Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
"80-luvun nuorten vanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla tai jopa aikaisemmin. 40-luvulla syntynyt sairaanhoitaja äitini oli sitä mieltä, että kuukautiskivut ovat psykosomaattisia, eikä niihin tarvita särkylääkkeitä. Pelastukseni oli isäni, jolla yleensä oli niitä särkylääkkeitä. "
Vielä 80-luvun alussa opetettiin jopa kätilöille, että raskauspahoinvointi oli psyykkistä ja johtui siitä, että äiti ei halunnut lasta.
Muistan erittäin toivottua esikoistani odottaessa miten laskin linja-autopysäkkejä, siis kestänkö oksentamatta kotipysäkille asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"80-luvun nuorten vanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla tai jopa aikaisemmin. 40-luvulla syntynyt sairaanhoitaja äitini oli sitä mieltä, että kuukautiskivut ovat psykosomaattisia, eikä niihin tarvita särkylääkkeitä. Pelastukseni oli isäni, jolla yleensä oli niitä särkylääkkeitä. "
Vielä 80-luvun alussa opetettiin jopa kätilöille, että raskauspahoinvointi oli psyykkistä ja johtui siitä, että äiti ei halunnut lasta.
Muistan erittäin toivottua esikoistani odottaessa miten laskin linja-autopysäkkejä, siis kestänkö oksentamatta kotipysäkille asti.
Tämä on nyt ihan pois aiheesta, mutta kerronpa kuitenkin. Tuo esikkoraskaus 80-luvulla johti raskausmyrkytykseen ja jouduin loppuraskaudesta käymään monta kertaa äitipolilla. Sinne mentiin aamulla klo 8.00, riisuttiin omat vaatteet ja kääriydyttiin sairaalan tavalliseen aamutakkiin, ei saanut siis olla mitään muita vaatteita. Aamutakkia ei todellakaan oltu suunniteltu raskausvatsan peittämiseen. Aamulla otettiin verikokeet, mitään muuta ei tapahtunut ennen iltapäivän kahta kolmea. Istuttiin siis 6 - 7 tuntia ilman vaatteita rivissä käytävällä puupenkillä. Raksaäijät risteili käytävää edes takaisin, oli isukkikanditaatteja, jopa työmaaruokailuun menijöitä. Kerran sitten ihmettelin hoitajalle, miksi pitää istua niin monta tuntia melkein alasti siinä rivissä. Kuulemma lääkärillä oli niin kiire, että pikkuhousuja ja sukkiksia ei enää lähempänä vastaanottoa ehtinyt riisumaan.
Nyt tulee kyllä oikein muistopläjäys mieleen. Jouduin lopulta lepäämään vuodeosastolle sen raskausmyrkytykseni takia. Osaston käytävän seinät oli suunnilleen paperoitu julisteilla "Ethän polta kun haikara pesii!" Ihan asiallista tietysti. Mutta osaston mieslääkäri käveli käytävää sätkä suussa tuhkaa ympärilleen tiputtaen ja poltti jopa lääkärinkierrolla potilashuoneissa.
"Tämä ketju on toiminut hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset on tullut pilkkaamaan meitä."
Sitä minäkin, että missä ne teidän omat äidit luuraa. Miksi he eivät tule sankoin joukoin kertomaan, että miksi he ovat olleet sellaisia kuin ovat. Ehkä voisitte tämän ketjun puitteissa ratkoa asioita jos se ei kasvokkain onnistu. Ihan ulkopuoliset täällä ihmettelee. Ymmärsin, että monetkin on valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä ja nettiosaaminen hallussa. Ja hyvin on varmaan tällainen ketju pompsahtanut heidänkin näkökenttäänsä sanomia lukiessa, ei ole ollenkaan salainen palsta.
Luin ekat kymmenen sivua ja sydän kipeänä myötätunnosta luen teidän kertomuksia. Paljon vahvoja naisia täällä linjoilla.
Minulla oli onneksi tasapainoiset vanhemmat, mutta tiedostin kyllä jo lapsena, että monilla kavereilla kasvettiin perheissä ihan eri tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos minä törmäsin jossain äitini tuttuihin, niin toki siinä pysähdyttiin vaihtamaan kuulumiset. Ne oli ihan positiivisia hetkiä. Jostain kumman syystä vielä saman päivän aikana äitini soitti minulle ja kertoi sen tutun soittaneen ja haukkuneen minut pystyyn. Äiti kertoi aina sanasta sanaan miten hän oli minua ja minun elämää kommentoinut. Muutaman kerran menin halpaan, mutta sitten en enää heidän kanssaan juttusille jäänyt."
Kuulostaa siltä, että äidilläsi on joko luonnehäiriö tai psyykkisiä ongelmia, ehkä jopa molemmat. Nyt väitän ensimmäistä kertaa, ettei noin tapahtunut, mutta mitä ei tapahtunut mielestäni oli, että nuo äitisi tuttavat olisivat haukkuneet sinua pystyyn puhelimessa. Luultavasti ovat puhuneet sinusta ihan ystävällisesti äidillesi, mutta äitisi on kääntänyt puhelut sinulle joksikin muuksi.
Minä veikkaan samaa. Oma äitini harrasti tätä silloin, kun olin lapsi ja teini eli vääristeli minulle sitä, mitä perhetutut, naapurit ja opettajat olivat hänen sanojensa mukaan minusta hänelle puhuneet. Tajusin vasta aikuisena, että suurin osa näistä tutuista itse asiassa tykkäsi minusta tai eivät ainakaan halunneet mitenkään haukkua minua. Luulen äitini käytöksen johtuneen siitä, että hän ei aina hahmottanut sosiaalisia tilanteita kovin hyvin ja käsitti asiat usein negatiivisen kautta. Jos vaikka opettajani oli kertonut, että olen aina aktiivinen ja sanavalmis tunneilla, kääntyi se äitini mielessä niin, että opettaja moittii minua näsäviisastelusta ja että muillekin pitää antaa mahdollisuus viitata.
Vierailija kirjoitti:
"Tämä ketju on toiminut hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset on tullut pilkkaamaan meitä."
Sitä minäkin, että missä ne teidän omat äidit luuraa. Miksi he eivät tule sankoin joukoin kertomaan, että miksi he ovat olleet sellaisia kuin ovat. Ehkä voisitte tämän ketjun puitteissa ratkoa asioita jos se ei kasvokkain onnistu. Ihan ulkopuoliset täällä ihmettelee. Ymmärsin, että monetkin on valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä ja nettiosaaminen hallussa. Ja hyvin on varmaan tällainen ketju pompsahtanut heidänkin näkökenttäänsä sanomia lukiessa, ei ole ollenkaan salainen palsta.
Pilkkaamaan teitä? Kun äitienne ikätoverit eivät tunnista tuommoisia äitejä ja juttujanne kummeksuvat. Mutta voihan sen ottaa itseensä.
80-luku ei enää ollut mitään aikaisempien vuoskymmenien aikaa, monien äidit eläneet kuin 20-lukua, jolloin itsekään eivät vielä syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on täällä palstoilla kun avoimena ollaan, riskinsä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä ketju on toiminut hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset on tullut pilkkaamaan meitä."
Sitä minäkin, että missä ne teidän omat äidit luuraa. Miksi he eivät tule sankoin joukoin kertomaan, että miksi he ovat olleet sellaisia kuin ovat. Ehkä voisitte tämän ketjun puitteissa ratkoa asioita jos se ei kasvokkain onnistu. Ihan ulkopuoliset täällä ihmettelee. Ymmärsin, että monetkin on valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä ja nettiosaaminen hallussa. Ja hyvin on varmaan tällainen ketju pompsahtanut heidänkin näkökenttäänsä sanomia lukiessa, ei ole ollenkaan salainen palsta.
Pilkkaamaan teitä? Kun äitienne ikätoverit eivät tunnista tuommoisia äitejä ja juttujanne kummeksuvat. Mutta voihan sen ottaa itseensä.
80-luku ei
Se nyt on tullut selväksi, että ette tunnista. Se ei tarkoita etteikö sellaisia olisi. Ja mistäs tekään tiedätte, millaisia teidän tuntemat naiset ovat lapsilleen? Omaa kotipesää ei ole saanut liata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä ketju on toiminut hyvänä vertaistukiketjuna. Ei toimi enää, kun meidän äitien sukupolven naiset on tullut pilkkaamaan meitä."
Sitä minäkin, että missä ne teidän omat äidit luuraa. Miksi he eivät tule sankoin joukoin kertomaan, että miksi he ovat olleet sellaisia kuin ovat. Ehkä voisitte tämän ketjun puitteissa ratkoa asioita jos se ei kasvokkain onnistu. Ihan ulkopuoliset täällä ihmettelee. Ymmärsin, että monetkin on valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä ja nettiosaaminen hallussa. Ja hyvin on varmaan tällainen ketju pompsahtanut heidänkin näkökenttäänsä sanomia lukiessa, ei ole ollenkaan salainen palsta.
Pilkkaamaan teitä? Kun äitienne ikätoverit eivät tunnista tuommoisia äitejä ja juttujanne kummeksuvat. Mutta voihan sen ottaa itseensä.
80-luku ei
Sinä et sitä tunnista. Ensisijaisesti se kertoo siitä, että olet kasvanut tynnyrissä ja ämpärissä ja sinulla on hyvin suppea maailmankuva ja kokemusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äiti myös uhkaili lähtevänsä pois."
Jauhathan sinä nyt tuota täällä.
Ensimmäinen kerta kun sanon tuon missään.
Jauhamista olisi vielä 50 vuotiaana märehtiä ja syytellä päivästä toiseen lapsuuttaan.Sinä sanot eka kertaa, mutta muut kun tekevät samoin, niin syytät että he 50 vuotta päivittäin märehtivät. Ymmärrätkö miten törkeä olet, kun syytät tosia märehtijöiksi? Todella inhottava, vähättelevä ja epäinhimillinen sana. Ihan kuin toiset olisivat vain tyhmiä lehmiä, ketkä koko ajan miettii samaa asiaa.
Sinusta vain vanhemmat naiset on kaikki näitä tyhmiä lehmiä, millä älykkyysosamäärä on alle 70? Siihenhän myrkyllisesti vihjaat seuraavassa viestissäsi. Vanhemmat naiset eivät saa käyttää sanaa märehtiminen, mutta sinulle on OK nimitellä vanhempia naisia tyhmiksi lehmiksi? Lehmät on muuten kivoja otuksia, eikä ne ole edes tyhmiä. Niillä on neljä mahaa. Varmaan juuri siksi käytetään sanaa märehtiminen kun kuvataan jonkun puhuvan tai käsittelevän jotain aihetta moneen kertaan ja perusteellisesti.
Eikö voisi keskustella ihan aiheesta nälvimättä, syyttelemättä ja nimittelemättä toisia. Tämä keskustelu on ollut ennen sinun viestejäsi tänään ihan asiallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinä et sitä tunnista. Ensisijaisesti se kertoo siitä, että olet kasvanut tynnyrissä ja ämpärissä ja sinulla on hyvin suppea maailmankuva ja kokemusmaailma"
Mene pois nälvimästä kaikkia muita kirjoittajia!
Miksi et kerro kokemistasi vääryyksistä ja syyttele äitiäsi vaan raivoat heille jotka ovat määritelleet häntä, täältä poimimiani määreitä, esim. keskiluokkainen tietämätön kotirouva, uskovainen yms. Siitäkö loukkaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten kehtaat vääristellä noin törkeästi. Jokainen voi lukea viestini, siellä ei missään sanoa noin kuten valehtelet. Sinä laitat suuhuni pskaasi. Valehtelet röyhkeästi. En ole ketään lehmäksi sanonut. Etkö ymmärrä lukemaasi. Oletko oikeasti muka noin tyhmä vai ilkeä?"
Lopeta tuo riidan haastaminen ja mene pois.
Taisi joku alle 70 äo hölmö tunnistaa itsensä. Ihan olet mummo sekaisin päästäsi, ja pellen teet itsestäsi joka viestillä minkä tänne paskannat.
Vierailija kirjoitti:
Taisi joku alle 70 äo hölmö tunnistaa itsensä. Ihan olet mummo sekaisin päästäsi, ja pellen teet itsestäsi joka viestillä minkä tänne paskannat.
Kyllä näitä katkeria ihmisiä riittää!
Sinusta vain vanhemmat naiset on kaikki näitä tyhmiä lehmiä, millä älykkyysosamäärä on alle 70? Siihenhän myrkyllisesti vihjaat seuraavassa viestissäsi. Vanhemmat naiset eivät saa käyttää sanaa märehtiminen, mutta sinulle on OK nimitellä vanhempia naisia tyhmiksi lehmiksi? Lehmät on muuten kivoja otuksia, eikä ne ole edes tyhmiä. Niillä on neljä mahaa. Varmaan juuri siksi käytetään sanaa märehtiminen kun kuvataan jonkun puhuvan tai käsittelevän jotain aihetta moneen kertaan ja perusteellisesti.
Miksi sinun pitää valehdella? Tuollaista ei ole sanottu missään, sinä puhut ihan täyttä sontaa. Miksi valehtelet?
Ymmärtäkää nyt, 70 luvulla syntyneet, joilla on ollut samanlaista kuin aloittajalla saavat täällä puhua. He eivät halua kuulla muita. He haluavat pysyä ja kasvaa ihmisinä omassa tynnyrissään. Menkää pois pilaamasta heidän ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää nyt, 70 luvulla syntyneet, joilla on ollut samanlaista kuin aloittajalla saavat täällä puhua. He eivät halua kuulla muita. He haluavat pysyä ja kasvaa ihmisinä omassa tynnyrissään. Menkää pois pilaamasta heidän ketjua.
Ehkä sun kannattaisi jättää vertausten ja analogioiden tekeminen 1970-lukulaisille, kun se sujuu niiltä paremmin.
80-luvun nuorten vanhemmat ovat syntyneet 40-luvulla tai jopa aikaisemmin. 40-luvulla syntynyt sairaanhoitaja äitini oli sitä mieltä, että kuukautiskivut ovat psykosomaattisia, eikä niihin tarvita särkylääkkeitä. Pelastukseni oli isäni, jolla yleensä oli niitä särkylääkkeitä.
-ohis