HS tänään - Bulevardin perhesurma

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 22:10"]

Muistakaa, että Hesarin juttu ei ole surmatun äidin itsensä kirjoittama, vaan se on toimittajan tuotos. 

[/quote]

Niin mutta mutta. Jotkut elävät kuplassa elämänsä hyvin suojattua elämää ja edes totuutta ei haluta tai pystytä katsoa silmiin. Esim että haluaisi tietää mitä omalle lapselle tapahtui.

Ja tuo toisten syyttely, väärät kukat väärät surunvalittelut, en minä valita murhaajan omaisten saamasta kriisiavusta mutta valitanpa sittenkin.

Sitten ei kuitenkaan uskalleta syyttää itseään tai sitä murhaajaa. 

Äh, minut juttu sai kiukkuiseksi ja hämmästyneeksi, miten tuo juttu voi liikuttaa ketään.

Minusta syyt pitäisi raa'asti ja reippaasti ja rohkeasti tuoda esiin, jos ne tiedetään.

Ei mitään silittelyjä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:01"]

Olisiko kriisiapuhenkilökunnan helpompi autella ja lohdutella tapahtumiin hieman ulkopuolisempia kuin kohdata ne, joihin suurin isku on osunut eli rikoksen varsinaisia uhreja? Esim. tuossa Ahdin tapauksessa se oli hän joka sitten joutui lohduttamaan rikosuhripäivystäjää.

[/quote]

Noissa hommissa on paljon hyväätarkoittavia ihmisiä, joilla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia henkisiä valmiuksia kohdata todella kaikkensa menettäneitä. Jokaisen, joka on menossa auttamaan tuollaiseen työhön, pitäisi tosissaan miettiä, onko itsellä mitään annettavaa ja onko osaamista, kestääkö oma kantti.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:45"]

N25, ei mulla kyllä hetkeäkään ollut samanlaista sekaannusta, vaikken olekaan yhtä täydellinen kuin sinä. Mikä oli se paras mahdollinen arvosana lukiossa? Mulla oli 95/ 99 pistettä ja laudatur.

[/quote]

Aina välillä mietin, olenko ollenkaan kehittynyt henkisesti sen jälkeen, kun olin parikymppinen. Sitten luen, kuinka jotkut 25-v. alkavat vääntää jostain kirjoitustaidosta ja arvosanoista tällaisen aiheen yhteydessä. Ja tiedän vastauksen.

- 40 v.

Mielestäni perhesurmista ei pitäisi kirjoittaa ollenkaan, ensiajatukseni artikkelin otsikon nähtyäni "EI! Ei tämän helvetillisen tapauksen levittelyä enää yhtään". Aina on olemassa heikkoja ja mielenterveysongelmaisia isiä ja muita, jotka yksinkertaisesti kopioivat tällaisen helppona tapana saada itsensä ja läheisensä pois päiviltä SEKÄ valtavan mediahuomion, että olisi todella jotain epäonnistumisen (todellisen tai kuvitellun) jälkeen.

Omat lapseni ovat samanikäisiä kuin uhrit, ja tunnen vieläkin suunnatonta vihaa tekijää kohtaan. Narsistinen luuseri, ja vaikka olisikin joutunut minkälaiseen psykoosiin tahansa, ei myötätuntoa heru. Hirviö, jonka ei olisi koskaan pitänyt syntyä. Viattomille ainutlaatuisille lapsille väkivallan tekeminen ja murhaaminen ei saa aikaan mitään muuta kuin ikuisen tekijän nimen häpäisyn ja tuomitsemisen, mitään sairastumista ei tähän tarvitse vetää. Aikuinen mies, työssä pystynyt käymään, ja vaikka olisi psyyke oireillutkin, niin luuseri mies ettei apua hankkinut, eikä väsymys tai uupumus selitä tekoa millään tasolla. Aikuinen "älykäs" mies joka ei osaa huolehtia perheensä ja omasta hyvinvoinnistaan vaan paahtaa kenties materialistisen menestyksen vuoksi, vai kompensoidakseen surkeaa itsetuntoaan.

Mistä me edes tiedämme, ja tähän uskon itsekin, että mies oli luonnehäiriöinen, joka onnistui piilottamaan sen muilta paitsi perheeltään.

Terv. Oman miehensä terapiaan painostanut, sillä huomasin miehen käytöksessä uhkaavuutta ja muuta narsistista oireilua

Joko mies oli luonnehäiriöinen väkivaltainen narsisti, tytön vanhempia ei hirveästi kiinnostanut tietää tyttären asioita. 

Kun luki lehtileikkeen papista, eivät olleet esim menneet toisen lapsen yksivuotissynttäreille. Näin ymmärsin. 

Tai oli rahavaikeuksia ja itsekkäänä päätti lopettaa myös muun perheen hengailun tällä planeetalla.

Jompi kumpi.

Lohduttamiseen tosiaan riittää läsnäolo ja sanat: "Otan osaa." Sanomatta kannattaa jättää esimerkiksi seuraavat:

"No, eipähän jäänyt vihannekseksi!" (joo ei jäänyt "vihannekseksi" vaan kuoli)

"Nyt sulla on yksi huoli vähemmän." (läheisistähän kantaa aina huolta)

"Sitä kannattais muistaa läheisiään silloin kun ne on elossa."

"Siitähän on jo (niin-ja-niin kauan), mitä tuota enää muistelet."

"Ei ollut sattumaa, että just sulta kuoli. Ihan odotettavissa." (sellaista porukkaa kun olemme)

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]

En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.

[/quote]

Minustakin kommentti, että sureva kaipaa vähiten valkoisia kukkia oli ajattelematonta häneltä. Olihan sen osanotto kuitenkin.

[/quote]

Ehkä, ei kai kukaan ole täydellinen, ei voi eikä tarvitse olla. Mutta noin suuren surun kohdannutta ihmistä on syytä ymmärtää. Hänen vihantunteensa ja katkeruutensa tapahtuneen johdosta on tultava jotenkin ulos.

Toisaalta mielestäni on myös ajattelematonta jonkun puolitutun lähettää noin pahassa tilanteessa vain kukkia ja adressi, jokin henkilökohtaisempi olisi parempi tai sitten ei mitään.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 20:19"] [quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:08"]

En ymmärrä miksi tässäkään ei voitu enemmän avata niitä syitä mitkä tähän johti. Avoin keskustelu ja syiden ymmärtäminen auttaisi varmasti jatkossa omaisia ja tekiköitä tunnistamaan näitä syitä. Jos voidaan kertoa tekotapa niin miksei myös syytä?

[/quote] Milläs avaat, kun tekijä kuoli ja vei tiedon mennessään. Voimme toki arvailla yhtä sun toista, mutta emme voi tietää miksi hän päätyi tähän ratkaisuun. Moni muukin epäonnistuu, mutta ei tapa perhettään ja itseään. [/quote]

Tässä HS.n jutussa sitä ei hienotunteisesti mainittu, mutta tutkimuksissa on todettu, että perhesurmaajia yhdistää ainoastaan yksi asia: he ovat luonteeltaan narsistisia ja näkevät perheensä oman itsensä jatkeena tai ikään kuin omaisuutenaan.

Perhesurmia käsittelevän tutkimuksen mukaan perheitå yhdistää myös jonkinlaiset yhteydet viranomaistahoihin. Eli perhe on joko hakenut itse apua tai heidät on pakotettu siihen esim. lastensuojeluilmoituksilla, poliisi. En tiedä Bulevardin tilannetta, mutta helppohan tälläiset perheneuvolakäynnit jne on piilottaa kaukana asuvilta vanhemmilta.

Ei synttäreiltä pois jääminen merkitse mitään, ja moni luonnehäiriöinen onnistuu erinomaisesti näyttelemään täydellistä isää ja kumppania muille.

Ahde on kokenut niin mittaamattomia menetyksiä, että vahva täytyy olla, että on vielä järjissään. Jokainen meistä reagoi suruun eri tavoin, ja hänellä on täysi oikeus mielipiteisiinsä kaikenlaisiin epäolennaisuuksiinkin liittyen.

Puolitutuilta on turha odottaa henkilökohtaista osanottoa, ihan utopistista! Ja viran puolesta on ollut papilla ja opettajalla varmaan satoja puolituttuja. Miksi kourallinen tosiystäviä ei riitä? Monella ei ole sitäkään määrää. 

Unohdetaan jo ne kukat. Entäs ne kymmenet kirjeet tuntemattomilta ihmisiltä, joissa pilkattiin ja kysyttiin, missä jumalanne on nyt?

Sairasta.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:53"]Unohdetaan jo ne kukat. Entäs ne kymmenet kirjeet tuntemattomilta ihmisiltä, joissa pilkattiin ja kysyttiin, missä jumalanne on nyt?

Sairasta.

[/quote]

Maailmasta löytyy tunnekylmiä kusipäitä. Kuka julkeaa käyttää noin mustaa "huumoria" tuossa tilassa? Menee pikkasen jo yli!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 09:53"]Unohdetaan jo ne kukat. Entäs ne kymmenet kirjeet tuntemattomilta ihmisiltä, joissa pilkattiin ja kysyttiin, missä jumalanne on nyt?

Sairasta.

[/quote]

Maailmasta löytyy tunnekylmiä kusipäitä. Kuka julkeaa käyttää noin mustaa "huumoria" tuossa tilassa? Menee pikkasen jo yli!

[/quote]

Minä mietin, ihan tosissani mietin enkä käsitä mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä? Ai, perhesurma, jaa isovanhemmat kirkon ihmisiä - lähetämpä heille tässä pilkkakirjeen! 

Mitä ihmettä?!

Joo. Mä jäin miettimään, että avoimeksi edelleen jäin miksi se mies surman teki. Olisin halunnut kuulla miehen vanhempien kertomusta. Mikä sille miehelle mahtoi oikein tulla? Uhriksi voi joutua kuka vaan mutta mikä tekee ihmisestä perheensä surmaajan?

Kukin suree tavallaan. Kun veljeni teki itsemurhan, kaikkein viimeiseksi kaipasin ihmisiä koskemaan ja halaamaan. Ihmisten myötäsureminen tuntui tukehduttavalta. Meille tuli myös valtavasti valkeita kukkia, mutta se on nyt vain ensimmäinen väri, jota Interflora surukukkiin tarjoa. Luulen, että ihmiset ajattelevat että valkoinen on hillitty ja kaunis valinta. Olisin itse pitänyt kirkkaita kukkia surutilanteessa mauttomina. Siinä on tietysti ideana se, että elämä jatkuu, mutta minä en ainakaan halunnut yhtään muistutusta elämän jatkumisesta tilanteessa, joss rakkain ihmiseni elämä oli juuri päättynyt.

En oikein tiedä, mitä ihmiset odottavat kriisiavulta. Varmasti monet kaipaavat keskusteluapua, mutta omasta mielestäni esimerkiksi meille puhumaan tullut pappi oli pelkästään ärsyttävä "lohduttaessaan" ja jaaritellessaan. Olisin ennemminkin kaivannut käytännön apua hautajais- ym. järjestelyihin ja asioiden hoitamiseen. 

Mutta kuten sanottu, jokainen suree omalla tavallaan ja on vaikea tietää, mitä sureva tarvitsee. 

Surman syy jäi avoimeksi julkisesti mutta tuskinpa se syy ihan tuntemattomaksi lähipiirille jäi. Surmansa saaneen naisen perhe ei ilmeisesti saanut apua uskonnollisuutensa vuoksi, katsottiin varmastikin että kirkko huolehtii omistaan. Niinhän sen pitäisi olla. Oma yhteisö huolehtii omistaa.

Tulee mieleen että niinkö surmansa saaneen perheenkin oletettiin saavan apua jostain muualta, ettei omalta perheeltä uskaltanut apua pyytää. Tunnen tälläisiä ihmisiä, kuten itseni, omalla kohdallani en voinut aikanaan pyytää apua vanhemmiltani vaan heidän mielestään sitä varten oli eri instanssit joista apua voi pyytää ja toki omat ongelmat pitää itse hoitaa eikä vanhempia niihin sotkea. Jos itsarin olisin tehnyt ja vielä perheeni tappanut niin he olisivat suureen ääneen surreet ja ihmetelleet miksi yhteiskunta ei auta heitä. Toinen vanhemmistani on nyt kuollut. Toista en ole tavannut sen jälkeen kun en kamalassa tilanteessa apua saanut. Hän kehtaa kuitenkin sukukokouksissa ihmetellä että mikä muhun on tullut kun en pidä yhteyttä. Viimeisen kerran silloin joskus kun nähtiin halusin tehdä siitä kivan hetken lapsille ja mummulle. Eivät ne ihanat viimeiset tapaamiset aina kerro koko totuutta ihmisten keskinäisistä suhteista ja miten asiat ovat olleet. 

Mä en ymmärrä yhtään miksi kyseiset isovanhemmat alkovat puimaan omaa suruaan julkisuudessa ja siinä samalla haukkuvat systeemin "kun eivät itse saaneet apua". Kuinka paljon tämän miehen suvun puolelta surua on puitu julkisuudessa? 

On ehdottomasti väärin, että tämä perhe ei saanut kriisiapua, mutta mua häiritsee kuinka monissa kommenteissa vähätellään tämän perhesurmaajan perheen kriisiavun tarvetta. Hekin ovat uhreja. Yhtälailla he menettivät pienet lapsenlapset, poikansa ja miniänsä. Mielestäni molemmilla on yhtä suuri oikeus kriisiapuun.

Minua kosketti artikkelissa sen loppu. Liisa totesi kaiken jälkeen laittaessaan uloslähtiessä pipoa päähänsä peilin edessä "hyvä minä". Lämmin halaus Liisalle.

Tässä ketjussa on mielestäni jäänyt käsittelemättä kokonaan eräs asia: Kun Ypäjän pappi jäi eläkkeelle oltuaan useita kymmeniä vuosia saman seurakunnan pidettynä kirkkoherrana, pariskunta muutti läheiseen kaupunkiin eläkepäiviä viettämään. Hyvät tuttavat ja ystävät jäivät Ypäjälle. Matka ei ole kuin muutamia kymmeniä kilometrejä, mutta pariskunta oli ikäänkuin "vieraassa ympäristössä". Ehkä siksikin surunvalittelut tulivat kukkien ja adressien muodossa, ei henkilökohtaisten käyntien muodossa.

Ihmisille tapahtuu ikäviä ja traagisia asioita ja niistä on selvittävä. Kuka mitenkin. Ammattiauttajilta apua. Itse olen sellainen että mun täytyy asiat miettiä rauhassa ja ikinä en ole käynyt ammattiauttajalla. Toki on ollut ikäviäkin asioita elämässä.