Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
"Niin, sinä olet köyhästä perheestä ja sinä et suostu sitä traumaasi kohtaamaan vaan yrität epätoivoisesti selittää että kaikilla muillakin on sellaista ollut. No ei ole ollut, ja koeta vaan ottaa mallia 1970-luvulla syntyneistä ja käsitellä omia traumojasi yhtä rakentavasti.
Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. Isäni äiti teki sunnuntaina ison lastin ruokaa, ja sitä samaa pataruokaa tai keittoa syötiin päivälliseksi myös maanantaista keskiviikkoon. "
TÄH? En suostu kohtaamaan traumaani? Ei minulla ole traumaa lapsuudestani, ei rahasta, ei äidistä, isästä, ei mistään. Silloin elettiin silloin niistä lähtökohdista, nyt eletään nyt.
Sinun vanhempasi ovat olleet varakkaita kaupunkilaisia, maalla ei ollut mitään kahviloita mihin olisi voinut edes teoriassa men
Köyhyyden lisäksi sun toinen traumasi on se, ettet suostu myöntämään että olet kasvanut tynnyrissä. Kun kirjoitat keskustelupalstalla faktana, että edes parempituloiset eivät silloin 70-luvun alussa näyttäneet ulospäin varakkailta perusteluna että näin ei ollut maalla kotikunnassasi, keskustelupalstalla suorastaan kerjäät verta nenästäsi tuosta asiasta. Koeta nyt hyväksyä, että sulla on ollut aika suppea kokemusmaailma, ja varsinkaan silloin ei voi tehdä yleistyksiä oman kokemusmaailmansa perusteella.
Ja ei, kaikilla muilla sun ikäisilläsi ei suinkaan ole ollenkaan yhtä suppea kokemusmaailma. 1910-luvulla syntynyt isoisäni (maalaistalon kasvatti) reissasi koko Suomen lävitse (ja eläkeiässä ulkomaillakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. "
Olipa romantisoiva pläjäys ajalta, mistä sinulla ei ole edes unikuvia! Ei todellakaan käyty 50-luvulla ylipäätään tai viikottain kahviloissa lasten kanssa. Mammat kahvilassa on ihan nyky ajan uusi ilmiö.
No näistä Swanin yms tyttökirjoista ja Suomi-filmien kartanoväestähän nuo mielikuvat tulevat. Hyvä kun on kirjoja luettu ja katsottu Suomisen perhe ja elokuvat :piika paremman herrasväen huushollissa.
Olihan kaupungeissa tietysti erilaista. kotirouvien piti päästä tuulettamaan hattuaan ja uutta takkiaan mutta oliko enää 50-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
"Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. "
Olipa romantisoiva pläjäys ajalta, mistä sinulla ei ole edes unikuvia! Ei todellakaan käyty 50-luvulla ylipäätään tai viikottain kahviloissa lasten kanssa. Mammat kahvilassa on ihan nyky ajan uusi ilmiö.
Vain ihmisellä, jolla on trauma lapsuutensa köyhyydestä, on tarve kirjoitella tällaisia viestejä. Veetuile nyt vielä vähän niistä pianotunneista oheen vielä. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Joo boomerit aina yrittää, että menisikö tyhmille nuorisolaisille läpi, että he on eläneet 1860-1930. Menisikö tyhmälle lapselle läpi kaikki kesät talvet kouluun hiihto ja pikkulottana silmät selän taakse sidottuna sotaveteraanien leikkausoperaatioiden suoritus.
Et paljoa historiasta tiedä. Ennen oli kansakouluja viiden kilometrin välein, syynä se, ettei ollut koulukyytejä. Sinne kouluun todellakin mentiin kuka miten pääsi ilman koulukyytejä. Minulla oli viiden kilometrin koulumatka, sotkin sen koko kouluajan pyörällä, ihan ekaluokkalaisesta lähtien. Kolme ensimmäistä kilometriä oli yleensä auraamatonta tietä, saattoi olla yhdet auton jäljet mitä ajaa, sitten alkoi kylätie ja se oli yleensä aurattu. Mutta hiihtopäivät olivat ihan kamalia, piti hiihtää ensin latu kouluun, että siis sinne kouluun pääsi. Iltapäivällä sama takaisin päin. Suksia ei pystynyt pyörällä kouluun viemään. Koulukyyti tuli minne tuli vasta 70-luvulla ja jos joku yksittäinen lapsi ei asunut lähellä tiettyä koulukyytireittiä, sai edelleen huolehtia matkanteostaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin, sinä olet köyhästä perheestä ja sinä et suostu sitä traumaasi kohtaamaan vaan yrität epätoivoisesti selittää että kaikilla muillakin on sellaista ollut. No ei ole ollut, ja koeta vaan ottaa mallia 1970-luvulla syntyneistä ja käsitellä omia traumojasi yhtä rakentavasti.
Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. Isäni äiti teki sunnuntaina ison lastin ruokaa, ja sitä samaa pataruokaa tai keittoa syötiin päivälliseksi myös maanantaista keskiviikkoon. "
TÄH? En suostu kohtaamaan traumaani? Ei minulla ole traumaa lapsuudestani, ei rahasta, ei äidistä, isästä, ei mistään. Silloin elettiin silloin niistä lähtökohdista, nyt eletään nyt.
Sinun vanhempasi ovat olleet varakkaita kaupunkilaisia, maalla ei ollut mitään ka
Kyllä, tuli mieleen vaikka Sibelius, maailman kansalainen ja ikäluokkansa taiteilijat.
Tokko kuitenkaan kaikkien tuomareiden, lääkäreiden, virkamiesten sivistynyt elämä oli niin laajaa.
Meilläpäin ainakin vaimot, lapset ja piika kökkivät kesät alkeellisella kesämökillä, 50-luvulla, herra siellä missä lienee. Kotijärven rannalla paljon näitä Helsingin herrasväen kesäasuntoja, usein keskenään tuttuja kun järven ylitse kävi vilkas liikenne lasten ja rouvien tapaillessa toisiaan. Tosin me maalaislapsetkin pääsimme joskus mukaan uimaan ja leikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Et paljoa historiasta tiedä. Ennen oli kansakouluja viiden kilometrin välein, syynä se, ettei ollut koulukyytejä. Sinne kouluun todellakin mentiin kuka miten pääsi ilman koulukyytejä. Minulla oli viiden kilometrin koulumatka, sotkin sen koko kouluajan pyörällä, ihan ekaluokkalaisesta lähtien. Kolme ensimmäistä kilometriä oli yleensä auraamatonta tietä, saattoi olla yhdet auton jäljet mitä ajaa, sitten alkoi kylätie ja se oli yleensä aurattu. Mutta hiihtopäivät olivat ihan kamalia, piti hiihtää ensin latu kouluun, että siis sinne kouluun pääsi. Iltapäivällä sama takaisin päin. Suksia ei pystynyt pyörällä kouluun viemään. Koulukyyti tuli minne tuli vasta 70-luvulla ja jos joku yksittäinen lapsi ei asunut lähellä tiettyä koulukyytireittiä, sai edelleen huolehtia matkanteostaan itse.
Koulumatkatraumaasi kannatta myös käsitellä siinä Boomerien vertaistukiketjussa, jonka varmaan ymmärrät avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Köyhyyden lisäksi sun toinen traumasi on se, ettet suostu myöntämään että olet kasvanut tynnyrissä. Kun kirjoitat keskustelupalstalla faktana, että edes parempituloiset eivät silloin 70-luvun alussa näyttäneet ulospäin varakkailta perusteluna että näin ei ollut maalla kotikunnassasi, keskustelupalstalla suorastaan kerjäät verta nenästäsi tuosta asiasta. Koeta nyt hyväksyä, että sulla on ollut aika suppea kokemusmaailma, ja varsinkaan silloin ei voi tehdä yleistyksiä oman kokemusmaailmansa perusteella.
Ja ei, kaikilla muilla sun ikäisilläsi ei suinkaan ole ollenkaan yhtä suppea kokemusmaailma. 1910-luvulla syntynyt isoisäni (maalaistalon kasvatti) reissasi koko Suomen lävitse (ja eläkeiässä ulkomaillakin)."
Nyt nauran täällä päässä oikein hörönaurua, kiitos sinulle siitä! Puhun sujuvasti kuutta-seitsemää kieltä, olen asunut useita vuosia elämästäni ulkomailla, matkailen edelleen todella paljon. Maita missä olen käynyt on päälle kahdeksankymmentä. Kirjastossani on päälle 10 000 nidettä. Mitenkäs sinulla, minkä lainen kokemusmaailma sinulla on???
Vierailija kirjoitti:
Ajoittain täällä on vanhempien naisten kirjoituksia elämästä 70,-ja 80-luvuilla.
Olen syntynyt 70-luvun loppupuolella ja lapsuuteni siis ajoittuu enimmäkseen 80-luvulle. Näiden vanhempien naisten kirjoitukset ovat tuoneet paljon muistoja ja ajatuksia mieleeni.
Huomioita herättää niissä kirjoituksissa kuinka tiukasti niissä keskitytään käytännöllisiin töihin ja oman palkkatyön korostamiseen. Osa luetelluista töistä on kuitenkin jo 80-luvulle tultaessa ollut lähinnä aikuisten harrastamista. Omassa lapsuudessani on kiinnekohtia tälle; äidilleni olivat kasvimaa, marjastus, leipominen ja käsityöt valtavan tärkeitä. Isänikin koki loppukesän lähestyessä aina valtavan marjastushulluuden.
Asuttiin omakotitalossa teollisuuskaupungin kupeessa ja piha oli pienehkö. Silti piti olla perunamaat, kasvimaa, marjapensaat. Ja se marjastaminen, voi elämä sitä metsissä kökkimistä. Välillä piti lähteä satojen kilometri
Minkähän takia tuotakin viestiä on pitänyt äänestää 12 kertaa alas?
Minä en ymmärrä.
Oliko syy kirjoittajan ikä vai viestin sisältö?
Pidän joitakin ihmisiä kyllä tosi epäkypsinä ja häiriintyneinä. Mitään järkeä ei toiminnassanne ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Joo boomerit aina yrittää, että menisikö tyhmille nuorisolaisille läpi, että he on eläneet 1860-1930. Menisikö tyhmälle lapselle läpi kaikki kesät talvet kouluun hiihto ja pikkulottana silmät selän taakse sidottuna sotaveteraanien leikkausopera
Meillä lyhin koulumatka kulki n 400 metrin levyisen lahden yli. Naapurin lasten kanssa mentiin soutuveneellä niin kauan kunnes he menivät oppikouluun. Sitten matka piteni aika paljon. Jäälle sai mennä kun joku aikuinen oli käynyt sen mittaamassa ja reitin merkitsemässä.
Koulu hävisi kylältä kun sain kouluni käytyä, samoin kaksi muuta, kunkin välimatka se noin 5-10 km. Taksi lähti vähät lapset viemään kirkolle
Vierailija kirjoitti:
"Köyhyyden lisäksi sun toinen traumasi on se, ettet suostu myöntämään että olet kasvanut tynnyrissä. Kun kirjoitat keskustelupalstalla faktana, että edes parempituloiset eivät silloin 70-luvun alussa näyttäneet ulospäin varakkailta perusteluna että näin ei ollut maalla kotikunnassasi, keskustelupalstalla suorastaan kerjäät verta nenästäsi tuosta asiasta. Koeta nyt hyväksyä, että sulla on ollut aika suppea kokemusmaailma, ja varsinkaan silloin ei voi tehdä yleistyksiä oman kokemusmaailmansa perusteella.
Ja ei, kaikilla muilla sun ikäisilläsi ei suinkaan ole ollenkaan yhtä suppea kokemusmaailma. 1910-luvulla syntynyt isoisäni (maalaistalon kasvatti) reissasi koko Suomen lävitse (ja eläkeiässä ulkomaillakin)."
Nyt nauran täällä päässä oikein hörönaurua, kiitos sinulle siitä! Puhun sujuvasti kuutta-seitsemää kieltä, olen asunut useita vuosia elämästäni ulkomailla, matkailen edelleen todella paljon. Mait
😆 Voi, olen käynyt vain 60 maassa ja opiskellut ruotsia, englantia, saksaa ja espanjaa, lisäksi muutamaa ohjelmointikieltä. Kirjat olen vaihtanut vuosia sitten sähköisiin, on muuten e-rit-täin boomerihenkinen kehu kertoa montako kirjaa omistaa. Osaan myös kirjoittaa sanan minkälainen oikein. 😁 Siellä taisi sinulla nyt traumat aktivoitua ihan tosissaan, mutta vaikka itsetuntemus on välillä tosi kivuliasta niin se on tosi tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Köyhyyden lisäksi sun toinen traumasi on se, ettet suostu myöntämään että olet kasvanut tynnyrissä. Kun kirjoitat keskustelupalstalla faktana, että edes parempituloiset eivät silloin 70-luvun alussa näyttäneet ulospäin varakkailta perusteluna että näin ei ollut maalla kotikunnassasi, keskustelupalstalla suorastaan kerjäät verta nenästäsi tuosta asiasta. Koeta nyt hyväksyä, että sulla on ollut aika suppea kokemusmaailma, ja varsinkaan silloin ei voi tehdä yleistyksiä oman kokemusmaailmansa perusteella.
Ja ei, kaikilla muilla sun ikäisilläsi ei suinkaan ole ollenkaan yhtä suppea kokemusmaailma. 1910-luvulla syntynyt isoisäni (maalaistalon kasvatti) reissasi koko Suomen lävitse (ja eläkeiässä ulkomaillakin)."
Nyt nauran täällä päässä oikein hörönaurua, kiitos sinulle siitä! Puhun sujuvasti kuutta-seitsemää kieltä, olen asunut useita vuosia elämästäni ulkomailla, matkailen edelleen todella paljon. Mait
Oln eri, mutta tynnyrissä olet vieläkin kun ylpeilet matkoillasi. Ei se maailman kolkissa rahtautuminen sinua ole fiksuksi tehnyt, eikä kielten puhuminen. Et todennäköisesti tule koskaan ymmärtämään minkä sortin pääoma sinulta puuttuu. Olet sen suhteen kuin sokea ja kuuro.
Minkähän takia tuotakin viestiä on pitänyt äänestää 12 kertaa alas?
Minä en ymmärrä.
Oliko syy kirjoittajan ikä vai viestin sisältö?
Pidän joitakin ihmisiä kyllä tosi epäkypsinä ja häiriintyneinä. Mitään järkeä ei toiminnassanne ole.
Hei palstaboomeri, sinulta on nyt pahasti päässyt unohtumaan se että sanoit käyväsi täällä vain huvittelemassa. Löysää vähän pipoa ja vaikka twerk twerk boom boom. 🍑🍑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin aikuisilta ja tasapainoisilta eivät kaikki 70-lukulaiset kommentoijat ole vaikuttaneet.
Pakko myöntää, että kun palstavanhukset oikein iskevät siihen samaan asiaan, mihin oma äiti aikoinaan iski, niin se sisäinen teini tulee esiin ja sanoo sen, mitä aikoinaan halusi, mutta ei uskaltanut. Voi kun minun tekisi mieli huutaa äidille kaikki se, mitä mieli tekee. En kuitenkaan ole yhtä ilkeä mitä hän oli.
Usko pois, ei ole mitään palstavanhuksia, vaan tasan tarkkaan yksi ahkea trolli. Hänet tunnistaa niin helposti, jankkaa samoja juttuja. Jos joku sanoo, että hänen häiriköinti on ilkeää, niin hän haukkuu 70 lukulaiset ilkeiksi häiriköiksi. Ja sen jälkeen uhmaikäisiksi, ja sitten psykoosisairaiksi. Ja peukuttaa itselleen aina maksimit mitä voi.
Päätäs nyt onko täällä se yksi vainoamasi vai monta ihmettelevää miten vanhakantaista joissain kodeissa on ollut vielä 80-luvulla.
Esim nuo pöksyt. En ikinä veisi kerrostalon kuivaushuoneeseen tai ulkonarulle alusvaatteita vaikkei edes mensuja enää ole.
Yhden mummun muistisairaus tässä talossa ilmeni kun joka päivä toi ulkonarulle isot mummonpöksyt ja rintaliivit. Ennen sairastumistaan edes lakanoita kuivattanut ulkonaruilla.
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Koulukiusaustrauma kansakouluajoilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Koulukiusaustrauma kansakouluajoilta?
Kirjolohikiusaus, kinkkukiusaus, koulukiusaus. Kaikista niistä voi traumatisoitua.
En tiedä miksi on alapeukutettu tuon yhden kertomusta joka ei ome hyväksynyt vanhempiensa puutarha/marjastus-harrastusta.
Ehkä koulukaverien vanhemmat lionsseissa, golfasivat, kävivät Kanarialla tms hienompaa.
"😆 Voi, olen käynyt vain 60 maassa ja opiskellut ruotsia, englantia, saksaa ja espanjaa, lisäksi muutamaa ohjelmointikieltä. Kirjat olen vaihtanut vuosia sitten sähköisiin, on muuten e-rit-täin boomerihenkinen kehu kertoa montako kirjaa omistaa. Osaan myös kirjoittaa sanan minkälainen oikein. 😁 Siellä taisi sinulla nyt traumat aktivoitua ihan tosissaan, mutta vaikka itsetuntemus on välillä tosi kivuliasta niin se on tosi tärkeää."
Tässähän kävikin sitten, että se tynnyrissä kasvanut oletkin sinä enkä minä! Löysit ensimmäisen kirjoitusvirheen tekstistäni, hienoa! Kirjoitusvirheisiin onkin hyvä keskittyä silloin, kun ei itse aiheesta ole mitään kirjoitettavaa. Perään vielä muutama lapsellinen hymiö.
Toki voit kadehtia ihan vapaasti, minkä ilmiselvästi teetkin!
Usko pois, ei ole mitään palstavanhuksia, vaan tasan tarkkaan yksi ahkea trolli. Hänet tunnistaa niin helposti, jankkaa samoja juttuja. Jos joku sanoo, että hänen häiriköinti on ilkeää, niin hän haukkuu 70 lukulaiset ilkeiksi häiriköiksi. Ja sen jälkeen uhmaikäisiksi, ja sitten psykoosisairaiksi. Ja peukuttaa itselleen aina maksimit mitä voi.