Lue keskustelun säännöt.
Villit lapset/ kiltit lapset
31.01.2008 |
Oma lapseni on tosi riehkas ja äänekäs tapaus, pohjimmiltaan tosi kiltti, mutta kuitenkin vähän sellainen " päälle päsmäri" . Lapsen luokalla (1. luokka) on muutama tällainen tosi herkkä ja kiltti lapsi, jotka itkeä pillittävät heti jos heille lapseni (tai joku muu " rohkea" ) jotain vähän määräävämmällä sävyllä sanoo. Joo, olen kyllä sanonut miljoonat kerrat, että pitää sanoa vähän ystävällisemmin, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.... Nyt on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään kun näiden kilttien lasten äidit sitten ihan tohkeissaan aina ovat siitä että voi voi kun maijalla nyt taas tuli paha mieli, kun X sanoi niin ja niin. Ja korostan: lapseni EI kiusaa (eli hauku, töni, nimittele, naura), on vaan erittäin vahvaluonteinen ja saattaa sanoa tosiaan vähän määräävään sävyyn jotain asioita. Ihmettelen vaan, että miksi näiden arkojen lasten äidit ei vahvista näitä lapsiaan, opeta heitä kohtaamaan näitä " päällepäsmäreitä" , koska heitä tässä maailmassa kuitenkin aina vastaan tulee, eikä kaikesta voi aina tulla paha mieli.
Kommentit (102)
että kenen sitä käytöstään pitäisi muuttaa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuskin he olisivat kertoneet 3 asiaa ja jättäneet sitten 5 pahempaa asiaa kertomatta?? t. ap, joka nyt kyllä ihan oikeasti lähtee :). Ps. Kiitos kaikille asiallisille kommenteille, otan niistä onkeeni, ja katselen asioita vähän tarkemmin. Nuo muutamat kiusaajat sen sijaan saavat syvän halveksuntani.
Kysele tarkemmin mitä on tapahtunut.
Viimeksi kun hain häntä tarhasta, niin poika leikki minun silmissäni aivan tavallista merirosvoleikkiä, eli huutaa hölötti kovaäänisesti jotain laivansa kannelta. Oli aivan leikkinsä lumoissa, eikä taatusti ajatellutkaan, että joku voisi pelästyä häntä. No sitten jotkut samaikäiset tytöt alkoivat heti ruikuttaa äideillensä, etteivät voi mennä kiipeilytelineille, kun toi poika leikkii noin villisti (toiset äisit eivät tienneet minun olevam pojan äiti). Yksi äideistä meni heti sanomaat opelle, joka tuli torumaan poikaani!!!!!!!!!!!
Suututtaa VIELÄKIN!
Täällä yksi ex - koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi, kun olin 7 - vuotias ja loppui peruskoulun loppuessa (muutin pois kyseiseltä paikkakunnalta) eli minun ollessa 16- vuotias. Koulun alkaessa olin rohkea lapsi, mutta minkäs sitä voi jos aikuisten puuttumisyrityksistä huolimatta joutuu isomman lapsiryhmän kiusaamaksi.
Vanhempani yrittivät kaikkensa, mutta kiusaajien vanhemmat olivat sitä mieltä, että kiusatuksi joutuminen oli omaa syytäni, kun satuin olemaan melko vähävaraisesta perheestä ja vielä vieraalta paikkakunnalta muuttanut. Jos minulla ei olisi ollut vanhempia tukenani, niin en tiedä missä olisin. Koulukiusaaminen on aina vakava asia johon AIKUISTEN tulee puuttua.
Kiusattuna olo maksoi minulle teini-iän päihdeongelman ja kolme terapiavuotta. Nyt likemmäs 30 - vuotiaana vasta itsetuntoni on kohdallaan ja olen vihdoin oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villit lapset = huutavat kauhukakarat
Koska tiedän, etten voi olla loppuelämääni suojelemassa lastani toisilta, vahvemmilta, minulta on ollut erittäin tärkeää opettaa tytölleni puolustautumista, jämäkkyyttä, rohkeutta ja reippautta. Koska näitä ominaisuuksia hänellä ei ole luonnostaan, on mielestäni tärkeää opetella ja harjoitella niitä. Oikea kiusaaminen on tietysti erikseen.
Tyttö on nyt kolmasluokkalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa olet. Uhria syyllistetetään.
Itsekin määräilet muita äitejä opettamaan lapsilleen reippautta ja et ota huomioon sitä, että ehkä ne jo nyt näin tekevät.
Mistä tiedät kuinka paljon arat lapset yrittävät laittaa omallesi hanttiin??
Aika usein tilanne on niin, että ns. määräilevä lapsi ei pysty tunnistamaan muiden lapsen tunteita; joku arka voi yrittää vaikka kuinka sanoa, ettei halua tehdä kuten lapsesi sanoo, mutta omasi ei huomaa sitä.
Oikeasti usein on niin, että ns. hiljaiset ja arat lapset ovat sosiaalisesti taitavempia; havainnoivat muiden tunteita ja yrittävät olla mieliksi. Sitten tällainen pikku pomottaja vaan jatkaa, eikä oikeasti ymmärrä, että muilla on paha mieli. Eli kumman on syy????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä tilanne, jossa lapset seisovat ulkona jonossa. Jonon alkupää liikkuu eteenpäin, ja yksi lapsi haaveilleen katsoo vaikka pilviä siinä, eikä huomaa että jono liikkuu. Takana oleva lapsi sanoo tälle lapselle: mitä sä siinä seisot, mene jo. A) ARKA lapsi pillahtaa itkuun, tai jos ei pillahda, itkua vääntäen ottaa muun ryhmän kiinni, ja sitten illalla itkien kertoo äidille, miten X kiusasi häntä. Ja äiti lohduttaa. B) ITSEVARMA (=vahvaluonteinen) lapsi sanoo " oho" , ja juoksee ryhmän kiinni. C) KIUSAAJA kääntyy toiseen lapseen päin, tönäisee ja sanoo " et sä voi mua komennella" . Tästä, hyvät äidit, on kysymys: opettakaa lapsianne sanomaan " oho" . ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia on jos sanotaan ilkeästi; kyllähän aikuinenkin pahoittaa mielensä/suuttuu vittuilusta. Mutta ap ei vain suostu myöntämään, että hänen kullanmurunsa tekee mitään ilkeyttään, hänhän on vain " vahva" ja hyvällä itsetunnolla varustettu.
Mä olisin kyllä erittäin huolestunut jos saisin jatkuvasti negatiivisia kommentteja eri vanhemmilta että mun lapseni itkettää muita.
Jos lapsesi käytöksessä ei ole mitään vikaa, vaan vika on aroissa itkupilleissä, niin miksi sitten yritit puuttua asiaan 1 000 000 kertaa?
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi ehkä haastatella niitä muita vanhempia sekä ottaa asia puheeksi open kanssa.
ap:n tiikeri ei pääse raidoistaan, mutta muilta sen täytyy onnistua. Ettei muut vaan valita ap:n pikku tiikeristä.
Lue ap aloituksesi uudestaan ja sitten tuo sepustuksesi jonottamisesta.
Aloitko ajatella asiaa ja huomasit tyttösi virheet? Sitten päätitkin kaunistella homman tuollaiseksi jonottamis hommaksi.
Ja siksi olen yrittänyt miljoona kertaa tästä puhua, mutta " vika" ei ole myöskään omassa lapsessani, hänkin on luonteeltaan vaan itsevarma, oikeasti, ei kiusaaja. Ja uskon, että koska hän on vasta 7-v, niin joskus 10-vuotiaana hän kyllä oppii olemaan töksäyttelemättä asioita. Mutta, missään nimessä, hänen itsevarmuuttaan en aio latistaa, se on parasta mitä ihmisellä voi olla, sen kyllä tiedän oman kantapään kautta. ap
Vuorovaikutus on AINA kahden kauppa. Päällepäsmäriä pitää hioa, samoin arkaa lasta.
Ja jatkuva negatiivinen palaute ihan takuulla murentaa itsetunnon.
Jos lastasi ajattelet, opetat hänet ottamaan toiset huomioon.
Opeta itse päällepäsmäriäsi olemaan määräilemättä.
Uskomatonta, että sinun mielestä lapsesi kiusaamassa lapsessa on vikaa. Ketään ei saa kiusata, oli sitten vaikka kuinka ujo ja hiljainen. Ei ihme, että kiusaamista esiintyy niin paljon, jos äitinä ymmärrät lapsesi kiusaamista. Mene itseesi ja nopeasti!
Olen niin vihainen, että en osaa edes ilmaista itseäni kunnolla.
Saatat yllättyä.