Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS tänään - Bulevardin perhesurma
19.04.2014 |
Murhatun naisen äiti kertoo surustaan. Rohkeaa tulla omalla nimellä ja kasvoilla kertomaan niinkin kipeästä asiasta. Tyttärensä ja lapsenlastensa surmasta.
En voi kyynelehtimättä lukea.
Oman elämän vaikeudet taittuvat kärpäsen surinaksi näiden ihmiskohtaloiden rinnalla.
Kommentit (199)
Anteeksi, että sanon näin (saatan olla tunteeton ja kylmä psykopaatti) mutta en tunne mitään sympatiaa tai empatiaa tuota tyttärensä menettänyttä äitiä kohtaan. Sori nyt vaan mutta en vain tunne. Kun maailmassa on niin paljon ihmisiä joiden koko elämä, lapsesta lähtien, on yhtä helvettiä, niin sitten joku ylemmän keskiluokan täti nillittää jostain kukkien väristä. En nyt sano ettei se olisi kauheaa menettää omaa lastaan mutta elämä on. Sellaista se on. On normaalia surra. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Kuinka paljon siedettävämpää on, että oma tytär kuolee jonkun mielenhäiriöön joutuneen ihmisen uhria kuin esim. että oma tytär joutuisi ihmiskaupan uhriksi. Sitäkin kun koko ajan tapahtuu mutta siitä ei itke ylemmän keskiluokan tädit keskiluokan tätien siisteissä ja hyväkäytöksisissä sanomalehdissä.
Kriisityöntekijöiden ahdistelun kohteeksi joutumisesta ei ole kokemusta mutta joskus tuntuu siltä, että se on näille psykologeille tärkeämpää tuntea itsensä tarvituiksi kuin oikeasti auttaa ketään. Minä en ainakaan halua lässyttää kenellekään mitään. Mitä se puhuminen auttaa? Minua auttaisi parhaiten se, että syylliset etsitään, heitä rangaistaan ja yhteiskunta muuttaa käytäntöjään niin ettei mitään samanlaista pääse koskaan tapahtumaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^
Muistaakseni HS:n jutussa sanottiin, että surmaajan perhe sai kriisiapua! Korjatkaa, jos olen väärässä - ja sekin tietysti on mahdollista... joskin epätodennäköistä ;)
Eiköhän tääkin ketju voisi poistua bittiavaruuteen, pääsiäisnoidat taas liikkkeellä?
MIksi turhaan poistaa koko ketjua? Ihan asiallista keskustelua kuitenkin. Yksittäiset töryt voi napsia pois ihan tuolta välistä, jos teet niistä asiattomuuksien ilmoituksia.
Todella koskettava juttu.
Teille pikku puusilmille, jotka luette että surevalle ei kelvannut edes valkoiset kukat, niin teille voin yrittää selventää asiaa: Ystävät suorastaan käänsivät selkänsä, vaihtoivat kadulla puolta. Sureva olisi tarvinnut tukea "en olisi tarvinnut edes sanoja, kosketus ja läsnäolo olisi riittänyt" (suunnilleen näin haastateltava sanoi). Yksinäisessä kodissa kun ei ole lohduttamassa kuin ne valkoiset kukat, niin ymmärrän pointin oikein hyvin.
Aika suoraviivaista on väittää että "eikö surevalle mikään riitä".
Jos itse joudun lohduttajan rooliin, niin tästä artikkelista sain ainakin hyviä neuvoja miten kohdata surevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 17:45"]
Todella koskettava juttu.
Teille pikku puusilmille, jotka luette että surevalle ei kelvannut edes valkoiset kukat, niin teille voin yrittää selventää asiaa: Ystävät suorastaan käänsivät selkänsä, vaihtoivat kadulla puolta. Sureva olisi tarvinnut tukea "en olisi tarvinnut edes sanoja, kosketus ja läsnäolo olisi riittänyt" (suunnilleen näin haastateltava sanoi). Yksinäisessä kodissa kun ei ole lohduttamassa kuin ne valkoiset kukat, niin ymmärrän pointin oikein hyvin.
Aika suoraviivaista on väittää että "eikö surevalle mikään riitä".
Jos itse joudun lohduttajan rooliin, niin tästä artikkelista sain ainakin hyviä neuvoja miten kohdata surevaa.
[/quote]
Oi, hyvä sinä tunnollinen, Hyvä Ihminen. Joka päivä on oppimista varten, nih.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:22"]
Mutta HS:n jutussa vävy oli tarkoituksella surmannut vaimonsa ja lapsensa, aivan kestämätön ajatus.
[/quote]
Oli kyseessä vielä sellainen ns. hyvä perhe. Ei mene niilläkään hvyin, ei todellakaan. Ei kannata niitä kadehtia, kultaisten kulissien takana on paljon pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 17:45"]Todella koskettava juttu.
Teille pikku puusilmille, jotka luette että surevalle ei kelvannut edes valkoiset kukat, niin teille voin yrittää selventää asiaa: Ystävät suorastaan käänsivät selkänsä, vaihtoivat kadulla puolta. Sureva olisi tarvinnut tukea "en olisi tarvinnut edes sanoja, kosketus ja läsnäolo olisi riittänyt" (suunnilleen näin haastateltava sanoi). Yksinäisessä kodissa kun ei ole lohduttamassa kuin ne valkoiset kukat, niin ymmärrän pointin oikein hyvin.
Aika suoraviivaista on väittää että "eikö surevalle mikään riitä".
Jos itse joudun lohduttajan rooliin, niin tästä artikkelista sain ainakin hyviä neuvoja miten kohdata surevaa.
[/quote]
Minä kirjoitin niistä kukista. En todellakaan ymmärrä kuvailtua ihmisten käytöstä. Itse en hylkäisi surevaa läheistä mutta tuo kukkien värin kommentointi oli minusta outoa. Kulttuurissamma valkoiset kukat kuvastavat surua. Olisi hassua lähettää värikkäitä kukkia, nehän voisi tulkita väärin. Itse en ole ikinä joutunut lähettämään kukkia mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin kyllä minä valkoisia lähettäisin tai sitten jotain muuta mutta mitä?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 17:45"]Todella koskettava juttu.
Teille pikku puusilmille, jotka luette että surevalle ei kelvannut edes valkoiset kukat, niin teille voin yrittää selventää asiaa: Ystävät suorastaan käänsivät selkänsä, vaihtoivat kadulla puolta. Sureva olisi tarvinnut tukea "en olisi tarvinnut edes sanoja, kosketus ja läsnäolo olisi riittänyt" (suunnilleen näin haastateltava sanoi). Yksinäisessä kodissa kun ei ole lohduttamassa kuin ne valkoiset kukat, niin ymmärrän pointin oikein hyvin.
Aika suoraviivaista on väittää että "eikö surevalle mikään riitä".
Jos itse joudun lohduttajan rooliin, niin tästä artikkelista sain ainakin hyviä neuvoja miten kohdata surevaa.
[/quote]
Minä kirjoitin niistä kukista. En todellakaan ymmärrä kuvailtua ihmisten käytöstä. Itse en hylkäisi surevaa läheistä mutta tuo kukkien värin kommentointi oli minusta outoa. Kulttuurissamma valkoiset kukat kuvastavat surua. Olisi hassua lähettää värikkäitä kukkia, nehän voisi tulkita väärin. Itse en ole ikinä joutunut lähettämään kukkia mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin kyllä minä valkoisia lähettäisin tai sitten jotain muuta mutta mitä?
[/quote]
Mikä sinä olet määräämään miten suru ilmenee ja mikä asia tuntuu keneltäkin miltäkin? Jos koti täynnä valkoisia ruusuja ahdistaa ja kaipaisi jonkinlaista muuta lohdustusta kuin kukkakaupan haaraosaston omaan kotiinsa, niin saa sen ääneen sanoa!
Ihme ahdasmielisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]
En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.
[/quote]
Minustakin kommentti, että sureva kaipaa vähiten valkoisia kukkia oli ajattelematonta häneltä. Olihan sen osanotto kuitenkin.
Äh, toi kukkajuttu on varmaan kukkakauppiaan keksintöä. Kukaan ei tiedä mitä kukkia pitäisi lähettää, niin kukkakauppias sanoo "lähetä valkoista. kaikki lähettää aina valkoisia kukkia"...
Itse lähettäisin violetteja, tummanpunaisia..ehkä värikäimpiä, mutta kukkakimpun sidonnnan on oltava KONSERVATIIVINEN jos aikoo lähettää värikkäämpiä kukkia. Kukkataitajan pitäisi osata tehdä kukat niin suruun kuin iloon. Toivottavasti. Ketään kukkasidojaa paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmeisesti niitä valkoisia kukkia oli tullut koko huoneellinen? Mutta älkää nyt siihen takertuko. Minusta tuon artikkelin sävy oli loppujen lopuksi postiivinen, noinkin kovasta äidin kohtalosta voi jotenkiten päästä tolpilleen?
Kyllä ne auttaa ne valkoiset kukat, ihan kaikkeen. Tyytyväisenä vain hiljaa kun on ihan kukkiakin saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]
En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.
[/quote]
Minustakin kommentti, että sureva kaipaa vähiten valkoisia kukkia oli ajattelematonta häneltä. Olihan sen osanotto kuitenkin.
[/quote]
Ettekö pysty näkemään metsää puilta? Pystyttekö katsomaan asiaa siltä kantilta, että olisikohan meidän kulttuurissa parantamisen varaa surevien muistamisessa? Että ehkä jotain muutakin voisi tehdä kuin laittaa ne kukat? Artikkeli herätti mussa ainakin ajatuksia siitä, että miten surevia voisi yrittää huomioida paremmin. Tärkeintä kai olisi olla läsnä, ei tarvitse edes mitään sanoa. Kukkapuska nurkassa ei ole läsnäoloa.
Onko surmatapaa kerrottu vieläkään missään?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:07"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 17:45"]Todella koskettava juttu.
Teille pikku puusilmille, jotka luette että surevalle ei kelvannut edes valkoiset kukat, niin teille voin yrittää selventää asiaa: Ystävät suorastaan käänsivät selkänsä, vaihtoivat kadulla puolta. Sureva olisi tarvinnut tukea "en olisi tarvinnut edes sanoja, kosketus ja läsnäolo olisi riittänyt" (suunnilleen näin haastateltava sanoi). Yksinäisessä kodissa kun ei ole lohduttamassa kuin ne valkoiset kukat, niin ymmärrän pointin oikein hyvin.
Aika suoraviivaista on väittää että "eikö surevalle mikään riitä".
Jos itse joudun lohduttajan rooliin, niin tästä artikkelista sain ainakin hyviä neuvoja miten kohdata surevaa.
[/quote]
Minä kirjoitin niistä kukista. En todellakaan ymmärrä kuvailtua ihmisten käytöstä. Itse en hylkäisi surevaa läheistä mutta tuo kukkien värin kommentointi oli minusta outoa. Kulttuurissamma valkoiset kukat kuvastavat surua. Olisi hassua lähettää värikkäitä kukkia, nehän voisi tulkita väärin. Itse en ole ikinä joutunut lähettämään kukkia mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin kyllä minä valkoisia lähettäisin tai sitten jotain muuta mutta mitä?
[/quote]
Mikä sinä olet määräämään miten suru ilmenee ja mikä asia tuntuu keneltäkin miltäkin? Jos koti täynnä valkoisia ruusuja ahdistaa ja kaipaisi jonkinlaista muuta lohdustusta kuin kukkakaupan haaraosaston omaan kotiinsa, niin saa sen ääneen sanoa!
Ihme ahdasmielisyyttä.
[/quote]
En minä mitään määrittele. Meidän kulttuurissamme valkoiset kukat ovat surun väri. Jos joku on lähettänyt valkoisia kukkia, niin aika tylyä kuulla, että niitä nyt vähiten kaipaisi.
En kommentoi enempää. Surullinen ja koskettava tarina kaikin puolin. Voimia omaisille, jos tätä luette!
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:14"]
Onko surmatapaa kerrottu vieläkään missään?
[/quote]
Lue täältä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288523143235.html
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]
En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.
[/quote]
Minustakin kommentti, että sureva kaipaa vähiten valkoisia kukkia oli ajattelematonta häneltä. Olihan sen osanotto kuitenkin.
[/quote]
Ettekö pysty näkemään metsää puilta? Pystyttekö katsomaan asiaa siltä kantilta, että olisikohan meidän kulttuurissa parantamisen varaa surevien muistamisessa? Että ehkä jotain muutakin voisi tehdä kuin laittaa ne kukat? Artikkeli herätti mussa ainakin ajatuksia siitä, että miten surevia voisi yrittää huomioida paremmin. Tärkeintä kai olisi olla läsnä, ei tarvitse edes mitään sanoa. Kukkapuska nurkassa ei ole läsnäoloa.
[/quote]
Kyllä pystyn! Halaus, läheisyys, ruuan tekeminen ja muu avuntarjoaminen on arvokasta, mutta koskaan en moittisi surukukkien väristä. Kuten sanottua osanottoläheisensä menettäneelle. *takertuu tiukemmin*
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]
En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.
[/quote]
Minustakin kommentti, että sureva kaipaa vähiten valkoisia kukkia oli ajattelematonta häneltä. Olihan sen osanotto kuitenkin.
[/quote]
Ettekö pysty näkemään metsää puilta? Pystyttekö katsomaan asiaa siltä kantilta, että olisikohan meidän kulttuurissa parantamisen varaa surevien muistamisessa? Että ehkä jotain muutakin voisi tehdä kuin laittaa ne kukat? Artikkeli herätti mussa ainakin ajatuksia siitä, että miten surevia voisi yrittää huomioida paremmin. Tärkeintä kai olisi olla läsnä, ei tarvitse edes mitään sanoa. Kukkapuska nurkassa ei ole läsnäoloa.
[/quote]
Ehdotuksia siitä mitä muuta voisi lähettää, jos välimatkan takia läsnäolo ei ole mahdollista.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin itkin monta nenäliinaa märäksi juttua lukiessani. Niin surullista. Niillä pienillä ja Ahtien tyttärellä olisi ollut vielä monia ihania hetkiä luvassa kummin, mummin ja papan kanssa... Vaan ei. Siunausta ja voimia Liisa Ahdille ja surmatun naisen veljelle.