Jos on pettänyt niin pitääkö olla loppuelämä yksin?

Pettäminen on, harmi kyllä, aika tavallista. Joillain ihmisillä on vuosien sivusuhteita, toisilla useita ihan julkisia kumppaneita.

Vastaus kysymykseen; ei tarvitse olla yksin, yritä parantaa tapasi ja jatka elämääsi.

En mä ainakaan ole ollut, enkä edes ymmärrä mikä sun pointtisi on? Kuka sen suhteen olisi estämässä?

Kyllä sinä jonkun pettäjän löydät itsellesi. 

Jos kykenee itse tekemään tiliä menneisyytensä kanssa ja antamaan anteeksi itselleen, ja joko ottaa opikseen, tai hyväksyy tekonsa ja jatkaa valitsemallaan tavalla, ei tarvitse olla yksin, mutta jälkimmäisellä tavalla sama kysymys tulee eteen uudestaan ja uudestaan. 

Onhan se tavallaan hienoa, että seuraavan kerran voi valita toisin. Eikä pelkästään seuraavan, vaan myös seuraavan ja sitä seuraavan kerran. Petetyt eivät välttämättä anna anteeksi, mutta muu maailma voi antaa ja olla täysin tietämätön pettämisistäsi.

Jos maineesi on siellä hevonperseen perällä mennyt ja syystä, aloita elämä alusta jossain muualla äläkä typeröi enää. Taidat vaan olla niin seko tapaus ettei muuttamisesta tule yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee itse tekemään tiliä menneisyytensä kanssa ja antamaan anteeksi itselleen, ja joko ottaa opikseen, tai hyväksyy tekonsa ja jatkaa valitsemallaan tavalla, ei tarvitse olla yksin, mutta jälkimmäisellä tavalla sama kysymys tulee eteen uudestaan ja uudestaan. 

Onhan se tavallaan hienoa, että seuraavan kerran voi valita toisin. Eikä pelkästään seuraavan, vaan myös seuraavan ja sitä seuraavan kerran. Petetyt eivät välttämättä anna anteeksi, mutta muu maailma voi antaa ja olla täysin tietämätön pettämisistäsi.

Minä miinustin tätä tuon viimeisen lauseen takia. Minusta tulevalle kumppanille pitää kuitenkin olla rehellinen, vähintään kysyttäessä. Ihmisellä on oikeus haluta kumppani, joka ei ole koskaan elämässään pettänyt, ja suhteen tulisi perustua rehellisyydelle ja aidolle vapaaehtoisuudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kykenee itse tekemään tiliä menneisyytensä kanssa ja antamaan anteeksi itselleen, ja joko ottaa opikseen, tai hyväksyy tekonsa ja jatkaa valitsemallaan tavalla, ei tarvitse olla yksin, mutta jälkimmäisellä tavalla sama kysymys tulee eteen uudestaan ja uudestaan. 

Onhan se tavallaan hienoa, että seuraavan kerran voi valita toisin. Eikä pelkästään seuraavan, vaan myös seuraavan ja sitä seuraavan kerran. Petetyt eivät välttämättä anna anteeksi, mutta muu maailma voi antaa ja olla täysin tietämätön pettämisistäsi.

Minä miinustin tätä tuon viimeisen lauseen takia. Minusta tulevalle kumppanille pitää kuitenkin olla rehellinen, vähintään kysyttäessä. Ihmisellä on oikeus haluta kumppani, joka ei ole koskaan elämässään pettänyt, ja suhteen tulisi perustua rehellisyydelle ja aidolle vapaaehtoisuudelle. 

Olen samaa mieltä kommenttisi kanssa, ja ehkä yksinkertaistin liikaa kommenttiani mihin vastasit. Yksinkertaisiahan nämä pettämisjutut harvoin ovat. Tai toisille on, ja toisille ei. Eikä niissä koskaan ole kyse yhden, eikä edes kahden ihmisen mielipiteistä ja tunteista, vaan vähintään myös kolmannen ihmisen

Olen miettinyt samaa. En tiedä, tulenko ikinä kohtaamaan ihmistä, joka hyväksyy tuon puolen minussa (siis tekemäni teot). En silti ole luopunut toivosta.

Pettäjä ei ansaitse anteeksiantoa eikä luottamusta enää keneltäkään. Itse teki valintansa, joten eläköön sen kanssa, vaikkei miellyttäisikään. Eipä sitä petettyäkään miellyttänyt tulla petetyksi eikä hän saanut edes itse valita. 

Ole ainakin rehellinen ja kerro mahdolliselle tulevalle kumppanillesi historiasi niin kompensoit aikaisempaa epäluotettavuuttasi.

Ei tulisi mieleenkään alkaa tekemään seikkaperäistä tiliä edellisistä suhteistani tai seksielämästäni uudelle kumppanille. Meillä jokaisella on oma menneisyytemme, eikä kaikkea tarvitse kertoa.

Miksi pettäjä itkisi yksinoloaan? Nyt saa kyntää tai horottaa ihan niin paljon kuin sielu sietää.

En minä ainakaan ole ollut koko aikaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. En tiedä, tulenko ikinä kohtaamaan ihmistä, joka hyväksyy tuon puolen minussa (siis tekemäni teot). En silti ole luopunut toivosta.

Miksi sinun pitäisi kenellekkään mainostaa sitä mitä entisessä elämässäsi olet tehnyt? 

Jos ei kerro niin sekin on pettämistä.

Toinen vahemmistani jäi kiinni salasuhteesta kun olin lapsi. Edelleenkään en luota tähän pettäjään, nähdään ehkä kerran vuodessa.