Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempieni marja- ja kasvimaaharrastukset olivat heille niin rakkaita, että he nakittivat ne lapsilleen. Se ei ollut kivaa puuhastelua vaan sen piti olla mahdollisimman raskasta ja ankeaa. Inhoan edelleen marjastamista ja kitkemistä, siksi en niitä teekään.
Sama. Olenkin onnellinen kaupunkilainen, joka ei kasvimaista ja marjametsistä piittaa vähääkään.
Jep. Boomeriankeuteen kuuluu oleellisena osana sosiaalinen eristäytyminen, jota myös päivän viettäminen marjametsässä, marjamaalla tai puutarhatöissä edusti. Jossain siirtolapuutarhahommassa on aivan eri boogie ja siellä vaikuttaa aivan erilainen ihmistyyppi - sellainen jolta uupuu tämä ankeus ja eristäytyneisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Kyllä se pula-aika oli 50-luvun puolelle. Muistan hyvin vielä kahvikupongit. Kun ei enää ostokortteja tarvinnut saimme kauppaleikkiin ne jääneet. Vahinko ettei tullut säilytettyä.
Tunnen paljon vanhuksia, jotka muistavat talvi- ja jatkosodan. Maisterin tyttärenä tietänet vanhimpien boomereiden syntyneen 1945
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Tuo on tietysti ihan pötyä, ettei isoja ikäluokkia edeltänyt sukupolvi olisi valittanut mistään. Ruuan säännöstely jatkui Suomessa vuoteen 1954, minkä jälkeenkin elintarvikkeita oli pitkään vain vähän saatavilla. Jokainen suurten ikäluokkien edustaja on elänyt maailmassa, missä ruoka oli perunaa ja pannuun poltettua ruskeaakastiketta ilman mitään lisukkeita, jos siis lisukkeita ei omatoimisesti omalta pihalta tai metsästä haettu. Ruuan tuottaminen pienilläkin pihoilla ei ollut todellakaan mikään hauska harrastus vaan käytännön pakko.
Meillä oli koulussa aikoinaan kiintiö, jokaisen oppilaan piti viedä kouluun ämpärillinen marjoja ja/tai perunoita. Jopa koulujen syysloma oli alun perin perunannostoloma, siis lasten oletettiin tarvitsevan lomaa nostaakseen vanhempiensa kanssa perunat maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Kyllä se pula-aika oli 50-luvun puolelle. Muistan hyvin vielä kahvikupongit. Kun ei enää ostokortteja tarvinnut saimme kauppaleikkiin ne jääneet. Vahinko ettei tullut säilytettyä.
Tunnen paljon vanhuksia, jotka muistavat talvi- ja jatkosodan. Maisterin tytt
Kyllä, boomereilla oli tosi rankka varhaislapsuus kun elivät aikana jolloin tupakka ja kahvi olivat kortilla! 😆 Ja joo, vanhukset ovat eläneetkin sota-ajan, mutta nyt ei puhutakaan niistä 1930-luvulla syntyneistä hiljaisen sukupolven ihanista edustajista vaan näistä rääveistä boomereista, joilla on aina ollut oman kertomansa mukaan TOSI rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Näissä kommenteissa siis aikuiset lapset tänä aamuna syyttelevät vanhempiaan vanhemmille mieluisista vapaa-ajan touhuista. Se on ollut pois lapsilta.
Muistakaa, teidän golfinne, kuntosalinne, mitä nyt harrastuksenne ovatkin, ovat pois lapsiltanne. He syyttävät teitä sitten joskus
Syytäkin on jos vanhemmat pakottavat tenavansa eristäytymään päiväkausiksi golfiin tai kuntosalille, kuten 70-lukulaiset lapsuudessaan marjametsään eristäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Kyllä se pula-aika oli 50-luvun puolelle. Muistan hyvin vielä kahvikupongit. Kun ei enää ostokortteja tarvinnut saimme kauppaleikkiin ne jääneet. Vahinko ettei tullut säilytettyä.
Tunnen paljon vanhuksia,
Olisi kiva jutella tälläisistä asioista asiallisen aikuisen kanssa. Ei teinien tasolla.
Onhan meillä 70-luvulla syntyneillä ollut rankka lapsuus. Kuukautissuojia ei saanut esitellä. Alushousujakaan ei saanut tuulettaa ulkona. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Tuo on tietysti ihan pötyä, ettei isoja ikäluokkia edeltänyt sukupolvi olisi valittanut mistään. Ruuan säännöstely jatkui Suomessa vuoteen 1954, minkä jälkeenkin elintarvikkeita oli pitkään vain vähän saatavilla. Jokainen suurten ikäluokkien edustaja on elänyt maailmassa, missä ruoka oli pe
Suomessa alettiin myymään Brunbergin suukkoja vuonna 1951, Coca-Colaa ja Jalostajan hernekeittoa 1952, Domino-keksejä 1953 ja Saarioisen perinteistä maksalaatikkoa vuonna 1957. 1950-luvulla hittituotteita olivat Rex-kakku, currymauste ja tuoremehu.
Palstaboomerin mukaan toki kaikki elivät silloin köyhyydessä ja ruuaksi oli vain pottuja ja ruskeaa kastiketta.
Nyt kai osassa kodeissa kasvaa/on kasvanut nuorten sukupolvi jonka ei ole tarvinnut kotona tehdä mitään. Vastapainoksi sille kun äiti 80 - 90 - luvun taitteessa joutunut osallistumaan kotitöihin.
Ymmärtää kysymykset, voiko sipulinvartta syödä, missä asteessa pestään alusvaatteet, voiko fairya laittaa astianpesukoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomessa alettiin myymään Brunbergin suukkoja vuonna 1951, Coca-Colaa ja Jalostajan hernekeittoa 1952, Domino-keksejä 1953 ja Saarioisen perinteistä maksalaatikkoa vuonna 1957. 1950-luvulla hittituotteita olivat Rex-kakku, currymauste ja tuoremehu.
Palstaboomerin mukaan toki kaikki elivät silloin köyhyydessä ja ruuaksi oli vain pottuja ja ruskeaa kastiketta."
Se jos noita jossakin myytiin, ei tietenkään merkitse, että tyypillisessä ja KÖYHÄSSÄ (suurin osa suomalaisista oli varsin köyhiä) kodissa mitään noista olisi ollut tarjolla. Tiedän en luule, että vielä 70-luvun alussa maalla ruoka oli todella monissa kodeissa vähintään viitenä päivänä viikossa perunaa ja ruskeaa kastiketta, lisukkeina itse tehtyjä säilykkeitä. Viikonloppuna oli erilaiset ruuat. Itse kyllästyin tuohon perunaan ja soosiin varsin nuorena ja aloin kokata kaikki koko perheen ateriat ollessani 13-v. Siitä(kään) ei ole jäänyt traumoja, tulipahan minusta vain erinomainen kokki. Edes makaronilaatikkoa tai lihakeittoa meillä ei syöty ennen minun kokkaamistani.
"Mitä syötiin 70-luvulla?
Nykyäänkin tyypilliset kotiruoat, kuten lihakeitto, makaronilaatikko ja ruskea kastike kuuluivat 70-luvulla usean perheen arkiruokiin. Moni saattaa muistaa myös läskisoosin, tillilihan ja makaronivellin. Hieman parempaa ruokaa olivat porsaankyljykset, karjalanpaisti ja jauhemaksapihvit. Peruna oli tavallisin lisuke."
Vierailija kirjoitti:
Nyt kai osassa kodeissa kasvaa/on kasvanut nuorten sukupolvi jonka ei ole tarvinnut kotona tehdä mitään. Vastapainoksi sille kun äiti 80 - 90 - luvun taitteessa joutunut osallistumaan kotitöihin.
Ymmärtää kysymykset, voiko sipulinvartta syödä, missä asteessa pestään alusvaatteet, voiko fairya laittaa astianpesukoneeseen.
Kylläpä opetetaan astioiden tiskaaminen käsin ja koneella ja vaatteiden pesu yläkoulussa kotitaloustunneilla. Siellä me 1970-luvulla syntyneetkin olemme ne asiat kaikki oppineet. 😎 Enemmän näkyy boomereilla olevan asiat hukassa, asiat tehdään niin kuin muistelevat äitinsä tienneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Tuo on tietysti ihan pötyä, ettei isoja ikäluokkia edeltänyt sukupolvi olisi valittanut mistään. Ruuan säännöstely jatkui Suomessa vuoteen 1954, minkä jälkeenkin elintarvikkeita oli pitkään vain vähän saatavilla. Jokainen suurten ikäluokkien
Ja maaseudun kaupoissahan noita oli. Menin kauppaan töihin, oisko ollut 1963, niillä main, sitä ennen olin keittiöapulaisena. Maito myytiin hinkkiin, voi pilkottiin kaupassa voidrittelistä, jauhot laarista paperipussiin. Makkaraa siivutettiin.
Maidolle ja lihatiskille oli kylmennyslaitteet. Kai pieni jäätelöallas oli, en millään sitä muista.
Kassakone ei laskenut, puotipaperiin laskettiin summat yhteen ja loppusumma lyötiin kassakoneeseen. Ei ollut kuin käteistä rahaa. Vastakirjalle ostaminen oli yleistä.
Äidit jättivät aamulla ostoskassin ja listan kaupan rappusille, kauppahan oli auki 9-17. Jos eivät ehtineet siksi täytetty ostoskassi jätettiin takasillalle.
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa alettiin myymään Brunbergin suukkoja vuonna 1951, Coca-Colaa ja Jalostajan hernekeittoa 1952, Domino-keksejä 1953 ja Saarioisen perinteistä maksalaatikkoa vuonna 1957. 1950-luvulla hittituotteita olivat Rex-kakku, currymauste ja tuoremehu.
Palstaboomerin mukaan toki kaikki elivät silloin köyhyydessä ja ruuaksi oli vain pottuja ja ruskeaa kastiketta."
Se jos noita jossakin myytiin, ei tietenkään merkitse, että tyypillisessä ja KÖYHÄSSÄ (suurin osa suomalaisista oli varsin köyhiä) kodissa mitään noista olisi ollut tarjolla. Tiedän en luule, että vielä 70-luvun alussa maalla ruoka oli todella monissa kodeissa vähintään viitenä päivänä viikossa perunaa ja ruskeaa kastiketta, lisukkeina itse tehtyjä säilykkeitä. Viikonloppuna oli erilaiset ruuat. Itse kyllästyin tuohon perunaan ja soosiin varsin nuorena ja aloin kokata kaikki koko perheen ateriat ollessani 13-v. Siitä(kään) ei ole jäänyt trau
Niin, sinä olet köyhästä perheestä ja sinä et suostu sitä traumaasi kohtaamaan vaan yrität epätoivoisesti selittää että kaikilla muillakin on sellaista ollut. No ei ole ollut, ja koeta vaan ottaa mallia 1970-luvulla syntyneistä ja käsitellä omia traumojasi yhtä rakentavasti.
Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. Isäni äiti teki sunnuntaina ison lastin ruokaa, ja sitä samaa pataruokaa tai keittoa syötiin päivälliseksi myös maanantaista keskiviikkoon.
Suurten ikäluokkien lapsuuden aikana väki asui maaseudulla. Herrasväet olivat tärkeä osa mutta vähemmistönä vielä. Nyt on toisin päin.
Äitini, en tiedä, tekikö tahallaan vai tyhmyyttään, läheisen kesähuvilan (hakivat maitoa meiltä) ylioppilaspoika tuli keväällä hakemaan maitoa yo-lakki päässään, 50-luvun puoliväli ehkä, tulin näyttämään tätä. Äitini onnitteli maisteria ja siitä lähtien puhutteli poikaa maisteriksi.
"Niin, sinä olet köyhästä perheestä ja sinä et suostu sitä traumaasi kohtaamaan vaan yrität epätoivoisesti selittää että kaikilla muillakin on sellaista ollut. No ei ole ollut, ja koeta vaan ottaa mallia 1970-luvulla syntyneistä ja käsitellä omia traumojasi yhtä rakentavasti.
Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. Isäni äiti teki sunnuntaina ison lastin ruokaa, ja sitä samaa pataruokaa tai keittoa syötiin päivälliseksi myös maanantaista keskiviikkoon. "
TÄH? En suostu kohtaamaan traumaani? Ei minulla ole traumaa lapsuudestani, ei rahasta, ei äidistä, isästä, ei mistään. Silloin elettiin silloin niistä lähtökohdista, nyt eletään nyt.
Sinun vanhempasi ovat olleet varakkaita kaupunkilaisia, maalla ei ollut mitään kahviloita mihin olisi voinut edes teoriassa mennä. Limsaa ostettiin kori aina juhannukseksi, muulloin sitä ei ostettu.
Mitä tulee tulotasoon, esimerkiksi pienviljelystiloja oli Suomessa liki 240 000 kpl. Niissä asui pikaisen arvion mukaan n. 1,8 - 2 miljoonaa ihmistä. Suomen asukasluku tuolloin 4,5 miljoonaa. Lapsia oli edelleen melko paljon, usein isovanhempia vielä lisänä. Lähtökohtaisesti jokainen pienviljelytila oli köyhä, pienistä hehtaareista ei ollut mahdollista repiä leveää leipää. Edes ns. parempituloiset eivät silloin 70-luvun alussa näyttäneet ulos päin varakkailta, ei ainakaan maalla kotikunnassani. Kunnanlääkärillä ja eläinlääkärillä oli komeat talot, nekin tosin työsuhdeasuntoja. Kunnanlääkäreitä oli yksi yli kuudentuhannen asukkaan kunnassa. Hän käytännössä tappoi itsensä työllä.
Se yleinen köyhyyshän sai sitten ne suuret ikäluokat lähtemään leveämmän leivän perässä kaupunkeihin ja Ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit elivät lapsuuden aikana kun ruoka kirjaimellisesti oli kortilla eikä kaikkea ollut kaupoissakaan. Pakastealtaita taitanut edes olla saati marjoja niistä ostettavissa.
Kuitenkin marjojen ym. vitamiiniarvot jo tunnettiin.
Boomerien rankka lapsuus talvi- ja jatkosodan aikaan. 🤭 Kyllä siitä säätelystä osansa otti boomerien vanhemmat eli se hiljainen sukupolvi, joka ei koskaan valittanut mistään - ei edes siitä että on elänyt ne vaikeat vuodet joissa ruoka pottua lukuunottamatta oli kortilla.
Joo boomerit aina yrittää, että menisikö tyhmille nuorisolaisille läpi, että he on eläneet 1860-1930. Menisikö tyhmälle lapselle läpi kaikki kesät talvet kouluun hiihto ja pikkulottana silmät selän taakse sidottuna sotaveteraanien leikkausoperaatioiden suoritus.
"Minun vanhempieni lapsuudessa 1950-luvulla käytiin kahviloissa joka viikko tapaamassa tuttuja ja syömässä herkkuvoileipiä ja leivonnaisia, aikuisille kahvia ja lapsille limonadipullo. "
Olipa romantisoiva pläjäys ajalta, mistä sinulla ei ole edes unikuvia! Ei todellakaan käyty 50-luvulla ylipäätään tai viikottain kahviloissa lasten kanssa. Mammat kahvilassa on ihan nyky ajan uusi ilmiö.
Näissä kommenteissa siis aikuiset lapset tänä aamuna syyttelevät vanhempiaan vanhemmille mieluisista vapaa-ajan touhuista. Se on ollut pois lapsilta.
Muistakaa, teidän golfinne, kuntosalinne, mitä nyt harrastuksenne ovatkin, ovat pois lapsiltanne. He syyttävät teitä sitten joskus