Haluaisin niin kovasti olla "kartanonrouva"
Ihailen kovasti vanhaa ylhäisön elämää ja olisin onnellinen, jos voisin joskus vähän vanhempana rakennuttaa suuren talon ja elää siellä vapaaherrattaren elämää vailla huolia huomisesta ja työnteosta.
Olisi ihana herätä aamupalalle, jonka taloudenhoitaja olisi kattanut. Päivällä lukisin kirjoja, lehtiä ja kävisin kävelyllä kartanon puistossa. Iltapäivällä kutsuisin naapureita kylään ja illalla kestitsisin vieraita. Kutsuisin usein vieraita yökylään. Harrastuksena olisi hyväntekeväisyys, puutarhanhoito ja käsityöt.
Eräällä tuttavallani on tällainen elämä ja ihailen hänen elämäntyyliään kovasti. Hänellä on tietysti suuri omaisuus. Hän on hyvin kouluttautunut, muttei käy missään töissä. Ihanaa, kun joillain ihmisillä on aikaa keskittyä elämään tätä elämää! Haluaisin juuri tuollaisen elämän. Todellisuudessa elän vain epävarmassa taloudellisessa tilanteessa ja stressaan ihan perushankinnoista ja tulevasta. Kohtalotovereita?
Kommentit (103)
Hei Annastiina Heikkilä mutta sinä olet jo sellainen. Nyt olet kumonnut aivan liian monta lasia viiniä.
Joutilaisuus ja hyödyttömyys johtavat ennen pitkää merkityksettömyyden tunteeseen. Se taas masennukseen ja epätoivoon. Onni ei tule nautinnoista vaan siitä, että tuntee elämällään olevan merkitystä (muillekin kuin itselleen).
En tiedä, oletko itsekään ymmärtänyt toivettasi oikein mutta tunnut tarvitsevan kestikievarin jota pyörittää. Oletko yksinäinen?