¤¤¤Maalismammat viikolla 9¤¤¤

Olen aivan sanaton, voimia kovasti perheellenne!



-Merihevonen74-

Hei!



Tässä välissä kuitenkin ..Hennalle.. tervetuloa joukkoon! Kyllä tänne joukkoon mahtuu missä vaiheessa vain! Ehkä ehdit hetken aikaa kirjoitella ennen lapsen syntymää ja sitten voit jatkaa vauvapuolella.



Ei muuta kuin tsemppiä kaikille loppuviikkoon!



Nakero08, 36+1

lämmin halaus, ja voimia suunnattoman suruunne keskelle. Ei voi ihmismieli käsittää tällaisten asioiden tarkoitusta.



Voi kyllä vetää apeaksi. Oman perheen oksetukset ja ripulit on taas ihan normaalia mukavaa arkea tämän uutisen jälkeen.



Uudelle paltalaiselle tervetuloa mukaan.



Itsellä eilen neuvola 38+1. Hb todella alhainen joten rautalääkitys alkoi. Muuten kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Todella liikkuvainen lapsi - käänsi yhä vielä selkäänsä puolelta toiselle niin että sydänääniä piti metsästää kyljestä toiseen. Kiinnittymisestä ei puhettakaan.

Ei tahdo löytyä mitään sopivia sanoja tähän tilanteeseen. Omat " kotkotukset" tuntuvat nyt todella pieniltä :(

Olette ajatuksissani ja iltarukouksessani.





Hennalle tervetuloa mukaan näille viimeisille metreille odotuspuolella!





Ansku78 rv 38+0

Mitään noin kauheaa ei soisi pahimmalle vihamiehellenikään.

Voimia vain kovasti. Pitäkää toisistanne hyvää huolta tämän surun keskellä.



-mutsi80-

Sanoja ei tahdo löytyä, mutta paljon halauksia sinulle!

Heips!



Eilen olin neuvolassa ja " päivi" on ihan siellä tuloillaan kuulemma. Th sanoi minun olevan kovasti äitipolille päin kallellaan.

Pissa oli puhdas, paino +1kg/vko. Paineet 134/79 ja sf 34cm.



Viime yö meni taas vessas ravatessa ja miettiessä onko vauvalla kaikki hyvin. Sille ei voi mitään että alkaa heti miettimään omaa tilannetta kun tulee tuollaisia kauheita suru-uutisia. Täytyy vain uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin. :(



Täällä " Päivi" on hiukan rauhoittunut,ei varmaan tilaa enää peuhata. Liikkeitä tuntuu kuitenkin hyvin ja muistan esikoiseltani että hänkin rauhoittui ennen synnytystä,kai voimia keräämään...



Jalkoja pistelee ja tukisukat on ihan ehdottomat nyt kun turvotusta alkaa olla. Kädet ja iho muutenkin on ihmeen kirjavat.

Saunassa olo oli eilen tuskaista kun sydän pompotteli reippaasti. Ei löylyä kovasti viitsi ottaa.



Vaikka vauva on laskeutunut ihan alas niin silti toi närästys on koko ajan vaivana. Rennie kyllä auttaa mut sitä täytyy popsia useasti.

Välillä nousee ihan oksennus suuhun..yök!



Mä olen itse asennoitunut siihen että vauva syntyy vasta joskun kolmen vko:n päästä. Salaa toivon muuta. Ja nämä vihlaisut ja supparit alkaa suututtaan kun ei mitään tapahdu. Siellä tuntuu välillä siltä että jotain tulis ulos ja on ihan pakko käydä vessas tarkastaan tilanne.



Tälläistä omaa napaa... Pieniä ovat kuitenkin murheet toisten suuren surun keskellä. Toivon todella että meillä kaikilla menee asiat hyvin ja saadaan terveet nyytit pian kainaloon. Jaksamista kaikille!



-mutsi80- rv 38+1

Ja nyt on tosiaan se odotettu maaliskuu, se meidän maalismammojen oma kuukausi!



Haltiakummin kohtalo on kyllä jatkuvasti mielessä, ja kieltämättä vauvan liíkkeitäkin tulee seurattua tarkemmin. Tänään on itsellä alkanut orastava alaselkäkipu, mikä on aikaisemmin kyllä sitten liittynyt lähestyvään synnytykseen 1-6 päivän varoitusajalla. Ehkä tämä on sitä tai sitten muuten vaan sain selkäni siivotessa kipeäksi. Jotenkin kipu kuitenkin vaikuttaa synnytykseen liittyvältä enemmän kuin rasitus- tms. kivulta.



Näin täällä.



terveisin popz 37+4

Minä kanssa seurailen nyt vauvan liikkeitä tarkemmin ja kovasti se liikkuukin. Mulla on kanssa selkäkipua ja tänään tuli yksi kunnon supistuskin, joka lähti kunnon aaltona yläselästä alas asti. Se oli se yksi kipeä vain ja loput on ollu niitä mahan kovettumisia. Huomenna olisi tämän maalisvauvan laskettuaika, eipä taida tulla vielä silloin.. viimeksi oli niin selkeät enteet ja koko ajan odottelen niitä samoja merkkejä, tyhmää sinänsä, sillä eihän ne aina saman kaavan mukaan mene.



Tänään ménnään miehen veljen vaimon synttäreitä viettään heille kotiin. Tarjoavat päivällisen ja sehän sopii:). Käytiin just ostoskeskuksessa ja kyllä mun meno on jo kuin hidastetusta filmistä, ei jestas kun alkaakin olla jo tuo liikkuminen tuskaa. No pianhan se helpottaa ja kuten sanottu jo aiemmin, että kyllä sitä tämän kaiken kärsii kun se palkinto on mitä parhain!





Tähtinova 39+6

28.2.2008 ja silloin syntyi terve poika 3450g ja 50 cm

kaikki meni hyvin ja nopeasti vain 2 tuntia ja 45 min niin poika oli maailmassa. Käynnistettiin 12 tunnin päästä siitä kun lapsivesi oli mennyt ja synnytys ei lähtenyt itse käyntiin ja supistuksetkin loppuivat mitä oli.

Poika on kolmas lapseni joten vähän hassulta tuntuu kun olo on mitä loistavin vaikka synnytyksestä ei ole kuin 2 vuorokautta. Illalla pääsee koiran kanssa piiitkälle pitkälle lenkille. Ruokakaupassa kun kävin niin vähän hassulta tuntui kun kärryjen työntäminen oli kevyttä



Syvä osaanottoni suruune haltiakummi *halaus*

Kyllä viesti sai itselle todella kylmän olon... Kuinka epäoikeudenmukainen voi elämänkulku olla. Todella paljon voimia surunne keskelle.

Eilen oli sitten se lapsiveden määrän tarkistus. Vesi oli lisääntynyt, eli ilmeisesti hillitön veden kittaaminen ei ollut mennyt hukkaan levon kera. Vauva voi siis hyvin ja on alkanut taas liikkumaan enemmän, kun ei ole enää niin ahtaasti.



Juttelin sitten lääkärin kanssa muutenkin synnytyksestä ja sanoin, että toivoisin sitä magneettikuvausta. Sanoikin suoraa, että ei sitä lantion kokoa sieltä alakautta pysty todentamaankaan, vaan lähetti minut kuviin. Pääsin jo eilen samalla reissulla käymään. Kamalaa se lantiokipuineen oli, se makaaminen selällään siis, mutta nyt saa sitten varmuuden mahtumiseen. Hyvä niin, ei sitä tarvitse sitten pelätä ja miettiä, jos vaikka alakautta synnyttäisin. Alkuviikosta siis saan tietää miltä tilanne näyttää.



Pari päivää ennen laskettua on kontrolli, sillä vauva on pienehkö, mikäli siis kuvien perusteella ei leikata... Eivät sitten pitkitä sitä synnytyksen käynnistelemistä, jos ei vauva enää kasvakaan. Sellaisena kolmikiloisena suunnilleen arvelivat syntyvän. Nyt oli painoarvio n.2800g.



Aatuska 38+1

Kyllä tuo Haltiakummin uutinen vetikin mielen matalaksi. Ei ole tehnyt mieli tänne mitään kirjoitella, ja sama taitaa olla monella muulla. Kummallista miten elämä välillä heittelee, ei voi ymmärtää näitä juttuja. Oman lapsen menettäminen on kyllä elämässä kamalin asia, vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan. Aika läheltä olen seurannut vanhempien tuskaa, kun menettivät 25-vuotiaan poikansa rattijuopon takia, eikä se varmasti ole sen helpompaa, on lapsi minkä ikäinen tahansa. Mutta aika auttaa, vaikka se ei täysin parannakaan.



Täällä on kova meno masussa, kovasti taas tuntuu tuolla alhaalla liike ja toiveita on, että tämä joskus laskeutuisikin. Edelleenkään en tiedä, miten päin vaavi on. Ei ainakaan ihan perätilassa, mutta poikittain taitaa olla kun niin tuntuu olevan vauvaa täynnä koko vatta. Maanantaina on seuraava neuvola, ehkä sitten selviää jotain. Jännittää perjantain ultra, että saako sitä jäädä jo käynnistykseen! Kun saadaan huomiset synttärit kunnialla läpi, niin sitten maanantaina aloitan sairaalakassin pakkaamisella ja alan laittamaan vauvajuttuja valmiiksi. Mitään kun ei vielä ole valmiina. Nuo kun saan tehtyä niin aloitan suursiivouksen :) Toiveajattelua että mitään jaksaisin, mutta täytyy tehdä jonkinlaista aikataulua päähänsä että näistä viimeisistä viikoista selviää täysjärkisenä. Mutta nyt tosiaan osaa kaikki kivut ottaa iloisena vastaan. Ehkä nämä elämän vastoinkäymiset on ihan vaan sitä varten, että vähän kaikki osaa iloita pienistä asioista sen jälkeen.



Ollaan siis tyytyväisiä jokaiseen kolotukseen ja pahaan oloon, hyväähän ne tarkoittaa!



Maaria 37+2

Kiitos kaikille surussamme muistaneille. Nyt teidän on kuitenkin aika nauttia omista raskauksistanne/vauvoistanne! Kirjoitelkaahan siis myös iloisia uutisianne, minäkin käyn niitä sitten aina välillä kurkkaamassa.

Hienoa, kun kaikki meni noin sutjakasti ja olet toipunut nopeasti. Kyllä sitä vireessä ison perheen kanssa on hyvä ollakin. Nauti täysillä!



Heltijakummi: Käythän kertomassa omiakin kuulumisia täällä. Jos vaan jotenkin voimme olla täällä tukenasi, niin mielellämme sen teemme.



popz

Oikein paljon onnea kaikille vauvautuneille!



Muistakaahan ilmoittaa tiedot sitten tuonne listankin perään!





Oma napasesti tuskailen tukalan olon kanssa. Heh, mut onneks en oo ainoo.. ;D

Yöt on tosi vaikeita, kun pitää herätä vessareissujen lisäksi venyttelemään puutuneita käsiä. Jalkaterätkin on heti aamusta ihan pallot. =(

Mut huomenna ois sitten se kasvukontrolliaika äitipolilla. Kai sitä alkaa jo pikkuhiljaa toivomaan, että tää päätettäs laittaa saman tien käyntiin. Kerkeis tuo mieskin olemaan vähän aikaa kotona vauvan kanssa ennenkuin lähtee takas laivalle.

Inhottavan ristiriitasta, kun kuitenkin oon niin toivonu, että saisin kokea alusta alkaen kaikki oikein ilman käynnistystä ja ikävöin varmasti mahaa samantien, kun se tuosta katoaa... Mut tuskin tää kuitenkaan siskoistaan poikkeaa siinä suhteessa, siinä tapauksessahan se ois yks ja sama periaatteessa käynnistetäänkö huomenna vai kolmen viikon päästä.

No onneksi ei sitä päätöstä tarvi itse tehdä.



Mut nyt nauttimaan lasten kanssa oiskohan noin viidennestä lumipäivästä tänä talvena! Viime viikolla oli jo ekat sinivuokot noussu leskenlehdistä puhumattakaan, mut tänä aamuna tuli taas talvi. On tää niin omituista.



piipaa ja mimmi 38+6

Eilisestä lähtien supistellu, kipeitä supistuksia, mutta eilen loppu aina levossa. Aamulla heräsin supistuksiin ja pari tuntia laskin sängyssä maaten ja tuli n.10-15min välein. Nyt taas rauhottunu.

Mutta limatulppaa tullu pitkin aamua, jospa sitä kuitenkin pääsis pian synnyttämäänkin. Jännittää.



Onnittelut uusille vauvan saaneille!

-mussukat rv 39+1

Mussukat..sä pääset kohta nyyttiäs hakemaan siltä se kuulostaa! Ihanaa, olen kateellinen!



Meidän vauvalla eräpäivä tänään, mutta merkkejä syntymisestä ei kyllä ole. Päätettiin sitten miehen kanssa yrittää vauhdittaa asiaa noin eräpäivän kunniaksi...ei kyllä tainnut auttaa asiaan. Mulla on yöt kanssa muuttunut ihan järkyiksi tuon ns. närästyksen takia, tai ei se edes tunnu närästykseltä vaan niinkuin jollain muullakin, tulee ihan mahan sisältöä suuhun asti makuullaan. Viime yönä vihdoin nukahdin kello kolmelta ja senkin jälkeen nousin joka tunti vessaan. Renniet ei auta yhtään ja ajattelin tänään hakea apteekista gaviscon mikstuuraa jos se tekis jotain pientä tulppaa sinne mahanportille. Kaksi yötä on mennyt tuon vaivan takia tosi vähillä unilla.



Supistuksia odotellessa....



Tähtinova 40+0!

Purskahdin itkuun, kun en täysissä talvitamineissani saanut kenkiä solmittua. Koko muu perhe odotti autossa valmiina lähtemään luistelemaan. Marssin sitten kyllä kengät auki autoon ja ensimmäiseksi sai mies sitoa akalle kengät jalkaan. On vaan niin vihoviimeinen nyt tämä olo, tuntuu että mitään ei enää jaksa tehdä ja näihin kolotuksiinsa on ihan kypsä. Aamulla vaatteiden päällepukeminen on puolimaratoni, mun varpaat on ainakin sen 20km päässä käsistä. Kaikkea muuta voikin jotenkin tehdä, vaikka kättä särkeekin ihan jatkuvasti. Minuuttiakaan ei huvittaisi enää raskaana olla, vaan toivoisin saavani vauvan jo syliin.



Edellisessä raskaudessa olin viimeiset pari viikkoa määrätty lepoon, niin sitä ennemmin tuskaili, kun mitään ei olisi saanut touhuta ja se pelkkä makaaminenkin oli jo tuskaa. Nyt sitä vastoin toivoisi, että enemmän voisi vain maata hiljaa paikallaan. Yhtään ei kyllä käy kateeksi teitä, joilla on vielä vauvatavaroita laittamatta paikoilleen, sillä minulla ei ainakaan enää voimat riittäisi mihinkään ylimääräiseen. Muutama tunti pitäisi kyllä ompelukoneen ääressä viettää vielä vaippatarvikkeiden parissa, siihen ehkä uskon kykeneväni...



Toivottavasti muilla ei ole aivan näin harmaa päivä tänään. Minä toivon huomiselle puhelinsoittoa lapsen syntymä/leikkauspäivästä. Nyt kun siitä on taas ollut puhetta niin olen alkanut näkemään sen houkuttelevana vaihtoehtona.



Aatuska 38+2

...vaikka ... VAIKKA tähän jo jossain määrin luulisi tottuneen, niin niska punaisena taas nielin kiukkua(vähällä, niin vähällä oli etten räjähtänyt atomeiksi...) ja lyllersin eteenpäin...



Kaksi naapurin eukkoa seisoskelivat A-rapun oven edessä, kun kauppakassi kenossa vaapuin omaa rappua kohti. Nämä kaksi (ei enää niin nuorta mammaa) naureskelivat jo kun näin heidät kaukaa. Ja kohdalle kun tulin, niin kovaan ääneen päivittelivät sitä, miten KENELLÄKÄÄN IKINÄ VOI OLLA NOIN iso maha ja toinen heistä jo kertoikin aloittaneensa keskustelun mahastani ennen kuin olin näköpiirissä... ja kuinkas ollakaan tulin sitten sopivasti vielä antamaan " näytteen" itsestäni.... Heh, miten kiva tunne. Olisivat tulleet edes kantamaan kassini. Joka lantionluun tapaisessakin säkenöi kipu eteenpäin vaappuessa... ja vaikka poikani aina tuleekin kantamaan kassini kolmanteen kerrokseen, niin ei siinä matkalla tasamaallakaan mitenkään herkullista ole kulkea. JA mikäs sen enempää piristää mieltä kuin rempseä nauru .... olemustani kohtaan. Ehkä se tosiaan vaihdevuosi-ikäisille emännille on hauskaa katsella vähän nuorempia, jotka vielä kamppailevat maha-olon kanssa... Kunpa itse ainakin muistaisin, etten koskaan, KOSKAAN naura avoimesti viimeisillään raskaana olevan mahalle ja vaivalloiselle kulkemiselle. JOS poikani ei olisi ollut kotirapun ovella sukkasillaan äitiä vastassa, odottamassa kantojuhdaksi muuttumista, niin olisin saattanut äkämystyksissäni kyllä paukauttaa jotain.....



Olen yleensä ihminen, joka kestää hyvin myös ns. itselleen naureskelua ja väitän, että osaan tehdä myös itseni naurunalaiseksi ja elää siinä olossa sen suuremmin traumatisoitumatta... mutta kuten omille ipanoilleni yritän aina opettaa ; toisen hankaluuksille ei naureta- heitä autetaan.



Olisipa minulla ollut myrkkynuolia.... olisin ampunut noita kumpaakin rouvashenkilöä leveään takamukseen oikein sarjatulta!



Vaikka sitä kuinka eläisi sillä mentaliteetilla, ettei muiden sanomisista ja tölväyksistä nyt niin pidä itseensä ottaa, niin tässä olotilassa ei tuo huumorin kestävä kuminauha ole kovinkaan jämäkkää tekoa....Pinna kiristyy.... ja kiristyy!!



Minulle tuli raskausarpia vatsan ihoon reilusti kun kohta 13 vuotta sitten sain esikoiseni, kahden tytön aikana ei kumpaakaan odottaessa tullut yhtäkään lisää... mutta NYT... nyt on mahanahka revennyt kahta kauheammin, vaikkei kohdunpohjamitta ole sen suurempi kuin tyttöjenkään vastaavilla viikoilla... Tuntuu siltä, että nahka varmaan repeää ennenkuin vauva syntyy niin, että pikkuneiti vain poksahtaa maailmaan --- mahan läpi! Ei helpota rasvailu ei mikään. Kun kiristää, niin kiristää... ilmeisesti sekä nahkaa, että pinnaa!



Mutta jaksamisia viime metreille itse kullekin! Ja jos... JOS jollain on edes joku vinkki öljyhoitamisen ja perusrasvaamisen lisäksi tuon nahan venytyksen olon helpottamiseen, niin ihan älyttömän suurella ilolla otan vastaan! Olen aika räjähdysalttiina... sekä fyysisesti että psyykkisesti!!!



Nyt taas hetkeksi vaakatasoon... muuten leiskuaa taas lantion luissa ikituli!



jämpti 37vko täynnä Happyendillä!