Haluaisin niin kovasti olla "kartanonrouva"
Ihailen kovasti vanhaa ylhäisön elämää ja olisin onnellinen, jos voisin joskus vähän vanhempana rakennuttaa suuren talon ja elää siellä vapaaherrattaren elämää vailla huolia huomisesta ja työnteosta.
Olisi ihana herätä aamupalalle, jonka taloudenhoitaja olisi kattanut. Päivällä lukisin kirjoja, lehtiä ja kävisin kävelyllä kartanon puistossa. Iltapäivällä kutsuisin naapureita kylään ja illalla kestitsisin vieraita. Kutsuisin usein vieraita yökylään. Harrastuksena olisi hyväntekeväisyys, puutarhanhoito ja käsityöt.
Eräällä tuttavallani on tällainen elämä ja ihailen hänen elämäntyyliään kovasti. Hänellä on tietysti suuri omaisuus. Hän on hyvin kouluttautunut, muttei käy missään töissä. Ihanaa, kun joillain ihmisillä on aikaa keskittyä elämään tätä elämää! Haluaisin juuri tuollaisen elämän. Todellisuudessa elän vain epävarmassa taloudellisessa tilanteessa ja stressaan ihan perushankinnoista ja tulevasta. Kohtalotovereita?
Kommentit (103)
Ihan mahdollista tuo on. Tarviit vain omaisuutta = tulojen lähteen/ hyvän palkan yms.
Mitäs venailet vielä?
Tiedän montakin kartanon emäntää, kartano on yleensä iso bisnes. Yksi pieni kartano on pelkkä kartanorakennus ja kauniilla paikalla (maat ja metsät myyty pois kauan sitten). Kaikki ovat ihan tavallisia perheitä, vähän rikkaampia vain. Emännät käyvät töissä akateemisissa ammateissa ja lisäksi pyörittävät kartanoa miehensä ja tilanhoitajan kanssa. Jos on sisaruksia, ei eläminen tuollaisessa "kommuunissa" ole kovin helppoa. Jos on ainoa lapsi ja perii kartanon, voi ollakin aika jees - muistuttaa omaa elämääni, vaikkei meillä kartanoa olekaan. Tilan päärakennus jäi aikoinaan toiselle veljekselle, joka on myynyt maat ja metsät pois jo 60-luvulla. Me ostimme ne takaisin, joten kaikki maat ovat meidän, päärakennus ei.
Vierailija kirjoitti:
Kartanoita saa itse asiassa ostettua aika halvalla. Tai siis entisiä kartanoita, eihän
ne tietysti enää ole verovapaata maata kun aatelissäty on lakkautettu jo sata vuotta sitten. Mutta rakennukset on usein jäljellä ja joskus vähän viljelysmaata ja metsääkin.Se vaan, että niiden ylläpito maksaa ihan sietämättömiä summia vuodessa ja lähtökohtaisesti ne on kaikki enemmän tai vähemmän homeessa, huonosti eristettyjä ja hankalia murjuja.
Minulla on kavereita, joilla on sukurasitteena noita kartanoita. HIENOJA kartanoita, noin ulospäin. Kaikki ne asuvat mieluummin 1970-luvun tiiliomakotitalossa pihan reunalla, kuin siinä varsinaisessa kartanossa. Kartano seisoo siinä vieressä tyhjillään ja vie rahaa. Osa toki asuu niissä kesät ja muuttaa talveksi johonkin Ranskaan tai Espanjaan kakkosasuntoon. Silloinkin joutuvat tietty maksamaan jollekulle siitä, että se vahtii talon kuntoa talvipakkasilla, plus lämmitykset jne. muttei sentään itse tarvi palella ja aivastella siellä.
Minun tietämäni kartanot ovat ihan mukavia asuintaloja. Niiden lämmittäminen talvisin käy tietysti kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on tosiaan ihana unelmoida. En tiedä, miksi koko elämäni tarkoitus on tiivistynyt unelmaan herraskartanosta ja vapaaherrattaren elämästä. Olen varmaan lukenut liikaa prinsessasatuja lapsena.
Ap
Luultavasti alitajuisesti tiedät että tuollainen elämä on kohtalosi. Se tulee aikanaan kun universumi on kypsä. Ehkä siihen asti oletkin kaikkein tyytyväisin kun haaveilet sitä todeksi mielessäsi.
Hervapa kartanonrouva tänä päivänä viettä kuvailemaasi elämää. Useimmiten tekee tilan töitä siinä kuin kartanonherrakin, voi olla karja, peltotyöt jne. Voi tehdä usein pidempää päivää kuin joku konttorityöntekijä
Nimim. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen naapureita voi kutsua kartanoonsa, jos porukka ympärillä on sikalanhoitajia, rengasasentajia ja sorvaajia? Ja kuka haluaa tulla yökylään länsisiipeesi, jota ei kannata lämmittää talvella ja joka on kylmä vielä heinäkuulle asti.
Muiden kartanoiden väkeä voi kutsua vieraiksi ym. vallasväkeä.
Sorvaajille ym. maataloustyöntekijöille voi järjestää syksyisin omat kekkerit ulkotiloissa. Hernekeittoa ja mehukattimehua.
Eikö sitä voisi kuvitella ihan pienessäkin talossa, jopa asunnossa ja sisustaa siten. Ei siihen tarvitse välttämättä aina jättikokoista hankalasti remontoitavaa taloa. Elää teeman mukaan.
Olisin saanut ko elämän mutta mietittyäni kieltäydyin kolme kertaa. Olen tavllisessa elossa kaikkein tyytyväisin, materia on taakka. Ja kuluttaa ihmiset.
Suuntautukaa pelastamaan sielunne ihmiset uskomalla Jeesukseen kristukseen. Tuo haave on suuri ansa teille.
Onneksi et sellaista tule saamaan, gold digger.
Sen voin sanoa, että palvelijoiden läsnäolo on ihan hirveän rasittavaa, sitä ei moni varmaankaan tajua. Siis aivan vieras ihminen koko ajan kotona ja pihassa. Hän kyselee koko ajan kaikenlaista ja yksityisyyttä ei juuri ole.
Miettikääpä tarkemmin onko kivaa?
Meillä on ollut palvelijoita ulkomailla asuessa ja vaikka asuivat palvelijan asunnoissaan pihan perällä, se on erittäin raskasta ja epämiellyttävää. Kartanoa ei ole, mutta iso maatila kuitenkin ja sama homma täällä, jos pitää tehdä isompia projekteja. En pidä siitäkään, että työntekijöitä on koko ajan töissä omassa pihapiirissa, joskus heitä on joutunut myös majoittamaan useita kuukausia. Oma rauha on mennyttä.
Tuollainen mahtaisi olla tylsää elämää.
Mun iso-isovanhemmat eli vielä noin, ja isovanhemmatkin vähän sinne päin. Mun vanhemmilla ei enää mitään palvelusväkeä ollut, eikä toki mullakaan. Vapautta mulla kyllä on, ja sitä kartanoa ja puistoa jne., mutta ei rahaa eikä palvelijoita 😃.
BMW kirjoitti:
Hervapa kartanonrouva tänä päivänä viettä kuvailemaasi elämää. Useimmiten tekee tilan töitä siinä kuin kartanonherrakin, voi olla karja, peltotyöt jne. Voi tehdä usein pidempää päivää kuin joku konttorityöntekijä
Nimim. Kokemusta on
Jep. Ei nykyään ole niitä renkejä ja piikoja enää, vaan itse tehdään tilan työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen naapureita voi kutsua kartanoonsa, jos porukka ympärillä on sikalanhoitajia, rengasasentajia ja sorvaajia? Ja kuka haluaa tulla yökylään länsisiipeesi, jota ei kannata lämmittää talvella ja joka on kylmä vielä heinäkuulle asti.
Muiden kartanoiden väkeä voi kutsua vieraiksi ym. vallasväkeä.
Sorvaajille ym. maataloustyöntekijöille voi järjestää syksyisin omat kekkerit ulkotiloissa. Hernekeittoa ja mehukattimehua.
Kyllä meillä maataloustyöntekijät söi ihan sisällä isossa tuvassa, ei missään ulkotiloissa, eikä heitä muutenkaan pidetty mitenkään alempana väkenä.
Haluaisin myös kovasti olla vapaaherra ja käyskennellä sikari suussa oman kartanoni kultivoidulla pihapuutarhalla.
Mutta kun aamulla herään taas krapulassa maunulan vuokrayksiössä, karmea totuus todellisesta tilanteesta lävähtää naamalleni kuin märkä rätti.
Mene rikkaisiin naimisiin tai ryhdy jonkun kuninkaallisen salarakkaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan olla kartanon herra. Suomalainen versio playboy kartanosta. Vähintään 10 muodollisesti pätevää piikaa ja työasut on paljastavia. Tuo olisi niin unelma elämää.
Tästä kartanosta minäkin haaveilen ja saisi olla vielä kaiken ikäisiä ja värisiä piikoja jatkuvassa käytössä niin se se vasta olisi elämää!!!
Kartanoita saa itse asiassa ostettua aika halvalla. Tai siis entisiä kartanoita, eihän
ne tietysti enää ole verovapaata maata kun aatelissäty on lakkautettu jo sata vuotta sitten. Mutta rakennukset on usein jäljellä ja joskus vähän viljelysmaata ja metsääkin.
Se vaan, että niiden ylläpito maksaa ihan sietämättömiä summia vuodessa ja lähtökohtaisesti ne on kaikki enemmän tai vähemmän homeessa, huonosti eristettyjä ja hankalia murjuja.
Minulla on kavereita, joilla on sukurasitteena noita kartanoita. HIENOJA kartanoita, noin ulospäin. Kaikki ne asuvat mieluummin 1970-luvun tiiliomakotitalossa pihan reunalla, kuin siinä varsinaisessa kartanossa. Kartano seisoo siinä vieressä tyhjillään ja vie rahaa. Osa toki asuu niissä kesät ja muuttaa talveksi johonkin Ranskaan tai Espanjaan kakkosasuntoon. Silloinkin joutuvat tietty maksamaan jollekulle siitä, että se vahtii talon kuntoa talvipakkasilla, plus lämmitykset jne. muttei sentään itse tarvi palella ja aivastella siellä.