Haluaisin niin kovasti olla "kartanonrouva"
Ihailen kovasti vanhaa ylhäisön elämää ja olisin onnellinen, jos voisin joskus vähän vanhempana rakennuttaa suuren talon ja elää siellä vapaaherrattaren elämää vailla huolia huomisesta ja työnteosta.
Olisi ihana herätä aamupalalle, jonka taloudenhoitaja olisi kattanut. Päivällä lukisin kirjoja, lehtiä ja kävisin kävelyllä kartanon puistossa. Iltapäivällä kutsuisin naapureita kylään ja illalla kestitsisin vieraita. Kutsuisin usein vieraita yökylään. Harrastuksena olisi hyväntekeväisyys, puutarhanhoito ja käsityöt.
Eräällä tuttavallani on tällainen elämä ja ihailen hänen elämäntyyliään kovasti. Hänellä on tietysti suuri omaisuus. Hän on hyvin kouluttautunut, muttei käy missään töissä. Ihanaa, kun joillain ihmisillä on aikaa keskittyä elämään tätä elämää! Haluaisin juuri tuollaisen elämän. Todellisuudessa elän vain epävarmassa taloudellisessa tilanteessa ja stressaan ihan perushankinnoista ja tulevasta. Kohtalotovereita?
Kommentit (103)
Höhlää haihattelua. Valitse realistisempi unelma jolla on joku mahdollisuus toteutuakin. Ilmaisia lounaita ei ole, työtä joudut aina tekemään, varaudu siihen. Siksipä hanki inspiroiva duuni ja muuta sellaiseen paikkaan missä viihdyt. On niitäkin olemassa kunhan hieman lasket rimaa.
Hanki kartano jostain Nepalin tai Thaimaan perukoilta alle 100 000 eurolla!
Joskus on tosiaan ihana unelmoida. En tiedä, miksi koko elämäni tarkoitus on tiivistynyt unelmaan herraskartanosta ja vapaaherrattaren elämästä. Olen varmaan lukenut liikaa prinsessasatuja lapsena.
Ap
Vaihda tän kartanonrouvan kans viikoksi elämiänne ;)
Unelmat on unelmia ja todellisuus on elettävää elämää. Jatka unelmointia mutta älä unohda elää elämääsi.
Tilanteestasi huolimatta voit harrastaa käsitöitä, hyväntekeväisyyttä ja puutarhanhoitoa. Ei niihin kartanoa tarvitse. Eikä ystävien kanssa olemiseen.
Nykyään menestyksen merkki onkin muuttumassa suurien rahavarantojen sijaan vapaa-ajaksi.
Tietenkin näillä on yhdistävä tekijä, mutta 10-20v sitten vielä moni oli valmis uhraamaan vapaa-aikansa saadakseen rutosti rahaa, mutta nykyään lienee menestystä hakeva ihminen ajatella ennemminkin että miten saa rahaa hankittua niin että pystyy viettämään paljon vapaa-aikaa ja tehdä asioita joista aidosti pitää.
Ihmiset tulleet fiksummiksi, järjetöntähän se olisikin juosta kolikon perässä koko elämä ja sitten rasituksesta kupsahtaa kun ne auvoiset eläkepäivät koittaa.
Mitä ihmeen naapureita voi kutsua kartanoonsa, jos porukka ympärillä on sikalanhoitajia, rengasasentajia ja sorvaajia? Ja kuka haluaa tulla yökylään länsisiipeesi, jota ei kannata lämmittää talvella ja joka on kylmä vielä heinäkuulle asti.
Kuulostaa ihanalta elämältä, mutta kenellä nyt on nykyisin oikeasti tuollaiseen elämään mahdollisuus?
Olen kohtalotoveri.
Aamupalan laittoi taloudenhoitajani, joka säästösyistä on myös aviopuolisoni. Kahvia ja juustoleipää sekä appelsiinimehua suoraa tölkistä.
Tänään käyskentelin puutarhassa keräten lehtokotiloita ja sen jälkeen ajelin hehtaarin verran nurmea nurin. Jossain vaiheessa käväisin lukemassa ohjekirjasta, miten leikkuuterä teroitetaan. Luonnollisesti kerään joka päivä tuoreita kukkia noin 20 maljakkoon - ei vaiskaan, ihan tarpeeksi tekemistä siinä, että edes yhdessä kristallimaljakossa on kukkia. Syreenejä tänään.
Seuraavaksi ryhdyn valmistelemaan huomista pientä kahvitilaisuutta, jonne tulee lähikartanoiden väkeä juhlistamaan puolisoni syntymäpäivää (onneksi he ovat suurin osa sukulaisia, ei stressiä tarjoilusta ja kattauksesta, tuntevat pöytähopeani ja astiaston vuodelta 1904). Tarjoilu on pitopalvelusta, mutta hopeinen kahvikalusto pitää kiillottaa itse.
Yökylässä meillä käy lähinnä lasten kavereiksi naamioituneita riiviöitä, jotka eivät ymmärrä, että biljardipöydän verka ei kestä limsakylpyä tai että kirjaston hyllyt ovat oikeasti kirjoja varten eivätkä kiipeilytelineitä.
Ompelukone ja saumuri odottavat, että vaihtaisin pari vetoketjua ja korjaisin muutaman revenneen hihan. Se kartanokäsitöistä :-)
Hyväntekeväisyyttä on se, että en sano pahasti, vaikka joku ajaa pihaan, tulee pääovesta sisään koputtamatta, kysyy, missä on vessa ja mistä saa ostaa kahvia ja jäätelöä. Tämä kartano on koti!
Kiva kuulla mielipiteitänne. Pitäisi tietysti olla onnellinen edes tähän omaan elämään, mutta se ei todellakaan ole aina helppoa. Kaipaan vapautta ja riippumattomuutta. Nykyisin olen täysin työn orja eikä ahdas asuminen pääkaupunkiseudulla tyydytä yhtään.
Ap
Minä olen aivan oikea Kartanon rouva. Minä ja mieheni olemme aatelisia ja erittäin huom. erittäin varakkaita varakkaista suvuista.
Tänä aamuna kamarineitini palmikoi ranskalaisia lettejä tuuheisiin pitkiin lainehtiviin kullankeltaisiin hiuksiini ja asetteli aistikkaasti nutturalle.
Kauniit jalokivin koristellut hiusneulat sädehtivät jalopiirteisten kasvojeni keralla.
Kasvojeni joissa loistaa sinistäkin sinisemmät suuret silmäni tuuheiden, pitkien ripsien ympäröimänä.
Huuleni punattiin syksyn ruskan sävyisellä huulipunalla. Poskissani helottaa luonnollinen tervehenkinen punaisuus.
Aamupäivällä käyskentelin kartanoni puutarhassa puutarhurimme kanssa. Suunnittelimme puistoalueen syysistutuksia.
Illalla kartanossamme vietetään Syyskuun juhlia. Tarjolla on riistaa, hyviä viinejä ja maistuvaisia syyssadon leivonnaisia. Esim. tässä jotain mainitakseni :Omenapiirasta, kurpitsavanukasta ja tryffelisienipasteijoita.
Kyllä elämäni on ihanaa, hyvää, turvallista ja täynnä harmoniaa, sopusointua ja rakkautta.
Terv. Kartanon Rouva.
Tästä rouvalle kartano
https://huutokaupat.com/2968840/hieno-kiinteistokokonaisuus-ruokolahden…
Vierailija kirjoitti:
Tästä rouvalle kartano
https://huutokaupat.com/2968840/hieno-kiinteistokokonaisuus-ruokolahden…
Tuossa ei ole raha kohdannut hyvää makua.
Olisi ihanaa käydä kävelyllä kartanon puutarhassa ja tiluksilla sekä ratsastamassa metsässä. Voisi kutsua ystäviä päivälliselle, jonka kokki on valmistanut tuoreista raaka-aineista.
Katselin nuorena Kartanokeitokset-sarjaa, jossa tutustuttiin suomalaisiin kartanoihin ja niiden perinteisiin ruokaresepteihin. Oli riista- ja sieniruokia sekä erilaisia keittoja ja paistoksia puutarhan omista antimista.
Jaksojen alussa aina saavuttiin kartanoon kauniita koivujen reunustamia pihateitä pitkin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Onko tuttusi siis työtön ja jumissa jossain harvaan asutulla seudulla? Tiedätkö, ettei kadehdi elämää kaupungissa? Olisiko hänellä varaa työttömän arkeen kalliilla alueella?
Mä haluan olla kartanon herra. Suomalainen versio playboy kartanosta. Vähintään 10 muodollisesti pätevää piikaa ja työasut on paljastavia. Tuo olisi niin unelma elämää.
Ootko katsonut Prinsessa elokuva? Hän oli todella hieno ihminen-jokainen voi "olla" prinsessa jos vain tahtoo eikä siihen tarvitaan mahdottomuuksia-sydämmellisyyttä ja jaloa luonnetta ensin pitäis löytyä kaikki muu ilmestyy itsestään.. Hienon rouvan oleminen vaati aivan erilaista mielenlaatua-pitkäjännitteisyyttä,kärsivällisyyttä ja lempeyttä muita kohtaan.. Pikku hiljaa. Jokaisella naisella on oikeus joskus olla Prinsessa :)))
Terveisiin: Vapaa Herratar Svetlana Eleonora Natalia von Ruuth :).