Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS tänään - Bulevardin perhesurma
19.04.2014 |
Murhatun naisen äiti kertoo surustaan. Rohkeaa tulla omalla nimellä ja kasvoilla kertomaan niinkin kipeästä asiasta. Tyttärensä ja lapsenlastensa surmasta.
En voi kyynelehtimättä lukea.
Oman elämän vaikeudet taittuvat kärpäsen surinaksi näiden ihmiskohtaloiden rinnalla.
Kommentit (199)
Minäkin olen kuvitellut, että Suomessa kriisiapua on tarjolla ovista ja ikkunoista. Jopa 11.9.2001 kun Helsingistä New Yorkiin matkalla ollut lentokone joutui kääntymään Islannin kohdalla takaisin, oli Hki- Vantaan lentokentällä vastassa kriisiryhmä. Se oli mielestäni aika liioiteltua. Sitten tällaisissa tapauksissa ei? Ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kriisiapuhenkilökunnan helpompi autella ja lohdutella tapahtumiin hieman ulkopuolisempia kuin kohdata ne, joihin suurin isku on osunut eli rikoksen varsinaisia uhreja? Esim. tuossa Ahdin tapauksessa se oli hän joka sitten joutui lohduttamaan rikosuhripäivystäjää.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:27"]Miksi jutussa puhutaan Liisa Ahdin miehestä hänen isänään, kaksikin kertaa? Ompa sekava toimittaja kirjoittanut tuon jutun.
[/quote]
Missä kohdassa puhuttiin Ristosta Liisan isänä? Opettele lukemaan (ja kirjoittamaan). Niissä kohdissa puhuttiin ihan tarkoituksella Liisan isästä.
[/quote]
Heh, kiitos neuvoista, mutta minulla on aina ollut äidinkieli todistuksissani kymppi ja lukiossakin kirjoitin äikän parhain mahdollisin arvosanoin, sekä saanut muutenkin jo arvostusta kirjoitustaitoni siivellä. Teen sitä toisena työnäni ja olen kirjoittanut jo pienestä lapsesta lähtien. Joten..neuvosi tulivat nyt hieman väärälle henkilölle. :)
N25
N25, ei mulla kyllä hetkeäkään ollut samanlaista sekaannusta, vaikken olekaan yhtä täydellinen kuin sinä. Mikä oli se paras mahdollinen arvosana lukiossa? Mulla oli 95/ 99 pistettä ja laudatur.
N25 mene muualle pätemään. Olet tyhmä!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:56"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:27"]Miksi jutussa puhutaan Liisa Ahdin miehestä hänen isänään, kaksikin kertaa? Ompa sekava toimittaja kirjoittanut tuon jutun.
[/quote]
Missä kohdassa puhuttiin Ristosta Liisan isänä? Opettele lukemaan (ja kirjoittamaan). Niissä kohdissa puhuttiin ihan tarkoituksella Liisan isästä.
[/quote]
Heh, kiitos neuvoista, mutta minulla on aina ollut äidinkieli todistuksissani kymppi ja lukiossakin kirjoitin äikän parhain mahdollisin arvosanoin, sekä saanut muutenkin jo arvostusta kirjoitustaitoni siivellä. Teen sitä toisena työnäni ja olen kirjoittanut jo pienestä lapsesta lähtien. Joten..neuvosi tulivat nyt hieman väärälle henkilölle. :)
N25
[/quote]
Luetunymmärryksessä sitten jotain vikaa?
N24 (Oliko tällä jotain merkitystä?)
N25, ethän sinä edes osaa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen kokemus kriisiavusta kuin jutun rouvalla, kun hän soitti rikosuhripäivystykseen. Menetin lyhyellä aikavälillä läheisiä kahdessa eri onnettomuudessa, kolarissa ja tulipalossa. Apua ei tarjottu, ja aluksi ihminen pystyy toimimaan. Sitten unettomuus ja paha mieli valtasivat.
Synkimpänä hetkenä lähdin paikalliseen kriisikeskukseen, jonka olemassaolon tiesin vapaaehtoistyöni kautta. Siellä oli vastassa kolme koulutettua ihmistä, jotka kohtelivat minua vertaisenaan ja puhuivat siitä, miten itse kokevat vapaaehtoistyön ja kriisityön raskauden. Minä siis kuuntelin heitä. Minun virheeni oli kertoa, miten osasin tulla, kun he kysyivät olinko tullut esm lääkärin neuvosta. Olin niin sekaisin ja hämmentynyt tilanteessa, että en osannut pitää puoliani.
Eniten apua sain kahdelta ystävältä, jotka hakivat usein pienelle kävelylle ja pitivät minut arjessa, ja aika auttoi. Suru muuttaa muotoaan.
Toiveeni on, että jos kuulette jostain kriisistä, niin paras apu on juuri pieni arjen apu ja lähelläolo. Ei tarvitse sanoa mitään, koska surun keskellä oleva ei välttämättä kuule, ymmärrä ja jaksa oikein mitään. Kuolema vaatii ihmeen paljon paperityötä. Olisin jäänyt sängyn pohjalle ilman ystäviäni.
Jutusta tuli kyyneleet.
Mutta niin tuli N25:n nolosta vastauksestakin, vaikka se kyllä vähän naurattikin.
Minau eniten ihmetytti jutussa se että uskovaiset ja muuta kehtasi lähettää haukkuma tms kirjeitä!!!! aika sekasin olevaa porukka...
Ja tuo kriisiavun saanti on kyllä myös ihmetyksen aihe...
Täytyy toivoa että ikinä en itse tarvitse sitä, varsinkaan jos olisin uhri....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys Jumalalle, jos seurailee tätä palstaa: miksi loit viisaudessasi tämmöisen apinaihmisen etkä mitään parempaa?
Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:21"]Minau eniten ihmetytti jutussa se että uskovaiset ja muuta kehtasi lähettää haukkuma tms kirjeitä!!!! aika sekasin olevaa porukka...
Ja tuo kriisiavun saanti on kyllä myös ihmetyksen aihe...
Täytyy toivoa että ikinä en itse tarvitse sitä, varsinkaan jos olisin uhri....[/quote]
Ateistit myös ilkkuivat, että miksi se jumalasi ei estänyt tapahtumia. Käsittämättömän julmaa.
Meillä kriisiapua on saanut hyvin. Ihan läheinen nuori ihminen teki arvaamatta itsemurhan ja hänen perheensä ja vanhempana saivat apua ilman, että olisi itse tarvinnut osata pyytää. Minä tiesin mihin soittaa ja sain sitä kautta ihan heti vastanotolle kaikki ne perheenjäsenet, jotka sitä tunsivat tarvitsevansa. Jäi myös tieto ja luottamus siitä, että ympäri vuorokauden tavoittaa ihmisen päivystyksestä.
Juttu oli todella koskettava ja itkin ihan kerta kaikkiaan, kun luin juttua hautajaislaulusta. Naisen katkeruus viranomaisia kohtaan paistaa aika tavalla läpi yhä, mutta se menee varmasti ohi kriisin vaiheiden edistyessä. Hän on ottanut nin kauhean syyttävänä esim. sen, että on kyselty näkikö lähipiiri mitään merkkejä. Ei se ole syytös vaan ihan tavallista pohdiskelua etenkin nyt, kun motiivi ei ole selvinnyt mitenkään.
Tosia saa lakaa terapoimaan ihan halustaan, jos siihen ryhtyy. Veikkaan,e ttä rouva olisi tuohtunut siitäkin, jos kukaan ei olisi murtunut ollenkaan. Silloin olisivat varmasti olleet tunnekylmiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kirjoita tätä mitenkään pahalla mutta miten tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Valkoisia kukkiakaan ei saisi lähettää vaan pitäisi olla värikkäitä. Valkoiset kukat nyt ovat merkkinä surusta. Heittää ne sitten roskiin, jos ei kelpaa.
Aika asiatonta rikosuhripäivystäjän ruveta itkemään ja lohdutettavaksi soittajalle. Itseäni hävettäisi. Ei se minä jos kovasta myötätunnosta itku tulisi mutta hän taisi unohtaa työnsä!!
Ja mitä te naudat täällä riitelette jonkun lukutaidottomuudesta.. Paljastaa kyllä tiettyjen henkilöiden oikean luonteen. Ja vielä tällaisessa ketjussa, hävetkää nyt jumalauta apinat
Kriisiapu ei näköjään toimi sitten koskaan oikein. Olin takavuosina opettajana lukiossa. Eräs oppilas menehtyi ja siihen sitten kriisiapua viikosta toiseen. Oppilaat alkoi itse sanoa muutaman viikon jälkeen, että he eivät halua sitä "kallonkutistajaa" enää tunnille "lässyttämään". Täytyy myöntää, että opettajat oli tasan yhtä kyllästyneitä siihen vatvomiseen, mutta tottakai se lasten takia oli paikallaan. Tuntui vaan oudolta, että sitä tarjottiin jatkuvasti, vaikka tarvetta ei tuntunut enää olevan. Kyse oli kuitenkin oppilaasta, jonka olivat tunteneet vain hetken ja kuolemassa ei ollut mitään mystistä.
Tuosta Bulevardi-jutusta tuli sen verran lisätietoa, että ehkä kysymys oli uupumuksesta. Ja se kuulosti kanssa hirveältä, että lenkkarit oli naisella jalassa...:(
Näkiköhän lapset oman äitinsä kuoleman? Hyi kamala
Mulle tuli itku tota linkkiä lukiessa
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 13:26"]Juttu osoittaa hyvin kriisityön tehottomuuden. Monesti kriisityö vain pitkittää ja vaikeuttaa kriisistä toipumista. Arjen jatkaminen ja läheisten pienikin apu on merkittävämpää kuin kriisityöntekijän kanssa jaarittelu. Yleensä kriisin kokenut henkilö joutuu itse tukijan rooliin vaikeissa kriiseissä.
[/quote]
Ja höpönöpön. Emme varmaan olisi järjissämme tai hengissä ilman kahta loistavaa työntekijää ja psykiatria. T: traumaattisesta kokemuksesta selvinnyt perhe
Alue: Aihe vapaa
Tuo avun saamisen vaikeus on niin totta, kun jossakin pikkasen pamahtaa ollaan kriisiapua järjestämässä ulkopuolisille ja kirkkokin osansa julkisuudesta ottaa järjestämällä erityisiä jumalanpalveluksia. Mutta kun yksityiselle ihmiselle tapahtuu jotain elämänpysäyttävän järkyttävää, ei sitä apua tarjotakaan, ei kirkko ei terveyspalvelut. Ilmeisesti kuvittelevat, että kriisin lamauttanut ihminen pýstyy itse sitä apua hakemaan. Ei pysty.