HS tänään - Bulevardin perhesurma

Olen kovasti miettinyt tuota teon motiivia, entä jos mies sai tietää, ettei olekaan lasten biologinen isä...

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 13:37"]

Olen kovasti miettinyt tuota teon motiivia, entä jos mies sai tietää, ettei olekaan lasten biologinen isä...

[/quote]

Ihan kiva, että mietit kyseisen murhan uhrin tulleen puukotetuksia miehensä taholta, koska oli uskoton.

Vaikutat tosi huipulta tyypiltä, onko sulla useinkin tapana selittää väkivallanteot jotain kautta sen uhrin syyksi?

Tänään tv-uutisissa taas haastateltiin jotakin SPR:n kriisi-ihmistä Jämijärven lentokentällä (?). Pontevasti kertoi rouva SPR:n  tarjoavan kriisiapua kaikille halukkaille. Mietin vaan, miksi ei sitä kriisiapua ollut tarjolla Bulevardin perhesurman yhteydessä Forssassa asuville isovanhemmille (vaimon vanhemmille) eikä uhrin veljelle H:gissä!!!?  Joskus ne kriisiauttajatkin taitavat olla ihan pihalla, liian suuren surutapahtuman uuvuttamia tms.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:27"]

Niin eläimet kelpaa meille sellaisenaan, ihmiset ei.

[/quote]

Haastateltu äiti nimenomaan sanoi, ettei olisi kaivannut ihmisiltäkään muuta kuin läsnäoloa, halausta, kädestä kiinni ottamista tai olkapään koskettamista. Se riittää.

[/quote]

Eli siis ei kelpaa.

[/quote]

Ei kelpaa niin ja  nämä ihmiset eivät edes huomaa itse ehtojaan. Olis kelvannut se halaus ja olkapäänrutistus, mitä niitä surunvalitteluja ja valkeita kukkia, työntäkää persiiseenne. Ja kaikki tämä pitäisi ymmärtää sanomattakin, että mitä kukakin surija tarvitsee.

En ymmärrä myöskään tätä yhteiskunnan apuun huutamista suremisessa. Kai sekin pitää ulkoistaa ja kohta vaaditaan yteiskunnalta korvausta pahasta mielestä. Kautta aikain omaisten kontolle on jäänyt ruumiinpesut ja verijälkien putsaus. Mutta kun nykymaailmassa kuolema ja sairaudet on siivottu pois näkyviltä, niistä myös vieraannutaan yhä enemmän ja ne myös pelottavat ja inhottavat yhä enemmän.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.

[/quote]

Ja höpönöpön. Emme varmaan olisi järjissämme tai hengissä ilman kahta loistavaa työntekijää ja psykiatria. T: traumaattisesta kokemuksesta selvinnyt perhe

[/quote]

Ja mikähän teidän traumaattinen kokemus oli? Lemmikkikani kuoli?

[/quote]

Mikä tarve sinulla nyt on ilkeillä ihmisille täällä ja haukkua tyhmäksi minuakin?? Vastailet muka eri ihmisiä tähänkin samaan ketjuun ja ilkeilet ja haukut ja levität pahaa energiaasi. Taidat tarvita itse kriisiapua ongelmiisi.

N25

[/quote]

Miten niin muka eri ihmisinä ? Pitäisikö merkata ja huomiohuorata joka ikiseen ketjuun että kuka olen ja mitä olen vastannut aivan kuten sinäkin. Oo nyt vittu jo hiljaa

[/quote]

Mikähiekkap*llu se siellä riehuu? :D Nimimerkin käyttäminenkö on huomioh*orausta? Moneenkohan ketjuun itse olet inissyt noita vastauksiasi yhtä raivon vallassa? Tunnistettavasta tyylistäsi ja ip:stä päätellen aika moneen. Se se vasta huomiohuorausta onkin.

[/quote]

Kerro toki mistä näet ip? Ihme mt ongelmainen sinäkin, tulet inisemään päivä toisensa jälkeen samaan ketjuun. Ja ju, eriävän mielipiteen esittäminen ei ole huomiohuorausta ihan tiedoksesi idiootti. Nimimerkin käyttö joka ikisessä ketjussa anonyymipalstalla taas on. Taitaa sulla se hiekkanen vittu olla kun jaksat marista. Voin minäkin ottaa sun ip selville jos haluat.;)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 00:36"]

Tässä ketjussa on mielestäni jäänyt käsittelemättä kokonaan eräs asia: Kun Ypäjän pappi jäi eläkkeelle oltuaan useita kymmeniä vuosia saman seurakunnan pidettynä kirkkoherrana, pariskunta muutti läheiseen kaupunkiin eläkepäiviä viettämään. Hyvät tuttavat ja ystävät jäivät Ypäjälle. Matka ei ole kuin muutamia kymmeniä kilometrejä, mutta pariskunta oli ikäänkuin "vieraassa ympäristössä". Ehkä siksikin surunvalittelut tulivat kukkien ja adressien muodossa, ei henkilökohtaisten käyntien muodossa.

[/quote]

Ypäjän ja Forssan välimatka näkyisi olevan 24 km minkä lisäksi Forssa on ilmeisesti jonkinlainen seutukunnan keskus. Puolen tunnin ajomatka ja sen Risto Ahdin kertomuksista päätellen käyvät samoissa kaupoissa ym. Hänen entisellä työpaikallaankin oli järjestetty työntekijöille kriisiapua tapauksen johdosta, joten kukaan ei voi teeskennellä, etteivätkö olisi tienneet.

Tekosyy Ahtien hylkäämisestä toimisi ihmisille paremmin, jos Ahdit eivät olisi käytännössä muuttaneet nurkan taakse. Joku nainenhan oli vilkkaasti mennyt Risto Ahdin kolumnin mukaan kaupassakin hyllyn taakse piiloon hänet nähdessään. Varmaan oli näitä hienojen valkoisten ruusujen lähettäjiä, jotka yrittivät niillä torjua kaikki henkilökohtaisemmat surunvalittelutarpeet.

En yhtään ihmettele, että ruusujen lähettämistä katsottiin Ahdeilla pahana, jos tämä oli sitten se käytös muuten. Vielä seurakunnan työntekijöiden ja siihen aktiivisesti osallistuvien ihmisten keskuudessa, joille luulisi surutyö olevan jotenkin tuttu asia.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.

[/quote]

Ja höpönöpön. Emme varmaan olisi järjissämme tai hengissä ilman kahta loistavaa työntekijää ja psykiatria. T: traumaattisesta kokemuksesta selvinnyt perhe

[/quote]

Ja mikähän teidän traumaattinen kokemus oli? Lemmikkikani kuoli?

[/quote]

Mikä tarve sinulla nyt on ilkeillä ihmisille täällä ja haukkua tyhmäksi minuakin?? Vastailet muka eri ihmisiä tähänkin samaan ketjuun ja ilkeilet ja haukut ja levität pahaa energiaasi. Taidat tarvita itse kriisiapua ongelmiisi.

N25

[/quote]

Miten niin muka eri ihmisinä ? Pitäisikö merkata ja huomiohuorata joka ikiseen ketjuun että kuka olen ja mitä olen vastannut aivan kuten sinäkin. Oo nyt vittu jo hiljaa

[/quote]

Mikähiekkap*llu se siellä riehuu? :D Nimimerkin käyttäminenkö on huomioh*orausta? Moneenkohan ketjuun itse olet inissyt noita vastauksiasi yhtä raivon vallassa? Tunnistettavasta tyylistäsi ja ip:stä päätellen aika moneen. Se se vasta huomiohuorausta onkin.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:10"]

Muistakaa, että Hesarin juttu ei ole surmatun äidin itsensä kirjoittama, vaan se on toimittajan tuotos. 

[/quote]

Niin mutta mutta. Jotkut elävät kuplassa elämänsä hyvin suojattua elämää ja edes totuutta ei haluta tai pystytä katsoa silmiin. Esim että haluaisi tietää mitä omalle lapselle tapahtui.

Ja tuo toisten syyttely, väärät kukat väärät surunvalittelut, en minä valita murhaajan omaisten saamasta kriisiavusta mutta valitanpa sittenkin.

Sitten ei kuitenkaan uskalleta syyttää itseään tai sitä murhaajaa. 

Äh, minut juttu sai kiukkuiseksi ja hämmästyneeksi, miten tuo juttu voi liikuttaa ketään.

Minusta syyt pitäisi raa'asti ja reippaasti ja rohkeasti tuoda esiin, jos ne tiedetään.

Ei mitään silittelyjä.

[/quote]

Teksti oli toimittajan kynästä. Tarina on toki naisen kertomaa, mutta viime kädessä toimittaja päättää mitä tulee lehteen. Ja onhan nainen voinut jättää jotain kertomatta tai on pyytänyt, ettei jotain laiteta lehteen. Toisekseen tässä jutussa näkökulma oli selviytyminen, ei syyllisten tai syyn etsiminen. Äiti, anoppi, isoäiti kertoi oman kokemuksensa. Hänen tunteet ovat hänen omiaan, niissä ei ole mitään väärää. 

Ei niin, kanssaihmiset eivät kelvanneet sellaisina kun ne on. 

Seurakuntaelämässä just on paljon sellaista pinnallista tekopyhyyttä. aitous ja välittäminen kaukana, teeskentely ja tärkeily ennenkaikkea. 

Hiljaiseksi vetää. Tuo kriisiavun puute, ystävien yhteydenpidon lopettaminen ja se, että omaiset (tässä tapauksessa veli) joutui itse siivoamaan asunnosta surmatyön jäljet. En tiennyt, että poliisikin jättää likaiset suojapuvut ja -hanskat turmapaikalle eikä korjaa jälkiään.

Tämä Hesarin kommentti kosketti: "Tiedän tasan tarkkaan miltä teistä tuntuu. Oman isäni itsemurhan, kallon kappaleiden ja aivojen siivoamisen jälkeen saamani tuki yhteiskunnalta oli toive kiirehtiä perunkirjojen kanssa, jotta mahdollisimman nopeasti maksaisin valtiolle perintöveron. Virkamieskoneiston kylmyys on jotakin aivan käsittämätöntä."

Olen samaa mieltä siinä, että eläimet auttavat paljon surussa. Äidin kertoma "itkukissa", joka lohdutti Pappilassa käyviä omaisia hautajaisjärjestelyjen keskellä, sekä veljen koirat, jotka tarjosivat sitä parasta kriisiapua. Eläimet antavat pyyteetöntä tukea ja lohtua läsnäolollaan ja kosketuksellaan. Myös itse sain suruuni suuren avun koiriltani sekä hevoseltani.

Niin eläimet kelpaa meille sellaisenaan, ihmiset ei.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:27"]

Niin eläimet kelpaa meille sellaisenaan, ihmiset ei.

[/quote]

Haastateltu äiti nimenomaan sanoi, ettei olisi kaivannut ihmisiltäkään muuta kuin läsnäoloa, halausta, kädestä kiinni ottamista tai olkapään koskettamista. Se riittää.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 03:55"]

Seurakuntaelämässä just on paljon sellaista pinnallista tekopyhyyttä. aitous ja välittäminen kaukana, teeskentely ja tärkeily ennenkaikkea. 

[/quote]

Niin, osa näistä ihmisistä on varmaan sellaisia, jotka ajattelevat Jumalan jotenkin rankaisevan tällä tavalla uhria ja uhrin omaisia. Silloin on "helppo" ajatella, että uhrin perhe olisi tehnyt jotain ansaitakseen kaiken tämän kauheuden, ja että koska "rangaistus" on niin paha, "rangaistuksen" saaneiden ihmistenkin on pakko olla erityisen pahoja. Kamala ajattelutapa, sillä ei kukaan ansaitse tällaista kohtaloa, eivätkä uhrien tai murhaajan perheenjäsenet ole näihin tapahtumiin millään tavalla syyllisiä. Todella harvat ihmiset uskovat, että joku heidän lähipiiristään tekisi tällaista. En usko, että tällaista olisi omaisten tai uhrien mahdollista estää omalla toiminnallaan.

Toisaalta tapaus on niin järkyttävä, ettei omaisten tukena varmasti ole helppo olla - mitä voi sanoa lohduttaakseen? Noin suureen suruun sanat eivät riitä. Varmaan osalla niistä, jotka eivät ole olleet perheen tukena surutyössä, syynä on ollut se, etteivät he itse kertakaikkisesti kestä ajatella tapahtuneen olevan totta. Ikävä kyllä ihmisillä on tapana suojella itseään aika äärimmäisinkin keinoin.

Paljon voimia kaikille tapaukseen liittyville, toivottavasti elämään löytyy jostain jonkinlaista valoa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 20:27"]

Niin eläimet kelpaa meille sellaisenaan, ihmiset ei.

[/quote]

Haastateltu äiti nimenomaan sanoi, ettei olisi kaivannut ihmisiltäkään muuta kuin läsnäoloa, halausta, kädestä kiinni ottamista tai olkapään koskettamista. Se riittää.

[/quote]

Eli siis ei kelpaa.

2

Minua niin suretti vaimon ja lasten kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Minua niin suretti vaimon ja lasten kohtalo.

Sen tulit kertomaan 9 vuotta ketjun aloituksen jälkeen.

Parisuhteet vaarallisia.