Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Lukematta paskaa
Voi yllättää, mutta tosiaan ihan sama minkälainen tunnereaktio sinulla aiheesta herää. Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Ihan sama vaikka poistat koko ketjun (as if), minä olen katsos siitä huolimatta tullut ehjemmäksi, onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Kaikkea sitä mitä sinä et koskaan tule olemaan.
Vähän niin kuin Taylor Swift laulelee: Karma is a relaxing thought. Arent you envious that for you it is not!
Tiedätkö miten boomerista saa tehtyä ikiliikkujan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta paskaa
Voi yllättää, mutta tosiaan ihan sama minkälainen tunnereaktio sinulla aiheesta herää. Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Ihan sama vaikka poistat koko ketjun (as if), minä olen katsos siitä huolimatta tullut ehjemmäksi, onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Kaikkea sitä mitä sinä et koskaan tule olemaan.
Vähän niin kuin Taylor Swift laulelee: Karma is a relaxing thought. Arent you envious that for you it is not!
Kerron ehkä ensi viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Aa että. Kirjoittelin tänne eilen, että äitini oli huolissaan kun veljeensä ei saa yhteyttä. Aiemmin oma siskonsa ehti maata pari vuorokautta kotonaan aivoinfarktin saaneena sen vuoksi, että äitini ei halunnut uudelleen soittaa koska sisko saattaisi suuttua siitä. Ja jos äidistäni olisi kiinni, siskonsa olisi saanut menehtyä kotiinsa - koska, noh, äitini ennemmin antaisi toisen kuolla kuin ottaisi riskin siitä että itse vaikuttaisi uteliaalta.
Äitini siis halusi valittaa minulle huoltansa ja saada minutkin murehtimaan, mutta missään nimessä hän enkä minäkään en saanut soittaa äitini veljelle, koska se saisi äitini näyttämään huonolta. Kun kehotin äitiäni soittamaan, ainoa ongelma oli vain se, että minä olen ILKEÄ ja INHOTTAVA ja aiheutan äidilleni PAHAN MIELEN.
Lopputulemana äitini oli lopulta soittanut veljelleen ja oli saanut tähän yhteyden. Itse asiassa äitini oli ehdottomasti ollutkin aina s
Etkö sinä todellakaan itse ymmärrä, miksi nuo sinun juttusi poistetaan? Tuo yllä olisi ihan OK kirjoitus, jollei siinä olisi kohtaa: " palstaboomeri siivoaa kaikki viestit joista ei tykkää eikä niitä koskaan tapahtunutkaan. Samalla tavalla sairas on tämä ketjutonttumme"
Miksi ihmeessä et vain voi kirjoittaa siitä asiastasi, miksi ihan joka kerta pitää siihen viestiin sisällyttää jotain nimittelyä ja dissausta, mahdollista toista palstalla kirjoittavaa loukkaavaa. Et voi oikeasti olla niin tyhmä, ettet tuota itse ymmärrä.
Vielä haluaisin kiittää meidän kaikkien omaa varaäitiä ja ketjutonttuamme eli palstaboomeria. 😍 Se ei varmaan ehkä ole ollut ensisijainen tarkoituksesi, mutta sinä olet auttanut minua monessa eheytymään lapsuuteni traumoista. Viimeisimpänä esimerkkinä tämä melko innostunut palstaviestien poistattaminen!
Monesti on tosiaan tullut reflektoitua sitä, että ehkä äitini olikin jossain asiassa oikeassa ja muistan joitain asioita väärin tai tulkitsin ne väärin tms. Nyt kun sitä olet täällä reuhaamassa vielä äitiänikin voimakkaammin ja ilman mitään sellaisia sosiaalisia käytösnormeja joita äitini kuitenkin osin noudattaa, on jotenkin pystynyt näkemään selvästi sen käytöksen taakse. Ymmärrän nyt, että sekä sinua että äitiäni ajaa käyttäytymään noin se suunnaton sisäinen häpeä, jota te molemmat kannatte.
Olet auttanut minua ymmärtämään, että kyse ei tosiaankaan ole mitenkään minusta, minun käytöksestäni tai tekemisistäni. Me kaikki muuthan olemme teidän min-keskeisessä maailmassanne olemassa vain siltä osin, miten meistä on teille hyötyä tai rasitetta ja mitä tunteita teissä herättämien. Tämän ymmärrettyäni olen voinut tästäkin eheytyä, ja tulla vieläkin onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Kiitos, ja jatka toki hyvää työtäsi! 😁
Äitini hälytti minut noin 20 kilometrin päässä olevan tätini 94 v luo kun hän ei koko päivänä vastannut puhelimeen. Tädin kummityttö oli myös huolestunut ja hälyttänyt serkkuni sinne. Päivystykseen ja sairaalaan oli soitettu mutta eivät he kai edes voineet antaa tietoa että siellä se täti pitkällään tutkimushuoneessa.
Siinä me serkukset olimme sitten oven takana ja soitimme poliisit, siis oli jo ilta noin 20.00. poliisit ja huoltomies tulivat, ennenkuin ovea avattiin hissi nousi samaan kerrokseen ja täti sieltä hämmästelemään miksi poliisit oven takana.
Oli mennyt aamulla tk-päivystykseen, sieltä laitettu lanssilla keskussairaalaan mutta yöksi laitettiin taksiin ja kotiin. Sydänsairas.
Oli harmissaan mutta vielä kutsui sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Okei, eli hymiötyyppi ja palstalla riehuva viisikymmpinen ovat sama kirjoittaja. Olen tuota kyllä jo epäillyt aiemminkin samaksi kirjoittajaksi.
Tuleeko sinulle tuosta trollauksesta hyvä mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö sinä todellakaan itse ymmärrä, miksi nuo sinun juttusi poistetaan? Tuo yllä olisi ihan OK kirjoitus, jollei siinä olisi kohtaa: " palstaboomeri siivoaa kaikki viestit joista ei tykkää eikä niitä koskaan tapahtunutkaan. Samalla tavalla sairas on tämä ketjutonttumme"
Miksi ihmeessä et vain voi kirjoittaa siitä asiastasi, miksi ihan joka kerta pitää siihen viestiin sisällyttää jotain nimittelyä ja dissausta, mahdollista toista palstalla kirjoittavaa loukkaavaa. Et voi oikeasti olla niin tyhmä, ettet tuota itse ymmärrä.
Oletko koskaan ajatellut, että aikuisena ihmisenä vastaat ihan itse omasta tunnereaktiostasi ja sen käsittelystä? Jos sinussa joku sana herättää narskahtavaa raivoa, se on sinun oma ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä haluaisin kiittää meidän kaikkien omaa varaäitiä ja ketjutonttuamme eli palstaboomeria. 😍 Se ei varmaan ehkä ole ollut ensisijainen tarkoituksesi, mutta sinä olet auttanut minua monessa eheytymään lapsuuteni traumoista. Viimeisimpänä esimerkkinä tämä melko innostunut palstaviestien poistattaminen!
Monesti on tosiaan tullut reflektoitua sitä, että ehkä äitini olikin jossain asiassa oikeassa ja muistan joitain asioita väärin tai tulkitsin ne väärin tms. Nyt kun sitä olet täällä reuhaamassa vielä äitiänikin voimakkaammin ja ilman mitään sellaisia sosiaalisia käytösnormeja joita äitini kuitenkin osin noudattaa, on jotenkin pystynyt näkemään selvästi sen käytöksen taakse. Ymmärrän nyt, että sekä sinua että äitiäni ajaa käyttäytymään noin se suunnaton sisäinen häpeä, jota te molemmat kannatte.
Olet auttanut minua ymmärtämään, että kyse ei tosiaankaan ole mitenkään minusta, minun käytöksestäni tai
En liene äitisi enkä boomerikaan mutta huonosti ehkä voit. Ammattiapu voisi olla jotain höpö-keskustelupalstaa parempi apu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä haluaisin kiittää meidän kaikkien omaa varaäitiä ja ketjutonttuamme eli palstaboomeria. 😍 Se ei varmaan ehkä ole ollut ensisijainen tarkoituksesi, mutta sinä olet auttanut minua monessa eheytymään lapsuuteni traumoista. Viimeisimpänä esimerkkinä tämä melko innostunut palstaviestien poistattaminen!
Monesti on tosiaan tullut reflektoitua sitä, että ehkä äitini olikin jossain asiassa oikeassa ja muistan joitain asioita väärin tai tulkitsin ne väärin tms. Nyt kun sitä olet täällä reuhaamassa vielä äitiänikin voimakkaammin ja ilman mitään sellaisia sosiaalisia käytösnormeja joita äitini kuitenkin osin noudattaa, on jotenkin pystynyt näkemään selvästi sen käytöksen taakse. Ymmärrän nyt, että sekä sinua että äitiäni ajaa käyttäytymään noin se suunnaton sisäinen häpeä, jota te molemmat kannatte.
Olet auttanut minua ymmärtämään, että kyse ei tosiaankaan ole mitenkään minusta, minun käytöksestäni tai
Ainoa reuhaaja ainakin viime viikot olet ollut vain ja ainoastaan sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Palstapäällikkö puhuu! Anna kun arvaan, tämä on elämäsi ensimmäinen paikka missä saat tuntea vallan tunnetta? Potkittu sinut pois FB-ryhmistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet liene se henkilö jonka läheinen tänään avauksessaan huolesteli läheisen harhaisuudesta ja vainoharhoista kysellen voisiko ensiapuhenkilöstöä kutsua paikalle autonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Tämä on 70-luvulla syntyneen palstahullun virikepalsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä todellakaan itse ymmärrä, miksi nuo sinun juttusi poistetaan? Tuo yllä olisi ihan OK kirjoitus, jollei siinä olisi kohtaa: " palstaboomeri siivoaa kaikki viestit joista ei tykkää eikä niitä koskaan tapahtunutkaan. Samalla tavalla sairas on tämä ketjutonttumme"
Miksi ihmeessä et vain voi kirjoittaa siitä asiastasi, miksi ihan joka kerta pitää siihen viestiin sisällyttää jotain nimittelyä ja dissausta, mahdollista toista palstalla kirjoittavaa loukkaavaa. Et voi oikeasti olla niin tyhmä, ettet tuota itse ymmärrä.
Oletko koskaan ajatellut, että aikuisena ihmisenä vastaat ihan itse omasta tunnereaktiostasi ja sen käsittelystä? Jos sinussa joku sana herättää narskahtavaa raivoa, se on sinun oma ongelmasi.
Väärin. Ensinnäkään sinä et kerätä minussa raivoa, et ole ollenkaan minulle merkitsevä henkilö. Toiseksi jos kirjoittaa paskaa, silloin vain ja ainoastaan se paskan kirjoittaja on ilmaisustaan vastuussa. Tosin tiedämme toki kaikki, että sinulla itselläsi ei ole minkäänlaista toleranssia kirjoitustesi ja käytöksesi kritisoimiselle.
Eilenkin kuvittelit niillä hörhöilyilläsi jotenkin nöyryyttävän jotain kuvitteellista palstahenkilöä. Ainoa mitä viestisi nöyryyttivät oli tietysti sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, eli hymiötyyppi ja palstalla riehuva viisikymmpinen ovat sama kirjoittaja. Olen tuota kyllä jo epäillyt aiemminkin samaksi kirjoittajaksi.
Tuleeko sinulle tuosta trollauksesta hyvä mieli?
Karma is a relaxing thought. Arent you envious that for you it is not!
Mitäpä se karma on sinulle tuonut? Yksinäisen surkean elämän betoniviidakossa. Illalla kun katsot peiliin ja arvioit miten päivän käytit, voit päivittäin sanoa hukanneesi kokonaisen päivän, lisäksi toteat päivän menneen vituiksi. Mitään et ole saanut aikaiseksi, olet illalla onnettomampi kuin aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Minkä ihmeen takia pitää kirjoittaa julkiselle palstalle itselleen? Ja pois, pois, ei saa tulla muut lukemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Tämä on 70-luvulla syntyneen palstahullun virikepalsta.
Eikö näille ole jotain kuntouttavaa päivätoimintaa? Joskus kävelen omakotitalon ohitse jossa aikuisilla on kokoontumistiloja, kerhoja ja ohjausta? Joku kuntoutujien toimitila.
En tiedä psyk hoidosta mutta amerikkalaisissa kirjoissa on joka sortin ongelmaisille AA-kerho tyyppisiä kokoontumisia. Syömishäiriöisille, nettiaddikteille, eronneille, hakatuille, syöpäsairaitten omaisille, sururyhmiä, yksinäisille, ujoille, miksei voisi olla myls ikävän lapsuuden kokeneille? Vanhusten aikuisille lapsille jne
Aa että. Kirjoittelen tänne joka päivä, milloin äidistäni, boomereista ja joskus kasarista. olen 70-luvulla syntynyt palstahullu. Olen aina tykännyt jaaritella ja jaaritella. Keksin mielikuvitushahmoja. Olen niin yksinäinen ja vainoharhainen. Käyttöydyn kuin aivovamman saanut. Toistan viestejä yhä uudelleen ja uudelleen.. kaikesta syytän äitiäni , muistutan siitä jatkuvasti täällä- koska, noh, äitini on pilannut kaiken.
Haluan siis jatkuvasti valittaa teille lapsuudestani boomereista ja äiskästä ja piehtaroida kaunoissani. Missään nimessä en mene elämässäni eteenpäin. Elämä on hyvää viisikymppisenä jauhaa menneitä. Minä en osaa muutakaan. Ongelma on äiti, boomerit ja kasari. Ongelma on erityisesti vain se, että minä olen ILKEÄ ja INHOTTAVA ja saan kaikesta PAHAN MIELEN.
Lopputulemana länkytän yhä vain lopulta täällä boomereista ja äidistä. Psykiatri voisi ottaa minuun yhteyden. Itse asiassa monet oli ehdottomasti ollutkin aina soittamassa psykiatrille. Mutta sanoin että älkää soittako 🤣 Tähän pitää kovasti valitella oman elämän raskautta, on se niin kamalaa kun joutuu ihmisten välisessä ristipaineessa elämään! Mitään eilisestä ja ilkeistä asioista ei itse asiassa koskaan tapahtunutkaan, ja minä olen vain INHOTTAVA kun koetan ILKEYTTÄNI tikulla sörkkiä vanhoja asioita. Ihan niin kuin lapsuudessanikin, olin inhottava ja ilkeä. Löin varmaan pääni ja hourin kummia vieläkin Ja ihan niin kuin tässä ketjussa vielä nytkin, nää boomereita ja äitejä joka puolella 😍 siivoan kaikki viestit joissa minua ei myötäillä. silläkin tavalla sairas minä palstatonttu olen.
Ainoa mikä tässä nyt vielä jaksaa ihmetyttää on se, että olen niin pakkomielteinen. mieluummin istun kesät palstalla miettien boomereiden pyllyjä. Ja otan sen riskin, että itse vaikuttaa mielisairaalta. Ja tämä myös sittenkin kun on jo siitä syystä tärähtänyt. .
Katso viisikymppinen jumppaa! Sormet ja ranteet saa hyvää liikuntaa kun 70-luvulla syntynyt näpyttelee viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Virikkeitä? Eli keksitte lisää traumoja itsellenne toisten teksteistä. Jos haluat kirjoittaa itsellesi, niin kirjoita päiväkirjaan. Ei tarvi olla oikea kirja, vaan tabletti tai muu laite.
Palstapäällikkö puhuu! Anna kun arvaan, tämä on elämäsi ensimmäinen paikka missä saat tuntea vallan tunnetta? Potkittu sinut pois FB-ryhmistäkin?
Voin hyvin uskoa, että 70-luvulla syntynyt palstariehuja kokee täällä vallantunnetta. Perustaa varmasti fb-ryhmiä joista potkii kaikki jotka ei häntä myötäile.
Lukematta paskaa
Voi yllättää, mutta tosiaan ihan sama minkälainen tunnereaktio sinulla aiheesta herää. Katsos kun tämän ketjun hienous on siinä, että me kirjoitamme tänne ensisijaisesti itsellemme, toki saamme myös virikkeitä toistemme teksteistä.
Ihan sama vaikka poistat koko ketjun (as if), minä olen katsos siitä huolimatta tullut ehjemmäksi, onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi. Kaikkea sitä mitä sinä et koskaan tule olemaan.
Vähän niin kuin Taylor Swift laulelee: Karma is a relaxing thought. Arent you envious that for you it is not!
Älä rehki liikaa