Poikien äidit! Perustetaanko kaikkien tyttöjen äitien kauhuksi

Ennen vanhaanhan nimenomaan oli hieno juttu jos oli poikia, nykyään pitää häpeillen tunnustaa että minulla on vain poikia ;-) Ainakin tietyssä seurassa.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.;) tuli vain mieleen että miksihän sitä pitäis niin kauheesti mainostaa " olen onnellinen vaikkei minulla ole yhtään tyttöä tai olen onnelinen kun olen saanut poikia" .



Ap, perustettasko yhdisty nimeltä " olen onnelinen kun olen saanut lapsen."



=D

Laitetaas vähän vettä myllyyn; mulla yksi ihana tyttölapsi, toista lasta en edes uskalla yrittää, sieltähän saattaa vaikka tulla poikalapsi!

Se vaan tuntuu olevan että pelkkien tyttöjen tai poikien äidit tarvitsevat toisinaan jotain jolla päteä, vai mitä ihmettä se on? En tiedä mutta olen kyllä törmännyt usein tuohon vakuutteluun ja aivan molemmilta puolilta.



Se mitä ei tiedä ja tunne taitaa olla outoa ja pelottavaa.

mahdollisissa tutkimuksissa, kun olivat " onnistuneet" kolmannen lapsensa saamaan alulle. Tämä siis siksi, että mun vanhempi pikkusiskoni on kehitysvammainen ja vanhempani halusivat selvittää etukäteen, onko tämä uusi tulokas terve. Noh, näihin tutkimuksiin kuului lapsivesitukimus, jossa saadaan sukupuolikin selville ja vanhempani halusivat sitten senkin tietää... Noh, terve tyttö oli tulossa (nyt jo erittäin omapäinen murkku siis). Sekä isäni että äitini itkivät onnesta, he eivät muuta toivoneet kuin tervettä lasta... ja mitä sanoivat sukulaiset? " Ette te voi olla noin onnellisia, kun teille on TAAS tulossa tyttö" . Voi pylly, miten ihmiset osaa olla tolloja...

Eiköhän jokainen ole lapsistaan ylpeä ja onnellinen?

Mä en tiedä, kumpaa toivoin ollessani raskaana, mulla oli hirmuisen voimakas poikaolo oikeastaan raskausviikosta 13 eteenpäin... ja poika sieltä tuli. En mä tiedä toivoinko mä poikaa, vai mistä se tunne tuli... joskus aiemmin olin ajatellut, että tahdon sellaisen " prinsessan" . Ehkä vanhempieni tapauksen jälkeen osasin olla huolissani vain siitä, onko lapsi terve.

Tietenkään kaikki tyttöjen äidit eivät ajattele, että kaikki salaa toivovat tyttöjä, mutta miettikääpäs kaikki ketjuun vastanneet hetki suravaa. Kuinka moni on koskaan, missään yhteydessä, kuullut tai törmännyt toteamukseen/ajatukseen

" Eikö kaikki naiset toivo kuitenkin salaa tai perimmiltään tyttöä, ja kaikki miehet poikaa?"



Minä ainakin olen törmännyt siihen, tälläkin palstalla.



Entä onko kukaan koskaan, missään, törmännyt ajatukseen:

" eikö kaikki naiset kuitenkin salaa toivo poikaa ja miehet tyttöä?"



Minä en ainakaan ole koskaan kuullut tällaista varianttia.



Eli tietty kaikki " järkevät" ihmiset ajattelevat, että lapsi kun lapsi, ja onnellisia ollaan olemassa olevista lapsista sukupuolesta huolimatta, mutta toiset (yllättävän monet) kuitenkin - vaikkapa salaa - ajattelevat esin mainitulla tavalla. Jälkimmäistä ajatusta ei esiinny. Ehkä siksi poikalapsien äitejä, tai poikaa oikeasti mielessään toivovien äitejä, vähän sieppasee. Kyllä minua ainakin ärsyttää, oli kyse mistä elämän osa-alueesta tahansa, jos omia toiveitani, valintojani tai onnen aiheitani ei " hyväksytä" oikeiksi ja aidoiksi.



terveisin: poikaa toivonut (joo, joo ensisijaisesti tietty vain elävää, tervettä lasta) poikalapsen äiti, joka EI halua tyttöä, eikä edes toista lasta, ei rivariasuntoa eikä omakotitaloa, ei koiraa eikä kallista autoa. Arvatkaa kuinka monta kertaa olen törmännyt siihen, että haluni on leimattu " varmaan jonkin pakon sanelemiksi ratkaisuiksi" , ja ettei kenenkään ensisijainen halu muka vaan voi olla yksilapsinen perhe (poika vieläpä!) ja kerrostaloasunto...

" uskon että jokainen on onnellinen omista lapsistaan, uskon myös että tykkäätte puolisoistanne, kodeistanne, työstänne, appivanhemmistanne, ja että talodellinen tilanteenne on ihan hyvä"



mä olen jopa niin moderni ihminen että vaikka itse tykkään omasta elämästäni, tajuan, että muutkin voi tykätä omastaan, vaikka elämämme olisivat erilaiset.

Kaksi lasta, preferoidusti tyttö ja poika, ok- tai rivariasunto ja ehkä vielä se koira päälle kun on " yleisesti hyväksytty" toive-elämän ja -perheen malli.



Itse olen yksilapsisena (poika) ja kt-asunnossa asuvana kuullut TUHAT kertaa " koska te teette sen toisen lapsen" ja " koska te muutatte omaan kotiin" . Alkaa jo vituttaa, kun en tiennyt, että minulla on jossain joku toinen lapsi odottamassa tekemistään, ja olen ihan pitänyt tätä kt-asuntoamme omana kotina. Vieläpä unelmien sellaisena.

Ajatellaanpa, että on äiti jolla kolme poikaa... Mikä On YLEISIN kommentti? " Voi teitä... kolme poikaa..."



Ajatellaanpa äiti, jolla on kolme tyttöä... Mikä on YLEISIN kommentti? " Voi kuinka ihanaa..."



Olenko väärässä?

Tämä, jos mikä on väkisin väännetty ongelma. Probleema on täysin teidän päänne sisällä!



Mitä ihmeen väliä on sillä, mitä muut ajattelevat tai sanovat teidän lastenne sukupuolesta. Onko teillä oikeasti noin huono itsetunto? Vai eikö huumorintaju riitä?



Kyllähän minullekin raskausaikoina kommentoitiin kovastikin, kumpi sieltä tulee tai pitäisi tulla, esim. äitini sanoi avoimesti että hän toivoo tyttöä. Muutkin sukulaiset sekä miehen että omalta puoleltani sanoivat että tyttö pitäisi saada (koska KAIKKI sukujen jälkeläiset ovat poikia). Sanoin vaan että jaahas, katotaan nyt mitä tulee, enkä vetänyt hernettä nenään. Kaks poikaa tuli. Ja nyt on kommentoitu että pitäisi se tyttö vielä tehdä... mutta ei tehdä ja that´s it.

mulla on molempia...olenko siis onneton, onnellinen vai kaksisuuntaisesti mielialahäiriöinen :)?

Myönnä avoimesti että haluat vain tyttöjä, niin helpottaa...

nyt mä ymmärrän syyn kaikkiin henkisiin ja fyysisiin oireisiini. se on tuo yksi poika joukossa. olenkin miettinyt, että mistä tää kaikki johtuu....



t. 38



PS. Johan helpotti!

Meillä asuu naapurissa neljän komean pojan äiti ja hän saa kuulla kehuja komeasta poikajoukostaan jatkuvasti..Itsekin olen ihaillut:) Ja mulla on kumpaakin sukupuolta itselläni ja olen onnellinen siitä, mutta kyllä on ihan yhtä hienoa olla äiti tytölle, kuin pojalle ja vaikka useammalle samaa sukupuolta olevalle..älkää olko noin tylsiä tanttarat:)

mulla on sekä tyttö että poika ja molemmat ovat yhtä rakkaita!

!!!

Meillä 2 lasta. Tyttö ja poika. Molemmat aivan ihania ja rakkaita. Ihan yhtä rakkaita. Monesti olen kuullut muiden sanovan että tilanteemme on ihanteellinen. Minä silti kadehdin niitä joilla kaksi tyttöä. Toivoin toisesta lapsestamme myös tyttöä. Joo, näin on kuulkaas mammat ja vähän vieläkin kirpaisee asia. Mutta se ei vähennä rakkauttani aivan ihanaa poikaamme kohtaan.

Vinksahtanut keskustelu!!!

Olen ylpeä pojan äiti, eikä kukaan koskaan ole vihjannut mitenkään, että olishan se tyttö ollut kivempi!

jotenkin onnellisempi tytöistäni, kuin muiden pojistaan. Jotkut taitaa nyt kyllä painia henkilökohtaisten asenneongelmien kanssa.