Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä - miten tällainen katkera vihassa vellominen muka auttaisi ketään? Säälittää, ettei voi jo jättää taakseen noita lapsuuden koettuja ja liioiteltuja kokemuksia.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin myrkyllinen vihassa vellominen ei kyllä tee kenellekään hyvää. Yrittäkää päästää irti tuosta katkeruudesta ja syyllistämisestä, se ei auta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Ei, vaan terapeuttisimpia.
Pitää olla jo aika sairas ja kieroutunut, että pitää tällaista roskaa terapeuttisena.
Huomaa 1940-lukulainen ote tässäkin! Hän tietää toisten kokemat tunteetkin paremmin kuin hän joka sitä tunnetta tuntee!
Voi pientä reppanaa kun et tunnista toista 70-luvulla syntynyttä 😂 Onneksi kaikki meidän ikäluokan naiset eivät ole yhtä sairaita kuin sinä.
Ei taida enää 70-luvulla syntyneet käyttää mielenterveysongelmia jonain pilkkaniminä. 🤣 On vähän sellaista boomerisanastoa ennemminkin. 1940-luvulla syntyneiden vanhempieni sanastoa myös tuo ajatus siitä, että kaikki nauravat minulle kun olen niin naurettava ja säälittävä. Menetelmiin kuului juuri myös tämä tuplahäpäisy: sen lisäksi että sain ymmärtää olevani typerä, naurettava, lapsellinen, kömpelö ja nolo, siihen yhdistettiin myös tämä että kaikki saavat sen tietää ja sitten ne kaikki porukalla nauravat sille. Nyt minulle nauraa koko ikäluokkani terveempi puolisko. 😀👋🏻
Olen 70-luvulla syntyneen äiti, joka suuresti ihmettelee näitä purkauksia. Nämä lapsemme alkavat olla vahvasti keski-iässä. Onko niin, että oman elämän kriisit vyörytetään vanhempien syyksi. Varmasti meidän 40 luvulla syntyneiden vanhemmuudessa olisi ollut paljon parannettavaa, mutta pelkään, että lapsemme ovat omassa vanhemmuudessaan myös osittain epäonnistuneet, ja siitä syyttävät meitä. Tuetaan toisiamme, ei vihata.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä - miten tällainen katkera vihassa vellominen muka auttaisi ketään? Säälittää, ettei voi jo jättää taakseen noita lapsuuden koettuja ja liioiteltuja kokemuksia.
N49
Ketju on vanha, joten mistä tiedät, etteivät tässä ketjussa avautuneet naiset ole jo hankkineet ammattiapua kokemuksiinsa? Olen yksi ketjuun vuosia sitten kirjoittaneista, ja ryhtynyt purkamaan syitä omiin mt-oireisiini aikuisiällä. Tiedostan nyt hyvin, miksi olen voinut pahoin, mutten en syyttele siitä enää ketään. Äitini on myös ollut kasvatuksensa uhri.
Tämän ketjun olemassaolo on ollut monellekin helpotus, kun on ollut paikka, missä purkaa mennyttä. Voit mennä jakamaan sääliäsi ihan muihin ketjuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 1958 syntynyt äiti ei ole koskaan puhunut mistään mitään. Tarkoitan; ei kuukautisista, ei ehkäisystä, ei ystävyydestä, ei mistään mitään. Tietynlainen pilkka ja ilkeys sekä tapa nolata omat lapset olivat vallitsevia.
Jos ruokapöydässä olen pieni ihminen ja sählään, maitomuki kaatuu. Äitini otti takaraivon hiuksista kiinni ja tahkosi märkää haisevaa tiskirättiä naamaan ja huusi- sitten saatana siivoat.
Joskus ehkä koulun liikuntatunnilla oli jalkaani tullut jotain, varmaan syylä tms. Näytin äidilleni, hän nauraa ja pilkallisesti yökötteli. Olin jotain 9 vuotias.
Joskus näin jälkikäteen olen miten häijy äitini on ollut. Kaikessa jätettiin lapsi yksin ja se henkisen ja fyysinen väkivalta on uskomaton paketti.
En ole äitini kanssa tekemisissä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
Ongelmakoteja on aina ollut ja on nykyaikanakin. Lapsia oikeasti pahoinpidellään, jopa surmataan.
Teette kuitenkin väärin jos yleistätte omat traumanne yleiseksi 40-luvulla syntyneistä vanhemmista. Ihan taatusti emme olleet tuollaisia ettei tyttäriä opetettu kuukautisista ja niistä huolehtimaan ja hankittu tarvikkeita.
Tuollaista tekosiveyttä en tunnista meissä kaupungissa asuvista tuon ikäluokan naisista. Oli tärkeää olla siisti ja hajuton ja sama tyttärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avaatte uuden "terapeuttisen ketjun" otsikoikaa se oikein. Ei syytellen jonkun vuosikymmenen aikana synt etyneitä.
Esim. Lapsuus psyykkisesti sairaan äidin kanssa tai lapsuus yksinkertaisen äidin kanssa tai lapsuus alkoholistäidin kanssa.
Muistan yhden perheen 70-luvun lopulta, äiti oli lievästi kehitysvammainen, kuitenkin selkeästi, lapsia joku isompi määrä, mutta sekään ei ole syy hänen lapsilleen nyt yleistää "kaikki äidit".
Sain omat lapset 90-luvulla, ensimmäinen oli käynnistetty synnytys, jossa sain epiduraalin, toinen oli sektio, koska lapsi ei lähtenyt syntymään. En vieläkään ymmärrä, miksi äitini ja hänen ikäluokkansa naiset olivat niin ilkeitä, kun oli puhetta lasten syntymistä. Jos paikalla oli kaksi tai kolme naista, he naureskeli ja puhuivat minun edessä, miten nykyajan naiset on heikkoja, ennen sentään synnytettiin ilman kivulievitystä eikä sektioita ollut. Minulla ei imetys onnistunut ja siitäkin sain pilkkaa osakseni. Sain arvostelua oman äidin, tätien, äidin tuttujen kuin miehen tätien osalta. Olen ajatellut, että he laittoivat pahan kiertämään omien kokemustensa perusteella. Minä en ole jatkanut tuota.
Ai niin, yksi poikkeus on, hyvän ystäväni äiti. Häneltä en ole ikinä kuullut mitään pahaa. Siinä on ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
En ole tarkoittanut mitätöidä huonoja kokemuksianne, mutta kun keskustelussa on alettu yleistämään koko ikäluokkia tietynlaisiksi, se on jo vähän liikaa.
Olen itse 70-luvulla syntynyt, enkä haluaisi että tällaiset ketjut vaikuttaisivat esim. 40-50-luvulla syntyneiden yleiseen mielipiteeseen kaikista 70-luvulla syntyneistä, tai päinvastoin.
Sukupolvien välistä kuilua on jo muutenkin, esim. me 70-luvulla syntyneet ollaan synnytty teknologisesti paljon edistyneenpään maailmaan kuin vanhempamme. Esim. omalla kohdalla ovat käyneet kuussa ja ensimmäinen avaruusasemakin oli jo tehty (Skylab), käyneet miehitetyillä lennoilla siellä ja kerinneet jo lopettaakin ne ennenkuin olen edes syntynyt. Tietokoneissakin hiiri, graafinen käyttöliittymä ja ethernet tietoliikenneliittimellä oli jo keksitty ennen syntymääni (Xerox Alto), Arpanetista puhumattakaan.
Jopa koteihin tarkoitettu pelikonsoli oli keksitty ja myynnissä ennen syntymääni (Magnavox Odyssey, 1972).
Pidä sä vaan mielipiteesi. Tämä on vertaistukiketju KOKEMUKSISTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
En ole tarkoittanut mitätöidä huonoja kokemuksianne, mutta kun keskustelussa on alettu yleistämään koko ikäluokkia tietynlaisiksi, se on jo vähän liikaa.
Olen itse 70-luvulla syntynyt, enkä haluaisi että tällaiset ketjut vaikuttaisivat esim. 40-50-luvulla syntyneiden yleiseen mielipiteeseen kaikista 70-luvulla syntyneistä, tai päinvastoin.
Sukupolvien välistä kuilua on jo muutenkin, esim. me 70-luvulla syntyneet ollaan synnytty teknologisesti paljon edistyneenpään maailmaan kuin vanhempamme. Esim. omalla kohdalla ovat käyneet kuussa ja ensimmäinen avaruusasemakin oli jo tehty (Skylab), käyneet miehitetyillä lennoilla siellä ja kerinneet jo lopettaakin ne ennenkuin olen edes syntynyt. Tietokoneissakin hiiri, graafinen käyttöliittymä ja ethernet tietoliikenneliittimellä oli jo keksitty ennen syntymääni (Xerox Alto), Arpanetista puhumattakaan.Jopa koteihin tarkoitettu pelikonsoli oli keksitty ja myynnissä ennen syntymääni (Magnavox Odyssey, 1972).
Noilla keksinnöillä ei ollut mitään merkitystä tavisten elämässä. Jos vanhemmat oli kaikkia uudistuksia vastaan, niin pelikonsoleiden keksiminen ei vaikuttanut omaan elämään mitenkään, kun niitä ei hankittu. Omassa lapsuuskodissa lapset eivät saaneet omin päin mennä edes aukaisemaan telkkaria, se oli isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
En ole tarkoittanut mitätöidä huonoja kokemuksianne, mutta kun keskustelussa on alettu yleistämään koko ikäluokkia tietynlaisiksi, se on jo vähän liikaa.
Olen itse 70-luvulla syntynyt, enkä haluaisi että tällaiset ketjut vaikuttaisivat esim. 40-50-luvulla syntyneiden yleiseen mielipiteeseen kaikista 70-luvulla syntyneistä, tai päinvastoin.
Sukupolvien välistä kuilua on jo muutenkin, esim. me 70-luvulla syntyneet ollaan synnytty teknologisesti paljon edistyneenpään maailmaan kuin vanhempamme. Esim. omalla kohdalla ovat käyneet kuussa ja ensimmäinen avaruusasemakin oli jo tehty (Skylab), käyneet miehitetyillä lennoilla siellä ja kerinneet jo lopettaakin ne ennenkuin olen edes syntynyt. Tietokoneissakin hiiri, graafinen käyttöliittymä ja ethernet tietoliikenneliittimellä oli jo keksitty ennen syntymääni (Xerox Alto), Arpanetista puhumattakaan.Jopa koteihin tarkoitettu pelikonsoli oli keksitty ja myynnissä ennen syntymääni (Magnavox Odyssey, 1972).
Kiitos kun kerroit mielipiteesi asiasta. Kiitos kun kerroit, mitä kaikkea emme laajemmin huomioi henkilökohtaisessa surussamme. Kiitos kun olet moraalinen kompassi, sitä ohjausta emme saaneet aikanaan. Kiitos kun sain tietää laajemmin elektroniikan kehityksestä. Kiitos kaikesta, ja hei hei.
Ja tuolle, joka sanoi, että ystävällisiä toisiamme kohtaan. Ei se ole kortti, jonka voi jättää koko elämänsä ja vetä esiin viimeisinä vuosikymmeninä tuoreena ideana. Jos haluaisitte, että ihmiset ovat ystävällisiä, teidän on näytettävä esimerkkiä itse. Eikä odottettava annettuna lahjana, kun itselle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
Ongelmakoteja on aina ollut ja on nykyaikanakin. Lapsia oikeasti pahoinpidellään, jopa surmataan.
Teette kuitenkin väärin jos yleistätte omat traumanne yleiseksi 40-luvulla syntyneistä vanhemmista. Ihan taatusti emme olleet tuollaisia ettei tyttäriä opetettu kuukautisista ja niistä huolehtimaan ja hankittu tarvikkeita.
Tuollaista tekosiveyttä en tunnista meissä kaupungissa asuvista tuon ikäluokan naisista. Oli tärkeää olla siisti ja hajuton ja sama tyttärille.
Ketju on ollut todella tärkeää vertaistukea, mutta taitaa nyt olla tiensä päässä.
Olen ketjuun aiemmin kirjoittanutkin, olen myös yksi 70-luvulla syntynyt, narsistisen ja väkivaltaisen kodin kasvatti.
Lainaamani teksti yllä olisi voinut olla vaikka äitini kirjoittama.
Voi kyllä piti olla hajuton ja siisti.
Mutta siteitä ei aina ollut, suihkussa käymisiä säännösteltiin tarkkaan, omaa rahaa ei ollut, ei vaikka kävin kesät töissä ja viikonloput 13-vuotiasta saakka.
Vanhemmat veivät rahani, kun eihän keskenkasvuiset mitään rahoja tartte. Maksoin siis vanhempieni asuntolainaa...
Ja kyllä piti olla siisti ja hajuton. Ja mielellään myös näkymätön, kuulumaton, lähes olematon.
Mutta miten olet siisti ja hajuton tuossa tilanteessa? Opin improvisoimaan ja luovimaan ihan mahdottomissa tilanteissa, osaan edelleen, sairaanhoitajana siitä taidosta on ollut hyötyä.
Olen kuitenkin viimein nyt nelikymppisenä tajunnut, että, mahdottomat tilanteet ovat mahdottomia, kukaan ei jaksa aina improvisoida, luovia, tehdä mahdottomasta mahdollista.
Luulen, että ketjussa on kirjoittanut kovin, kovin moni ikäiseni 'akka' (kyllä, minunkin äitini perussanastoa), joka on selviytynyt lähes mahdottomista ja toivottomista oloista. Eikä äitien toimistotöillä, tiilitaloilla ja pihalle parkkeeratuilla Volvoilla ole ollut mitään tekemistä sillä, että helvettejä nämä kasvuympäristöt olivat.
Kirjoitan tätä vapaapäivänä, löhöilen sohvalla, teinityttäreni vieressäni, löhöilee omalla puhelimellaan. Pian katsotaan yhdessä MM-futista ja iltapäivällä laitetaan koko perheen voimin yhdessä ruokaa. Tähän pääseminen ja tämän saavuttaminen, oma perhe, jossa kaikille on tilaa ja läheisyyttä, rakkautta, on elämäni ihanin asia ja suurin saavutukseni.
Kiitos kaikille rohkeasti kirjoittaneille ja rohkeasti omaa elämää eläville kohtalotovereilleni, kaikkea hyvää teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
En ole tarkoittanut mitätöidä huonoja kokemuksianne, mutta kun keskustelussa on alettu yleistämään koko ikäluokkia tietynlaisiksi, se on jo vähän liikaa.
Olen itse 70-luvulla syntynyt, enkä haluaisi että tällaiset ketjut vaikuttaisivat esim. 40-50-luvulla syntyneiden yleiseen mielipiteeseen kaikista 70-luvulla syntyneistä, tai päinvastoin.
Sukupolvien välistä kuilua on jo muutenkin, esim. me 70-luvulla syntyneet ollaan synnytty teknologisesti paljon edistyneenpään maailmaan kuin vanhempamme. Esim. omalla kohdalla ovat käyneet kuussa ja ensimmäinen avaruusasemakin oli jo tehty (Skylab), käyneet miehitetyillä lennoilla siellä ja kerinneet jo lopettaakin ne ennenkuin olen edes syntynyt. Tietokoneissakin hiiri, graafinen käyttöliittymä ja ethernet tietoliikenneliittimellä oli jo keksitty ennen syntymääni (Xerox Alto), Arpanetista puhumattakaan.Jopa koteihin tarkoitettu pelikonsoli oli keksitty ja myynnissä ennen syntymääni (Magnavox Odyssey, 1972).
Niin, 1970-luvulla syntyneet ovat se koulutetuin ikäpolvi ja myös parhaimmilla IT-taidoilla varustettu sukupolvi. Nykyäänhän nuorisosta osa ei opi edes sähköpostia lähettämään, ihan sama kuin 1940-lukulaisissakin. Ei meillä koskaan ole käynyt mielessäkään vedota, että meidän ei tarvitsisi jotain oppia tai tehdä koska ollaan niin vanhoja tai sanoa että meidän ei enää tarvitse koska tekoäly tekee tuon kohta puolestamme.
Olen 1970-luvulla syntynyt nainen ja opetellut tänä vuonna kolmea uutta ohjelmointikieltä. Minun äitini sanoi neljäkymmentävuotiaana, ettei näin vanhan ihmisen pitäisi enää tarvita opetella nykyajan vaativia kotkotuksia kuten tulostamista. Se pieni ero meissä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
En ole tarkoittanut mitätöidä huonoja kokemuksianne, mutta kun keskustelussa on alettu yleistämään koko ikäluokkia tietynlaisiksi, se on jo vähän liikaa.
Olen itse 70-luvulla syntynyt, enkä haluaisi että tällaiset ketjut vaikuttaisivat esim. 40-50-luvulla syntyneiden yleiseen mielipiteeseen kaikista 70-luvulla syntyneistä, tai päinvastoin.
Sukupolvien välistä kuilua on jo muutenkin, esim. me 70-luvulla syntyneet ollaan synnytty teknologisesti paljon edistyneenpään maailmaan kuin vanhempamme. Esim. omalla kohdalla ovat käyneet kuussa ja ensimmäinen avaruusasemakin oli jo tehty (Skylab), käyneet miehitetyillä lennoilla siellä ja kerinneet jo lopettaakin ne ennenkuin olen edes syntynyt. Tietokoneissakin hiiri, graafinen käyttöliittymä ja ethernet tietoliikenneliittimellä oli jo keksitty ennen syntymääni (Xerox Alto), Arpanetista puhumattakaan.Jopa koteihin tarkoitettu pelikonsoli oli keksitty ja myynnissä ennen syntymääni (Magnavox Odyssey, 1972).
Niin, 1970-luvulla syntyneet ovat se koulutetuin ikäpolvi ja myös parhaimmilla IT-taidoilla varustettu sukupolvi. Nykyäänhän nuorisosta osa ei opi edes sähköpostia lähettämään, ihan sama kuin 1940-lukulaisissakin. Ei meillä koskaan ole käynyt mielessäkään vedota, että meidän ei tarvitsisi jotain oppia tai tehdä koska ollaan niin vanhoja tai sanoa että meidän ei enää tarvitse koska tekoäly tekee tuon kohta puolestamme.
Olen 1970-luvulla syntynyt nainen ja opetellut tänä vuonna kolmea uutta ohjelmointikieltä. Minun äitini sanoi neljäkymmentävuotiaana, ettei näin vanhan ihmisen pitäisi enää tarvita opetella nykyajan vaativia kotkotuksia kuten tulostamista. Se pieni ero meissä on.
Ja sinä yleistät tuon. 80 v sukulaismies oli ison yrityksen "tietopäällikkö." Vaimonsa opetti lukiolaisille tietokonetaidot, kuvankäsittelyt, julkaisujen taittamiset jne.
Kuka 40-luvulla syntynyt on voinut sanoa nelikymppisenä ettei tarvitse tietokonetaitoja? Kotirouva? Joka työssähän on tietokoneet olleet työelämässä monella tapaa mukana, koneetkin tietokoneohjattuja.
Terv. -46 syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Sain omat lapset 90-luvulla, ensimmäinen oli käynnistetty synnytys, jossa sain epiduraalin, toinen oli sektio, koska lapsi ei lähtenyt syntymään. En vieläkään ymmärrä, miksi äitini ja hänen ikäluokkansa naiset olivat niin ilkeitä, kun oli puhetta lasten syntymistä. Jos paikalla oli kaksi tai kolme naista, he naureskeli ja puhuivat minun edessä, miten nykyajan naiset on heikkoja, ennen sentään synnytettiin ilman kivulievitystä eikä sektioita ollut. Minulla ei imetys onnistunut ja siitäkin sain pilkkaa osakseni. Sain arvostelua oman äidin, tätien, äidin tuttujen kuin miehen tätien osalta. Olen ajatellut, että he laittoivat pahan kiertämään omien kokemustensa perusteella. Minä en ole jatkanut tuota.
Ai niin, yksi poikkeus on, hyvän ystäväni äiti. Häneltä en ole ikinä kuullut mitään pahaa. Siinä on ihana ihminen.
Sektiot on vanhoja juttuja ( googlaa) mutta kivunlievitys ei. Miten tosiasia sinua loukkaa?
On hyvä että asiat ovat muuttuneet, ei tarvitse saunassa synnyttää kylän naisen tai anopin avustuksella kuten vanhempien naisten.
Olen -46 syntyneenä perheen kahdeksantena lapsena ainoa sairaalassa syntynyt, äitini korkean iän takia oli kunnanlääkäri passittanut viikkoa ennen sairaalaan.
Loukkaannu tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain omat lapset 90-luvulla, ensimmäinen oli käynnistetty synnytys, jossa sain epiduraalin, toinen oli sektio, koska lapsi ei lähtenyt syntymään. En vieläkään ymmärrä, miksi äitini ja hänen ikäluokkansa naiset olivat niin ilkeitä, kun oli puhetta lasten syntymistä. Jos paikalla oli kaksi tai kolme naista, he naureskeli ja puhuivat minun edessä, miten nykyajan naiset on heikkoja, ennen sentään synnytettiin ilman kivulievitystä eikä sektioita ollut. Minulla ei imetys onnistunut ja siitäkin sain pilkkaa osakseni. Sain arvostelua oman äidin, tätien, äidin tuttujen kuin miehen tätien osalta. Olen ajatellut, että he laittoivat pahan kiertämään omien kokemustensa perusteella. Minä en ole jatkanut tuota.
Ai niin, yksi poikkeus on, hyvän ystäväni äiti. Häneltä en ole ikinä kuullut mitään pahaa. Siinä on ihana ihminen.
Sektiot on vanhoja juttuja ( googlaa) mutta kivunlievitys ei. Miten tosiasia sinua loukkaa?
On hyvä että asiat ovat muuttuneet, ei tarvitse saunassa synnyttää kylän naisen tai anopin avustuksella kuten vanhempien naisten.
Olen -46 syntyneenä perheen kahdeksantena lapsena ainoa sairaalassa syntynyt, äitini korkean iän takia oli kunnanlääkäri passittanut viikkoa ennen sairaalaan.
Loukkaannu tästäkin.
Niin, ennen hoidettiin hampaat ilman puudutusta, nyt se kelpaa vanhemmallekin ikäluokalle. Syöpähoitojen pahoinvointiinkin on lääkkeitä, ennen sentään oksenneltiin ihan reippaasti. On nämä nykyihmiset heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on ikävä kyllä PILALLA ja sen pilasivat hyvän pumpulipalleto-lapsuuden eläneet jotka tuli tänne pätemään ja julistamaan tietämystään sormi pystyssä. He eivät vaan tiedä MITÄÄN. Sitä kokemusta ei voi tajuta järkeilemällä, sen voi tajuta vaan saman kokemalla.
Ehkä joskus avautuu uusi ketju taas jossa vain asian kokeneet voivat vertaistukea toisiaan. Nuoret, hyvän elämän saaneet eivät heti tajua tulla pilamaan uutta ketjua. Tämä ketju on lopullisesti pilattu ja se on valtava suru. Monelle meistä tämä oli ainoa apu ja tuki mitä kosiaan saamme. Terapiaa ei saa (olen itse usein yrittämyt) koska puuttuu masennus-dg. Viis siitä vaikka millaiset väkivaltatraumat, mutta lääkärit epäävät katkoon pääsyn heti kun masennustestistä ei tule pisteitä.
Tämä ketju OLI - ei siis tietenkään enää ole - kultaakin kalliimpi apu ja olen suuresti kiitollinen kaikille kokemuksiaan jakaneille.
Kaikki hyvä vaan päättyy aikanaan ja niin päättyi tämäkin ketju, ja muuttui ylimielisten, mistään mitään ymmärtämättömien ja omaa egoa pönkittävien nuorten viisasteluun.
Olen putkään haaveillut että me kaltoinkohdellut lapset saiimme joskus oman foorumin. Ehkäpä vielä teen tälle asialle jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja paljon rakkautta elämäänne kaikille 70-lukulaisille!
Höps höps, täällä trollailee se ketjumaskotti, joka todellakin on vielä kipeämpi kuin useimpien meidän vanhemmat. 🤣 Eilen kirjoitteli kymmenen minuutin välein esiintyen ensin 40-lukiolaisena naisena, sitten miehenä sanoen että nyt te naiset sitä ja tätä. Sen jälkeen kertoi olevansa 90-luvulla syntynyt nainen ja äitinsä oli juoppo 70-lukulainen. Sen jälkeen alkoi kertomaan olevansa 70-lukulainen nainen. Tänne paljon kirjoiteltiin vastakommentteja, vaan ne kaikki poistatti samalla raivolla ja vimmalla mitä muutenkin on osoittanut. Ja tälläkin sivulla toistuu ne samat maneerinsa ja fraasinsa, piti olla puhdas ja hajuton, mies tulee ja näyttää naisille heidän paikkansa, onneksi 20-vuotiaat miehet tekee koulutettujen naisten työt näitä paremmin, 70-lukulaiset naiset on juoppoja. Ota ihan viihteen kannalta. 🤣
Ei tänne ole vuosien varrella eksynyt kuin aina joku satunnainen haukkuja, ja kaikki ne ovat täältä myös vähin äänin poistuneet.
Eikö sinulle, 70- luvulla syntynyt nainen, ole ollut tärkeää olla puhdas, etenkin kuukautisten aikaan ja myös hajuton? Siis ei jos äitisi oli vähän yksinkertaisempi kuin muut ikäluokkansa äidit.
Minun kuukautiset alkoivat 1970-luvulla. Meillä ei siihen aikaan ollut kotona mukavuuksia, joten kuukautiset oli hankalia hoitaa ulkovessan ja ulkosaunan varassa. Talvipakkasilla sauna lämmitettiin vain kerran viikossa. Kuukautisten aikaan ei siis ollut mitään pesumahdollisuutta, kun jääkylmän saunan viemäriin ei saanut laskettua vettä. Koti käsitti huoneen ja keittiön, joten sisälläkään ei voinut peseytyä. Jälkikäteen ajatellen kyllä minä taisin haista pahalle. Äidiltä oli kohtu jo leikattu tuossa vaiheessa pois.
eri
Iltaa ketjuun. Tässä viestissä tuo ilmaisu "vanha akka" on kuin suoraan 50-luvun alussa syntyneen äitini sanastosta. Akka sitä akka tätä. Akka ratissa. Kaupan akka, terveyskeskuksen akka, naapurin akka. Ja sitten kun uhriudutaan, niin alkaa poru "minua pidetään vanhana akkana". Jep, niin pidetään, sä olet sellainen. Ei ne muut naiset.
Samoin tuo ilmaus "lällläälää, minun x on y" on ihan suoraan mudeltani. Viimeksi hän vaahtosi negatiiviseen sävyyn jostain torimyyjästä, joka on "ulko maalainen" (eli äitini tuntien varmaan joku brunette koska hän itse on albiino). Kun ystävällisesti kysyin, että miten se "ulkomaalaisuus" on ongelma torimyyjällä, niin äiti vastasi: "Vihjailetko että olen joku rotu sortaja, kuule minulla oli nuorena norjalainen kaveri että tiedät!!" Hirveä lällättely, että hän on asiantuntija, kun hänellä on ollut 1960-luvulla joku fiktiivinen ei-suomalainen kontakti.
Näistä näkee, että 40-50-luvun kylmät äidit ovat jossain jatkuvassa päänsisäisessä sodassa ja kilpailussa koko ajan ja naisviha seuraa vieläkin mukana.