HS tänään; huoli lasten varhaiskasvatuksesta
HS mielipidepalstalla tänään kirjoitus siitä, miten päiväkotien ryhmäkoot ovat nousseet samalla kun työntekijöiden koulutustaso on tasaisesti laskenut. Kirjoittajalla on huoli maamme varhaiskasvatuksesta, kun vanhemmat valitsevat muita päivähoitomuotoja kuin julkisen, enää ei nähdä varhaiskasvatusta tärkeänä, ainostaan päivähoidon siinä muodossa, että vanhemmat voivat käydä työssä.
Mitä mieltä? Miten varhaiskasvatus voisi tavoittaa kotihoidossa olevat lapset tai yksityisillä pph:lla olevat lapset?
Kommentit (168)
Minun on pakko olla töissä. Lapsi on pakko laittaa hoitoon, siihen paikkaan minkä kaupunki osoittaa, niille henkilöille. En minä voi valita mikä paikan taso on tai henkilöiden koulutus. Jos alan valittaa, tilanne ei parane mutta minulle suututaan ja minusta tulee hankala äiti. Sen jälkeen vaikutusmahdollisuudet on nolla.
Nyt olemme väleissä ja saan edes tietoa mitä lapseni päivisin tekee. Hankalille äideille kommunikoidaan vain minimi.
Ja koulun.
Ei tulisi mieleenkään mennä vain teuraslampaana! Kysehän on omista lapsistani.
Vierailija:
eikö tässäkin yleinen mielipide ole se, ettei koko varhaiskasvatusta tarvita, lastentarhanopettajat eivät ole mitään eivätkä sen professionaalimpia kuin jokainen itse, lasten täytyy olla kotona, mitään ei tarvita.Eihän mitään pidetä yllä eikä kehitetä, jos sille ei ole kysyntää.
Oma siskoni on lastentarhanopettaja. Omat lapsensa hän lattoi päivähoitoon mummille. Hyvin lapset menestyivät koulussa ja opiskelevat nyt yliopistossa. Ei se ainakaan tähän myöhäisempään kehitykseen ole vaikuttanut.
Esimies päiväkodissa voi olla hyvin koulutettu, koska hän järjestää paperiasiat ja muut juoksevat asiat. Mutta itse lasten kanssa olemiseen ei tarvita kovin kummoista koulutusta. Kyllä äiti itse tuntee parhaiten lapsensa ja nykymammoille pitäisi vain antaa itseluottamusta sihen, että he tietävät omat lapsensa parhaiten.
ei arvosta varhaiskasvatusta (päiväkodit täynnä epäpäteviä hoitajia, hoitajien palkat surkeat) eikä sitä enää tarjota laadukkaasti.
On ihan varma, että ylisuuressa päiväkotiryhmässä vaihtuvien hoitajien virrassa myös varhaiskasvatus kärsii.
T: Äiti, jonka lapset käyvät erittäin laadukkaassa ja kivassa kerhossa, jossa näitä asioita todella hoidetaan.
Vierailija:
Minun on pakko olla töissä. Lapsi on pakko laittaa hoitoon, siihen paikkaan minkä kaupunki osoittaa, niille henkilöille. En minä voi valita mikä paikan taso on tai henkilöiden koulutus. Jos alan valittaa, tilanne ei parane mutta minulle suututaan ja minusta tulee hankala äiti. Sen jälkeen vaikutusmahdollisuudet on nolla.Nyt olemme väleissä ja saan edes tietoa mitä lapseni päivisin tekee. Hankalille äideille kommunikoidaan vain minimi.
Kyllähän jokainen tietää, että suurimman osan on pakko käydä töissä, mutta eihän se voi olla peruste, miksi varhaiskasvatuksen tasolal ei ole väliä.
Vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan olisi tehtävä yhteistyötä ja vaatia kunnilta paremmat resurssit. Se että työntekijöillä on tukea, ei tarkoita sitä, että äidit ovat hankalia. Se on sitten eriasia, jos käydään syyttelemään niitä, keiden käsissä päätökset eivät ole.
suomenkielentaito aivan olematon. Siis " tulevaisuuden uhkakuvat" ja kansalliset " selviytymisohjelmat" viittaavat Pisa-tutkimukseen? Ei elämän kevät...
suoraan kouluun, hyvin viihdyttiin ja pärjättiin ja pitkälle opiskeltiin vaikka äiti olikin ainoa varhaiskasvattaja
Kotona kasvaneet lapset eivät menesty huonommin koulussa kuin muutkaan. Sitä paitsi eikö se nyt ole ihan selvää, että jos äiti on suhteellisen järjissään, hän osaa todennäköisesti hoitaa 1-2 lasta yhtä hyvin kuin lto päiväkodissa hoitaa 7 lasta? Omat lapseni ovat päiväkodissa, mutta en silti menisi väittämään niitä lto:ita ihmeellisiksi pedagogiikan asiantuntijoiksi. Maalaisjärjellä selviää ns. varhaiskasvatuksesta ihan loistavasti. Ala-asteellakin sillä selviää pitkälle.
Itse olen todella epämusikaalinen, sen sijaan lapsemme tuntuisivat olevan sillä saralla kehittyneempiä kuin minä, sekä kiinnostusta että rytmitajua olisi. Itse en kykene tarjoamaan heille mitään tukea musiikkikasvatukseen, eikä siinä oma maalaisjärkeni auta, järjellä kun ei voi laulaa.
On joo, olemassa musiikkikouluja, mutta meidän paikkakunnalla ei. Musiikkikasvatuksen tukeminen tarkoittaisi meillä vahvaa rahallista ja ajallista panostamista.
Kaikkea ei voi saada, mutta kyllä itse ainakin tiedostan sen, etten pysty äitinä tukemaan lasteni kasvua ja oppimista parhain mahdollisin tavoin, koska oma taituruusalueeni on kapea. Ihailen teitä äitejä, joilla on suuri repertuaari monenmoista osaamista.
Olen tietoinen siitä, että lapsemme jäävät monesta asiasta paitsi
joten lapset ovat käyneet vauvasti asti muskarissa isänsä kanssa, joka on musikaalinen. Nyt meillä käy pianonsoitonopettaja kotona, kun ovat vähän isompia.
Kerhossa oppivat askartelemaan ja piirtämään, koska niissäkään en ole mikään haka. Mummonsa kanssa leipovat monta kertaa viikossa, toinen siskoni käyttää luistelemassa ja uimassa.
Sen lisäksi käyvät tanssissa.
En usko, että meillä on missattu mitään.
Sillä ei ole mitään merkitystä, osaako äiti laulaa vai ei, pääasia että laulaa. Ei ne maisteritkaan mitään kultakurkkuja ole.
tavoitteellista varhaiskasvatusta emmekä oikeastaan mitään muuta kuin mitä se tällä hetkellä on.
Ei minua ainakaan kiinnosta. Eskariin ja kouluun pitäisi panostaa enemmän ja lopettaa turha päivähoito.
Päivähoito on lähes kaikkialla sosiaali- ja terveystoimen alla. Joidenkin mielestä sen pitäisi olla opetustoimen alla. Nykyäänhän osa eskareista on jo koulujen yhteydessä. Jos päivähoito olisi osa opetustointa, niin silloin se olisi varhaiskasvatusta. Nyt se on sosiaalipalvelu. Sisällöllisiä eroja ei välttämättä kauheasti olisi. Jotain etuja varmaankin voitaisiin saada päivähoidon ja koulutoimen yhdistämisestä? Lähinnä taloudellista etua? Samoin joidenkin mielestä Suomessa koulun aloitusikä on liian myöhäinen. Tuo muutos opetustoimen allehan hoitaisi sen että Suomen lapset menevät kouluun nuorempina kuin nyt - vaikka se koulu ei olisikaan yhtään koulumaisempaa kuin päivähoito ennen.
Kysymys on myös hyvinvointivaltiomme rakenteista, siitä, miten asiat järjestetään, millä tavalla asioista puhutaan ja mitä arvoja halutaan korostaa.
Erityisen upeita juttuja meidän päiväkodissa ovat olleet erilaiset kansainvälisyyspäivät, ja almanakan mukaiset juhlapäivät ja niiden vietto. Niiden pohjalta ovat tutustuneet Suomen historiaan ja tehneet " paluita" 1800-luvulle yms. Lapset ovat olleet innoissaan ja saaneet niistä kovasti irti. En ole kyllä nähnyt yhtään äitiä, joka rakentelisi jotain spektaakkelita arjen asioista, kyllä se opetuksellisuus päiväkodeissa on ihan toista luokkaa.
En minäkään usko, että alle 3-v tarvitisi sellaista opetusta, mutta sitä vanhemmat hyötyvät varmasti siitä, mitä heidän varhaiskasvatussuunnitelmassaan on.
Ja historiaan tutustumiseen on Suomi täynnä upeita museoita ja ulkoilmamuseoitakin.
Vierailija:
Ja historiaan tutustumiseen on Suomi täynnä upeita museoita ja ulkoilmamuseoitakin.
Suomessa on varmasti paljon hienoja paikkoja, mutta ei toki itselläni ole mahdollisuutta reissata pitkin suomea päivät pitkät. Onko itselläsi?
lähdetään sinne Kainuun korpeen, ja ruotsalaisuudenpäivänä mennään Tukholmaan ja kun tulee Snellmannin päivä, me etsitään netistä, että mihin meidän sitten pitää mennä, kun ei ulkoa muista.
leikkipuiston kerhossa tai päiväkodin kerhossa. Meillä ainakin viettävät kaikki juhlapyhät.
Ja siis se päiväkotiko reissaa ympäri maata historian takia??
Suuret ryhmäkoot eivät ole kenenkään etujen mukaisia.
Hoitajien ja lasten suhdelukua ei noudateta läheskään kaikissa paikoissa. Lapsia on " tilapäisesti" ylipaikoilla.
Henkilökohtaisia avustajia käytetään paljon muuhunkin kuin siihen mitä varten he ovat paikalla.
Lasten turvallisuus on sanahelinää. Lapsia lykätään ulos ilman valvontaa kun muuten on niin hankalaa selviytyä ison ryhmän pukemisrumbasta vaikka laspet pääosin pukisivatkin itse.
Tilat eivät aina sovellu sille ryhmälle joka tilassa on. On siis liian vähän tilaa liian isolle ryhmälle. Pienet tilat eivät sinänsä ole ongelma, ryhmäkoot sitä puolestaan ovat.