Jotenkin hassua, että lapsen ateistinen kasvatus hyväksytään, mutta

niin kuin se olisi nerokaskin keksintö. Tosiasiassa siinä lähdetään siitä ettei uskonnosta ole muka koskaan ihmiselle haittaa, mikä ei pidä paikkaansa. Uskontojen uhreilla olisi varmasti paljonkin sanottavaa tähän asiaan, mutta kyllä maltillisessa uskovaisuudessakin on paljon ei niin kivoja piirteitä.



Ja ylipäänsä, minusta on todellakin haitta, jos perustaa isotkin päätökset elämässään kuvitteellisiin asioihin. Tottakai ateistikin sitä tekee, mutta luojan kiitos minun ei esim. tarvitse sorsia homoja minkään 2000 vuotta vanhojen epäselvien papyrysten perusteella. Voin ajatella ihan omilla aivoillani. Ja muita vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

aivopesua, uskovaiset vanhemmat on hulluja hihhuleita, päiväkodeista ja kouluista halutaan poistaa kaikki uskonnollisuus, hirveä meteli nousee jos päiväkotiin on tulossa pyhäkoulu (vaikkakin valinnaiseksi) tai jos lapsen ryhmä on menossa kirkkoon. jne. jne.

Sotket nyt kaksi eri asiaa. Perheen antama kasvatus on yksi asia, siinä kukin perhe noudattakoon omaa vakaumustaan, jos se vain on lain rajoissa. Tosin sääliksi käy kiihkoilijaperheiden lapsia, oli uskonto (tai ateisimi) mikä tahansa.

Yleinen koululaitoksen harrastama uskontokasvatus on eri asia. Siinä pitäisi pysyä neutraalilla pohjalla. Kiivasta ateismiakaan en haluaisi kouluihin, vaan ihan toteamus, että eri ihmiset uskovat eri tavoin pitäisi riittää. Uskontoja saa ja pitää esitellä, mutta ei tunnustuksellisesti.

Eikös ateistinen kasvatus ole juuri sitä, että lapselle sanotaan ettei Jumalaa ole olemassa? Ei suoda lapselle mahdollisuutta löytää turvaa rakastavasta taivaan isästä.

Miten muuten ateistinen kasvatus tapahtuu ? Onko se sitä jos ei mitään raamatun asioita kerro lapselle ? Jos ei lueta ilta- ynm. rukouksia ja jne.

Meillä ei ole sanottu, että jumalaa ei ole. Pari kertaa lapsi on kysynyt että mikä se jumala on. Olen sanonut että on henkiolento, että jotkut uskovat siihen jumalaan, josta tarhassa on puhuttu, jotkut johonkin toisenlaiseen jumalaan. Lapsi (5 v) ei ole vielä kysynyt, mihin minä uskon. Kun kysyy, sanon, että luulen, että jumala on vain satuhahmo niinkuin peikot ja kummitukset. Varmaksi en voi sanoa, kun en tiedä.

Raamatusta olen puhunut kirjana, jossa on tarinoita. Kotona ei ole luettu, mutta tarhasta kuultuja juttuja on joskus käyty läpi ja juteltu niistä samalla tavalla kuin muistakin tarinoista. Hyviä opetuksiahan niissä on ihan ilman uskonnollista painoa.

Mitään todisteita ei ole jumalien olemassaolosta, rukousvastauksista.

Mutta uskonnosta puhumme ertittäin paljon kotona kaikien neljän lapsen kanssa. varmasti paljon enemmän kuin tapakristityt.

Matkustelemme paljon ja lapset ovat käyneet monen uskonon kirkossa joten tietoa he saavat paljon.

Missään tyhjiössä ei siis kaikkien ateistien lapset kasva.

tuskin vaikka lapsen kastamisesta kukaan tulee haukkumaan. kastamatta jättämisestä kylläkin.

joudutko sä perustelemaa miksi lapsi osalistuu seurakunnan harrastuksiin, tuskin koska se on vieläkin ainut oikea tapa toimia tässä junttien maassa missä ei ymmärretä ettei kaikki halua olla ev.lutteja, vaa tässä maassa on kuuluttava kirkkoon vaikkei jumalaan uskokaan, ihan vaan tavan vuoksi. siinäpä vasta hyvä syy :)

en sano lapsilleni, että Jumalaa ei ole olemassa, koska en voi tietää varmaksi sitä. Olen kertonut, että monet uskovat niin, joten se voi olla totta, mutta varmaksi en voi sitä sanoa. Onko tämä sitten ateistista kasvatusta ?

Eikä tämän kirjoittaja itse ole minusta ateisti; ateistihan uskoo varmasti, että jumalaa ei ole. Agnostikko on se, joka ei ota kantaa, vaan toteaa ettei varmasti tiedä.

Agnostikko olen itsekin, ja omille lapsilleni kerron miten eri ihmiset eri puolella maailmaa näistä asioista ajattelevat. Lapseni saavat uskoa mitä haluavat ja osallistua kyllä päiväkodin kirkkoretkille ym., jotka koen myös osaksi tavallista sivistävää kulttuuriimme tutustumista. Muutenkin kunnioitan jokaisen omaa tapaa uskoa ja ajatella, paitsi silloin jos uskon nimissä tehdään väärin toisia kohtaan (esim. lapsiavioliitot, "kunniamurhat, ym.)

Miksi rukous ei paranna niitä, joilta on amputoitu jäsen?

Eikä tämän kirjoittaja itse ole minusta ateisti; ateistihan uskoo varmasti, että jumalaa ei ole. Agnostikko on se, joka ei ota kantaa, vaan toteaa ettei varmasti tiedä.

Käytännössä sellainen ei-aktiivisesti etsivä agnostikko on ateisti, vaikkei mitään absoluuttista haluakaan sanoa. Minulla ainakin agnostikkous on ihan vaan sitä, että tieteilijänä en voi rehellisesti sanoa tietäväni ko. asiaa. Mutta jos pitäisi olla jotain mieltä, olen käytännössä varma, ettei jumalia ole.

Agnostikko olen itsekin, ja omille lapsilleni kerron miten eri ihmiset eri puolella maailmaa näistä asioista ajattelevat. Lapseni saavat uskoa mitä haluavat ja osallistua kyllä päiväkodin kirkkoretkille ym., jotka koen myös osaksi tavallista sivistävää kulttuuriimme tutustumista. Muutenkin kunnioitan jokaisen omaa tapaa uskoa ja ajatella, paitsi silloin jos uskon nimissä tehdään väärin toisia kohtaan (esim. lapsiavioliitot, "kunniamurhat, ym.)

Täysin samaa mieltä ja samalla tavalla meidänkin ipanat osallistuvat. Aktiivisesti en vie kirkon tapahtumiin muuta kuin häihin ja hautajaisiin tms., jos ne pidetään kirkossa. Kerhoissa emme käy, kirkkoon kuulumattomana en katso sitä sopivaksi.

kun ateisti muuten on hyvä ihminen, kasvattaa lapset hyvin, harrastaa hyväntekeväisyyttä, ei riko raamatun 10 sääntöä (ei raamatun takia, vaan siksi vaan kun on normaali hyvä ihminen), tällaisetkö sitten joutavat helvettiin? Jos näin niin en edes halua uskoa jumalaan.

mitä niitä käskyjä raamatussa nyt onkaan.. no joka tapauksessa mä en varasta en petä miestäni, en oo tappanu ketään enkä tappaisi, toisen vanhemman kunnoitus tällä hetkellä hieman hankalaa, mutta kyllä mun mielestä vanhempienkin täytyy olla kunnioituksen arvoisia.

olen suvaitsevainen, kohtelias ja ystävällinen ateisti.lapselle opetetaan käytöstavat, ja muiden ihmisten huomioon ottaminen, en ole pinnallinen tai materialistinen ihminen vaan elän aika vähällä. eli miksi jos olen väärässä ja jumla onkin olemassa, niin joudunko helvettiin vaikka olen hänen sääntöjensä mukaan elänyt jumalan olemassa oloon uskomatta..??

minä en ateistinakaan koskaan sanoisi lapselle ettei jumalaa ole olemassa. sanon, että minä ja isä ei uskota jumalan olevan olemasa, mutta esim isoäiti uskoo.

siksi kyllä enemmän on "aivopesua" opettaa lapsi uskomaan jumalaan ja ettei muuta mahdollisuutta ole, muuten joutuu helvettiin

en sano lapsilleni, että Jumalaa ei ole olemassa, koska en voi tietää varmaksi sitä. Olen kertonut, että monet uskovat niin, joten se voi olla totta, mutta varmaksi en voi sitä sanoa. Onko tämä sitten ateistista kasvatusta ?

Eikä tämän kirjoittaja itse ole minusta ateisti; ateistihan uskoo varmasti, että jumalaa ei ole. Agnostikko on se, joka ei ota kantaa, vaan toteaa ettei varmasti tiedä.

Agnostikko olen itsekin, ja omille lapsilleni kerron miten eri ihmiset eri puolella maailmaa näistä asioista ajattelevat. Lapseni saavat uskoa mitä haluavat ja osallistua kyllä päiväkodin kirkkoretkille ym., jotka koen myös osaksi tavallista sivistävää kulttuuriimme tutustumista. Muutenkin kunnioitan jokaisen omaa tapaa uskoa ja ajatella, paitsi silloin jos uskon nimissä tehdään väärin toisia kohtaan (esim. lapsiavioliitot, "kunniamurhat, ym.)

eli miksi jos olen väärässä ja jumla onkin olemassa, niin joudunko helvettiin vaikka olen hänen sääntöjensä mukaan elänyt jumalan olemassa oloon uskomatta..??

Jos kristittyjen jumalasta puhutaan, niin kyllä. Jos et usko Jeesuksen pelastustyöhön, sinua ei pelasteta. Ja jos uskot, muulla ei ole väliä.

Tosin ainakin luterilaisuudessa on nykyisin suuntausta siihen, että helvetti ei olisi se vaihtoehto, vaan "kaikki pääsevät taivaaseen" tai jotain muuta kivaa. Ja tämä ei tietysti sovi tosiuskovainsten pirtaan, jotenkinhan se palkka maallisesta kilvoittelusta ja p&%¤nnuolennasta pitää saada ja toisaalta se kosminen oikeus ja sitä kautta ikuinen kituminen niille vapaammin rellestäneille.

t. ateisti

Mä uskon, että jokainen uskovainen 'huolisi' kaikki ihmiset taivaaseen, jos se sattuis nyt olemaan meidän mielipiteestä kiinni.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kun nuo ovat 'saaneet' elää vapaasti niin ei niille kuulu taivaspaikka.

Kumpi on sun mielestä oikea tapa toimia A, B vai C? Mä ajan autolla moottoritietä ja näen kyltin jossa lukee, TIE SORTUNUT, käänny tästä toiselle tielle. Mä huomaan viereisellä kaistalla auton, joka jatkaa kohti sortumaa, eikä ole huomannut varoituslappua. Ehdin varoittaa toisen auton kuljettajaa jos haluan.

A) En sano toisen auton kuskille mitään, vaan ajattelen et mitäs ei ollu tarkkana, ajakoon ja kuolkoon. Ettei vaan toinen suutu siitä että neuvon häntä.

B) Huikkaan toiselle kuskille,et älä jatka sitä kautta, etkö lukenu et siellä on paha sortuma ja sä kuolet jos ajat siihen? Toinen vastaa, että en mä usko, kunhan keksit satuja, mä olen hiljaa ja annan hänen jatkaa matkaansa, etten vain loukkaa häntä.

C) Ensin kuten B, mutta en olekaan hiljaa vaika toinen ei usko, vaan yritän saada hänet uskomaan, että siellä se kuoppa on ja noiden ohjeiden avulla pääset turvallisesti perille.

Miten siis haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Usko on samanlainen asia. Edessä on tuho, jonka minä tiedän, mutta johon en voi vaikuttaa, muuten kuin menemällä itse toista tietä. Enkö yrittäisi saada muitakin tulemaan turvallista kautta?

Enkö olisi aika halpamainen ihminen jos antaisin vaihtoehdon A vain toteutua?

Uskovaiset eivät ole mitään katkeria hikipinkoja vaan usko on lahja ja uskova on vapaa lahjansa ansioista, onnellinen jo täällä elämässä.

eli miksi jos olen väärässä ja jumla onkin olemassa, niin joudunko helvettiin vaikka olen hänen sääntöjensä mukaan elänyt jumalan olemassa oloon uskomatta..??

Jos kristittyjen jumalasta puhutaan, niin kyllä. Jos et usko Jeesuksen pelastustyöhön, sinua ei pelasteta. Ja jos uskot, muulla ei ole väliä.

Tosin ainakin luterilaisuudessa on nykyisin suuntausta siihen, että helvetti ei olisi se vaihtoehto, vaan "kaikki pääsevät taivaaseen" tai jotain muuta kivaa. Ja tämä ei tietysti sovi tosiuskovainsten pirtaan, jotenkinhan se palkka maallisesta kilvoittelusta ja p&%¤nnuolennasta pitää saada ja toisaalta se kosminen oikeus ja sitä kautta ikuinen kituminen niille vapaammin rellestäneille.

t. ateisti

Kumpi on sun mielestä oikea tapa toimia A, B vai C? Mä ajan autolla moottoritietä ja näen kyltin jossa lukee, TIE SORTUNUT, käänny tästä toiselle tielle. Mä huomaan viereisellä kaistalla auton, joka jatkaa kohti sortumaa, eikä ole huomannut varoituslappua. Ehdin varoittaa toisen auton kuljettajaa jos haluan.

Vaan että tie saattaa 2000 vuotta vanhojen kääröjen mukaan olla sortunut. Ja jatkakaa omalla vastuulla.