Jotenkin hassua, että lapsen ateistinen kasvatus hyväksytään, mutta

Sen asian kun voi jokainen ihminen tuntea itse, kun synnit painavat omalla tunnolla. Sen näkee ihan itse, että helvetti on auki. EI tarvitse luottaa pelkkään Raamatun sanaan, joka sekin kyllä olisi riittävän pitävä todiste.

Kun Raamattua tutkii oman sydämen kautta, niin joka asiaan löytyy ohje ja selitys.

Kaikki tuo on ihan mielesi tuotetta.

siis ei hyvät teot ketään pelasta. jos kuulut kirkkoon niin kirkkoon kuuluminen ei ole nooan arkki jolla tavalla pelastutaan. pelastus tulee siitä että uskoo Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan. Roomalaiskirjeestä löytyy.. "10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

10:10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. "

En kyllä käsitä, jos näin on! Mikä ihmeen tarve Jeesuksella on tulla tunnustetuksi niin, että vain ja ainoastaan hänen olemassaolonsa tunnustaminen pelastaa ihmisen? Miksi? Joku elää hyvin eikä pelastu, toinen raiskaa lapsia, mutta tunnustaa syntinsä ja uskonsa ja pelastuu?

Eihän tuossa ole mitään järkeä! Jos jumala/jeesus on niin ihmeellinen kuin väitetään, niin eikö hän olisi voinut kehittää vähän paremman systeemin tuohon pelastumiskysymykseen???

raamatulla ja kymmenellä käskyllä ei olisi mitään merkitystä. Kyllä se helvetti raamatun mukaan on, ihminen pelastuu Jumalan armosta. Tää kaikki pääsee taivaaseen- höpötys lähtee sieltä pahalta puolelta. Että saisi sitten elää kuin pellossa.

Tää kaikki pääsee taivaaseen- höpötys lähtee sieltä pahalta puolelta. Että saisi sitten elää kuin pellossa.

Järkikin jo sanoo, että yhteiskunnassa on pakko noudattaa tiettyjä moraalisääntöjä, että kaikki voisivat hyvin. Ei siihen todellakaan uskontoa tarvita!

onko täälä kellään mitään todisteita jumalan omlemassa olosta? onko rukouksiin ikinä vastattu, ootteko kokenu ihmeitä??

http://www.rukousystavat.fi/Jumala%20paransi.html

http://www.whywontgodhealamputees.com/

http://www.rukousystavat.fi/Jumala%20paransi.html

minä en ateistinakaan koskaan sanoisi lapselle ettei jumalaa ole olemassa. sanon, että minä ja isä ei uskota jumalan olevan olemasa, mutta esim isoäiti uskoo.

siksi kyllä enemmän on "aivopesua" opettaa lapsi uskomaan jumalaan ja ettei muuta mahdollisuutta ole, muuten joutuu helvettiin

Minun 4-vúotias osaa jo kertoa, kuka päiväkodissa uskoo Jumalaan ja kuka ei (mahtuvat samaan ruokapöytään ja samoihin kerrossänkyihin päiväunille, vaikka joukossa on epäilyttäviä Jumalaan uskovia ja vakaumuksellisia ateisteja). Hän itse on sitä mieltä, että Jumala on olemassa, mutta osaa myös ihmetellä, miksi Jumalan täytyy puhua niin hiljaa, kun ei rukouksiin kuule vastauksia. Epäilys kulkeen siis aina terveen uskon rinnalla. En koe, että lapseni on aivopesty uskomaan. Hänen näkemyksensä ehtivät muuttua moneen kertaan elämänsä aikana, eikä asia ahdista minua. On kyse hänen elämästään, jolle pyrin antamaan parhaat tuntemani eväät. Yhtä rakas hän olisi minulle ateistina tai muslimina tai joogagurunakin, vaikka itselläni on kristillinen vakaumus. Saatananpalvojaa en hänestä toivo, koska siihen liittyy niin tuhoavia ja mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä.

Älyttömiä yleistyksiä, suuntaan ja toiseen...



Rauhaa....

että kuoleman jälkeen ruumiimme muuttuu maaksi, ja ajatukset sekä tunteet siirtyvät niiden mieleen, jotka jäävät eloon.



Suloisesti pohdittu minusta. Minä ja mies olemme ateisteja, mutta jumalaa koskeviin kysymyksiin vastaamme lähinnä raamatun pohjalta, "raamatussa sanotaan, että... Toiset uskovat tähän ja toiset eivät."

uskon kysymyksissä.

Heistä on Raamatullisuus niin kaukana että matkaa ei voi edes laskea.

Kummalla vaihtoehdolla on enemmän hävittävää? Jos ihminen kärsii ikuisuuden tai vain häviää olemasta oman uskonsa vastaisesti, niin kumpi on pahempi vaihtoehto?

Ja entä sitten elämä maan päällä? Eikö sillä ole mitään väliä, että miten arvokasta se on? Minä en haluiaisi viettää elämääni miettimällä, että mitä kuvitteellinen olento on minusta mieltä jos teen näin tai noin.

Väittäisin että uskovan ihmisen elämäkin on parempi kuin ilman uskoa olevan, se taivaaseen pääsy on sit lisäbonus siellä lopussa.

Jumalan antamat elämänohjeet eivät ole mitään 'näin pääseet taivaaseen'-sääntöjä vaan 'näin elät hyvän elämän ja säilytät uskosi'-ohjeita. Taivaaseen pääsyyn tarvitaan USKO. Usko siihen että kaikki synnit on annettu anteeksi.

KUKAAN ei koskaan pystyisi elämään niin hyvin, että sillä pääsisi taivaasen.

Eikö tätäkin aborttien ohessa ole vatkattu jo niin monessa ketjussa että tauko olisi paikallaan.

Millä perusteella uskonnollista kasvatusta ei hyväksytä ? Sehän on ihan luonnollinen osa päiväkoti kasvatusta ja koulussakin on uskonnon tunnit.

Onko joku kieltänyt sinua opettamasta lapsellesi niitä arvoja jotka koet oikeaksi ?



Miten muuten ateistinen kasvatus tapahtuu ? Onko se sitä jos ei mitään raamatun asioita kerro lapselle ? Jos ei lueta ilta- ynm. rukouksia ja jne.



Minun on vaikea opettaa lapsilleni raamatun asioita, koska en ole koulussa käynnyt uskonto tunnilla. Ja vanhemmat ei ole uskovaisia.

Lapseni oppivat uskonnon asiat päiväkodissa ja koulussa. Minun puolesta saavat uskoa mihin haluavat, Käydään me välillä kirkossakin, koska lapset haluaa.

Minusta on ihan sama mitä kukin opettaa lapselleen. Lapsi kuitenkaan kyseenalaistaa vanhempien opit viimeistään murrosiässä jos niin haluaa.

6 on oikein pelimies/nainen. Eihän tuossa sun ajatusleikissä ole mitään järkeä, tekopyhää ottaa varman päälle.



Koska te oikein tajuatte sen, että maailmassa on hiukka paljon erilaisia uskontoja, eikä siten teidän uskontonne (tai minun) ole se ainut oikea. Uskonnolle sanon pöh...liputan terveen järjen puolesta. Kai me nyt osataan elää "oikein" ilman uskonnon hölynpölyäkin.

tuollaiseen hyötyajatteluun, niin eiköhän jumala tms sen huomaa, ja joudut sinne kuumempaan paikkaan... :-)



Ap:n väite on ihan kummallinen, enemmän täällä av:llakin paheksutaan ateistista kuin uskonnollista kasvatusta. Näin minä olen asian ateistina kokenut. Suvaitsevainen olen kaikkia kohtaan, en pidä siitä, että haukutaan toisten tapoja ajatella. Kristittyjenhän niitä suvaitsevaisia tulisi olla, vaan eivätpä usein olekaan...

aivopesua, uskovaiset vanhemmat on hulluja hihhuleita, päiväkodeista ja kouluista halutaan poistaa kaikki uskonnollisuus, hirveä meteli nousee jos päiväkotiin on tulossa pyhäkoulu (vaikkakin valinnaiseksi) tai jos lapsen ryhmä on menossa kirkkoon. jne. jne.



Eikös ateistinen kasvatus ole juuri sitä, että lapselle sanotaan ettei Jumalaa ole olemassa? Ei suoda lapselle mahdollisuutta löytää turvaa rakastavasta taivaan isästä.





i]Millä perusteella uskonnollista kasvatusta ei hyväksytä ? Sehän on ihan luonnollinen osa päiväkoti kasvatusta ja koulussakin on uskonnon tunnit.

Onko joku kieltänyt sinua opettamasta lapsellesi niitä arvoja jotka koet oikeaksi ?



Miten muuten ateistinen kasvatus tapahtuu ? Onko se sitä jos ei mitään raamatun asioita kerro lapselle ? Jos ei lueta ilta- ynm. rukouksia ja jne.

en sano lapsilleni, että Jumalaa ei ole olemassa, koska en voi tietää varmaksi sitä. Olen kertonut, että monet uskovat niin, joten se voi olla totta, mutta varmaksi en voi sitä sanoa. Onko tämä sitten ateistista kasvatusta ?

Olen myös kertonut taivaasta, että monet uskovat, että kuolleet menevät taivaaseen. Helvetillä en lapsiani ala pelotella.



Äitini oli ateisti, mutta kamalan hyvä ihminen, joka teki elämässään paljon hyvää toisten puolesta. Ihan vaan hyvää hyvyyttään ilman mitään uhrauksia tai sen vuoksi, että muut olisivat häntä parempana ihmisenä pitäneet. Nuorempana hän uskoi Jumalaa, mutta menetti uskonsa koska sairasti parantumatonta sairautta, jota ei voitu parantaa. Tämä sairaus vaikeutti paljon äitini elämää. Koska Jumala ei auttanut häntä, hän hylkäsi sen. Mutta ehkä tuo sairaus tekikin äitistäni vahvan ja hyvän ihmisen, joka pystyi asettumaan toisten asemaan ja näkemään heidän hädänsä.



En halua uskoa, että niin hyvä ihminen on Helvetissä. Jos on niin mielelläni menen itsekin sinne sitten.

mutta en pidä itseäni sen takia yhtään huonompana ihmisenä tai kasvattajana. Lapsilleni suon mielellään mahdollisuuden käydä seurakunnan kerhossa ja kirkossa, kuulunhan itsekin seurakuntaan, vaikka en uskovainen olekaan. Minä uskon, että meillä on vain tämä yksi elämä, joka on pyrittävä elämään mahdollisimman hyvin, jokaisesta hetkestä nauttien. En elä elämääni jotain tuonpuoleista varten, jonka olemassaolosta ei kukaan voi tietää varmasti. Haluan olla mahdollisimman hyvä ihminen tässä elämässä ja jos se vie helvettiin, niin ei voi mitään.

niin rukoilkaa voimallisesti, että tulisitte uskoon. Yrittäkää edes.

Ajatusleikki oli tehty ihan näitä ateisteja varten, mutta he eivät taida uskaltaa edes ajatella että uskovaiset voisivatkin olla oikeassa.

Sekin varmistelujuttu, siis jossa viittasin islamin uskoisten näkemykseen että oikein hyvät kristitytkin menevät Taivaaseen, sekin oli ihan näitä ateisteja varten...

Kai se on liian suuri ajatus pieneen ihmispäähän ja järjen käsiteltäväksi jos ihminen ei uskalla ottaa mitään muita ulottuvuuksia käyttöön omassa ajattelussaan.

Uskoa kun ei voi järjellä käsittää. Itseasiassa usko on järjen vastakohta. Järki on toisia asioita varten ja usko toisia. Järki riittää valaisemaan ihmisen tietä kuutamon verran, usko on kuin aurinko.

Käytännön asioihin järki on oikein sopiva, sillä saa hyvin käsiteltyä nämä näkyvän maailman pulmat ja ongelmat. Usko tuo elämään lisävärit.

Mä olen Ap.n kanssa samaa mieltä, että uskontoa täällä enemmän haukutaan kuin ateismia. Ja uskonnollinen kasvatus nähdään aivopesuna.

Uskovana kuitenkin itse tiedän, ettei laste voi aivopestä uskomaan. Jokaisen on itse uskottava, omalla sydämellä, aivopesu eikä opetus auta mitään.

tuollaiseen hyötyajatteluun, niin eiköhän jumala tms sen huomaa, ja joudut sinne kuumempaan paikkaan... :-)

Ap:n väite on ihan kummallinen, enemmän täällä av:llakin paheksutaan ateistista kuin uskonnollista kasvatusta. Näin minä olen asian ateistina kokenut. Suvaitsevainen olen kaikkia kohtaan, en pidä siitä, että haukutaan toisten tapoja ajatella. Kristittyjenhän niitä suvaitsevaisia tulisi olla, vaan eivätpä usein olekaan...