Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Joo voin uskoo yksittäisestä äidistä,että häpesi.Niin on nykyäänkin ja aivan nuortenkin naisten välillä eroja,osa ei halua puhua henkilökohtaisia asioita kuten kehonsa toiminnoista,osa taas on avomielisiä ja haluaa puhua. Näkisin että asiaa selittää ikää enemmän ihmisen persoona,jotkut ovat enemmän hiljakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulevat pahat anopit? Naisista vanhetessaan. Siinä on raikkaitten miniöitten ja vanhan äitinsä välissä. Katkeroittaa kun äidissään näkevät tulevaisuutensa, nuoruuteen ei enää paluuta. Millainen äiti vanhana, sellainen tytärkin. Itsekin olen kuin äitini ikäisenäni, sanovat sukulaiset. Noin se äitiskin höössäsi ja tuputti. Samanlainen iso pallea.
Omalla anopille oli ollut painajaisanoppi, niinpä päätti olla omille miniöilleen kiva... ja onnistui.
Oma äitini ei pitänyt aikoinaan anopistaan, eikä samainen äiti pitänyt myöskään omasta miniästään, joka oikeasti muistuttaa aika paljon anoppiaan, nyt jo ex sellaista...
Itse tpivun tulleeni isääni, joka tuli kaikkien kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet oksentelee katkerana palstalla.
Ja vauhti senkun kiihtyy kun ikää tulee. Ilmaista terapiaa kun voi oksentaa kaunansa kaikkien äitiensä ikäisten päälle.
Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki 70-lukulaisten äidit ovat lähinnä painajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tänne mahtuu paljon keskusteluja vielä, eipä nyt nämä muutamat kommentoijat pysty ketään estämään. Senkun menee ohi vaan ja antaa tulla. Mutta näyttää siltä, ettei asiaa taida enää olla monellakaan.
No eihän tänne voi mitään omia kokemuksiaan enää laittaa, kun ilkeä boomeri on pesinyt tänne, eikä lähde kulumallakaan pois. Jos kerrot yksittäisen kokemuksen lapsuudestasi tai nuoruudestasi, niin tuo pirulainen hyökkää heti kimppuusi ja haukkuu sinut ulisijaksi, katkeraksi ja vuosi kausia sitä yksittäistä juttua vatvovaksi luuseriksi, ja psykoosipotilaaksi ja huonoksi äidiksi.
Kyllä se viittaa psykoosiin jos näkee boomereita sielläkin missä niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tänne mahtuu paljon keskusteluja vielä, eipä nyt nämä muutamat kommentoijat pysty ketään estämään. Senkun menee ohi vaan ja antaa tulla. Mutta näyttää siltä, ettei asiaa taida enää olla monellakaan.
No eihän tänne voi mitään omia kokemuksiaan enää laittaa, kun ilkeä boomeri on pesinyt tänne, eikä lähde kulumallakaan pois. Jos kerrot yksittäisen kokemuksen lapsuudestasi tai nuoruudestasi, niin tuo pirulainen hyökkää heti kimppuusi ja haukkuu sinut ulisijaksi, katkeraksi ja vuosi kausia sitä yksittäistä juttua vatvovaksi luuseriksi, ja psykoosipotilaaksi ja huonoksi äidiksi.
Kyllä se viittaa psykoosiin jos näkee boomereita sielläkin missä niitä ei ole.
No älä puhu pskaa. Et ymmärrä mikä on psykoosi. Se että sanoo ääliötä trollia boomeriksi, ei ole psykoosi. Tyhmä ihminen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tänne mahtuu paljon keskusteluja vielä, eipä nyt nämä muutamat kommentoijat pysty ketään estämään. Senkun menee ohi vaan ja antaa tulla. Mutta näyttää siltä, ettei asiaa taida enää olla monellakaan.
No eihän tänne voi mitään omia kokemuksiaan enää laittaa, kun ilkeä boomeri on pesinyt tänne, eikä lähde kulumallakaan pois. Jos kerrot yksittäisen kokemuksen lapsuudestasi tai nuoruudestasi, niin tuo pirulainen hyökkää heti kimppuusi ja haukkuu sinut ulisijaksi, katkeraksi ja vuosi kausia sitä yksittäistä juttua vatvovaksi luuseriksi, ja psykoosipotilaaksi ja huonoksi äidiksi.
Kyllä se viittaa psykoosiin jos näkee boomereita sielläkin missä niitä ei ole.
No älä puhu
On se harhaisuutta jos luulee boomeriksi kaikkia jotka ei myötäile omia kommenttejaan. Ja vielä luulee sitten keskustelevansa aina yhden ja saman boomerin kanssa. Se on sekä harhaisuutta että tyhmyyttä.
Täällä on monenikäisiä kirjoittajia, mutta jotkut hölmöt kuvittelee, että vain 40- ja 70-lukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni 80 v oikeasti pyörii keskustelusivuilla?
Eiköhän 70-luvulla syntyneet ole jo saaneet sanottavansa sanoa, koska tulee vaan turhaa toistoa.
Jotku heistä pitäisi laittaa ihan psykiatriseen hoitoon tarkkailuun, sen verran harhaisia höpinöitä tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin aikuisilta ja tasapainoisilta eivät kaikki 70-lukulaiset kommentoijat ole vaikuttaneet.
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
Palstaboomeri on nyt niin vihainen, että kohta repii parhaat twerkkausshortsinsa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän 70-luvulla syntyneet ole jo saaneet sanottavansa sanoa, koska tulee vaan turhaa toistoa.
Jotku heistä pitäisi laittaa ihan psykiatriseen hoitoon tarkkailuun, sen verran harhaisia höpinöitä tuntuu olevan.
Sinäkö poistit minun kommenttini ja kirjoitit oman versiosi tilalle. Ei siinä ollut mitään asiatonta. Täältä saa poistaa vain asiattomat viestit. Sinun oma viestisi on asiaton. Ja voin kertoa, että minulla ei ole ollut samanlaista ja olen siitä kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 luvulla syntyneella aidillani paljon samaa. Mutta ovat olleet kylla teinivuosien kokemukset kovia hanella.
Ei pystynyt oikein edes hoitamaan minua. Eika pystynyt ottamaan vastaan tunteita tai kiinnostumaan minusta muuten kuin etta olin kiltti ja vaivaton. Tajusin asiat vasta aikuiseena ja olin vuosia vihainen.
Anteeksianto ja viimein se etta usko evankemiumiin antoi minulle todellisen vapauden ja suhteemme on aivan ihana nykyaan. Jaamme asioita. Tietty hanelle on samaa persoonallisuutta vielakin mutta tarkeaa on kunnioittaa silti. Ja olla onnellinen etta oma aiti on viela olemassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ilokseni huomannut, että 70-lukulaiset kirjoittajat tunnistaa erittäin hyvästä kielenkäytöstä ja virheettömästä kieliopista. Sanavarasto on erittäin runsas ja sitä käytetään monipuolisesti. Jos lukee ketjun alkupään tekstejä, jolloin kirjoittajien joukossa ei vielä ollut häiriköitä, tulee ihan hyvä mieli.
70-luvulla syntyneet tunnistaa erittäin ilkeistä ja katkerista kirjoituksista. Monipuolisesti pilkkaavat kaikkia muita kuin omaa ikäluokkaansa.
70-luvulla syntyneet loukkaantuu myös verisesti jos heidän tarinoitaan ei myötäillä. Kaikki eriävät mielpiteet ovat häiriköintiä.Ei ole kyse siitä, että mielipiteitä ei myötäillä. Täällä ei ole kerrottu mielipiteitä vaan omia kokemuksia, jotka te olette systemaattisesti väittäneet valheiksi. Tunnistan niistä oman ä
Taas kerran haluaisin viestien numerot noista viesteistä, missä on systemaattisesti väitetty 70-lukulaisten kokemuksia valheiksi. Niitähän on siis oltava paljon jos tuo systemaattisuus täyttyy. Viimeisen viidenkymmenen sivun aikana on lievästi epäilty vain ja ainoastaan yhden kirjoittajan kirjoituksia, sen joka niputtaa vastapuolen vain yhdeksi henkilöksi, ja on oikein keksinyt sille henkilölle elämäntarinankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus olisi kai ihan hyvä syy psykiatriseen päivystykseen. Jos yhdistää kaikki kirjoittajat samaan henkilöön, vainoaa häntä keskustelusta toiseen henkilökohtaisesti sättien.
Palstaboomeri on nyt niin vihainen, että kohta repii parhaat twerkkausshortsinsa.
Taas näitä sinun harhoja.
Mä en usko, että kovin moni suuresta ikäluokasta harrastaa twerkkausta. Ei taida olla kovin yleistä myöskään viisikymppisten keskuudessa.
Ajoittain täällä on vanhempien naisten kirjoituksia elämästä 70,-ja 80-luvuilla.
Olen syntynyt 70-luvun loppupuolella ja lapsuuteni siis ajoittuu enimmäkseen 80-luvulle. Näiden vanhempien naisten kirjoitukset ovat tuoneet paljon muistoja ja ajatuksia mieleeni.
Huomioita herättää niissä kirjoituksissa kuinka tiukasti niissä keskitytään käytännöllisiin töihin ja oman palkkatyön korostamiseen. Osa luetelluista töistä on kuitenkin jo 80-luvulle tultaessa ollut lähinnä aikuisten harrastamista. Omassa lapsuudessani on kiinnekohtia tälle; äidilleni olivat kasvimaa, marjastus, leipominen ja käsityöt valtavan tärkeitä. Isänikin koki loppukesän lähestyessä aina valtavan marjastushulluuden.
Asuttiin omakotitalossa teollisuuskaupungin kupeessa ja piha oli pienehkö. Silti piti olla perunamaat, kasvimaa, marjapensaat. Ja se marjastaminen, voi elämä sitä metsissä kökkimistä. Välillä piti lähteä satojen kilometrien päähän pohjoiseen isän lapsuusmaisemiin marjastamaan vielä lisää. Kyllä nämä olivat ihan vanhempien omia intohimoja, eivät mitään pakollisia toimeentulon jatkeita. Kumpikin tienasi hyvin töissään.
Ja jos olisivatkin pitäneet harrastukset ominaan, mutta ei. Ihan pienestä saakka piti kitkeä, harventaa, nostaa perunoita, poimia niitä marjoja. Lisänä äidin pakkomielle käsitöistä ja leipomisesta.
Lisäksi olin kesätöissä ja iltatöissä muutamana iltana viikossa 13-vuotiaasta lähtien. Eikä kotityöt rajoittuneet näihin vanhempieni harrastuksiin, kyllä viikkosiivoukset, ruoanlaitot ja pikkusisarusten hoitaminen nakitettiin vanhimmalle sisaruksista eli minulle.
Vanhempani ovat nyt varsin hyvin toimeentulevia eläkeläisiä. Sama marjastussouvi, kasvimaan kaivaminen, käsitöiden väkertäminen ja leipomisvimma jatkuvat yhä. Onneksi minun ei tarvitse enää ikinä tehdä mitään noista.
Jatkan vielä jo varsin pitkäksi muotoutunutta kommenttiani. Kumpaakin vanhempaani leimasi myös tunnekylmyys ja ymmärtämättömyys lasten tarpeista. Elämä rakentui pelkistä konkreettisista asioista, suoritettavista tehtävistä. Lapsilla oli vain fyysisiä tarpeita; ruokitaan, vaatetetaan, katto pään päälle. Muuta ei voi olla.
Ymmärsin tämän pakon edessä jo ihan pienenä lapsena. Kaikki tunteen ilmaukset johtivat naurunalaiseksi tekemiseen, ärsyyntymiseen tai väkivaltaiseen räjähdykseen. Me lapset olimme kuin parhaitakin seismologeja, tarkkaillen pienintäkin värähdystä vanhempiemme tektonisten laattojen liikahtelussa. Useimmiten ei onnistunut. Esikoisena yritin myös suojella pienempiäni, mutta ei sekään yleensä toiminut.
Nykyisin näen vanhempiani todella harvoin. En jaksa oikein soitellakaan, olen kuullut marjojen kypsymisen odottamisesta, perunamaan tilanteesta, sukkien neulomisesta ja huonosti nousseesta taikinasta koko ikäni. Joskus haluaisin kysyä, että tunnetko minua lainkaan? Tai tunnenko minä sinua?
Kaikki asiat on eri perheissä erilaisia. Jos ajattelen omia viiskymppisten jälkeläiskaartia, ym esim miniä (tohtori) on intohimoinen marjastaja ja kesämökkeilijä Vaikka rahaa olisi ostaa.
Oma tytär, itse olen käsitöissä tumpelo, neuloo, virkkaa, ompelee osan vaatteistaan.
Lapsenlapsi 19 v innostunut kokki, taitava ompelija, kympin tyttö opinnoissaan silti.
Yksi on innokas vaeltaja, kymmenenkin päuvän vaellusmatkoja luonnon helmassa yöpyen.
Heidän lapsensa varmaan taas sitten aikoinaan tosi kyllästyneitä moisiin puuhiin.
Vierailija kirjoitti:
Kovin aikuisilta ja tasapainoisilta eivät kaikki 70-lukulaiset kommentoijat ole vaikuttaneet.
Pakko myöntää, että kun palstavanhukset oikein iskevät siihen samaan asiaan, mihin oma äiti aikoinaan iski, niin se sisäinen teini tulee esiin ja sanoo sen, mitä aikoinaan halusi, mutta ei uskaltanut. Voi kun minun tekisi mieli huutaa äidille kaikki se, mitä mieli tekee. En kuitenkaan ole yhtä ilkeä mitä hän oli.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tulevat pahat anopit? Naisista vanhetessaan. Siinä on raikkaitten miniöitten ja vanhan äitinsä välissä. Katkeroittaa kun äidissään näkevät tulevaisuutensa, nuoruuteen ei enää paluuta. Millainen äiti vanhana, sellainen tytärkin. Itsekin olen kuin äitini ikäisenäni, sanovat sukulaiset. Noin se äitiskin höössäsi ja tuputti. Samanlainen iso pallea.