Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
6541/8042
|
20.07.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et paljoa historiasta tiedä. Ennen oli kansakouluja viiden kilometrin välein, syynä se, ettei ollut koulukyytejä. Sinne kouluun todellakin mentiin kuka miten pääsi ilman koulukyytejä. Minulla oli viiden kilometrin koulumatka, sotkin sen koko kouluajan pyörällä, ihan ekaluokkalaisesta lähtien. Kolme ensimmäistä kilometriä oli yleensä auraamatonta tietä, saattoi olla yhdet auton jäljet mitä ajaa, sitten alkoi kylätie ja se oli yleensä aurattu. Mutta hiihtopäivät olivat ihan kamalia, piti hiihtää ensin latu kouluun, että siis sinne kouluun pääsi. Iltapäivällä sama takaisin päin. Suksia ei pystynyt pyörällä kouluun viemään. Koulukyyti tuli minne tuli vasta 70-luvulla ja jos joku yksittäinen lapsi ei asunut lähellä tiettyä koulukyytireittiä, sai edelleen huolehtia matkanteostaan itse.
Koulumatkatraumaasi kannat
Joo pitää olla kyllä luuseri kun päivästä toiseen vaan velloo ja uhriutuu koulumatkasta ja siitä kun oli 5 km koulumatka. Oli mullakin ysärillä 3km matka jonka kävelin. Ei tulisi mieleenkään siitä uhriutua ja sitä koko ajan muistella muita syyttäen. Ihan normaalia on kävellä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on ollut huono koulussa, vanhemmat eivät ole kannustaneet opiskelemaan, on kenties poikkeavuutta neuron kirjolla ja pidetään kömpelönä ja nauretaan. Ei pääse porukkaan, on yksinäinen jne. Siis ne lapset ja nuoret joita sinä kutsut hulluiksi käsittelevät terapioissaan juuri samoja aiheita joita sinä edelleen kieltäydyt kohtaamasta ja purat siksi pahaa oloasi muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Ai sinä oot se jonka elämä täällä keskusteluissa. Olen yhden noista lainaamistasi kirjoittanut mutten ole osallistunut keskusteluun jossa kolmena eri psykiatrina olet jonkun mielipiteestä raivonnut. Eiks sulla mitään muuta kun nää keskustelt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 70-lukulainen malli on haistatella ja solvata suurta ikäluokkaa ja vähän kaikkia muitakin. Sellaista rakentavaa trauman purkua tämän päivän viisikymppisillä.
Pitäähän nämä alushousu- ja marjanpoimintatraumat käsitellä juurta jaksaen. 70-lukulaiseen traumanpurkumalliin kuuluu myös, että asioita työstetään vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on ollut huono koulussa, vanhemmat eivät ole kannustaneet opiskelemaan, on kenties poikkeavuutta neuron kir
"Kun aina pilkkaan"
No en ole koskaan pilkannut. Boomeri on pilkannut ja ollut ivallinen ja hän myös haukkuu muita psykoosipotilaiksi.
Minä olen sanonut, että ei ole mitenkään ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on ollut huono koulussa, vanhemmat eivät ole kannustaneet opiskelemaan, on kenties poikkeavuutta neuron kir
En tiedä kenelle tuo oli kohdistettu, mutta kun puhutaan nykyajan lapsista ja nuorista, niin nehän ovat ilmeisesti pääosin juuri 70-80-luvulla syntyneiden äitien lapsia? Eli ovatko nämä äidit nyt kuitenkin siirtäneet omat traumansa myös seuraavalle sukupolvelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 70-lukulainen malli on haistatella ja solvata suurta ikäluokkaa ja vähän kaikkia muitakin. Sellaista r
Täällä solvaa ihmisiä tasan yksi boomeri. Hän on jumittunut tuohon 70-lukulaisten haukkumiseen ja levy on jäänyt pahasti päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on ollut huono koulussa, vanhemmat eivät ole kannustane
Yleisesti ottaen on lapsellista käyttää noita "ite oot" "lälläl lää" "mullapa on isompi se ja se" "minäpä olen sitä ja tätä".
Lapsellista se on vaikka olisit 10, 30, 50 tai 90 vuotias. Lapsellsta se oli 1800 luvulla, 1900 luvulla ja 3000 luvullakin.
Ihan idioottimaista on tuostakin vietistä tehdä joku sota 70 lukulaisten ja boomereiden välillä, ja tapella siitä kumman lapset ovat tällä hetkellä lapsia.
Voi ziisus sentään miten typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 70-lukulainen malli on haistatella ja solvata suurta ikäluokkaa ja vähän kaikkia muitakin. Sellaista r
Vielä kun äitinsä ovat olleet 35 vuotta haudassa kuten minun äitini, vieläkö he täälkä jatkavat äititraumojaan.
Vai ovatko altavastaajina lapsilleen, kun olisimme sinua tarvinneet istuit netissä tai naiskavereittesi viinittelemässä tai kuntosalilla. Koskaan ei ollut kunnon ruokaa kun halveksit lapsuudenkotisi ruoka-aikoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on ollut huono koulussa, vanhemmat eivät ole kannustane
Monenlaiset asiat toki periytyvät, kuten vaikka huonot sosiaaliset taidot jotka altistavat sille että jää porukasta ulkopuoliseksi ja joutuu koulukiusatuksi. Veikkaan, ettei sinun vanhemmillasikaan ollut hyvät sosiaaliset taidot ja lisäksi veikkaan, että samalla asialla on tekemistä sen kanssa ettei kultapoikasi ole koskaan naista saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 70-lukulainen malli on haistatella ja solvata suurta
Etkö huomaa itsessäsi mitään outoa, tuossa jumituksessa että täällä olisi vain yksi muutaman seiskytlukulaisen lisäksi. Jos et, lisää terapiakäyntejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 70-lukulainen malli on haistatella ja solvata suurta
Palstaboomerin traumalistalle voi lisätä myös alkoholinkäyttötrauman. Se on hyvin yleinen boomeriongelma, ongelmallinen suhde alkoholiin. Meillä 1970-luvulla syntyneillä enemmän painottuu ongelmallinen suhde syömiseen, ja se on todellakin useimmilla lapsuudenkodin lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja teinit käyttävät noita tekniikoita mitä te. Kun toinen sanoo jotain, niin siihen tiuskaistaa, että ihan tyhmää. Tai että ite oot ite oot nännän nännän nää. Lapset ja teinit pullisitelee ja itseään korottaa niin. Minäpä minäpä. Mulla on, minäpä osaan. Mullapa on sitä ja tätä. Lapset myös käyttää nauru hymiöitä ja nauraa toisen päälle.
Kun aina pilkkaat sitä että nykyään on niin paljon lasten- ja nuortenpsykiatrialla käyviä nuoria, niin oletko ajatellut että siellä käsitellään pitkälti näitä samoja asioita mitä sinä täällä itsestäsi jauhat. Lapsilla ja nuorilla on paljon pahaa mieltä, masennusta, ahdistusta ja ulos jäämisen kokemuksia vaikkapa siitä, että perhe on ollut köyhä eikä ole ollut samoja mahdollisuuksia kuin toisilla. Tai että on o
Fiksu keskustelija menee taas henkilökohtaisuuksiin fiktiomummuaan kohtaan. Onko mummua tänä aamuna näkynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
No ala sitten soittaa itsellesi sinne päivystykseen aikaa. Olet itse psykoosissa kun kuvittelet olemattomien ihmisten kuvittelevan että joku kaikki viestit on yhden. Itsehän tuossa olet harhainen ja tyhmä.
Ja kaikkein tuorein traumasi taisi tulla siitä, kun samassa ketjussa peräti kolme psykiatrian ammattilaista suositteli sinulle ammattilaisavun hakemista. Ota nyt 1970-lukulaisista mallia siihen, miten omia traumoja voi työstää rakentavasti.
Niin just. 7
Onneksi boomerit on häviävä ilmiö.
Fiksu keskustelija menee taas henkilökohtaisuuksiin fiktiomummuaan kohtaan. Onko mummua tänä aamuna näkynyt?
No minusta sinä olet se trollimummo joka on täällä turpaansa paukuttanut ainakin viikon. En usko että teitä on kaksi, saati sitä enempää. Uskon että olet yksi ihminen, yksinäinen ja jumittunut jankuttamaan vihaasi. Etkä keksi kesääsi mitään muutakaan, kun yksin on paha tehdä mitään kivaa tai lähteä minnekään, etenkään jos on vanha ja seniili.
Omilla vanhemmilla marjanpoimintaharrastus meni yli. Ei siinä mitään, jos olisivat itse marjansa poimineet, mutta ei, sinne piti lapsetkin pakottaa. Herätys aamuviideltä, viimeistään kuudelta oltiin poimassa marjoja. Ei puhettakaan, että lapset olisivat keränneet sen verran kuin huvittaa. Isä juoksi edeltä marjoja etsimässä ja lapset sai yrittää pysyä perässä parhaansa mukaan. Jos vanhempia ei näkynyt eikä kuulunut, yritin huudella perään, mutta siitä sai vain haukut, kun ilmoitan muille marjastajille missä marjoja on. Eväitä sai syödä vasta joskus iltapäivällä. Varsinkin puolukkaa kerättiin niin paljon, että seuraavana kesänä niitä viskottiin sankotolkulla tunkiolle.
Luulisi, että nyt viisikymppisenä olisi päässyt marjoista eroon. Ei tietenkään, vanhempien kotipihalla on viinimarjapuskia ties kuinka monta. Äiti maukuu ja valittaa, kun ei jaksa kerätä eikä mehustaa niitä ja syyllistää minut, kun en siihen hommaan rupea. En ole ikinä siihen painajaishommaan ruvennut enkä rupea, mehuja saa kaupastakin, jos sellaisia haluaa.
"Täällä solvaa ihmisiä tasan yksi boomeri. Hän on jumittunut tuohon 70-lukulaisten haukkumiseen ja levy on jäänyt pahasti päälle."
Sinulta on pyydetty monta kertaa niiden viestien numeroita, missä joku suurten ikäluokkien edustaja haukkuu 70-lukulaisia. Kertaakaan et ole yhtään numeroa pystynyt antamaan. Voimme tehdä siitä johtopäätöksen, että keksit nämä syytökset päästäsi. Todellakin jollakin on levy jäänyt pahasti päälle, mutta se olet sinä.
Nytkin täällä on muuten kanssasi useita muita kirjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla marjanpoimintaharrastus meni yli. Ei siinä mitään, jos olisivat itse marjansa poimineet, mutta ei, sinne piti lapsetkin pakottaa. Herätys aamuviideltä, viimeistään kuudelta oltiin poimassa marjoja. Ei puhettakaan, että lapset olisivat keränneet sen verran kuin huvittaa. Isä juoksi edeltä marjoja etsimässä ja lapset sai yrittää pysyä perässä parhaansa mukaan. Jos vanhempia ei näkynyt eikä kuulunut, yritin huudella perään, mutta siitä sai vain haukut, kun ilmoitan muille marjastajille missä marjoja on. Eväitä sai syödä vasta joskus iltapäivällä. Varsinkin puolukkaa kerättiin niin paljon, että seuraavana kesänä niitä viskottiin sankotolkulla tunkiolle.
Luulisi, että nyt viisikymppisenä olisi päässyt marjoista eroon. Ei tietenkään, vanhempien kotipihalla on viinimarjapuskia ties kuinka monta. Äiti maukuu ja valittaa, kun ei jaksa kerätä eikä mehustaa niitä ja syyllistää minut, kun en siihen hommaan rupea. En o
Joo marjoja poimittiin koko ajan. Talvella se oli vähän kurjaa, mutta poimittiin kuitenkin. Keväälläkin se oli vähän nihkeetä.
Etkö huomaa itsessäsi mitään outoa, tuossa jumituksessa että täällä olisi vain yksi muutaman seiskytlukulaisen lisäksi. Jos et, lisää terapiakäyntejä
Tuo on aika auttamattoman vanhanaikaista ja tyhmää käyttää "terapiassa käyntiä" lyömäaseena ja toisen halventamiseen. Nykyään ei ole enää tapana käyttää mielenterveyden tilaa ja sen hoitamista häpäisykeinona.
Etenkin jos on itse ollut ilkeä ja henkisesti väkivaltainen, jonka tiimoilta sitten toisille kehkeytyy ahdistusta, masennusta, traumoja ja kärsimystä.
Vanhat ihmiset luulee, että on ok ensin kiusata lapsensa sairaaksi ja sitten pilkata tätä kun tällä on tarvetta terapiaan (joka on oikeasti raskasta työtä, ja sellaista jonka olisi pitänyt oman vanhempansa tehdä).
Se että et osaa mitään muuta, kuin louskottaa leukojasi "mene terapiaan" "mene terapiaan", kertoo sinusta ja sinun henkisestä tasostasi karua kieltä.
Se on sitä lapsentasoista "sinä olet hullu, nännän nännän näää nää" "hullu hullu hullu".
Nyky ajan lapset eivät enää edes itse ole noin alhaisia. Ennen vanhaan lapset olivat ilkeämpiä ja lapsekkaampia lällättelijöitä.