Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja vaikka kuinka pidin itseni niin näkymättömänä kuin vain mahdollista, tätä ylireagointia ja show'ta vain tuli ja tuli. Ja tulee vieläkin. Se on todella kuluttavaa. Tämän kuukauden jälkeen, kun äitini on taas ollut elämässäni olen ihan loppu. Harkitsen vakavasti koko lapsuuden perheeni sulkemista elämästäni ulos. En vain jaksa."
Tosi kurjaa ja taatusti myös kuluttavaa. Miten sinä sijoitut perheessäsi lapsikatraaseen? Vanhin/keskeltä/nuorin?
Olen tuon lainatun tekstin kirjoittaja. Olen vanhin sisaruksista. Meitä on kolme. Olen ollut syntipukkilapsi niin kauan kuin muistan. Keskimmäinen on kultalapsi ja nuorin sai jonkinlaisen syntipukin ja näkymättömän lapsen välimuotokohtelun. Nuorin on myös yli kymmenen vuotta nuorempi kuin minä esikoinen. Jouduin myös pikkuäidin rooliin ja ne äitinä olem
Minä taas vahdin 6-vuotiaana pihalla vilkkaita 2- ja 3-vuotiaita serkkujani. Kyseessä oli maatila, jossa oli paljon koneita ulkona ja muitakin vaaranpaikkoja. Ihme, että mitään ei sattunut, minun syyhän se olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos minä olisin tuo lisäkoulutusta suorittava tytär, niin kertoisin siitä äidilleni. Äiti sanoisi jaa ja alkaisi kertoa, miten Mairen tytär on naimisissa papin kanssa ja mituen Maire siitä taas kehui niin, että häntä ihan vihaksi pisti. Tellervon tytär on oikea joka äidin unelmatytär, oli kesällä pessyt äitinsä ikkunat, nyt keräsi viinimarjat ja teki niistä mehua, jotka vei äidilleen. Sitten äiti lisäisi, että lonkka taas on kipeä (on ollut kymmenen vuotta, mutta eihän sen takia lääkäriin mennä).
Jos taas minun lapseni tekisi lisäkoulutusta, niin kysyisin, mitä aihe koskee ja miten hän keksi sellaiseen hakeutua. Sitten me juteltaisiin, onnistuuko sen suorittaminen töiden ohella vai pitääkö ottaa vapaata töistä ja onko siitä millaista hyötyä uran kannalta. Sanoisin olevani ylpeä tyttärestäni. Sanoisin vieväni hänet ulos syömään koulutuksen loputtua."
Eikä äiti ole ikinä tarpeeksi hyvä keski-ikäiselle lapselle joka jo itsekin on ollut ehkä äiti, jonka lapset ovat myös kokeneet ehkä äitinsä olleen väärässä tai äiti lastensa.
Mitä valitat?
Insesti ja hakkaaminen on muistoissani.
Minulla on lapsiini hyvät välit. Me pystytään keskustelemaan asioista, myös niistä vaikeista. En päsmäröi enkä arvostele lasteni elämää. Mummi sen sijaan yrittää sitäkin heidän suhteen, ohjeita, käskyjä ja kieltoja tulee asioista, joista hänellä ei ole hajuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsiini hyvät välit. Me pystytään keskustelemaan asioista, myös niistä vaikeista. En päsmäröi enkä arvostele lasteni elämää. Mummi sen sijaan yrittää sitäkin heidän suhteen, ohjeita, käskyjä ja kieltoja tulee asioista, joista hänellä ei ole hajuakaan.
Täällähän moni näyttää tuntevan surua kun äitinsä ei ole kiinnostunut keski-ikäisen lapsensa asioista, urasta, lisäkoulutuksesta. Mikähän välimuoto tuossakin hyvä, omien lastensa kanssa ehkä löytävät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinun on vaikea kuvitella tuota alkuosaa todeksi, mutta minulle se ei ole ollenkaan vaikeaa. Kun täällä on kertonut omasta äidistään, se lytätään heti, että ei tuollaista ole sattunut. Iso osa tuosta ensimmäisestä kappaleesta on tapahtunut minulle. Ymmärrän kyllä, että se on teille pieni läppä, mutta kun on koko ikänsä tullut verrattua muihin, paljon parempiin lapsiin, niin joissain vaiheessa sietokyky tulee täyteen. Edes keski-ikäisenä ei ole tarpeeksi hyvä äidille. "
En näköjään osannut sanoittaa kirjoitustani ymmärrettävästi. En lytännyt sinua, vaan ihmettelin miten takaperoinen näkemys äidilläsi on ollut niinkin myöhään kuin kerrot. Tuttuahan tuo minullekin lapsena oli, äidilleni oli ihan hirveä kauhistus, että minä tyttölapsi olin matemaattisesti lahjakas. Mutta minun äitini oli siis syntynyt 20-luvulla. Halua lukea ja kouluttautua pidettiin lähinnä sairautena.
Ymmärrän kyllä, että maailmankuva etenkin maalla oli tuolloin ihan toisenlainen. En ole syyttänyt tuosta äitiäni, tuo ajattelu oli maalla siihen aikaan ihan tavallista. Olenpahan mennyt eteen päin ja käyttäytynyt itse eri lailla.
Minä en puhu vanhalle äidilleni omia huoliani enkä työasiotani, ettei hän turhaan huolestu, koska itsellään sairauksia. Vanha ihminen nukkuukin huonosti ja huolet vielä enemmän valvottaa. Jaksan kyllä kuunnella hänen vaivojaan ja kylän asioita kun hän soittelee tai tapaamme. Kiitollinen olen, että pärjää vielä yksinään ja kykenee omat asiansa hoitaa. Äiti on 78 ja minä ole 56 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sinun on vaikea kuvitella tuota alkuosaa todeksi, mutta minulle se ei ole ollenkaan vaikeaa. Kun täällä on kertonut omasta äidistään, se lytätään heti, että ei tuollaista ole sattunut. Iso osa tuosta ensimmäisestä kappaleesta on tapahtunut minulle. Ymmärrän kyllä, että se on teille pieni läppä, mutta kun on koko ikänsä tullut verrattua muihin, paljon parempiin lapsiin, niin joissain vaiheessa sietokyky tulee täyteen. Edes keski-ikäisenä ei ole tarpeeksi hyvä äidille. "
En näköjään osannut sanoittaa kirjoitustani ymmärrettävästi. En lytännyt sinua, vaan ihmettelin miten takaperoinen näkemys äidilläsi on ollut niinkin myöhään kuin kerrot. Tuttuahan tuo minullekin lapsena oli, äidilleni oli ihan hirveä kauhistus, että minä tyttölapsi olin matemaattisesti lahjakas. Mutta minun äitini oli siis syntynyt 20-luvulla. Halua lukea ja kouluttautua pidettiin lähinnä sairautena.
Ymmärrän kyllä, että maailmankuva ete
Oma äitini on syntyisin pienestä kylästä, mutta on muuten asunut kaupungissa. Ahdasmielinen uskovainen hän on ollut koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu vanhalle äidilleni omia huoliani enkä työasiotani, ettei hän turhaan huolestu, koska itsellään sairauksia. Vanha ihminen nukkuukin huonosti ja huolet vielä enemmän valvottaa. Jaksan kyllä kuunnella hänen vaivojaan ja kylän asioita kun hän soittelee tai tapaamme. Kiitollinen olen, että pärjää vielä yksinään ja kykenee omat asiansa hoitaa. Äiti on 78 ja minä ole 56 vuotias.
Ehkä mäkin jaksaisin jos tälläiset jutut olisivat ilmenneet vasta vanhenemisen myötä.
Jos olisin tullut kuulluksi ja nähdyksi omana itsenäni lapsuudessani. Mutta ei. Minullakin oli äiti, joka vatvoi omia asioitaan loputtomiin ja käytti lastaan terapeuttinaan. Naapureiden ja työkavereiden asiat olivat tietenkin paljon tärkeämmät kuin oman lapsen.
En ole koskaan voinut kertoa äidilleni huolistani. En koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oma äitini on syntyisin pienestä kylästä, mutta on muuten asunut kaupungissa. Ahdasmielinen uskovainen hän on ollut koko ikänsä."
Tuo selittää sen takapajuisuuden. Äitisi oli jämähtänyt omaan "liikkumattomuuden" kuplaansa, mihin ulkomaailma ei päässyt pilkahtamaan.
"Voi, tämä ilkeä boomerivaraäitini poistatti täältä vissiin kirjoitukseni, jossa kerroin jo kiintyneeni tähän ilkeilevään palstaboomeriin. Hän tuntuu niin ihanan kotoiselta ja pilkkaa samoilla termeillä kuin kotonakin pilkattiin, pullamössöä ja uusavuton olen. 😍 Tosin vanhemmillani oli paaaalljon enemmän niitä pilkkatermejä."
Sinua ei siis ole lupa nimittää pullamössöksi tai uusavuttomaksi, mutta sinä voit huutaa boomeria jokaisessa viestissäsi ja pidät sitä asiallisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voi, tämä ilkeä boomerivaraäitini poistatti täältä vissiin kirjoitukseni, jossa kerroin jo kiintyneeni tähän ilkeilevään palstaboomeriin. Hän tuntuu niin ihanan kotoiselta ja pilkkaa samoilla termeillä kuin kotonakin pilkattiin, pullamössöä ja uusavuton olen. 😍 Tosin vanhemmillani oli paaaalljon enemmän niitä pilkkatermejä."
Sinua ei siis ole lupa nimittää pullamössöksi tai uusavuttomaksi, mutta sinä voit huutaa boomeria jokaisessa viestissäsi ja pidät sitä asiallisena?
Voit ihan vapaasti kutsua minua pullamössöksi ja uusavuttomaksi! Minusta niistä termeistä tulee lähinnä nostalgisia lapsuusmuistoja mieleen. 😍 Että ole hyvä vaan. Vielä lisäbonusta saat jos osaat kertoa miksi se on UUSavuton ja miten se poikkeaa avuttomasta? Ja vähän hilpeä se pullamössö, kun ei tosiaan opin juomaan kahvia 25-vuotiaana ja pullaa minulle ei tarjottu, koska sellaisesta lihoisin vain entisestäni. Silti olin pullamössö. Ja käenpoikanen oli myös, sitäkin saat vapaasti käyttää jos siitä hyvä mieli tulee. 😉
Vierailija kirjoitti:
"Oma äitini on syntyisin pienestä kylästä, mutta on muuten asunut kaupungissa. Ahdasmielinen uskovainen hän on ollut koko ikänsä."
Tuo selittää sen takapajuisuuden. Äitisi oli jämähtänyt omaan "liikkumattomuuden" kuplaansa, mihin ulkomaailma ei päässyt pilkahtamaan.
Sinä yrität nyt leikkiä jotain palstapsykologia ja keksiä perusteluja, miksi äitini on käyttäytynyt kuten on. Se ei ole ketjun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen myös superkiitollinen palstaboomerillemme siitäkin, että hän on täällä valittanut kuinka hänestä ei koskaan tullut maisteria ihan vaan siksi että vanhemmillaan ei ollut rahaa oppikouluun."
Täällä on useita kirjoittajia. Tästä täällä kirjoittavasta tuli kyllä maisteri. Lapsuuden kotikunnassani perustettiin kunnallinen keskikoulukin jo vuonna 1945. Köyhät fiksut lapset saivat kunnallisen keskikoulun käyntiin materiaaleihin rahallista avustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oma äitini on syntyisin pienestä kylästä, mutta on muuten asunut kaupungissa. Ahdasmielinen uskovainen hän on ollut koko ikänsä."
Tuo selittää sen takapajuisuuden. Äitisi oli jämähtänyt omaan "liikkumattomuuden" kuplaansa, mihin ulkomaailma ei päässyt pilkahtamaan.
Sinä yrität nyt leikkiä jotain palstapsykologia ja keksiä perusteluja, miksi äitini on käyttäytynyt kuten on. Se ei ole ketjun aihe.
Aloittaja kirjoittaa aloituksessaan: "Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän." Eli mielestäni kirjoitan ihan aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi, tämä ilkeä boomerivaraäitini poistatti täältä vissiin kirjoitukseni, jossa kerroin jo kiintyneeni tähän ilkeilevään palstaboomeriin. Hän tuntuu niin ihanan kotoiselta ja pilkkaa samoilla termeillä kuin kotonakin pilkattiin, pullamössöä ja uusavuton olen. 😍 Tosin vanhemmillani oli paaaalljon enemmän niitä pilkkatermejä."
Sinua ei siis ole lupa nimittää pullamössöksi tai uusavuttomaksi, mutta sinä voit huutaa boomeria jokaisessa viestissäsi ja pidät sitä asiallisena?
Voit ihan vapaasti kutsua minua pullamössöksi ja uusavuttomaksi! Minusta niistä termeistä tulee lähinnä nostalgisia lapsuusmuistoja mieleen. 😍 Että ole hyvä vaan. Vielä lisäbonusta saat jos osaat kertoa miksi se on UUSavuton ja miten se poikkeaa avuttomasta? Ja vähän hilpeä se pullamössö, kun ei tosiaan opin juomaan kahvia 25-vuotiaana ja pullaa minulle ei tarj
Ei siinä pullamössö sukupolvessa ole kysymys siitä, söikö pullamössöä vai ei. Kannattaisikohan sinun lukea ensin vaikka sanan selitys, ettet nolaa itseäsi tuon enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voi, tämä ilkeä boomerivaraäitini poistatti täältä vissiin kirjoitukseni, jossa kerroin jo kiintyneeni tähän ilkeilevään palstaboomeriin. Hän tuntuu niin ihanan kotoiselta ja pilkkaa samoilla termeillä kuin kotonakin pilkattiin, pullamössöä ja uusavuton olen. 😍 Tosin vanhemmillani oli paaaalljon enemmän niitä pilkkatermejä."
Sinua ei siis ole lupa nimittää pullamössöksi tai uusavuttomaksi, mutta sinä voit huutaa boomeria jokaisessa viestissäsi ja pidät sitä asiallisena?
Voit ihan vapaasti kutsua minua pullamössöksi ja uusavuttomaksi! Minusta niistä termeistä tulee lähinnä nostalgisia lapsuusmuistoja mieleen. 😍 Että ole hyvä vaan. Vielä lisäbonusta saat jos osaat kertoa miksi se on UUSavuton ja miten se poikkeaa avuttomasta? Ja vähän hilpeä se pullamössö, kun ei tosiaan opin j
Siis äitisi huomautti sinun ylipainosta, ja nyt kostat sen kaikille äitisi ikäisille nimittelemällä heitä boomereiksi yms.
Olet todella lapsellinen viisikymppinen.
Olikin jo vähän liian hyvä keskustella täällä tänään, kunnes tuo boomeria hokeva trollipeikko tuli räyhäämään.
"Siis äitisi huomautti sinun ylipainosta, ja nyt kostat sen kaikille äitisi ikäisille nimittelemällä heitä boomereiksi yms.
Olet todella lapsellinen viisikymppinen. "
Veit sanat suustani suorastaan. Tuo boomerin hokija on ihan samanlainen nimittelijä, jos ei pahempikin, kuin äitinsä.
Nuo pikkuäititilanteet on ennen olleet ihan uskomattomia, siis jotain mihin tänä päivänä lastensuojelu puuttuisi nanosekunnissa. Olen kotoisin maalta. Äitini (20-luvulla syntynyt) jätti minut vauvana kaksistaan kotiin nelivuotiaan siskoni hoitoon ja meni päiväksi peltotöihin joen ja rautatien taakse. Äidin mielestä tuossa ei ollut mitään ihmeellistä, minusta ja siskostani tämä tarina on ollut aina ihan hirveä. Nelivuotias ei voi mitenkään olla vastuussa vauvasta.