HS tänään - Bulevardin perhesurma

Minä sain parhaan avun vertaistukena kun lapseni syntyi kuolleena. Ei ammattiauttaja  pysty samaistumaan tilanteeseen, jossa ei ole ollut. Kävin myös neuvolapsykologilla, mutta hänen apunsa jälkeen olin entistä ahdistuneempi.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:53"]N25, ethän sinä edes osaa kirjoittaa.

[/quote]

Heh. Lauma kiukkuisia kotiäitejä uhoaa av:lla tuntemattomaksi jääneestä syystä. Tainnut olla raskas ja loppumattoman pitkä perjantai eilen siivotessa ja kuuratessa lattiaa miestenne jaloissa.

N25

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.

[/quote]

Ja höpönöpön. Emme varmaan olisi järjissämme tai hengissä ilman kahta loistavaa työntekijää ja psykiatria. T: traumaattisesta kokemuksesta selvinnyt perhe

[/quote]

Ja mikähän teidän traumaattinen kokemus oli? Lemmikkikani kuoli?

[/quote]

Mikä tarve sinulla nyt on ilkeillä ihmisille täällä ja haukkua tyhmäksi minuakin?? Vastailet muka eri ihmisiä tähänkin samaan ketjuun ja ilkeilet ja haukut ja levität pahaa energiaasi. Taidat tarvita itse kriisiapua ongelmiisi.

N25

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.

[/quote]

Ja höpönöpön. Emme varmaan olisi järjissämme tai hengissä ilman kahta loistavaa työntekijää ja psykiatria. T: traumaattisesta kokemuksesta selvinnyt perhe

[/quote]

Ja mikähän teidän traumaattinen kokemus oli? Lemmikkikani kuoli?

[/quote]

Mikä tarve sinulla nyt on ilkeillä ihmisille täällä ja haukkua tyhmäksi minuakin?? Vastailet muka eri ihmisiä tähänkin samaan ketjuun ja ilkeilet ja haukut ja levität pahaa energiaasi. Taidat tarvita itse kriisiapua ongelmiisi.

N25

[/quote]

Miten niin muka eri ihmisinä ? Pitäisikö merkata ja huomiohuorata joka ikiseen ketjuun että kuka olen ja mitä olen vastannut aivan kuten sinäkin. Oo nyt vittu jo hiljaa

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 08:58"]

Kova tarina, kaikki lähimmät kuolleet, oma mies, tytär ja lapsenlapset murhattu. [/quote] Et tainnut lukea juttua.

Tai no, sanoi minunkin äitini veljeni hautajaisissa, että "kaikki rakkaat on kuolleet".

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:38"]

En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.

[/quote]

Sama tuli itsellekin valitettavasti mieleen. Ei ihme, että ihmiset välttelevät, koska teit tai sanoit mitä tahansa, se on väärin tai siinä on jotain paheksuttavaa. Parempi kun pysyy poissa, niin ei pahoita sen pahemmin kenenkään mieltä. Paitsi että se tuntuu olevan se pahin loukkaus - ei päästä valittamaan ja haukkumaan, että mitä tuokin mistään mitään ymmärtää ja miksi se noin teki. Lopetetaan ne kriisiavutkin kaikki tyynni, kun ei niistä kenellekään mitään hyötyä ole. 

Surun purkuahan tuo on ja myös vihan. Ihmisillä on ahdistuksessaan usein tapana etsiä syytä uhreista ja kaikista muista paitsi itse tekijästä. ja nyt on nämä omaiset saaneet siitä maistiaisia. Kammottava teko tulee ikään kuin helpommaksi käsittää, jos uhrit ovat sanoneet tai tehneet jotakin vähänkin poikkipuolista - näin potkitaan kauemmaksi sitä kauheaa ja ahdistavaa ajatusta, et jonain aamuna saatat herätä siihen, et rakas puolisosi kuristaa sinua tai hakkaa paistinpannulla päähän. Ilman mitään sen kummempaa syytä. Elämä on kuitenkin melko arvaamatonta, vaikka sitä kuinka suunnittelee ja esittää olevansa "oman onnensa seppä".

Kyllä se oli kamalaa lukea, että jotkut kääntyivät omaisia vastaan, haukkuivat ja tuomitsivat. Ihme kirjeitäkin tullut. Tällaisten kirjeiden lähettäjiä pitäisi kyllä rangaista kovilla sakoilla.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:52"]

Kiitos linkistä. Olipa tosiaan surullinen juttu, onneksi tuolla Liisalla on edes poikansa vielä.

[/quote]

Niin. Kauhea tapaus, mutta maailma on niin hirveä, että julkisuudesta tietää vielä muita tapauksia, joissa koko perhe on mennyt, ketään ei jäänyt jäljelle. Sentään yksi lapsi vielä tuolla Liisalla.

Minua järkytti vielä enemmän se Aasian tsunami, jossa yksi tuntemani nuori ihminen jäi ainoana perheestään jäljelle: meni molemmat vanhemmat ja kaikki sisarukset. Sellaisen osa on kauhea, kun on jo periaatteessa täysi-ikäinenkin, niin on täysin omalla vastuulla hankkia uusi perhe myöhemmin, jos jostain puolison löytää.

[/quote]

Yksi tuolla tsunamissa koko perheensä menettänyt ja sieltä ainoana selvinnyt on sittemminkin tuhonnut sen verran monen ihmisen elämää ammatissansa, että minä en enää osaa häntä sääliä. Järkyttävä tyyppi ja järkyttävä tapa hänellä toimia.

Tuon Liisan puolesta sen sijaan tuntuu pahalta. Elämän ehtoossa joutuu käymään moista läpi.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:52"]

Kiitos linkistä. Olipa tosiaan surullinen juttu, onneksi tuolla Liisalla on edes poikansa vielä.

[/quote]

Niin. Kauhea tapaus, mutta maailma on niin hirveä, että julkisuudesta tietää vielä muita tapauksia, joissa koko perhe on mennyt, ketään ei jäänyt jäljelle. Sentään yksi lapsi vielä tuolla Liisalla.

Minua järkytti vielä enemmän se Aasian tsunami, jossa yksi tuntemani nuori ihminen jäi ainoana perheestään jäljelle: meni molemmat vanhemmat ja kaikki sisarukset. Sellaisen osa on kauhea, kun on jo periaatteessa täysi-ikäinenkin, niin on täysin omalla vastuulla hankkia uusi perhe myöhemmin, jos jostain puolison löytää.

[/quote]

Yksi tuolla tsunamissa koko perheensä menettänyt ja sieltä ainoana selvinnyt on sittemminkin tuhonnut sen verran monen ihmisen elämää ammatissansa, että minä en enää osaa häntä sääliä. Järkyttävä tyyppi ja järkyttävä tapa hänellä toimia.

Tuon Liisan puolesta sen sijaan tuntuu pahalta. Elämän ehtoossa joutuu käymään moista läpi.

[/quote]

Mitä helvettiä sinä tarkoitat?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:52"]

Kiitos linkistä. Olipa tosiaan surullinen juttu, onneksi tuolla Liisalla on edes poikansa vielä.

[/quote]

Niin. Kauhea tapaus, mutta maailma on niin hirveä, että julkisuudesta tietää vielä muita tapauksia, joissa koko perhe on mennyt, ketään ei jäänyt jäljelle. Sentään yksi lapsi vielä tuolla Liisalla.

Minua järkytti vielä enemmän se Aasian tsunami, jossa yksi tuntemani nuori ihminen jäi ainoana perheestään jäljelle: meni molemmat vanhemmat ja kaikki sisarukset. Sellaisen osa on kauhea, kun on jo periaatteessa täysi-ikäinenkin, niin on täysin omalla vastuulla hankkia uusi perhe myöhemmin, jos jostain puolison löytää.

[/quote]

Yksi tuolla tsunamissa koko perheensä menettänyt ja sieltä ainoana selvinnyt on sittemminkin tuhonnut sen verran monen ihmisen elämää ammatissansa, että minä en enää osaa häntä sääliä. Järkyttävä tyyppi ja järkyttävä tapa hänellä toimia.

Tuon Liisan puolesta sen sijaan tuntuu pahalta. Elämän ehtoossa joutuu käymään moista läpi.

[/quote]

Mitä ihmettä selität? Ainakaan tähän minun ajattelemaani ihmiseen ei tuo tyyppi-kuvauksesi sovi lainkaan.

Olen muuten kuullut muistakin, joille on loppuikänsä tullut vahvasta kukkien tuoksusta ahdistus sen jälkeen kun talo on omaisen kuoltua tulvinut täyteen kukkia. Ihan riippumatta siitä ovatko saaneet sen lisäksi muuta apua. Itse vien nykyään mieluummin mitä vaan muuta kuin kukkia.

Paha mieli tuli siitä miten yksin kaikki ovat nykyään. Perhe ei saanut apua isän väsymykseen, vaikka olivat siitä näköjään puhuneetkin. Ja sitten jäivät yksin äiti ja veli, jotka eivät käsittääkseni jaksaneet toisiaankaan tukea.

Kiitos linkistä!

Ja hyvää pääsiäistä!

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:15"]

Paha mieli tuli siitä miten yksin kaikki ovat nykyään. Perhe ei saanut apua isän väsymykseen, vaikka olivat siitä näköjään puhuneetkin. Ja sitten jäivät yksin äiti ja veli, jotka eivät käsittääkseni jaksaneet toisiaankaan tukea.

[/quote]

Ihan turhaa jeesustelua. Maininta oli pieni ja ohimenevä. Tuohon ei vain olisi voinut varautua. On minunkin mieheni ollut väsynyt ja olen maininnut siitä joskus äidilleni - olisiko sen perusteella pitänyt jonkun koneiston käynnistyä? Ei tod.

Ihan turhaa jeesustelua.

Ei tietenkään väsymyksestä pitäisi seurata mitään suurta draamaan.

Olen vain ollut huomaavinani, että on näitä sukuja, joissa on kaikilla oma elämänsä ja sitten niitä, jossa eletään yhdessä surut ja ilot. En tiedä mistä johtuu.

Ehkä joku viisaampi osaa selittää?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:38"]

Ei tietenkään väsymyksestä pitäisi seurata mitään suurta draamaan.

Olen vain ollut huomaavinani, että on näitä sukuja, joissa on kaikilla oma elämänsä ja sitten niitä, jossa eletään yhdessä surut ja ilot. En tiedä mistä johtuu.

Ehkä joku viisaampi osaa selittää?

[/quote]

Olihan nuo Bulevardin perhe ja vaimon vanhemmat läheisiä kaikista tapahtumiin liittyneistä jutuista päätellen. Ehkä se mies vain sitten oli vetäytyvämpi. Vaimo oli omille vanhemmilleen siis kuitenkin maininnut huolestaan, mutta ei varmasti tajunnut tilanteen vakavuutta. Ei se muuten olisi jäänyt lasten kanssa siihen. Liikaa vaadittu, että vaimon vanhempien olisi pitänyt tajuta tilanne, kun ei vaimokaan tajunnut.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:27"]Miksi jutussa puhutaan Liisa Ahdin miehestä hänen isänään, kaksikin kertaa? Ompa sekava toimittaja kirjoittanut tuon jutun.

[/quote]

Missä kohdassa puhuttiin Ristosta Liisan isänä? Opettele lukemaan (ja kirjoittamaan). Niissä kohdissa puhuttiin ihan tarkoituksella Liisan isästä.

[/quote]

Heh, kiitos neuvoista, mutta minulla on aina ollut äidinkieli todistuksissani kymppi ja lukiossakin kirjoitin äikän parhain mahdollisin arvosanoin, sekä saanut muutenkin jo arvostusta kirjoitustaitoni siivellä. Teen sitä toisena työnäni ja olen kirjoittanut jo pienestä lapsesta lähtien. Joten..neuvosi tulivat nyt hieman väärälle henkilölle. :)

N25

[/quote]

Luetun ymmärtämisessäsi oli nyt vikaa. Just face it.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:42"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:38"]

Ei tietenkään väsymyksestä pitäisi seurata mitään suurta draamaan.

Olen vain ollut huomaavinani, että on näitä sukuja, joissa on kaikilla oma elämänsä ja sitten niitä, jossa eletään yhdessä surut ja ilot. En tiedä mistä johtuu.

Ehkä joku viisaampi osaa selittää?

[/quote]

Olihan nuo Bulevardin perhe ja vaimon vanhemmat läheisiä kaikista tapahtumiin liittyneistä jutuista päätellen. Ehkä se mies vain sitten oli vetäytyvämpi. Vaimo oli omille vanhemmilleen siis kuitenkin maininnut huolestaan, mutta ei varmasti tajunnut tilanteen vakavuutta. Ei se muuten olisi jäänyt lasten kanssa siihen. Liikaa vaadittu, että vaimon vanhempien olisi pitänyt tajuta tilanne, kun ei vaimokaan tajunnut.

[/quote]

Sitähän mä tarkoitin, etteivät tietenkään voineet ennakoida mitään sellaista kuin mitä tapahtui. Mutta kyllä on jotain oireellista ajassa ja ihmissuhteissa, jos läheisiin pidetään normaalisti yhteyttä kuukauden välein ja hädän hetkellä ei lainkaan.

En siis halua ketään syytellä, vaan näen tässä huolestuttavan toistuvan yksinjäämisen kuvion, joka varmasti on tuttu muillekin, mutta ei ainoa yhteiselon malli onneksi kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:41"]

Aika asiatonta rikosuhripäivystäjän ruveta itkemään ja lohdutettavaksi soittajalle. Itseäni hävettäisi. Ei se minä jos kovasta myötätunnosta itku tulisi mutta hän taisi unohtaa työnsä!!

Ja mitä te naudat täällä riitelette jonkun lukutaidottomuudesta.. Paljastaa kyllä tiettyjen henkilöiden oikean luonteen. Ja vielä tällaisessa ketjussa, hävetkää nyt jumalauta apinat

[/quote]

Häpeäisit itse kielenkäyttöäsi! Yäk.

"Ja mikähän teidän traumaattinen kokemus oli? Lemmikkikani kuoli?"

Vastauksena sinulle, no:43

Ihan todellako ajattelet, että lemmikkikanin kuolema aiheuttaisi psykiatrista hoitoa tai kriisiapua perheelle? En usko, että olet ihan niin tyhmä tai tietämätön, mutta kylliksi ilkeä kylläkin aukomaan päätäsi tuolla tavalla. En missään nimessä aio kertoa asioitani sinulle tällä palstalla.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 16:38"]

Ei tietenkään väsymyksestä pitäisi seurata mitään suurta draamaan.

Olen vain ollut huomaavinani, että on näitä sukuja, joissa on kaikilla oma elämänsä ja sitten niitä, jossa eletään yhdessä surut ja ilot. En tiedä mistä johtuu.

Ehkä joku viisaampi osaa selittää?

[/quote]

Olihan nuo Bulevardin perhe ja vaimon vanhemmat läheisiä kaikista tapahtumiin liittyneistä jutuista päätellen. Ehkä se mies vain sitten oli vetäytyvämpi. Vaimo oli omille vanhemmilleen siis kuitenkin maininnut huolestaan, mutta ei varmasti tajunnut tilanteen vakavuutta. Ei se muuten olisi jäänyt lasten kanssa siihen. Liikaa vaadittu, että vaimon vanhempien olisi pitänyt tajuta tilanne, kun ei vaimokaan tajunnut.

[/quote]

Surmatun tyttären isä ja lasten isoisä sanoi blogissaan aavistaneensa, ymmärtäneensä motiivin jälkikäteen. Minua on jäänyt painamaan se, että hänkö ei tosiaan voinut keskustella asiasta edes vaimonsa kanssa? Ei poikansa? Ei poliiseille? Ymmärsikö hän vai kuvitteliko vain ymmärtävänsä?

On perheitä, joissa tällaisen tragedian jälkeen ollaan sitä mieltä, että merkkejä ei ollut. Ehkä niitä ei lähetetty, ei kerrottu. Ei näytetty. Ei osattu kuunnella. Emme me ulkopuoliset sitä tiedä.