Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin muuten tänään kaupungilla vanhaa lukioaikaista äidinkielenopettajaani. Kyllä sanoisi ketjun runoudesta että ei ole lukio kaikkia varten.
Ja sanoisi sinun kirjoituksistasi, ettei kielioppi mennyt perille.
Tähän virkkeeseen hän kirjoittaisi punakynällä kahdesti: Vajaa lause!
Ei muuten sanoisi: Sinun kirjoituksesi, kielioppi yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On pohjantähden alla
Tää palsta mulla tärkein
Mä kuukautissuojista kirjoitan
Sillä oonhan viisikymppinen
Mä mustikkaretkistä valitan
On siinä boomeri ja 70-luvulla syntynyt
Pohjantähden alla
Elää viisikymppinen
Kiva kiva kun olet luova, mutta voisitko tähän jättää nämä rallatukset? Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
On pohjantähden alla
Tää palsta mulla tärkein
Mä kuukautissuojista kirjoitan
Sillä oonhan viisikymppinen
Mä mustikkaretkistä valitan
On siinä boomeri ja 70-luvulla syntynyt
Pohjantähden alla
Elää viisikymppinen
Alakoulussa kuuluisi runoista ja lauluista oppia, että pitää olla oikea määrä tavuja. Liian vaikea boomerille.
Siis paljon parempi olisi vaikka kun vaihtaisit rak-kau-des-ta sanaan tamp-po-neis-ta.
Ankeaa kun pitää opettaa äidilleen miten kustaan. 🤣
Vierailija kirjoitti:
On pohjantähden alla
Tää palsta mulla tärkein
Mä kuukautissuojista kirjoitan
Sillä oonhan viisikymppinen
Mä mustikkaretkistä valitan
On siinä boomeri ja 70-luvulla syntynyt
Pohjantähden alla
Elää viisikymppinen
Sun on hankittava muutakin kuin palsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pohjantähden alla
Tää palsta mulla tärkein
Mä kuukautissuojista kirjoitan
Sillä oonhan viisikymppinen
Mä mustikkaretkistä valitan
On siinä boomeri ja 70-luvulla syntynyt
Pohjantähden alla
Elää viisikymppinen
Kiva kiva kun olet luova, mutta voisitko tähän jättää nämä rallatukset? Kiitos.
Luova ei ehkä ole sana, joka ensimmäisenä mieleen tulee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan paljon samoja piirteitä. Meidän lastemme ongelma taas on, että ei olla kiitollisia mistään, koska kaikki on saatu ilmaiseksi. Ei jakseta nähdä vaivaa minkään asian vuoksi ja ei ole minkäänlaista motivaatiota tehdä pitkäjänteistä työtä tavoitteiden eteen. Ja loukkaannutaan ihan jokaisesta asiasta myös muiden puolesta. Omia tunteita vatvotaan loputtomasti ja jokainen tunne diagnosoidaan. Vedemme toisesta ääripäästä toiseen ja lapsemme tulevat syyttämään meitä siitä vanhempana
Siis ihan kauhealta tuntuu lukea näitä. Mun vanhemmat oli syntyneet 30-luvulla ja olivat kyllä ihania. Ei meilläkään mitenkään paljon asioista puhuttu, mutta perusasiat äiti kyllä selvitti. Rintaliivit sain, vaikkei mulla ollut ees kauheasti tarvetta (AA).
Mun vanhemmat oli pienestä asti tehnyt töitä. Äiti paimenessa ja piikana pienenä tyttönä ja isä töissä sahalla, kun jäi orvoksi 10-vuotiaana. Molemmat halusivat antaa omille lapsilleen lapsuuden kokemuksen täysillä. Ei tarvinnut mennä töihin kuin vasta aikuisena.
Rahaa ei meillä paljon ollut, iso perhe, mutta en koe, että olisi puuttunut mitään. Vain isä kävi töissä. Vanhemmat olivat molemmat käsityöihmisiä ja paljon tehtiin itse. Ja jostain aina löytyi rahaa, että saatiin esim. mieluisia joululahjoja.Opiskelua tuettiin ja kannustettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa sinulle loukkauksen, olet vanha. Ja viiskymppisenä naiseuskin rapistuu.
Voi kuule, naiseushan vasta puhkeaa kukkaan neljänkympin jälkeen. 🌺 Toki se mitä ei käytä niin rappeutuu, pätee niin aivoihin, kroppaan kuin naiseuteenkin. Mutta valintoja valintoja, minkä tien kukin elämälleen valitsee. Toivottavasti sinäkin olet omiin valintoihisi tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa sinulle loukkauksen, olet vanha. Ja viiskymppisenä naiseuskin rapistuu.
Voi kuule, naiseushan vasta puhkeaa kukkaan neljänkympin jälkeen. 🌺 Toki se mitä ei käytä niin rappeutuu, pätee niin aivoihin, kroppaan kuin naiseuteenkin. Mutta valintoja valintoja, minkä tien kukin elämälleen valitsee. Toivottavasti sinäkin olet omiin valintoihisi tyytyväinen.
Vanhanapiikana on hyvä ollut olla. Ei ole tarvinnut miehelle eikä anopille eikä lapsille äksyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa sinulle loukkauksen, olet vanha. Ja viiskymppisenä naiseuskin rapistuu.
Voi kuule, naiseushan vasta puhkeaa kukkaan neljänkympin jälkeen. 🌺 Toki se mitä ei käytä niin rappeutuu, pätee niin aivoihin, kroppaan kuin naiseuteenkin. Mutta valintoja valintoja, minkä tien kukin elämälleen valitsee. Toivottavasti sinäkin olet omiin valintoihisi tyytyväinen.
Vanhanapiikana on hyvä ollut olla. Ei ole tarvinnut miehelle eikä anopille eikä lapsille äksyillä.
Hienoa että olet valintaasi tyytyväinen! Kirjoituksistasi päätellen kyllä vaikutat siltä, että sinulle tekisi hyvää saada säännöllisesti tattia. Mutta itse tietysti tiedät parhaiten, mikä sinulle sopii ja itseään siinä kannattaa kuunnella.
Hävettää teijän puolesta.... ''aikuiset'' ihmiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hävettää teijän puolesta.... ''aikuiset'' ihmiset
Häpeä on sinulla selvästi yksi päätunteistasi. Saat kyllä sen ihan pitää itselläsi, ei tartu minuun vaikka kuinka yrittäisit. Ja kyllä, olen tältäkin osalta elämänvalintaani tyytyväinen, toivottavasti sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitatko sä boomeri kaikki kokemasi loukkaukset ensin vihkoon päivämäärän ja kellonajan kanssa ennen kuin poistatat ne viestit?
Lisääkö vai vähentääkö tämä toimintasi kokemaasi häpeää?
Eikös tälläisellä nettisivulla kirjoittavat elä ihan jo tietokoneajassa? Mikähän sinua vaivaa, keksit "loukkauksia" ikäänkuin netissä voisi tuntematonta loukata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää teijän puolesta.... ''aikuiset'' ihmiset
Aika henkilökohtaisesti eräs haukkui itselleen tuntemattoman ulkonäön ja elämäntavat.
Kyllä se kultainen nuoruus jää jokaisella taakse vaikka se kuinka kipeää tekisi myöntää
Voi meillä ei koskaan ollut sitä kultaista nuoruutta, siitähän tämä ketju kertoo. Onneksi on se aika ohi ja elämä on kyllä niistä ajoista parantunut monta kertaluokkaa.
Ehkä sinun kannattaisi vähän päivittää näkemyksiäsi siitä, mitä normaaliin aikuiselämän nykyään kuuluu? Jos sinun elämässäsi naiset laittoikin viimeistään kolmekymppisenä karjakkohuivin päähän, niin nykyään maailma on aika toisenlainen. Saat toki pilkata täällä vapaasti 1970-lukulaisille vaikka siitä hiustenvärjäyksestä jos siitä parempi olo tulee. Nykyään kuitenkin viisikymppisetkin värjäävät hiuksiaan ja leikkauttavat hiuksensa ajankohtaiseen malliin eivätkä yhtään piittaa että boomeri järkyttyy karjakkohuivin puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitatko sä boomeri kaikki kokemasi loukkaukset ensin vihkoon päivämäärän ja kellonajan kanssa ennen kuin poistatat ne viestit?
Lisääkö vai vähentääkö tämä toimintasi kokemaasi häpeää?
Eikös tälläisellä nettisivulla kirjoittavat elä ihan jo tietokoneajassa? Mikähän sinua vaivaa, keksit "loukkauksia" ikäänkuin netissä voisi tuntematonta loukata
Ketjun narskahtava raivo todistaa kyllä, että ainakin joitakin tuntemattomia voi netissä todellakin loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitatko sä boomeri kaikki kokemasi loukkaukset ensin vihkoon päivämäärän ja kellonajan kanssa ennen kuin poistatat ne viestit?
Lisääkö vai vähentääkö tämä toimintasi kokemaasi häpeää?
Eikös tälläisellä nettisivulla kirjoittavat elä ihan jo tietokoneajassa? Mikähän sinua vaivaa, keksit "loukkauksia" ikäänkuin netissä voisi tuntematonta loukata
Ai sinulla on oma tiedosto, johon kirjoitat kaikki viestit joista et tykkää ja sitten innostat itseäsi niitä lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää teijän puolesta.... ''aikuiset'' ihmiset
Aika henkilökohtaisesti eräs haukkui itselleen tuntemattoman ulkonäön ja elämäntavat.
Kyllä se kultainen nuoruus jää jokaisella taakse vaikka se kuinka kipeää tekisi myöntää
Voi meillä ei koskaan ollut sitä kultaista nuoruutta, siitähän tämä ketju kertoo. Onneksi on se aika ohi ja elämä on kyllä niistä ajoista parantunut monta kertaluokkaa.
Ehkä sinun kannattaisi vähän päivittää näkemyksiäsi siitä, mitä normaaliin aikuiselämän nykyään kuuluu? Jos sinun elämässäsi naiset laittoikin viimeistään kolmekymppisenä karjakkohuivin päähän, niin nykyään maailma on aika toisenlainen. Saat toki pilkata täällä vapaasti 1970-lukulaisille vaikka siitä hiustenvärjäykses
Äsken kehuit vanhoja tyylikkäitä rouvia ja taas pää kiepahti ympäri ämpäri, nyt naiset ovat luonnontilassa.
En ole huomannut täällä mitään hiusvärejä tai kauneudenhoitoa pilkkaavia kommentteja. Jos joku lähipiirissäsi on motkottanut älä täällä kirjoittavia siitä syytä.
Hiusvärejä, meikkejä oli jo ennen syntymääsi. Tupeeratut, rajatuin silmin, pukevissa vaatteissa olivat tytöt tsnssilavan kaunistus,
Värjäsin kotiväreillä hiukseni vuonna 1967 liian mustiksi. Esinaiseni neuvoi välttämään noin mustaa ja mahdollisimman pian korjaamaan väri. Ja oli ihan oikeassa, ei ollut asiakaspalveluun sopiva "pimun" tukka. Luultavasti meikkikin oli epäonnistunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää teijän puolesta.... ''aikuiset'' ihmiset
Aika henkilökohtaisesti eräs haukkui itselleen tuntemattoman ulkonäön ja elämäntavat.
Kyllä se kultainen nuoruus jää jokaisella taakse vaikka se kuinka kipeää tekisi myöntää
Voi meillä ei koskaan ollut sitä kultaista nuoruutta, siitähän tämä ketju kertoo. Onneksi on se aika ohi ja elämä on kyllä niistä ajoista parantunut monta kertaluokkaa.
Ehkä sinun kannattaisi vähän päivittää näkemyksiäsi siitä, mitä normaaliin aikuiselämän nykyään kuuluu? Jos sinun elämässäsi naiset laittoikin viimeistään kolmekymppisenä karjakkohuivin päähän, niin nykyään maailma on aika toisenlainen. Saat toki pilkata täällä vapaasti
Niin, ne tyylikkäät vanhemmat rouvat eivät ole luonnontilassa vaan hyvin huollettuja. Toki hienoa jos kokee olevansa luonnonkaunis, mutta mitä enemmän sitä ikää tulee niin vähin erin sitä pientä huoltoa tarvitsee aina vaan enemmän että pysyy upeana ja hehkeänä.
Tähän virkkeeseen hän kirjoittaisi punakynällä kahdesti: Vajaa lause!