Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Voi ei! Kaiken muun töryn lisäksi nää omaan napaansa tuijottavat pullamössöt ovat saaneet täällä ONGELMANSA laajasti tiedoksi. No ehkä he tästä vielä aikuistuvat.
Voisivat tutustua enemmän niihin olosuhteisiin, mihin heidän vanhempansa oli kasvatettu. Voisivat parjaamisen sijaan etsiä selitystä ilmiöille. Jos useamman mössön vanhemmat ovat toimineet samalla tavalla niin taustalla on yhteiskunnalliset näkemykset ja olot, saman sukupolven näkemys vanhemmuudesta.
Mä löysin selityksen.
Äitiäni ei koskaan lyöty tai piiskattu, lapsuus oli periaatteessa hyvä. Periaatteessa, koska hän koki sen huonona: häntä ei palvottu kuin kuningatarta tai Jumalaa. Syy hänen toimintansa hulluna hakkaajana on yksinkertaisesti se, että hän on luonnevikainen narsisti ja psykopaatti.
Ja itkee vieläkin, kun kaikki muut ihmiset eivät ymmärrä hänen olevan Jumala.
Alapeukutin viestiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on iso juttu tavismummulle mennä ostamaan esim elektroniikkaa kun itsekin tietää tietonsa olevan hatarat.
Tai mikä asia tahansa, osaanko tyydyttävällä tavalla kertoa hoitajalle, lääkärille, verovirkailijalle jne asiani että hän suostuu ymmärtämään. Tästäkin keskustelusta näemme vielä viiskymppisten olevan kovia saivartelemaan ja tahallaan käsittävän määrin.
Joku gigantin myyjä saa bonukset, hänelle on tärkeää saada kauppa vinoilematta aikaan. Esim hoitotyössä on ikäänkuin tietäjänä, ylempänä asiakastaan " jotka on tuota ikävää sukupolvea."
Kaksi nelikymppistä aikuista lasta konfrontoi äitiään siitä, että hän juo aika paljon ja on onneton suhteessa miehensä kanssa. He toivoivat ja esittivät empaattisesti, että äiti voisi heille puhua huolistaan (isä persoonallisuushäiriöinen, joten sieltä tukea ei tule, vaan suhde on tosiaan toksinen). Äiti ei pystynyt, vaan alkoi siitä juoda entistä enemmän. Syöksykierre päättyi äidin kuolemaan kymmenen vuoden sisällä. Vaikeita, vaikeita kehityksellisiä traumoja tuolla sukupolvella, niin vaikeita, että ei apua haeta. Ja kuten ketjun lukijat voivat arvata, näistä aikuisista lapsista molemmat ovat hoitaneet itseään psykoterapiassa viimeistään siinä vaiheessa, kun omat lapset syntyivät (ja huomattiin, että eipä näillä edellisen sukupolven opeilla kasvateta tasapainoisia ja terveitä lapsia)...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet kohtaavat heitä kuitenkin omassa työssään, hoitajina, lääkäreinä, farmaseutteina, pankkivirkailijoina, verotoimistossa, sos toimessa, ihan myös myyjinä ruoka/vaate/kodinkone jne.
Miten säilyy ammattimaisuus kun omat traumat ko. Ikäluokasta painavat mieltä?Tässä kyllä tiivistyy hyvin ketjun mulkvistiäitien karikatyyri. 😎 Ongelma ei ole lasten kaltoinkohtelu, lasten pahoinpitelyt, nöyryyttäminen, alistaminen jne. Ongelma on siinä, että mahtaako näistä paskanokkakakaroista olla koulutuksen jälkeenkään edellisen sukupolven kelvollisiksi palvelijoiksi päävammaisina pankkivirkailijoina, farmaseutteina ja ihan vaan myyjinä? 🤣 Vastauskin toki jo ketjuun kirjoitettiin että enimmäkseen ei ja nuoret pojat hoitavat kyllä hommat paljon paremmin kuin kokeneet ja koulutetut naiset.
Näillä ikäluokilla on aina ollut hallussaan mysteerinen arvosteluasteikko ja valta antaa näitä arvioita. Siis ei toki käydä vain ostamassa jotain kaupasta vaan pisteytetään palveluntuottajan suoritus. Tämä on luonnollinen maailmanjärjestys. Jos joku nuorempi räkänokka yrittää siirtää aavistustakaan samasta pisteytyksestä vanhemmuuden arvosteluun, raivo on mahtipontista ja näyttävää.
Juuri näin ja ihan pelkästään se, että asian tekee miespuolinen, on vanhemmalle heti selvää, että asia tulee paremmin hoidetuksi. Veljet saavat kiitoksia, minä epäilyjä kun hoidan asioitaan.
Itsellä oli lapsuus ja nuoruus 70-80-luvuilla yhdessä perhehelvettitalossa, ja mitä kauemmaksi ne ajat jäävät sitä voimakkaammaksi inho ja viha kasvaa noita aikoja kohtaan.
Ikäväkseni tulee todella voimakkaita takaumia oikastaan vähän kaikkea tuon ajan ihan yleisiäkin asioita kohtaan.
Kun silloin ne viihdykkeet ja elämänilot siellä maalaiskylässä oli muutenkin vähissä, niin niitäkään ei olisi saanut olla.
Esim. lapsena olisi ollut ihana syödä ja lukea aku ankkaa, mutta eihän nyt pöydässä saa lukea, eikä ainakaan syödä samaan aikaan.
Ja sitten se loputon urheilun tuputus. Siinäkin oli joku ihme ajatus, että urheilua pitää harrastaa aina, joka päivä ja paljon, ei siksi että tulisit terveemmäksi vaan jotenkin että olisit hyvä ihminen. Ja luonnollisesti mikään liikuntamäärä ei riittänyt.
Kaikkea piti suorittaa jotenkin pakolla ja hampaat irvessä, ja lepo ja rentous ja oikeasti kivojen asioiden tekeminen oli lähtökohtaisesti kielletty, kun elämän pitää olla kovaa ja kurjaa ja raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on iso juttu tavismummulle mennä ostamaan esim elektroniikkaa kun itsekin tietää tietonsa olevan hatarat.
Tai mikä asia tahansa, osaanko tyydyttävällä tavalla kertoa hoitajalle, lääkärille, verovirkailijalle jne asiani että hän suostuu ymmärtämään. Tästäkin keskustelusta näemme vielä viiskymppisten olevan kovia saivartelemaan ja tahallaan käsittävän määrin.
Joku gigantin myyjä saa bonukset, hänelle on tärkeää saada kauppa vinoilematta aikaan. Esim hoitotyössä on ikäänkuin tietäjänä, ylempänä asiakastaan " jotka on tuota ikävää sukupolvea."
Tavismummua ei siis kukaan kohtele kunnollisesti, jos ei saa siitä erityistä rahallista kärsimyskorvausta? Tämä ei tietenkään millään tavalla korreloi kyseisen tavismummun käytökseen vaan kertoo seuraavan päävammaisen sukupolven traumatisoitumisesta? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneet kohtaavat heitä kuitenkin omassa työssään, hoitajina, lääkäreinä, farmaseutteina, pankkivirkailijoina, verotoimistossa, sos toimessa, ihan myös myyjinä ruoka/vaate/kodinkone jne.
Miten säilyy ammattimaisuus kun omat traumat ko. Ikäluokasta painavat mieltä?Tässä kyllä tiivistyy hyvin ketjun mulkvistiäitien karikatyyri. 😎 Ongelma ei ole lasten kaltoinkohtelu, lasten pahoinpitelyt, nöyryyttäminen, alistaminen jne. Ongelma on siinä, että mahtaako näistä paskanokkakakaroista olla koulutuksen jälkeenkään edellisen sukupolven kelvollisiksi palvelijoiksi päävammaisina pankkivirkailijoina, farmaseutteina ja ihan vaan myyjinä? 🤣 Vastauskin toki jo ketjuun kirjoitettiin että enimmäkseen ei ja nuoret pojat hoitavat kyllä hommat paljon paremmin kuin kokeneet ja koulutetut naiset.
Näillä ikäluokilla on aina ollut hallussaan mysteerinen arvosteluasteikko ja valta antaa näitä arvioita. Siis ei toki käydä vain ostamassa jotain kaupasta vaan pisteytetään palveluntuottajan suoritus. Tämä on luonnollinen maailmanjärjestys. Jos joku nuorempi räkänokka yrittää siirtää aavistustakaan samasta pisteytyksestä vanhemmuuden arvosteluun, raivo on mahtipontista ja näyttävää.
Juuri näin ja ihan pelkästään se, että asian tekee miespuolinen, on vanhemmalle heti selvää, että asia tulee paremmin hoidetuksi. Veljet saavat kiitoksia, minä epäilyjä kun hoidan asioitaan.
Tämähän on itsestäänselvyys. Naispappeuden vastustajista suurin osa on vanhempia naisia. Se katkeruus elää suunnattomasti myös joissain kirkkomme liikkeissä, joissa vanhemmat naiset vastustavat henkeen ja vereen sitä, että seuraavan sukupolven naiset pääsisivät helpommalla kuin he aikoinaan. Siksi ei sovi sääntöjä muutettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on iso juttu tavismummulle mennä ostamaan esim elektroniikkaa kun itsekin tietää tietonsa olevan hatarat.
Tai mikä asia tahansa, osaanko tyydyttävällä tavalla kertoa hoitajalle, lääkärille, verovirkailijalle jne asiani että hän suostuu ymmärtämään. Tästäkin keskustelusta näemme vielä viiskymppisten olevan kovia saivartelemaan ja tahallaan käsittävän määrin.
Joku gigantin myyjä saa bonukset, hänelle on tärkeää saada kauppa vinoilematta aikaan. Esim hoitotyössä on ikäänkuin tietäjänä, ylempänä asiakastaan " jotka on tuota ikävää sukupolvea."
Tämäkin on ketjun karikatyyrimammoille yhteinen piirre. Vie noin puoli sekuntia muuttaa näkökulmansa ympäri ja ryhtyä avuttoman vanhuksen osaan, jos siitä näyttää itselle olevan hyötyä. Hyvin äkkiä muuttuvat taidot puhelimen tai muun elektroniikan ostoon hatariksi, jos siitä on itselle hyötyä. Jää tavarat nostamatta, kotityöt tekemättä ja äkillinen raihnaisuus iskee jos siitä vaan voi hyötyä.
Ketjumaskottimme täällä korostaa omaa fiksuuttaan ja osaavuuttaan kaiken aikaa, paitsi niissä viesteissä joissa ulisee kuinka ei saanut lukea maisteriksi eikä kouluttautua kuten tyttärensä. Menepä siihen sanomaan että meistä 70-lukulaisistakin on moni maisteriksi tullut ekan kerran nelikymppisenä ja että ehkäpä maskotti vaan on ollut liian tyhmä jatko-opiskeluun. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän me kahdeksankymppiset olemme kasvaneet nykyaikaan , emme jumittuneet kuten lapsemme lapsuuteensa. Siis me, joilla nuppi vielä kunnossa.
Tuon kiistän ettemmekö muka olisi kuukautisia, omia ja tyttäriemme, osanneet hoitaa, ostaa tarvikkeita ja neuvoa.Jotenkin lapsemme taitavat pitää meitä jotenkin vielä vanhempina, hyvänen aika, suurten ikäluokkien nuoruudessa oli suosikki-lehti , rokki tuli Suomeen, e-pillerit, vapaa seksi, avoliitot. Täällä monet kuvittelevat kuin olisimme eläneet 1920-luvun lailla.
Ihmeellistä fantasiaa. 60-luvun Suomessa rock oli nuorisonkin keskuudessa vähemmistön musiikkia. Sillä oli merkittävää suosiota lähinnä kaupungeissa, ja siellä enemmän oppikoululaisten kuin huonommin koulutettujen parissa. Maaseudulla, missä vielä siinä vaiheessa asui suomalaisista yli puolet, kuunneltiin tangoja ja valsseja ja semmoista. Ja joku Suosikki – sehän oli 60-luvulla lehti, jonka kannessa saattoi yhtä hyvin olla Katri Helena kuin joku pitkätukkainen ulkomaanelävä.
Esim. vuonna 1966, jolloin englanninkielisessä maailmassa tehtiin monia nykyään yleisesti maailman tärkeimpinä pidetyistä rocklevyistä ja ne hallitsivat musiikkimaailmaa, Suomessa koko vuoden isoin hitti oli viisikymppisen Tapio Rautavaaran esittämä Häävalssi. Koko vuosikymmenen pisimpään Suomessa listoilla pysynyt levy puolestaan oli Aikamiehet-nimisen mieskuoron Iltatuulen viesti. Rockista tuli Suomessa koko kansan musiikkia vasta 70-luvulta eteenpäin, kun syntyi suomenkielinen suomirock, jonka tekijät, kuuntelijoista puhumattakaan, olivat syntyneet 50-luvulla, siis suurten ikäluokkien jälkeen.
Tämän ketjun kannalta ehkä havainnollisin esimerkki on se, että vuonna 1968, kun maailmalla kuohui, oli hippejä ja Vietnamin sotaa ja Pariisin nuorisomellakoita, Suomessa nousi valtavaan suosioon Leena ja Tuula -duon laulama Astridin valssi. Painajaismaisen synkkä ja päättymättömän pitkä laulu, joka kertoo siitä, miten vanhemmat ajavat tyttärensä pois kotoa ja katkaisevat välit, koska avioliiton ulkopuolinen raskaus on heille niin suuri häpeä ("kun kehtasit sinä vanhempais nimeä tyystin tahria noin"). Lopulta tyttö tappaa lapsensa ja joutuu vankilaan. Tämä oli niin samaistuttava tarina, jolla oli kosketuspintaa kuuntelijoiden omaan kokemusmaailmaan, että menestys oli taattu.
Älyttömintä tässä "kyllä rokki oli sillon jo tullu! ja e-pillerit!" -versiossa tästä toistuvasta uhriutumispuheenvuorosta on se, että ainakin minä huomaan antavani omalle (ketjun mittapuulla ei pahimmasta päästä olleelle, mutta olennaisesti ketjussa kuvattujen kaltaiselle) äidilleni anteeksi osan saamastani tunnekylmästä, vaikeista asioista puhumista häpeävästä kohtelusta. Ja antavani anteeksi nimenomaan siksi, koska tunnen Suomen historiaa sen verran, että tiedän äitini joutuneen kasvamaan ilman omaa syytään sellaisessa Suomessa, jossa näitä Astridin valssiin samaistujia vielä riitti. Jos hän olisi saanut elää oman nuoruutensa seksi- ja muiden asenteiden vapautumisen jälkeisenä rokkiaikana, se ei tekisi helpommaksi vaan päinvastoin vaikeammaksi antaa hänelle anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Koko internetin tarjonnan pisteyttäminenkin onnistuu 40-luvulla syntyneeltä kaikentietäjältä ihan tuosta vaan. 👌🏻
Sorry nyt vaan mutta olen itsekin 70-luvulla syntynyt mies. Myrkkyä roiskuu ketjussa puolin ja toisin, tahtoo mennä aina vaan yleistämiseksi vaikka niinkään asia ei ole.
No jos olet 70-luvulla syntynyt MIES, niin silloinhan monen 1940-luvulla syntyneen naisen mielestä osaat heittämällä sekä
1) pisteyttää koko internetin tarjonnan että
2) laittaa kukkoilevat naiset takaisin omalle paikalleen auktoriteetillasi = olet mies 💪🏻😝
Ääh, en taida sanoa etää enempää, selittämällä vajoan vain syvemmälle suohon...
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Ei, vaan terapeuttisimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Arvaapa mistä huomaa maailmankuvasi olevan hyvin suppean? Vaikka oletkin nähnyt maailmaa eli Gigantin, verotoimiston, apteekin ja terveyskeskuksen?
Sinähän se olet jäänyt jumiin joihinkin 70-luvun traumoihin - yritäpä päästä niistä jo tälle vuosisadalle. Tuommoinen katkeruudessa ja syyttelyssä rypeminen ei tee kenellekään hyvää.
Eri
N54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Koko internetin tarjonnan pisteyttäminenkin onnistuu 40-luvulla syntyneeltä kaikentietäjältä ihan tuosta vaan. 👌🏻
Juu, todellisia yli-ihmisiä! Ei voi kuin palvoa.. eikun siis nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Koko internetin tarjonnan pisteyttäminenkin onnistuu 40-luvulla syntyneeltä kaikentietäjältä ihan tuosta vaan. 👌🏻
Sorry nyt vaan mutta olen itsekin 70-luvulla syntynyt mies. Myrkkyä roiskuu ketjussa puolin ja toisin, tahtoo mennä aina vaan yleistämiseksi vaikka niinkään asia ei ole.
Oikein myrkkyä roiskuu 😀 Täällähän vaan sanotaan totuuksia mutta lempeämmin kuin meille sanottiin meidän lapsuudessamme. Kai kaikista maailman ketjuista juuri täällä saa todeta, että ketjumaskottimme on tynnyrissä kasvanut?
Viiskymppisten aikaan maailma on muuttubut paljon. On tullut kännykät, tietokoneet, kauppakeskukset, matkailu yleistynyt jne. He kipuilevat omasta 70-luvun lapsuudestaan.
40-luvulla syntyneiden maailma on muuttunut vielä enemmän. Itse olen jättänyt sen taakseni, se ei vatvomisesta parane pula-ajan lapsuus alkeellisissa oloissa.
Olen yrittänyt pysyä ajassa ja paikassa taantumatta lapsuuteen ja pitää mielen virkeänä ja positiivisena. Ajan tasalla.
Mutta lasteni ikäluokka hyppii silmille haukkuen, haukkuen ja lisää pilkaten. Mitään hyvää he eivät näe ikääntyneissä, äideissään , anopeissaan.
Isät ovat olleet hyviä, toivottavasti myös puolisot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä varmaan koko internetin yksi myrkyllisimmistä.
Ei, vaan terapeuttisimpia.
Pitää olla jo aika sairas ja kieroutunut, että pitää tällaista roskaa terapeuttisena.
Huomaa 1940-lukulainen ote tässäkin! Hän tietää toisten kokemat tunteetkin paremmin kuin hän joka sitä tunnetta tuntee!
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppisten aikaan maailma on muuttubut paljon. On tullut kännykät, tietokoneet, kauppakeskukset, matkailu yleistynyt jne. He kipuilevat omasta 70-luvun lapsuudestaan.
40-luvulla syntyneiden maailma on muuttunut vielä enemmän. Itse olen jättänyt sen taakseni, se ei vatvomisesta parane pula-ajan lapsuus alkeellisissa oloissa.
Olen yrittänyt pysyä ajassa ja paikassa taantumatta lapsuuteen ja pitää mielen virkeänä ja positiivisena. Ajan tasalla.Mutta lasteni ikäluokka hyppii silmille haukkuen, haukkuen ja lisää pilkaten. Mitään hyvää he eivät näe ikääntyneissä, äideissään , anopeissaan.
Isät ovat olleet hyviä, toivottavasti myös puolisot.
Onnettoman raihnaisen vanhuksen pula-ajan lapsuus alkeellisissa oloissa! 💪🏻 Nyt päästään tunnelmaan, ihmekään että on heikot elektroniikanostotaidotkin! 👌🏻
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 70- luvulla syntyneiden hampaat jo hoidettiin kaikilla lapsilla, älä höpsi. Yhdeltä lapsiltani oiottiin hampaatkin. Kouluhammashoito toimi, ei siinä rahaa tarvittu. Lääkärintarkastukset oli koulussa vuosittain. Kasvatusneuvoloita oli, yksi lapsistani kävi siellä r-opetuksessa.
Ja kaikki maksutonta.
Se on eri asia jos et hammashoidon pesuohjeita vaikka noudattanut. Meillä oli vessan kaakeliseinässä niitä hauskoja tarraohjeita.Jopa minulta hoidettiin hampaat aikoinaan, kansakoulun etu oli maksuton hmmashoito. Oppikoululaisille ei sitä etua ollut mutta jos olet 70- luvulla syntynyt olet mennyt peruskouluun ja saanut saman maksuttoman hammas/terveydenhoidon kuin minunkin lapseni.
No itse olen ysärillä syntynyt ja minun hampaitani ei hoidettu. Toki lapsena pääsin hammaslääkäriin, mutta äiti ei sitoutunut mihinkään että hampaita oiottaisiin.
Ilkeä vastenmielinen juoppo joka myös nautti lastensa kiusaamisesta ja pilkkaamisesta ja suuttui jos menestyimme, paitsi jos sillä pystyi kehumaan.
Häpäisi myös tyttöjä milloin mistäkin, pojat sai vain loikoilla mutta tuskin veljillekään tehnyt hyvää se miesvihan määrä mitä äiti viljeli. Miehet saa vaan olla passattavana eikä heiltä voi vaatia mitään, mutta samalla sitten kaikki nämä että miehet on kaiken pahan alku ja juuri. Etenkin meidän isämme.
Äitini on 70-luvulla syntynyt ja hänen oma lapsuutensa oli ihan hirveä, mutta ei hän kyllä hirveästi petrannut. Häntä ei myöskään voi arvostella mistään lapsuudessamme, koska hän vetoaa heti siihen että hänellä oli vielä kurjempaa ja meillä sentään oli sisävessa ja leluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 70- luvulla syntyneiden hampaat jo hoidettiin kaikilla lapsilla, älä höpsi. Yhdeltä lapsiltani oiottiin hampaatkin. Kouluhammashoito toimi, ei siinä rahaa tarvittu. Lääkärintarkastukset oli koulussa vuosittain. Kasvatusneuvoloita oli, yksi lapsistani kävi siellä r-opetuksessa.
Ja kaikki maksutonta.
Se on eri asia jos et hammashoidon pesuohjeita vaikka noudattanut. Meillä oli vessan kaakeliseinässä niitä hauskoja tarraohjeita.Jopa minulta hoidettiin hampaat aikoinaan, kansakoulun etu oli maksuton hmmashoito. Oppikoululaisille ei sitä etua ollut mutta jos olet 70- luvulla syntynyt olet mennyt peruskouluun ja saanut saman maksuttoman hammas/terveydenhoidon kuin minunkin lapseni.
No itse olen ysärillä syntynyt ja minun hampaitani ei hoidettu. Toki lapsena pääsin hammaslääkäriin, mutta äiti ei sitoutunut mihinkään että hampaita oiottaisiin.
Ilkeä vastenmielinen juoppo joka myös nautti lastensa kiusaamisesta ja pilkkaamisesta ja suuttui jos menestyimme, paitsi jos sillä pystyi kehumaan.Häpäisi myös tyttöjä milloin mistäkin, pojat sai vain loikoilla mutta tuskin veljillekään tehnyt hyvää se miesvihan määrä mitä äiti viljeli. Miehet saa vaan olla passattavana eikä heiltä voi vaatia mitään, mutta samalla sitten kaikki nämä että miehet on kaiken pahan alku ja juuri. Etenkin meidän isämme.
Äitini on 70-luvulla syntynyt ja hänen oma lapsuutensa oli ihan hirveä, mutta ei hän kyllä hirveästi petrannut. Häntä ei myöskään voi arvostella mistään lapsuudessamme, koska hän vetoaa heti siihen että hänellä oli vielä kurjempaa ja meillä sentään oli sisävessa ja leluja.
Paikan näyttäminen ja häpäiseminen ei onnistu omana itsenä eikä mieheksi tekeytymällä. Kokeillaan onnistuisiko manipulointi tekeytymällä nuoreksi naiseksi.
Antaisin tälle 2/5. Plussaa tuoreesta näkökulmanvaihdoksesta. Miinusta kuitenkin toistuvista fraaseista, tuohon juoppouteen vetosit edellisessäkin viestissä. Kaikki miehet pystyisivät parempaan kuin tämä.
Jatka yrittämistä. Varmasti vielä yllät arvosanaani 3/5, joka asteikollani tarkoittaa että 10 % miehistä ei välttämättä yltäisi kahden prosentin kaatokännissä parempaan suoritukseen.
Tässä kyllä tiivistyy hyvin ketjun mulkvistiäitien karikatyyri. 😎 Ongelma ei ole lasten kaltoinkohtelu, lasten pahoinpitelyt, nöyryyttäminen, alistaminen jne. Ongelma on siinä, että mahtaako näistä paskanokkakakaroista olla koulutuksen jälkeenkään edellisen sukupolven kelvollisiksi palvelijoiksi päävammaisina pankkivirkailijoina, farmaseutteina ja ihan vaan myyjinä? 🤣 Vastauskin toki jo ketjuun kirjoitettiin että enimmäkseen ei ja nuoret pojat hoitavat kyllä hommat paljon paremmin kuin kokeneet ja koulutetut naiset.
Näillä ikäluokilla on aina ollut hallussaan mysteerinen arvosteluasteikko ja valta antaa näitä arvioita. Siis ei toki käydä vain ostamassa jotain kaupasta vaan pisteytetään palveluntuottajan suoritus. Tämä on luonnollinen maailmanjärjestys. Jos joku nuorempi räkänokka yrittää siirtää aavistustakaan samasta pisteytyksestä vanhemmuuden arvosteluun, raivo on mahtipontista ja näyttävää.