##Tammikuisten viimeinen tammikuun viikko##

Minskelille peukkuja että pääsisit tositoimiin...



Tuli taas saunottuja ja nyt testattua sitä yhtä ässääkin, ei kyllä ainakaan mulle vaikuttanut mitään. Saa nähdä miten ens yö menee.



Mulle iski yhtäkkiä taas semmonen pieni paniikki kun ajattelin että kohta se vauva kuitenki tulee pois tuolta mahasta ja on sitten tässä hoidettavana. En tajua, miten en saa tuota pääkoppaa uskomaan että näin siinä tulee jokatapauksesa käymään, sitähän tässä on odotettukin! Joku viimemetrien rimakauhu kai. Pääsisinpä noista ajatuksista... tosi hankala kuvailla miltä nyt tuntuu. Vähän sellanen surullinenkin olo että enkö mä oo tajunnut mihin tässä on ryhdytty.



Ja sitten samassa syssyssä on nyt ilmaantunut pieni pelko sitä synnytystä kohtaan, tuntuu että en oo valmis kohtaamaan sitäkään! Niin kuin saunassa miehelle sanoin, tuntuu että raskaana voin kyllä olla ihan mielelläni mutta joku muu sais kokea sen synnytyksen mun puolesta. Siltä nyt tuntuu...



Tosi sekavassa mielentilassa näköjään pitää tänäiltana painua pehkuihin. Toivottavasti ajatukset selkenee tai sitten synnytys käynnistyy - sillon ainakin asiat konkretisoituu kertaheitolla :P



Ei tällä kertaa kummempia, sisäisiä tuntoja vain piti päästä purkamaan :) Hyviä öitä kaikille!



Tolleroinen (puoli tuntia ja sitten 40+0)

Ihanaa yt se vauva on pois mahasta :) Meille syntyi peikonpoikanen tuuhealla tummalla tukalla lauantaina 26 päivä. Pituutta 50,5 ja painoa 3660kg. Synnytys oli helppo ja siitä jäi hyvä maku. Pitäääpi käydä kirjottelemassa sinne vauvapuolelle tarinaa, mutta tässä lyhykäisyydessään:



Mullahan oli supistellut kipeästi jo monia öitä. No 26 päivä supistukset jatkuivat aamullakin noin 10 min välein. En kuitenkaan niihin reagoinut kauheasti kun eivät niin hirveästi sattuneet. Lähdimme esikoisen kanssa puistoon ja suoistuksia tuli jo 5min välein. Olivat sen verran kipeitä, että piti ihan pysähtyä supistus ottamaan vastaan. Sitten mentiin kotiin ja soitin naistenklinikalle. He hieman miettivät, että onkohan nyt kuitenkaan synnytys supistuksia kun pystyin puhelimessa niin kivuttomasti puhumaan :) Vein esikoisen hoitoon ja ajattelin varmuuden vuoksi ajaa naistenklinikalle koska meiltä sinne ajaa tunnin. Autossa supistukset tulivat 4-5min välein ja sattuivat tosi paljon.



Perillä helsingissä jätin auton aika kauaksi ja kävellessä sairaalaan supistukset eivät sattuneet enää niin paljon. Meninkin sisään vähän sillä asenteella, että kotiin sieltä vielä lähdetään. Minut otettiin vastaan myös niin... kun kerroin itse ajaneeni autolla, niin totesivat, että " joka päivä täältä joku vielä kotiin lähetetään" . No supistuksia tuli 4min välein ja olin 4cm auki eli enpä lähtenyt kotiin :)



Siitä 5h päästä yhden spinaalipuudutteen jälkeen syntyi poika yhdellä ponnistuksella maailmaan. Olipa nopeaa toimintaa verrattuna esikoiseen joka syntyi monta vuorokautta.





Nyt on sitten arki alkanut ja rankkaa on. Tämä vauva ei nuku öisin vaan haluaa asua tissillä. Esikoinen sitten taas vaatii oman huomionsa päivällä, joten minä en käytännössä nuku ollenkaan...



Täällä on varmasti syntynyt enemmänkin vauvoja kun olin sairaalassa? Onnea kaikille tasapuolisesti. Ja jaksamista mahan kanssa kärvisteleeville. Pian on vauvat sylissä kaikilla!!!



Milla ja peikonpoikanen

Onnittelut Millalle, kiva kun pääsit kertomaan oman tarinasi. Olisipa itselläkin edessä vastaavanlainen kokemus! Sen näkee sitten miten hommat etenee... :) Ja jaksamista arkeen piti vielä toivottaa.



Onko kaikki tammimammat lähteneet kerralla synnärille kun näin hiljaiseksi veti yhtäkkiä palstan? Itselläni ei ainakaan merkkejä synnärille lähdöstä, pesin äsken kylppärin seinät ja lattian oikein jynssäämällä, nyt sitten vaikutusta odotellessa ;) Pitääpä käydä välillä syömässä ja jatkaa sitten talon imuroimisella. Kyllä tämä vauva sais päivänvalon jo nähdä! (Huom. älkää luulko että nyt muhun iski se siivousvimma, tää on nyt vain pakon sanelemaa :)



Tolleroinen ja maaginen 40+0

Kotiuduttiin tänään sairaalasta. Perätilan takia sektio tehtiin suunnitellusti 25.1. Painoa pojalla oli 3365g, pituus 49cm. Ja tumma tuuhea tukka.

Nyt olen vain aivan ihastuksissani, kuten myös mieheni. Ja ihanaa kun pääsi vihdoin kotiin. Voidaan vauvan kanssa varsin hyvin, vaikka imetys välillä vähän opetteluttaa molempia. Mun sektiohaavakin on parantunut yllättävän hyvin, kipuja ei paljoa ole.



En nyt malta vielä lukea edes onko täällä paljon porukkaa vielä yhtenä kappaleena, pitää palata myöhemmin asiaan. Nyt ajattelin vain tulla " ilmoittautumaan" että meillä kaikki oikein hyvin.



Frimmy ja poika 5vrk

Moi!



Onnittelut uusille vauvatuneille!



Välillä käyn kurkkimassa vauvapuolelta, mitä teille kuuluu. Eilen bongasin pari mielenkiintoista aihetta, joista ajattelin hieman kirjoitella omanapaisia kokemuksia.



Aksiina ja Hömötiainen ovat toivottavasti päässeet tositoimiin, kun epäilivät eilen lapsiveden menoa. Mullahan tämä toinen synnytys käynnistyi korkean veden menolla. Eli kalvon yläosaan tuli pieni reikä, josta tihkui lapsivettä aina liikkuessa. Mulla alkoi pari tuntia ekoista vesistä säännölliset supistukset ja siitä parin tunnin päästä lähdettiinkin jo sairaalaan. Sairaalassa päästiin perhehuoneeseen, tai mikä odotteluhuone nyt olikaan. Katseltiin telkkaria ja nukuttiin n. 8h, minkä aika supisteli säännöllisesti, mutta vasta 4h sairaalaan menon jälkeen kätilö pystyi todentamaan vuodon lapsivedeksi. Se oli alkuun ihan kirkasta ja haisi spermalle. Aamuyön aikana (sairaalassa oltiin k.23) vuoto muuttui vaaleanpunaiseksi. Yhdeksän pintaan loput kalvot puhkaistiin salissa...



siiricata taas pohdiskeli, sattuuko käynnistetty synnytys enemmän kuin itsestään käynnistetty.

Mun kohdalla molemmat olivat yhtä kivuliaat. Elikkäs esikoista odottaessa jouduin sairaalaan rv40+0 raskausepäilyn vuoksi ja paikkoja lähdettiin heti kypsyttelemään. Kunnon käynnistystä ei kylläkään suoritettu, koska paikat olivat täysin kypsymättömät. Synnytykset olivat yhtä nopeat ja kivut samankaltaiset + kivunlievitykset yhtä epäonnistuneet.



Tsemppiä teille " peränpitäjille" !



Justus ja poju 14.1.

Tolleroinen: Elähän huoli. Mulla on neljäs synnytys edessä ja tiedän ihan tasan tarkkaan mitä se on, mutta silti välillä pohdiskelee, että " voi ei, mä joudun kohta synnyttämään" . Mä just miehelle ehdotin, että se voisi jotenkin teleportata vauvan vatsanahan toiselle puolelle ilmen, että muhun sattuu. :)



Mä olen ihan samoilla oloilla kuin ennenkin. Tolleroisen kanssa näemmä mennään yhtäjalkaa. Mäkin sain jonkinlaisen hepulin. Neuvola oli aamulla (kaikki hyvin ja samoin kuin ennenkin) ja sen jälkeen sulatin ja pesin pakastimen ja jääkaapin ja imuroin ne takaa. Nuo hommat on olleet rästissä jo pitempään ja kun ei kerran muutakaan menoa ole mulle tullut ;) niin voin yhtä hyvin tehdä homman alta pois.



Tänään olis sitten se laskettu aika. Sitä kai olisi syytä jotenkin juhlistaa, mutta kun ei kerran shamppanjapulloa sovi korkata, niin syön vaikka illalla jätskiä; se auttaa närästykseenkin.



Strutsi ja minihupi *40*

Onnittelut Millalle ja Frimmylle!



Mä eilen ihmettelin outoa tihkuttelua ja neuvolan täti sitten käski käydä tarkistuttamassa tilanteen sairaalassa. Olipa kerrankin harvinaisen tehokasta toimintaa, vaikka mentiin just kun päivystysaika oli alkanut. Ne otti näytteet ja sydänkäyrän ja lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki tämä alle tunnissa!!! Ennen kuulumatonta, kiva joskus noinkin. Lääkärin lausunto oli, että todennäköisesti se vuoto on limatulppaa. Enhän mä ollut ikinä kuullut, että sekin voi olla ihan vettä??? Näköjään sitten voi. Tai sitten se niiden testi ei näyttänyt sitä, kun vuoto oli niin niukkaa. Hyvä että käytiin kuitenkin, sain itselleni mielenrauhan. Syke oli hyvä, napanuoran virtaukset samoin. Käyrille myös piirtyi 5 supistusta puolessa tunnissa, nuo lähes kivuttomia, joten en niitä itse edes huomannut kaikkia. Masentavinta oli se, että mulla ei ole kohdunkaula lyhentynyt vielä ollenkaan. :-(



Kävin tänään neuvolassa, ja täti siellä veikkasi, että voipi hyvinkin mennä käynnistykseen. Eli odottelua edessä vielä pari viikkoa. Millähän sen jaksaa... Ärsyttävintä tässä on se, että tuntuu että äitiysloma menee ihan hukkaan. Ja pelottaa, että jotain vielä käy.



Tänään meinasi jo käydä hullusti: lensin pakettiautosta laskeutuessani jäälle suoraan selälleni. Vähän sain vauhtia himmattua, kun pidin ovenkahvasta kiinni, mutta pelästyin silti ihan hirveästi. Onneksi vauva liikkuu edelleen hyvin ja oli vielä tuo neuvolan tarkastuskin sopivasti tänään. Mä taidan alkaa olla henkisesti jo aika kovilla, kun tuossakin kaatuessa tuli heti itku vaikkei edes paljoa sattunut. Ne fyysiset kivut tulee varmaan esiin vasta huomenna.



Ehkä mä yritän alkaa ajattelemaan positiivisemmin ja miettimään mikä olis kiva syntymäpäivä helmikuussa. Ystävänpäivään voisi olla hyvä tähdätä. :-)



Lily 40+5

Joo, täällähän sitä minäkin vielä. Tänään rv 41, eli jos menis esikoisen kanssa niin vauva syntyisi tänään. Mulla on limatulppaa tullut lauantaiaamusta saakka ja viimeiset yöt on vaihtelevasti supistellut. Kai ne jotain enteilee.. Päivällä ei pahemmin vaivoja oo ollut, ehkä joitakin supistuksia. Pe-la mä olin tosiaan sairaalassa vuorokauden, kun yöllä oli tullut lapsivettä. Sitä tuli pariin otteeseen (makuulla aivastaessa ja vähön ponnistaessa ja sitten hiukan pissareisulla). No lopulta passittivat takasin kotiin kun vettä ei enää tullutkaan eikä supistukset alkaneet. Ite oon sitä mieltä, että vettä oli tihkunut vatsan yläosasta pienestä reiästä ja sitten umpeutunut tai jotain. Lääkäri päätyi siihen, ettei se lapsivettä oo voinut ollakaan. Tikkutesti kun tehtiin vasta puoli vuorokautta viimisten vesien lorahduksista, kotiinlähtöaamuna, eka kätilö kun tunnisti ja uskoi veden olevan lapsivettä pelkkien kastuneiden siteiden ja purkkiin jemmaamani nesteen peruateella. No, onneksi ei ainakaan mitään tulehdusta oo iskenyt ja vauvakin tuntuu voivan mainiosti. Oma vointikin on loistava viikkoihin nähden, mutta olo on vähän malttamaton. Toisaalta on sellanen epätodellinen ja pelokaskin olo: mitä sitä on oikein tullut tehtyä, pärjätäänkö me kahen lapsen kanssa jne. Synnytyskin välillä pelottaa välillä taas on ihan luottavainen mieli. Toisaalta rasittaa sekin, kun appivanhemmat on täällä meillä oleilleet jo pari viikkoa vauvaa odotellen ja autellen. Siksipä tuo " hotellivuorokausi" sairaalassa teki oikeastaan aika hyvää ;) Pääsi hetkeksi omiin oloihin.



Mä oon niin omanapainen, etten oikein jaksa kommentoida teidän muiden juttuihin, sorry. Mutta jaksamista ja rohkeutta kaikille viimehetkiin.

Ja ensiksi onnea uusille vauvautuneille! Ihan kateellisena täällä, kun teillä on jo nyytit turvallisesti sylissä! Nautinnollista vauvantuoksuaikaa =)



Pelissä mukana ollaan vielä täälläkin. Ei mitään yritystä, siis tuolla vaavilla tulla ulos. Itse olen yrittänyt lenkkeilyt, saunat, siivoukset, kaiken mahdollisen.



Huomenna ois taas neuvola, ja sekös sangen suuresti harmittaa. Tuo terkkarini kun on niin luonnoton, liukuhihnatyyppi, joka ei pahemmin kuuntele eikä ymmärrä. Ei yhtään nappaa. Harmi juttu, tavallaan pilannut osan odotusta, kun ei yhtään kiinnostaisi sinne mennä.

No, toivon totisesti, että olisi viimeinen kerta - aion nimittäin yrittää saada lähetteen äitipolille viimeistään viikon päähän. Huolettaa tuo vauvan koko (kun ne sokrut heittelee) ja istukan toiminta (kakkosella kun alkoi 41 viikolla olla jo tosi kalkkeutunut). Mutta jos ei armas täti ole samoilla linjoilla, niin taidanpa ottaa ja soittaa toiselle terkalle. Inhottava kyllä jotenkin mennä tällaisella " ruinausasenteella" , kun en oo oikein tottunut sellaiseen. Ja tuntuu, että minkähän kuvan se mustakin oikein saa...



Minkälaisia terkkoja teillä muilla on? Odotatteko aina neuvolaa innoissanne?



Juu, jospa lähtis vielä löylyttelemään.



Jaksuja vain kaikille masukkaille. Toivottavasti päästään kaikki pian tositoimiin!



Pikkis 40+0

Täälläkin tämä pieni neiti vaan pysyy sisuksissa eikä halua näyttäytyä =( Olo on jo tosi kypsä, liikkuminen vaikeaa ja yöt yhtä helvettiä...mulla siis vaivana se välilevyn ahtauma ja hetken kun on makuulla niin nouseminen/asennon vaihto sattuu niin maan p**keleesti.



Joka aamu sitä on lähinnä pettynyt kun mitään ei oo tapahtunu. Joutasin jo.



Neuvolatädeistä oli kyselty, meillä on onneks tosi mukava, vaikkakin jossain asioissa hieman " tietämätön" , ei oo kauaa ollut mammapuolella. Mutta muuten kyllä hoitaa hommansa hyvin ja juttu luistaa =) Puhu just viime käynnillä että oli ollut koulutuksessa jossa oli neuvottu kohtelemaan yliaikasia erittäin hyvin ja että täytyy vaan yrittää malttaa/jaksaa. Helpommin sanottu kun tehty.



Huomenna olis neuvola taas ja sit ya-kontrolli ens keskiviikkona. Sillon viikkoja 41+5, epäilen kyllä että jos sinne asti mennään niin laittavat vielä kumminkin kotiin. Olis hyvä tietää etukäteen ettei turhaan roudaa esikoista ja koiria (3kpl) hoitoon ja sit taas kotiin ja parin päivän päästä takas. Toivossa eletään silti edelleen että syntyis ennen sitä.



Jaksamisia meille hännänhuipuille =) Onko muuten kukaan hännänhuipuista K-S ks:aan tulevia?



-Siiricata rv40+6

Frimmylle onnittelut vauvautumisen johdosta!!!



Lily oli kyllä tosiaan päässyt uskomattoman tehokkaasta toiminnasta nauttimaan, tunnin reissulla :) Itse tulin just äitipolilta synnäriltä, tänään oli se kontrolliaika. Mullakin otettiin se sydänkäyrä, pissa ja sisätutkimus tehtiin, näissä kaikissa vei aikaa kaksi tuntia. Onneksi ihan kohtuullisesti jaksoin siellä istua, mitä nyt monotusta tuli välillä taas kylkiluihin sitä tahtia että ne sairaalan penkit tuntui vähemmän mukavilta istuimilta odotella vuoroaan.



Tuloksena reissulta tieto että vauveli näyttää tällä hetkellä 3,6 kiloiselta erittäin pirteältä " tyypiltä" , kohdunkaula oli lyhentynyt viime kerrasta vain puoli senttiä eli nyt 2,5cm. Ja se oli pehmeähkö, mutta korttiin oli ruksattu kiinteä. Auki kuulemma oli myös pikkuisen. Mutta ei niin kypsä tilanne että kannattaisi käynnistellä... Meinasi vain että tapanahan on käynnistää sitten kun viikkoja on 42. Seuraava kontrolli piti kuitenkin varata taas tästä viikon päähän.

Huokaisin helpotuksesta, kun tulos ei ollutkaan että vauva on reilu 4kg jo nyt :) toki virhemarginaali on kuulemma 300g suuntaan ja toiseen.

Siihen sydänkäyrälle piirtyi yksi oikein " kunnon" supistus, jolloin vasta tajusin että näitähän mulla on öisin aina välillä ollutkin! Viime yönäkin taisi ainakin komeen otteeseen sen verran kipakasti tuntua, että uskonpa viimeinkin niitten olevan niitä " oikeita" suppareita :)



Pikkukakkonenkin kuulostaa olevan pitkälti samoilla linjoilla mun ja Strutsin kanssa :) kyllä ne vauvelit sieltä vielä ulos tulee...

Pikkis kysyi millaisia terkkoja on ollut. No mulla on ollut kyllä aivan ihana terkka, tuntuu oikein että mua tosissaan kuunnellaan ja halutaan tietää että miten voin. Ja lopuks vielä hän kysyy aina että olisiko vielä ollut jotain kysyttävää tai mietitkö jotain... Tällä terkalla on ollut useamman kerran mukana opiskelija, joka viimeksi tekikin melko lailla itsenäisesti tutkimukset ja " haastattelut" . Hänkin tuntuu olevan hyvin saman tyyppinen ihminen, mukava olo on aina kun on kotiin sieltä lähtenyt. Että tyytyväinen olen omakohtaisiin kokemuksiini. Nyt tuolla äippäpolilla oli lääkärikin tosi mukava, samoin viime kerralla.



Mietin tuossa että pitääköhän mun varata neuvolaan enää aikaa? Kun viikon päästä on taas siellä äippäpolilla kontrolli? Pitää varmaan soittaa neuvolaan ja kysyä sieltä.



Juu, pitääpä lähteä syömään ja sitten lenkille. Mukavaa päivänjatkoa kaikille mahakkaille :) ja tsemppiä varsinkin teille jotka menette siellä jo reilusti yli 40 viikon!



Tolleroinen rv 40+1

Tolleroinen: Multa on nyt mennyt ohi tai unohtunut, minkä vuoksi käyt tuolla äitipolin kontrolleissa? Meilläpäin, jos käytäisiin äitipolilla viikottain, niin ei tarvitsisi neuvolassa käydä.

Oot ihan oikeassa, kyllä ne sieltä ulos tulee nuo meidänkin vauvat =) Mä vaan mieluusti haluaisin puskea sen sellaisena " ulostulokokoisena" , kuten nyt tietty kaikki meistä. Mutta kun kokemusta on noista pakkorepimisistäkin, niin nehän ne vähän pelottaa.

Sulla kuulostaa olevan just sellainen aito, oikea terkka ;) Sellaiset on ihania, heille joka ainoa tuleva vauva on ainutlaatuinen. Esikoista odottaessani meidän neuvolassa oli myös sellaiset ihmiset, mutta maailma muuttuu...



Siiricata: Kiva, että sielläkin on neuvolassa ihminen paikallaan ;) Toivotaan nyt sullekin kunnon suppareita ja käynnistymistä itsekseen. Mutta jos ei, niin toivottavasti nyt rupeavat tuolloin ensi viikolla käynnistelemään.



Nyt en jaksa turista uudestaan, niin kopioin tähän tuonne suurperheellisiin kirjoittamani neuvolakuulumiset:



RR 105/70, pissa puhdas, paino +500g/vk, sf 29 (eli aina vaan samassa, missä ollut kaksi kuukautta, on reilusti käyrien alle), syke n. 130. Hemoglobiinia ei taaskaan katsottu, enkä muistanut pyytää.

Terkka soitti äitipolille, selvitti tilannetta. Siellä sitten kätilö/diabeteshoitaja otti puheeksi lääkärin kanssa asiani, ja soittivat takaisin. Ensin puhuin kätilön kanssa, sitten antoi luurin lääkärille (erikoistuvalle), joka ensi alkuun meinasikin luvata ajan viikon päähän, mutta meni kysymään vielä joltain toiselta, joka eväsi tämän. Ja käski vain odotella vielä kaksi viikkoa. Voihan vitutus sentään. Odottaisinhan minä, jos vain saisin mielenrauhan noiden mua vaivaavien asioiden kanssa. Mulla ei ennen ole odotuksissa ollut tällaista tunnetta, ihan oon rauhassa odotellut käynnistystä, en tiiä oonko nyt ylihysteerinen, mutta miksi ihmeessä täällä on näin ihme touhua. Oisko tuo nyt niin hirveä asia antaa aikaa sinne polille? Sanoin sille lääkärille, että sitten kahden viikon päästä saavat leikata, jos huomataan vauva isoksi. Imukuppia en ainakaan enää kertaakaan sisuksiini halua. Ja teki mieli kysyä, kuka ottaa vastuun, jos jotain tapahtuu, kun äitin huolta ei kuunnella. Voi itku. Kun ois meidän kaupungissa yksityisiä, joilla käydä, niin pistäisin kyllä vaikka viimeiset lanttini sinne. Mä haluaisin vain tietää vauvan koon ja istukan toiminnan, eikä kukaan voi auttaa.



Enpä jaksa nyt muuta.



Pikkis ja päivän yli

Vai onko kaikki vaan niin kyllästyneitä kun mitään ei tapahdu? Nostetaan nyt pinoa tällä edes. Täälläkään ei siis muutosta =(

-Siiricata rv41-

Täällä minäkin edelleen yhtenä kappaleena. Oireet samoja kuin jo monta viikkoa. Harjoitussuppareita ja vihlontaa nivusissa ja nivuset muutenkin kipeät. Vauva liikkuu edelleen yhtä ahkerasti kuin aina ennenkin. Olen edelleen saanut nukuttua suht hyvin. Eilen kävin nukkumaan kymmenen jälkeen ja vessaan tarvi herätä vasta puoli seitsemältä. En ole päivisinkään väsynyt enkä nuku päikkäreitä. Neuvolan täti kovasti ihmetteli mun energisyyttä. Toivottavasti tässä ei ole joku jippo, että synnytyksestä tulee ihan kauhea, kun odotus on näin helppoa.



Soitin äsken neuvolaan ja tekevät tänään lähetteen yliaikaiskontrolliin, joka siis täällä vasta viikon päästä. Maanantaina olis vielä neuvola.



Tuntuu ihan hassulta, että vauva syntyykin vasta helmikuussa, kun on toukokuusta asti ajatellut saavansa tammivauvan. :-) Ulkona käy hurja myrskytuuli, taitaa olla paras pysytellä sisätiloissa tänään. Eli voin taas vaikka leipoa ja lihottaa itseäni, kun ei muutakaan tekemistä ole, heh.



Kärsivällisyyttä meille vielä jakautumattomille!



Lily vk 41

Poikamme syntyi tiistai aamuna klo 04, painoa oli 3860g ja pituutta 51,5cm. Päänympärys 35cm.

Synnytys oli nopea ja suht helppo.. Supistukset alkoivat 00.30 yöllä heti rajuina ja tiheinä muutaman minuutin välein. Sanoin miehelle, että nyt ei passaa jäädä odottelemaan kovin pitkäksi aikaa! Oltiin sairaalassa (meiltä noin 30km) 2.30 maissa ja poika syntyi sitten jo klo 04! =)

En ottanut mitään kivunlievitystä, kohdunsuu oli auki sairaalaan mentäessä jo 6cm.

Synnytyksen kokonaiskesto 3 tuntia 35min! Aika siis jälleen puolittui edelliseltä kerralta!



Poika on todella ihana ja helppo (ainakin tähän asti)... nukkuu paljon ja syö hyvin rintaa + lisämaitoa.



Eilen kotiuduttiin ja nyt odotellaan päivä kerrallaan mitä se tuo tullessaan! =)



Vauvantuoksuista arkea kaikille!



vilmahilja ja poju 3 päivää vanha

Oli pakko kahlata nuo keskustelut läpi että missä Vilmahiljan viimeisin kommentti oli, tais käydä niin että et ehtinyt sinne kontrolliin ollenkaan kun vauva päättikin ihan ite syntyä :) Onnittelut nyt vaan sinnekin!



Juu täällä ollaan edelleen yhdessä paketissa. Eilen illalla oli sen verran naatti olo että sanoinkin miehelle että kyllä ärsyttää jos yöllä tulee lähtö synnärille. Olin taas vähän yliaktiivinen resursseihini nähden; sieltä synnäriltä tultuani kävin kirjakaupassa, postissa ja ruokakaupassa, sen jälkeen kotona söin ja laitoin pullataikinan kohoamaan. Sitten lähdinkin taas lenkille (semmoinen 45-50min) ja lenkin jälkeen leivoin sitten ne pullat. Viimestä peltiä kun paistoin niin miehen sisko perheineen tuli kylään, ja vähän ennen kuin he lähtivät niin omat vanhempani tulivat myös kyläilemään ohikulkumatkalla. Vieraat lähtivätkin sitten joskus puoli kymmenen-kymmenen paikkeilla. Oli taas illalla sellanen olo että johan on kumma jos ei yöllä ala supistelemaan! Vaan hokkuspokkus, mitään ei tapahtunut yön aikana normaalien vessareissujen lisäksi! Ei minkäänlaisia kipuja. Outoa...



Mulla muuten nuo tiheät vessareissut johtuu kyllä ihan varmasti osittain siitä että juon paljon vettä päivän aikana, ja vielä just ennen nukkumaan menoakin ison lasillisen. Oon ajatellut että pienempi paha on juosta vessassa kuin että elimistö kävis turhan pienellä nestemäärällä :) Jos sillä olis jotain vaikutusta imetykseenkin, en tiiä.



Meillä kävikin eilen kylässä sellainen 4 vko ikäinen pojankloppi, oli kyllä suloinen kuin mikä! Vähän se tuntui hassulta ajatella että kohta meilläkin on tuommonen... Ite vähän epäilen että meillekin olis poika tulossa, mutta varmaa tietoa asiasta ei siis ole. Saas nähdä.



Eilisen aktiivipäivän vastapainoksi ajattelin kyllä tänään sitten ihan löhötä ja olla vaan. Täälläkin näyttää tuulevan aika kovasti. Leivinuunia vois tietysti vähän lämmitellä ajankuluksi.



Hyvää helmikuuta nyt sitten kaikille tammikuisille!



Tolleroinen rv 40+2

unohtui vastata tuohon että minkä takia oon siellä kontrollissa käynyt. No silloin kolme viikkoa sitten kun kävin siellä viimeisessä lekurissa ennne la, niin se lääkäri sai vauvan kooksi silloin 3,3kg ja meinasi että neljän kilon kieppeillä olisi sitten la mennessä. Sisätutkimuksen tehtyään sanoi kyllä että lantio on normaalin väljä, että mahtuu syntymään MUTTA silti varataan aika sinne 31.1. jos ei oo syntynyt niin katotaan josko käynnisteltäis. (Meinas vaan että kun minä en mikään hirmu isokokoinen ihminen ole...) Mutta nythän kun kävin sitten siellä kontrollissa niin koko vastas tällä hetkellä n. 3,6kg. Ja taas pistivät varaamaan ajan, nyt viikon päähän.



En siis kuulu mihinkään riskisynnyttäjäryhmiin tai vauvalla ei ole mitenkään erityisesti asiat, ihan normaalisti on kaikki sujunut. Täällä vissiin on sitten käytäntönä herkemmin pistää kontrolliin, jos yhtään epäilyttää että saattaa tulla iso vauva tai jotain? Silti sanoihan ne mullekin eilen siellä että tapana on käynnistää vasta sitten kun viikkoja on kasassa se 42 (kuten muuallakin).



Vähän on sellanen hassu olo itellä tuosta että sanotaan että kaikki on ok MUTTA varataan taas kontrolliaikaa... samoin kuin silloin aikaisemmin raskaudessa kävin niin usein lääkärin mittailtavana kun vauva näytti pienikokoiselta, aina sanottiin että " pieneltä näyttää, kaikki on ok MUTTA varataan vielä kontrolliaika ja mitataan uudestaan..." Tulee vähän sellanen olo että pimitetäänkö multa jotain tietoa vai miks ne hössöttää?



Jees, ei nyt sitten tällä kertaa muuta. Katotaanpas miten aktiivinen päivä palstalle tulee perjantaista :)



Tolleroinen

Perjantaita vaan kaikille.

Ei oo kertaakaan ees supistanu. Maanantaina olin sokerilekurissa. Masentavaa kyllä tavarassa ei ollu tapahtunu mitään muutoksia ja siks käynnistämistä ei ees harkittu kun painoarviokin oli TAAS 3400g. Mittauksien mukaan meiän tyyppi siis kasvaa vaan joka toinen viikko ja aina 400g kerralla. Juupa juu.

Ens maanantaille on taas aika ja silloin ilmeisesti käynnistetään. Empä tiiä uskoako. Remontti ja muuttohommia tehään kyllä tää viikonloppu siihen tahtiin että niin olis. Putkihommia lähinnä.

Mutta! Voisin tähän vähä listata raskauden positiivisia puolia (ainakin omalla kohdalla), jos vaikka helpottas ees vähä jonkun yliaikaiskärvistelyjä. Kohta nää herkut meinaan loppuu.

1 - ei menkkoja

2 - ei tartte käyttää ehkäsyä

3 - tukkaa tarttee pestä puolet harvemmin ku normaalisti

4 - hiukset kasvaa hyvin ja on paksuuntunu

5 - säärikarvat ei kasva ollenkaan

6 - muut ikävät karvat kasvaa hitaasti

7 - ei tartte olla töissä (tässä vaiheessa)

8 - ei röökiä (keuhkot kiittää)

9 - ei viinaa (muu elimistö kiittää)

10 - saa kiukutella ja valittaa suht vapaasti

11 - saa erityiskohtelua (no, ite en niinkään)

12 - maha-asukin liikkeet jaksaa aina vaan ihmetyttää. Niitä tulee ikävä.

Unohdinkohan jotain..

No, taidampa jatkaa muuttolaatikoiden purkua. Onnitteluja vauvoista ja hyvää synnytystä kaikille.



t: Xena77 rv 40+4

syntyi tiistaina 29.1. klo 17.35 (huomasin että Millan vauvalla oli sama kellonaika, vaikkakin eri päivä)! Paino suurista arvioista huolimatta olikin vain 3270 cm ja pituus 50 cm. Päänympärys 34 cm.



Tavallaan synnytys oli IHAN HIRVEÄ, mutta se taisi kuitenkin oikeasti mennä aikaslailla hyvin... ponnistusvaihe kesti vain viisi minuuttia ja väliliha pysyi ehjänä, joten olen nyt jo oikeastaan melkein paremmassa kunnossa kuin loppuraskaudesta.



Mutta - vauva on aivan uskomaton. Miten tämmöstä onnea ja rakkautta voikaan olla? En pysty uskomaan tätä todeksi. Tultiin pari tuntia sitten sairaalasta ja äsken laitoin vauvan ekan kerran nukkumaan omaan sänkyyn. Täytyykin jo lopettaa tämän kirjoittaminen ja mennä taas ihailemaan sitä pientä omaa ihmettä.



Paljon paljon onnea muillekin vauvan saaneille, ja paljon paljon onnea vauvan saantiin niille, jotka vielä odottavat... tämä on kyllä ihaninta mitä maailmassa on...



Pajunkukka ja Tiitiäinen 3 vrk

Kyllä kuulosti kerrassaan ihanalta tuo uutinen. Toivon, että itsellänikin se onni ja ilo sieltä sitten tulisivat, tällä hetkellä vaan luulen että ensimmäiset tunteet on jotain " mikä toi on" -tyylistä :) eipä sitä tiedä ennen kuin sen on kokenut.



Joko kaikki on lähteneet synnyttämään? Strutsi?



Mulla selvästikin on nettipäivystys menossa, kuten vähän arvelin niin tänään en oo juurikaan paljon viitsinyt rehkiä. Vähän oon imuroinut ja järjestellyt, keittiöstä vaihdoin jouluverhot pois.



En muista, kerroinko jo aikaisemmin mutta otetaan sitten uusintaa jos näin kävi. Eli piti kysymäni että onko muilla ollut sellaista että on tunto hävinnyt ihan tyystin osasta mahanahkaa? Mulle on käynyt niin, sellaiselta noin 10x10cm alueelta navan yläpuolelta on kokonaan hävinnyt tunto. Mulla on kyllä tuo iho revennyt niin täydellisesti nyt ihan lopussa, että kai sieltä on voinut jotain hermojakin mennä?? Kaikkeni oon tehnyt ihon elastisuuden eteen mutta minkäs teet jos kudostyyppi ei vaan anna periksi... plääh. Tuntuu että mahasta on vaikeampi etsiä tervettä kohtaa kuin arpia.



Nonni, kirjoitelkaahan muutkin loppumetreillä kärvistelevät jottain...



Tolleroinen