ajassa? Kohta me päästään lykkimään vaunuja kevätauringon lämmittäessä ja lintujen laulaessa. Voiko silloin elämä makeempaa olla?
Aatuska 37+6
27.2 syntyi tyttövauvamme kuolleena. Tyttö oli kuollut kohtuun muutamaa päivää aikaisemmin.
Ihan sanoinkuvaamattoman kauheaa. Mitkään sanat ei varmasti auta, mutta itku ja suru tuli teidän perheenne puolesta. kenenkään ei pitäisi tuollaisen tilanteen eteen joutua. Voimia teille suureen suruunne. En tiedä mitä sanoa...olen järkyttynyt.
olen todella pahoillani teidän puolesta.
syvä osanotto teidän koko perheelle, en osaa kuvitellakaan tuskan määrää. Halauksia ja enkeleitä.
Ninnutar
Ei surulle ole sanoja, voimia toivotan teille.
Voi miksi tälläistäkin tapahtuu, itkettää niin.
Haltiakummi. Mä en pysty edes hitusta käsittämään mitä teillä koetaan juuri nyt, mutta syvästi otan osaa suruunne. Toivottavasti aurinko pääsee vielä tälläisenkin jälkeen joskus paistamaan.
Kovasti halauksia sinulle ja perheellesi.
piipaa
Otan osaa suruunne, Haltiakummi! Toivottavasti pääsette yhdessä ylitse surustanne ajan myötä.
Nakero08
Syvimmät osanottoni suureen suruunne! Olen niin kovin pahoillani, voimia koko perheelle!
Hanan
Olen kohta 22-vuotias nuori nainen ja odotan toivottavasti pian syntyväksi toista lastamme. Elikkä laskettu aika olis 14.3 ja tulokkaan pitäisi kuulemma tyttö olla. Perheeseen kuuluu myös juuri vuoden täyttänyt poika sekä avomieheni, 22v. Näiden lisäksi meiltä löytyy myös kolme koiraa, nuorin 14 viikkoinen sekä kolme akvaariota. Asumme Helsingissä.
Juttujanne on tullut lueskeltua jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi " ilmoittautua" .
Kiva olisi jos vielä mukaan mahtuu!
Henna ja " Ninni" 37+5
Luin ensin jotenkin mekaanisesti tuon viestin. Vasta hiipien se meni tajuntaan. En soisi KENELLEKÄÄN, en yhtään kenellekään koko maailmassa koettavaksi tuota tuskaa.
Täällä meillä viimeisillään olevilla " vihaisillakin valailla" ...pyörii oma olotila ja " vaivat" varmasti kovin paljon mielen päällä. Kuten myös minulla. Mutta täytyy sanoa, että jokainen vaiva väistyi hyvin pienenä ja mitättömänä nyt omaan loukkoonsa.
Ei ole sanoja, millä riittävästi lohduttaa. Onko edes lohdutusta? Toivon, että teillä on rakkaita ihmisiä ympärillä - auttamassa ja tukemassa, silloin kun heitä tarvitsette.
Voimia. Niin paljon voimia jaksamiseen. Ihan varmasti ottaa oman aikansa edes tajuta tapahtunut, saati oppia elämään sen kanssa.
Koko sydämellä voimia ja lohtua toivottaen,
happyend (onpa korni nick-name tähän tilanteeseen)
Sanattomaksi tälläiset kuulumiset vie.
Jostainsyystä itselläni on ollut myös pelko tämän masuvauvan menettämisestä, viimeyönä näin untakin, että vauva oli kuollut.
Haltiakummille osanottoni ja halaus!
Olen todella pahoillani puolestanne! Lähipiirissäni on samanlainen tapahtuma takana. Ihmismieli on liian pieni ymmärtämään elämän suurimpia vastoinkäymisiä. Antakaa surun tulla, ja oikein paljon voimia teille selvitä hetkestä toiseen.
popz
Haltiakummi:
Ihan ensimmäiseksi, syvimmät osanotot suureen suruunne...
" Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pikkuinen enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti."
Otin tuon runon kortista, jonka saimme viime keväänä kun vastasyntynyt poikamme menehtyi... en voi muuta toivoa kun oikein paljon voimia ja jaksamisia teille. Ainoa asia mikä auttaa on aika, vaikka se ei tällä hetkellä mitään lohtua varmastikaan tuo.
Sitten kun jaksatte niin kannattaa käydä liittymässä yahoo:n enkelivauvaryhmään...siellä meitä surun läpikäyneitä on paljon..
sippu
Voimia haltiakummille! Ei mikään ole itsestään selvyyttä ja kuolema voi yllättää kenet vain.. Lohdutus haleja.
Nyt ei oikeen osaa kirjoittaa mitään kun haltiakummin suru-uutiset painaa mieltä. Kuinka voikaan olla elämä julmaa, sitä voi hiukan kuvitella mikä hirveä se suru on kun itsellä on lapsi ja ajatus sen menettämisestä- no pahempaa ei voi ihmiselle tapahtua. Kyllä todella omat vaivat jäi nyt kauas taakse pois mielestä. Ei ole oikeutta valittaa, olla vain onnellinen siitä hetkestä kun saa sen rakkaimman aarteensa syliin. Meillä muilla se arki vaan jatkuu kun toisten elämä järkkyy ja pysähtyy :(.
Me lähdetään nyt esikoisen kanssa leikkipuistoon kun täällä Tukholmassa on todella kaunis päivä ja lämpöasteitakin jonkun verran. Lumesta ei ole tietoakaan ollut koko talvena, on helppo vaunutella.
Tähtinova 39+5
Nyt on sit käyty kasvukontrollissa ja onhan tuo vauveli kasvanu :) nyt on noin 2,9 kg. Ja kaikki kunnossa, ei vaan ruvennu alateitse kattomaan mitään kun mulla oli sillon sunnuntaina pientä verivuotoa ettei vaan siitä tutkimuksesta äidy.. Nyt en sit yhtään tiiä onko lyhentynyt tai auki.. Sunnuntaina oli jo pehmentynyt, mutta ei ole yhtään lyhentynyt. Ollaan sit aivan epävarmuudessa. Hitsi vie, toivottavasti ei tänä yönä tai huomenna tuu kun mies reissussa ja karkauspäivä vielä ois huomenissa. Mulla on ollu semmosta pientä vihlontaa masussa ja kivuttomia supisteluita. Mut on mulla semmonen olo ettei se nyt varmaankaan tuu.
Ei tää loppuaika oo kyl mitään herkkua, tuntuu et aika menee tosi hitaasti..
Pitää tosiaan ottaa päivä kerrallaan, kun ei tiiä yhtään millon pikkunen on halukas maailmaan. Kyllähän nuo on vihjailleet ettei mee laskettuun aikaan asti mutta mikään ei oo varmaa. Odottavan aika on pitkä :)
Tsemppiä muille tuskastuneille..
vk. 38+5