Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Nyt sitten ruvetaan kaunistelemaan omia kertomuksia äideistään. Kotirouviahan enemmistö ainakin alkupuolella oli. En ole lukenut koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että hankalinta on ollut niillä, joiden perheiden ulkoiset lähtökodat olivat erinomaiset ja tahrattomat. Kukaan ei usko, että joku voisi kokea raastavaa rakkaudettomuutta täydelliseksi kiilloitetussa kodissa tai että vanhempasi muuttuat eri ihmisksi, kun kotiovi sulkeutuu. On helpompi ymmärtää traumatisoitunutta alkoholistin tai raivouskovaisen lasta, kuin sellaista jonka elämä näytti ulospäin helpolta ja kivalta. Sen vuoksi tämä ketju on koskettanut niin monia ja herkistänyt ihmisiä tajuamaan, että en ollutkaan ainoa joka koki kaiken niin outona ja hirvittävän ristiriitaisena.
Tuo on varmasti totta, muttei tietenkään koske vain suurien ikäluokkien vanhemmuutta. Tuon takiahan nämä meidän karmeat lastensuojelukeissit, Vilja Eerika ja mikä sen lapsen nimi Savossa olikaan, murhat pääsevät edelleen tapahtumaan. Jos on hyvä supliikki, kotona voi edelleen tapahtua mitä vaan hirveyksiä, ne selitetään parhain päin, eikä kukaan ulkopuolinen aavista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että hankalinta on ollut niillä, joiden perheiden ulkoiset lähtökodat olivat erinomaiset ja tahrattomat. Kukaan ei usko, että joku voisi kokea raastavaa rakkaudettomuutta täydelliseksi kiilloitetussa kodissa tai että vanhempasi muuttuat eri ihmisksi, kun kotiovi sulkeutuu. On helpompi ymmärtää traumatisoitunutta alkoholistin tai raivouskovaisen lasta, kuin sellaista jonka elämä näytti ulospäin helpolta ja kivalta. Sen vuoksi tämä ketju on koskettanut niin monia ja herkistänyt ihmisiä tajuamaan, että en ollutkaan ainoa joka koki kaiken niin outona ja hirvittävän ristiriitaisena.
Tuo on varmasti totta, muttei tietenkään koske vain suurien ikäluokkien vanhemmuutta. Tuon takiahan nämä meidän karmeat lastensuojelukeissit, Vilja Eerika ja mikä sen lapsen nimi Savossa olikaan, murhat pääsevät edelleen tapahtumaan. Jos on hyvä supliikki, kotona voi edelleen tapahtua mit
Näin juuri. Samoja hirveyksiä tapahtuu edelleen. Tässä ketjussa puhutaan niistä hirveyksistä, mitä kokivat 70-luvulla syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ke äidit ovat tienneet tamponeista, mutta he eivät hyväksyneet sitä, että heidän teinityttäret olisivat edes kuulleet niistä saati kokeilleet.
Perustakaa vaihdevuosille oma ketju, kun aihe tuntuu teitä kiinnostavan. Vaihdevuodet ei kuulu keskusteluun, jossa on aiheena äitisuhde etenkin lapsena ja nuorena.
Eipä tullut teininä Tampaxista mieleen 60-luvulla että olisin huono nainen, ikinä ollut seurustellut ees.
Mutta mekin olemme mummut eri taustoista, meillä itsellisillä työssäkäyvillä teineillä ehkä aikuistuminen nopeampaa ja työympäristöstä sai tietoa jota ei suojellussa kodissa kasvanut.
Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä.
Ei tarvitse sanoa, että äitisi ei käyttäytynyt noin, sitä en usko. Kaikkien muiden äidit eivät olleet kuten sinun. Siitähän tämä ketju kertoo.
"Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä."
Lainailu ei onnistu järkevästi, siksi taas tuo koplaus.
Kurjaltahan tuo tietysti kuulostaa ja ihmettelen mikä äidilläsi tuollaisen reaktion aiheutti. Ei tuo todellakaan ollut jossain 80-luvulla normaalia käytöstä. Onko äitisi uskovainen? Onko hän tullut itse raskaaksi nuorena tai naimattomana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä."
Lainailu ei onnistu järkevästi, siksi taas tuo koplaus.
Kurjaltahan tuo tietysti kuulostaa ja ihmettelen mikä äidilläsi tuollaisen reaktion aiheutti. Ei tuo todellakaan ollut jossain 80-luvulla normaalia käytöstä. Onko äitisi uskovainen? Onko hän tullut itse raskaaksi nuorena tai naimattomana?
Lisäys vielä, että 70-luvulla aviottomat äidit olivat vielä paheksunnan aiheita, mutta 80-luvulla elämä oli jo paljon vapaampaa. Avoliitotkin alkoivat olla yleisempiä kuin avioliitot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole yhdessäkään viestissä nimitellyt ketään. En ota vastuuta toisten kirjoittamista kommenteista. En hyväksy sitä, että naisen elämään kuuluvia asioita käytetään lyömäaseena. En hyväksy sitäkään, kun kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia omasta elämästä pilkataan.
Yksi esimerkki on nuo tamponit ja kuukautisista kertominen. Se ei auta ketään yhtään, että leuhkii miten meillä äiti kyllä näistä kertoi, kun joku kertoo miten oma äiti oli lähinnä suuttunut. Sekään ei auta ketään, että uudestaan ja uudestaan tullaan kertomaan, että miten niin ei saanut käyttää tamponeja, kun niitä on ollut myynnissä vuodesta 1931 ja kuka muka on käytön kieltänyt.
Eli sinusta yleisesti vaihdevuosista tai kuukautisista kirjoittaminen ilman mitään nimittelyä on pahempaa kuin nuo ihan järkyttävät herjakommentit, joista voisi tehdä vaikka ilm
Ihan vaan vinkkinä: siitä vaan kokeilemaan tehdä ilmianto tai nettivinkki tai viedä asia vaikka poliisille. Sitten kun vielä pystyt yksilöimään KUKA tarkalleen ottaen on tuon herjauksen kohde, tai edes mikä ihmisryhmä, niin voit jatkaa eteenpäin. Se, että joku hyvinkin rumasti kirjoittaa tietyn osan ikäihmisistä olevan paskamummoja, ei vielä täytä minkäänlaisen herjauksen merkkejä.
Muutenkin vaikea ymmärtää miten tuollaisesta voi niin kovin loukkaantua, ellei sitten itseään tuosta kuvailusta tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä."
Lainailu ei onnistu järkevästi, siksi taas tuo koplaus.
Kurjaltahan tuo tietysti kuulostaa ja ihmettelen mikä äidilläsi tuollaisen reaktion aiheutti. Ei tuo todellakaan ollut jossain 80-luvulla normaalia käytöstä. Onko äitisi uskovainen? Onko hän tullut itse raskaaksi nuorena tai naimattomana?
Äiti oli omasta mielestään harras uskovainen. Sepä olisikin kiva tietää, miksi hän suhtautui kaikkeen naisen elämään kuuluviin asioihin niin negatiivisesti. Äiti oli raskaana, kun hän meni liki kolmekymppisenä naimisiin, pakko kun oli. Olen ikäni toivonut, että kumpa he eivät olisi ikinä tavanneet. Ja juu, tuo ei todellakaan ollut ainoa kerta. Teininä minun elämää leimasi pelko. Eikä tarvitse tulla väittämään, että noista on kauan ja muistan väärin. Se kauhu tuntuu vieläkin vatsassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä."
Lainailu ei onnistu järkevästi, siksi taas tuo koplaus.
Kurjaltahan tuo tietysti kuulostaa ja ihmettelen mikä äidilläsi tuollaisen reaktion aiheutti. Ei tuo todellakaan ollut jossain 80-luvulla normaalia käytöstä. Onko äitisi uskovainen? Onko hän tullut itse raskaaksi nuorena tai naimattomana?
Oletko saanut oikeasti puhuttua noista jutuista terapiassa tms? Äläkä tule silmille, ihan hyvää tahtoen tätä kysyn. Noista, uskonnosta ja itse ehkä toivomatta raskaaksi tulemisesta tuo äitisi käytös on varmasti ainakin osittain kummunnut, mutta sinun syytäsihän se ei tietenkään ole ollut. Onko sinulla sisaruksia? Jos on, oliko heillä yhtä vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et tietenkään sinä pitänyt itseäsi huonona naisena, ei siitä ole kyse. Kyse on siitä, että sinun äitisi on pitänyt sinua h*orana. Kun sinä menit kotiin käytyäsi kaverin luona, äitisi on odottanut sinua ja on ovella vastassa raivon vallassa. Äitisi pitää kädessä tamponipakettia, huutaa ja raivoaa, että tällaisia huoratarvikkeitako sinä käytät. Sitten äitisi huutaa, että anna olla viimeinen kerta, että näitä kotiin tulee, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs. Itse sinä seisot eteisessä kauhun vallassa ja itkun keskellä soperrat anteeksipyyntöjä."
Lainailu ei onnistu järkevästi, siksi taas tuo koplaus.
Kurjaltahan tuo tietysti kuulostaa ja ihmettelen mikä äidilläsi tuollaisen reaktion aiheutti. Ei tuo todellakaan ollut jossain 80-luvulla normaalia käytöstä. Onko äitisi uskovainen? Onko hän tullut itse raskaaksi nuorena tai naimattomana?
Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä ja seurakunnissa oli vielä 80-luvulla lempiteemoja naisten syntisyys, huoruus ja kadotus. Ei kaikkialla, mutta joissakin. Vanhat setätyypit olivat suorastaan hurmoksessa päästessään syyttämään silloisia Eevoja syntiinlankeemuksesta. Olen miettinyt myöhemmin, saarnattiinko silloin mistä oli saarnamiehillä puute.
En tule silmille, mutta oho, vai terapiaa. Kylläpä on nyt tuuli muuttunut. Ensin väitetään, että mitään ei ole tapahtunut ja nyt ehdotetaan terapiaa. Nämä asiat haudataan jonnekin syvälle ja jos niistä joskus tulee tähän ketjuun avautumaan, saa p*skaa niskaan. Sori, ei pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy muistaa, että kaikki tapahtuu ajassa ja jokaisella ajalla on omat käyttäytymismallit ja arvot. Moni täällä kerrottu tarina tuntuu oudolta nyt, mutta oli ihan normikäytöstä 1970-luvulla.
Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että kovempaa aikaa se oli kuin 1970-luku. Ja tietysti paljon kovempaa kuin nykyinen.
Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on
Tämä on kaunis kertomus ylisukupolvisesta toimintamallista, joka on ollut perhettä yhdistävä ja tuloksekas. Näkee, että pullamaito on antanut hyvät eväät elämän taipaleelle.
Vierailija kirjoitti:
En tule silmille, mutta oho, vai terapiaa. Kylläpä on nyt tuuli muuttunut. Ensin väitetään, että mitään ei ole tapahtunut ja nyt ehdotetaan terapiaa. Nämä asiat haudataan jonnekin syvälle ja jos niistä joskus tulee tähän ketjuun avautumaan, saa p*skaa niskaan. Sori, ei pahalla.
Et löydä tästä tai mistään muustakaan ketjusta ainoakaan kirjoittamaani viestiä, missä epäilisin jonkun tunteita tai kokemuksia. Päin vastoin olen korostanut sitä muillekin kirjoittajille. Et myöskään löydä ainoaakaan viestiä missä sinua tai jotakuta muuta nimittelisin. Ne eivät kuulu tapoihini. Täällä on monta kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule silmille, mutta oho, vai terapiaa. Kylläpä on nyt tuuli muuttunut. Ensin väitetään, että mitään ei ole tapahtunut ja nyt ehdotetaan terapiaa. Nämä asiat haudataan jonnekin syvälle ja jos niistä joskus tulee tähän ketjuun avautumaan, saa p*skaa niskaan. Sori, ei pahalla.
Et löydä tästä tai mistään muustakaan ketjusta ainoakaan kirjoittamaani viestiä, missä epäilisin jonkun tunteita tai kokemuksia. Päin vastoin olen korostanut sitä muillekin kirjoittajille. Et myöskään löydä ainoaakaan viestiä missä sinua tai jotakuta muuta nimittelisin. Ne eivät kuulu tapoihini. Täällä on monta kirjoittajaa.
En väittänytkään niin sinusta. Joku täällä kuitenkin tekee niin, ivaa, pilkkaa ja epäilee kertomuksia. Eihän näistä millekään terapeutille uskalla sanoa, se nauraa kuitenkin ja sanoo, että kuvittelet kaiken tai muistat väärin.
"En väittänytkään niin sinusta. Joku täällä kuitenkin tekee niin, ivaa, pilkkaa ja epäilee kertomuksia. Eihän näistä millekään terapeutille uskalla sanoa, se nauraa kuitenkin ja sanoo, että kuvittelet kaiken tai muistat väärin."
Yksikään terapeutti ei koskaan nauraisi asiakkaan hädälle ja sanoisi noin.
Vierailija kirjoitti:
"En väittänytkään niin sinusta. Joku täällä kuitenkin tekee niin, ivaa, pilkkaa ja epäilee kertomuksia. Eihän näistä millekään terapeutille uskalla sanoa, se nauraa kuitenkin ja sanoo, että kuvittelet kaiken tai muistat väärin."
Yksikään terapeutti ei koskaan nauraisi asiakkaan hädälle ja sanoisi noin.
Tämä ketju on toiminut tähän asti ihan hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset ovat tulleet pilkkamaan meitä.
Te jotka sanotte, että ette ole lukeneet koko ketjua niin lukekaa. Kyllä siellä on laidasta laitaan. Alkupuoli on samantyyppistä kuin aloittajan teksti, mutta sitten mukaan mahtuu kaikenlaista kotia ja tekstiä. Keskustelunaiheena on myös tämä kuukautisten häpeäminen ja suojien puute. Keskustelua toisin nuoruutensa kokeneiden kanssa ei pystytä käymään. Myös rumaa kielenkäyttöä. Pitäisi lukea koko ketju. Mutta huonoja ja kylmiä äitejä on joka sukupolvessa.
On parempi ottaa vasta sitten kantaa kun lukee ensin ketjun läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En väittänytkään niin sinusta. Joku täällä kuitenkin tekee niin, ivaa, pilkkaa ja epäilee kertomuksia. Eihän näistä millekään terapeutille uskalla sanoa, se nauraa kuitenkin ja sanoo, että kuvittelet kaiken tai muistat väärin."
Yksikään terapeutti ei koskaan nauraisi asiakkaan hädälle ja sanoisi noin.
Tämä ketju on toiminut tähän asti ihan hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset ovat tulleet pilkkamaan meitä.
Minä olen melko varmasti sinua vanhempi. Oletko itse kiinnittänyt huomiota tuohon, miten vahvasti uskot muiden haluavan mitätöidä ja vähätellä sinua silloinkin kun niin ei tapahdu? Siis vaikka kirjoitus terapiasta saa sinut ensimmäiseksi ajattelemaan, että siellä vähäteltäisiin ja naurettaisiin sinulle.
Ihan vaan vinkkinä: siitä vaan kokeilemaan tehdä ilmianto tai nettivinkki tai viedä asia vaikka poliisille. Sitten kun vielä pystyt yksilöimään KUKA tarkalleen ottaen on tuon herjauksen kohde, tai edes mikä ihmisryhmä, niin voit jatkaa eteenpäin. Se, että joku hyvinkin rumasti kirjoittaa tietyn osan ikäihmisistä olevan paskamummoja, ei vielä täytä minkäänlaisen herjauksen merkkejä.
Muutenkin vaikea ymmärtää miten tuollaisesta voi niin kovin loukkaantua, ellei sitten itseään tuosta kuvailusta tunnista.
No se koirahan se älähtää johon kalikka kalahtaa. Räkyttäjä mummolla meni tunteisiin, kun tunnisti itsensä räky räky räky räky räky räky räky räky räky.
Varsinainen rakkikoira.
Alue: Aihe vapaa
Luulen, että hankalinta on ollut niillä, joiden perheiden ulkoiset lähtökodat olivat erinomaiset ja tahrattomat. Kukaan ei usko, että joku voisi kokea raastavaa rakkaudettomuutta täydelliseksi kiilloitetussa kodissa tai että vanhempasi muuttuat eri ihmisksi, kun kotiovi sulkeutuu. On helpompi ymmärtää traumatisoitunutta alkoholistin tai raivouskovaisen lasta, kuin sellaista jonka elämä näytti ulospäin helpolta ja kivalta. Sen vuoksi tämä ketju on koskettanut niin monia ja herkistänyt ihmisiä tajuamaan, että en ollutkaan ainoa joka koki kaiken niin outona ja hirvittävän ristiriitaisena.