Lue keskustelun säännöt.
Villit lapset/ kiltit lapset
31.01.2008 |
Oma lapseni on tosi riehkas ja äänekäs tapaus, pohjimmiltaan tosi kiltti, mutta kuitenkin vähän sellainen " päälle päsmäri" . Lapsen luokalla (1. luokka) on muutama tällainen tosi herkkä ja kiltti lapsi, jotka itkeä pillittävät heti jos heille lapseni (tai joku muu " rohkea" ) jotain vähän määräävämmällä sävyllä sanoo. Joo, olen kyllä sanonut miljoonat kerrat, että pitää sanoa vähän ystävällisemmin, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee.... Nyt on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään kun näiden kilttien lasten äidit sitten ihan tohkeissaan aina ovat siitä että voi voi kun maijalla nyt taas tuli paha mieli, kun X sanoi niin ja niin. Ja korostan: lapseni EI kiusaa (eli hauku, töni, nimittele, naura), on vaan erittäin vahvaluonteinen ja saattaa sanoa tosiaan vähän määräävään sävyyn jotain asioita. Ihmettelen vaan, että miksi näiden arkojen lasten äidit ei vahvista näitä lapsiaan, opeta heitä kohtaamaan näitä " päällepäsmäreitä" , koska heitä tässä maailmassa kuitenkin aina vastaan tulee, eikä kaikesta voi aina tulla paha mieli.
Kommentit (102)
mutta, jos tosiaan teidän mielestä se on kiusaamista, että sanoo jonossa seisovalle edessäolevalle, että " mene jo" , niin ok sitten. En jaksa tästä nyt jankuttaa, koska tämä juttu on ymmärretty NIIN väärin. Ja 2, kyllä ainakin toi 98 kiusaa, ihan oikeasti. Tuollaista se kiusaaminen oikeasti on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva lapsi on niin arka ja ressukka että itkee vielä kotonakin äideilleen että kun se maija sanoi mulle jonossa että mene jo.
Miksi kukaan itkisi lapsesi tekemisiä ja sanomisia? Koko tämä ketju olisi paljon melua tyhjästä, jos ainoa mitä lapsesi on koskaan töksäyttänyt, loukannut ja komennellut on tosiaan vaan joku jonossa etenemiskehotus.
Oletko kysynyt koulukavereiden äideiltä, että millaisia juttuja heidän lapset kertovat lapsesi tekemisistä kotonaan. Jotain he ovat kertoneet, koska äidit ovat tulleet sinun puheillesi.
7 vuotiaat osaavat olla kieroja, joten paras tapa selvittää tapahtuneet on mennä saman pöydän ääreen sekä lapset että aikuiset. Siitä se lähtee purkeamaan ja kaikki oppivat uutta. Eikös vaan.
Yksi iso taapaminen koululle ja tulevaisuus voi olla valoisampi sekä reippaille että aroille. Syyttely pois ja asiallista keskustelua.
2
Jos hän saa ruokajonossakin riitaa ja pahaa mieltä aikaan noin pienestä niin jossain tuntuu olevan kyllä jotain ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yritäpäs puhua heille kauniisti.
Ei kaikkien kanssa synkkaa mutta se on ihan hyvää harjoitusta tulevaisuuteen että yrittää silti tulla kaikkien kanssa toimeen tappelematta.
Vierailija:
ja yritäpäs puhua heille kauniisti.Ei kaikkien kanssa synkkaa mutta se on ihan hyvää harjoitusta tulevaisuuteen että yrittää silti tulla kaikkien kanssa toimeen tappelematta.
ja kyse ei siis ole tappelusta, vaan siitä, että nämä pari ovat niin herkkiä, että oikeasti pillahtavat itkuun jos heille sanoo jonossa että mene jo. Ja siitä tässä koko ketjussa on kyse: jos lapsi on noin herkkä/arka, niin miksi hänen itsetuntoaan ei vahvisteta, että ei ota tuollaisia asioita niin kamalan vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti kannattaisi tutkia, liittyykö tuohon muuta. Tönimistä, nimittelyä jne.
Vaikka hän kertookin äidille sanoneensa kiltisti että mene jo niin se kaveri onkin voinut kuulla hänen sanovan ilkeään sävyyn että " mene jo siitä senkin etana, aina sä hidastelet" ja potkaissut vielä perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo sosiaalisten taitojen kehittymättömyydestä, mutta ei missään nimessä ole läheskään aina tahallista kiusaamista. 7 vuotiaalta ei voi odottaa täydellisiä sosiaalisia taitoja.
Esimerkiksi näin: Aran lapsen kaveri sanoo tälle, että " sulla on uusi pusero" . Toinen lähistöllä toteaa, että " mä en tykkäis tommosesta" . Lapsi jolla on huono itsetunto, tulkitsee, että toinen ei tykkää hänestä ja kokee sen kiusaamisena.
Sosiaalisesti taitava sanoisi, että " se sopii sulle hyvin, mutta mä en tuon väristä osais käyttää" .
Arkuus ei tosin ole sama kuin huono itsetunto. Niin kuin psykologi sanoi, arkuus on temperamenttipiirre, jollaista on hyvin vaikea muuttaa. Mutta arankin lapsen itsetuntoa ja puolensa pitämistaitoja voi tukea. Perehtykääpä vaikka skidikantti- metodiin.
Vastaavasti aikuisten mielestä rohkealla voikin olla huono itsetunto.
Ap on ihan oikealla asialla.
En tunne yhtään niin arkoja lapsia että alkaisivat parkua ruokajonossa kun toinen sanoo että mene jo, jollei siihen liity mitään muuta. Ei se opekaan kaikkea näe eikä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovela kiusaaja kiusaa nimenomaan aina sillä sekunnilla, kun opettaja ei näe.
Älä ole naiivi.
mutta sosiaalisesti taitava ei kommentoisi mitenkään, jos ei pidä puserosta tai sitten kehuisi sitä, vaikkei pitäisikään, mutta näkisi, että toinen on siihen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiusaa kun se ei vastannut mulle mitään.
paistaa. Kaikki muut näkevät, mutta sinä et.
136
jotain myönteistä sanottavaa, oli todellinen mielipide sitten mikä tahansa.
Todella hyvälle kaverille uskaltaa sanoa senkin, jos asu ei yhtään sovi.
jos lapsi on arka, se on arka. Itse olin lapsena megaujo ja arka, ja äitini ei tehnyt mitään muuta kuin oikein antaessaan mun olla sellainen kuin olen. On hirveää olla arka, ja vielä hirveämpää jos koko ajan patistetaan johonkin mikä tuntuu maailman pelottavimmalta. Ja maailman pelottavimmalta voi ihan oikeiasti tuntua jopa puhuminen tiettyjen ihmisten kanssa. Niin, elämä on kovettanut, siis olen kyllä vanhemmalla iälläni (sitten kun olen ollut siihen itse valmis) työskennellyt päästäkseni ujoudesta eroon.
silloin sen näkee että millainen se lapsi oikeen on. oma poika aika herkkis ja ottaa itseensä vähän liian helposti. kyllä sen parissa tunnissa näkee vieraasta lapsesta että onko se joku kiusaaja vai onko kyse vaan siitä lapsen herkkyydestä. varsinkin pienistä lapsista kun ne ei vielä osaa mielistellä aikuisia.
Ap:n lapsella on oltava lupa sanoa muille ilkeästi, koska ap:ta on itseään kiusattu pienenä ja nyt on kiusaamista jos hänelle sanotaan että hänen lapsensa on opittava käytöstapoja?
Minuakin on kiusattu enkä todellakaan halua lapsestani tulevan kiusaajaa.
Töksäyttely ja loukkaavien on ajattelemattomuutta. Jokainen lapsi on ajattelematon kunnes oppii ottamaan muita huomioon, mutta sen vuoksi meidän on vanhempina opetettava lapsillemme tämän tärkeys. Emme voi vaan tuudittautua siihen että oma lapsemme on niin reipas ja muiden lasten vanhempien on opetettava lapsilleen että heidän on nieltävä kaikki vaatteiden haukkumiset ja muut loukkaukset loukkaantumatta. Totta kai jokainen lohduttaa lastaan niin kuin taitaa ja yrittää auttaa heitä käsittelemään asioita, jos on tarpeen, mutta ei sellaisellekaan lapselle käy hyvin, jota ei ole totutettu siihen, että hänen on mietittävä sanomisiaan ennen kuin menee töksäyttelemään mitä sattuu. Kaverit ehkä vain itkee eikä siitä sen kummempaa mutta jos pomolle menee sanomaan että onpas sulla taas ruma paita niin voi jäädä palkankorotus saamatta.