##Tammikuisten viimeinen tammikuun viikko##
Alottelen nyt pinon tommosella todella järkevällä otsikolla = D
Ei oikein järki enää luista kun tympii. Eilen illalla oli parit melko napakat supistukset ja tänä aamuna on tuntunut siltä että tihkuttais lapsivettä. Täytyy seurailla ettei tartte lähtee sairaalaan toteemaan sitä valkovuodoks =)
Perjantaina neuvolassa kateltiin terkan kanssa että 6.helmikuuta olis sitten äitipolille meno yliaikaisuudesta, jos sinne asti joutuu kitkuttamaan. Sillon viikkoja siis 41+5. Terkka sano että sinne voi sillon mennä ilman lähetettä, senkun lompsii sisälle. Mitenkäs muualla? Liekö ne sitten alkaa käynnistelemään saman tien (toivottavasti). Ois kuitenkin varmaan mukavampi jos alkais ihan luonnollisesti, tai no sattuu tuo kumminkin, liekö sitten eroa??
Täytyy varmaan siivoilla ja vaihdella verhoja, jos se neitonen sieltä lähtis syntymään. Tsemppiä kaikille =)
On muuten tässä kuunvaihteessa syntymisessä sekin huono homma että jos menee vaikka eka päivän puolelle niin lapsilisät tulee vasta maaliskuulla =( Oonko ainut joka tätä on miettiny? On meinaan nuo tulot vähän pudonnu ton peruspalkan myötä kun ei tuu enää lisiä. Onneks sentään vielä 2kk:lta tulee se peruspalkka ja sit vasta Kelan rahoille.
-Siiricata rv 40+3 (huh huh,esikoinen synty rv40+4, toivossa on hyvä elää)
Ja jos joku fiksumpi osais linkittää ton viikonlopun ketjun.
Kommentit (49)
ihania vauvauutisia! Onnea vain teille kaikille!
Voi kun saisi jo pian itsekin sen nyytin. Lapsetkin jo kyselee tihentyvään tahtiin, koska se vauva oikein tulee.. No, ehkä kesään mennessä.
Ketäs meitä helmikuisiksi muuttuneita tammiksia täällä vielä onkaan? Tolleroinen ainakin, kiva että olet jaksanut olla aktiivinen ;) Mukava että on jotain luettavaa aina kun täällä käy vilkuilemassa!!
Siiricata, Lily ja Xena oli ainakin aikaisemmin päivällä vielä mahakkaina mukana, oottekos vielä? ja onko muita?
Strutsi on tosiaan hiljentynyt tällä saralla, lieköhän ois päässyt toimiin?
Täällä ei mitään merkkejä, vaikka taas on koitettu kaikki konstit. Kyllä niillä vaan itsensä väsyttää, parempi keskittyä nyt vain odottelemaan kaikessa rauhassa.
Pikkis 40+2
Elikkä Keskiviikkona klo:11:50 meille syntyi suloinen tyttö. 3815g. ja 51cm.Synnytys oli tosi rankka, istumaan en pysty ollenaan ja kipulääkkeitä menee. Eilen päästiin kotiin. On tämä kyllä ihanaa!!! Sisarukset on ihan haltioissaa. Vauva synty siis rv. 41+2
Onnea kaikille jo vauvat saaneille. Siirryn tonne vauva puolelle..
Minä ja vauva (herne)
Heippa,
Nopeasti kaiken vauvatoiminnan keskeltä, tulen kertomaan, että meille syntyi siro ja pitkäraajainen poika 2900g ja 48 cm!
Minähän jouduin osastolle paineiden takia ja synnytys päätettiin käynnistää. Synnytys meni hyvin, mutta vauva oli napanuoran ympäröimä ja se taas alkoi laskea päivää ennen syntymää vauvan sykkeitä. Jännitysnäytelmä oli todellinen. Mitään en ole pelännyt ehkä niin.
Kaikki kuitenkin kääntyi hyväksi. Hapenpuutetta tms. ei ehtinyt tulla ja nyt olemme kotona tämän rakkauden ympäröimänä. Vauva syö hyvin ja tissit ovat ladattu täyteen. Hyvä niin. Siirryn synnyttäneiden tammikuisten lukuihin ja toivotan teille tsemppiä loppumetreille!
Magda_lena
Onko kaikki muut päässeet toimiin?
Onnea taas vauvansa saaneille!!
Vauvauutisiahan nyt sateleekin yhtenään, kiva kiva. Mutta ei kai muuta ole odotettavissakaan, kun meidän kuu ehti jo olla ja mennä. Minä täällä vain kökin, liekö vielä maaliskuisiinkin siirryn... ;D
Pikkis 40+3
Onnittelut vauvan saaneille!
Juu täällä minäkin edelleen vatsani kanssa, ei ole vauvalla pienintäkään aikomusta tulla pihalle. Olenkin yrittänyt pitää itseni kiireisenä siivouksen, kavereiden, ompelun, ruuanlaiton ja leipomisen kanssa niin etten ajattele edes koko synnytystä, tätäkin palstaa luen kyllä mutta en juuri jaksa kirjoitella kun ei ole mitään uutta. Mulla on sf-mitta pienentynyt neljä viikkoa, nyt enää 30 cm ja vauva ei ole edes laskeutunut, terkan lähetteestä huolimatta sain ajan äitipolille yliaikaisuuden ja tuon jyrkän sf-mitan laskun vuoksi vasta 8.2. No eihän se niiden lääkäreiden taakka sitten ole jos tuolla ei ole kaikki kunnossa. Kai ne viimeistään 15.2 käynnistävät sitten. Neuvola-ajankin sain vasta yli viikon päähän kun terkka oli varma, että pääsen polille aiemmin.
Itsellä on mennyt motivaatio koko raskauden ja synnytyksen suhteen kun neuvolassa terkka hätäilee tuon sf-mitan ja pienen koon takia ja lääkäreitä asia ei hetkauta yhtään.
Synnytysvastaanotollakin olivat hukanneet mun neuvolakortin: juttuhan meni niin, että oltiin siellä pari viikkoa sitten liikelaskennassa, missä hössö hoitaja kieltäytyi antamasta korttia minulle takaisin, vaikka kerroin, että mulla on neuvola seuraavana päivänä. Perusteli, että se täytyy antaa lääkärille. No annoin sen sitten olla, koska olin sillä hetkellä todella väsynyt ja nälkäinen koko yön valvottuani. Menin sitten pyytämään sitä tällä viikolla ja yllätys yllätys: ne hutilukset ei löytäneet mun koko potilaskansiota enää mistään. Hyvästi neuvolakortti. Sattuipa olemaan vielä sama kätilö vuorossa, joka ei korttiani alunperin antanut takaisin, oli pahoillaan. Ihmettelin sitten että miten näin voi käydä ja harmittelin ääneen, että eivät olleet antaneet sitä minulle pyynnöistäni huolimatta: siitäpäs sai toinen nuori ja vastavalmistunut kätilö aiheen heittäytyä oikein veemäiseksi: alkoi läksyttää minua kuinka iso talo Tays on ja kuinka yksi kansio voi hukkua minne vain. Jaa-a näinköhän on.. Lisää palkankorotuksia siis vaan näin vastuuntuntoisille ja ammattitaitoisille ihmisille.. Hah hah. Ei ole yhtään luottoa heihin ja olenkin sopinut veljen kanssa, että hän päivystää puhelimen päässä ja soitan hänet paikalle jos joku asia alkaa tökkiä sitten varsinaisessa toimituksessa (on työssä yksityisellä siinä vieressä ja pistää sitten mulle epiduraalin jos ei Taysin narkkari ole paikalla tai tavoitettavissa), en katsele yhtään mokomia töykeitä nirppanokkia.
Oma äitini ottaa tällä hetkellä pannuun eniten: pisti äsken oikein piristävän ja hauskan tekstiviestin, että yhden tutun vauva oli kuollut synnytyksessä. Tietenkään ei maininnut syytä, kiitin sitten takaisin vain tiedosta, jonka halusinkin kuulla juuri tällä hetkellä. On kyllä sillä naisella todella vintti pimeänä, vaikka yleensä järkevä onkin. Kukaan ei voi olla noin ajattelematon.. Ja vielä oma äiti.
Että positiivisella linjalla jatketaan.. Hyvää on, että olen todella hyvässä kunnossa, ei kipuja, vaikeuksia liikkua tms. Pahimmat jokottelijatkin ovat jo lannistuneet ja enää muutama jaksaa kysellä, että eikö se sieltä vielä..
Lippu korkealla kaikesta huolimatta! Niin ja hyvää on sekin, että sain aivan ihanat Laura Ashleyn kankaat, millä verhoilin äitiyspkkauksen laatikon. Innostuin ihan huolella ja tein sisäverhoilun tikkauksetkin ja vuoret alusta alkaen itse, samettinauhat ja kanttaukset ja kaikki.. 49 osaa siinä kaiken kaikkiaan on. Ei kyllä uskoisi kun ulkopuolelta katsoo.. Päällysverhoiluunkin jaksoin väsätä tukikankaat ja taustat. Että periaatteessa tuota voisi käyttää myös nurinpäin.
Jaksamista!!!
-Finja rv 41
Eli minä ainakin täällä vielä notkun. Ei supistuksia eikä mitään. Keskiviikkona se y-kontrolli, voin kertoa että sillon olen erittäin vaivanen että lähtisivät käynnistämään kun joudun esikoisen ja koirat kiikuttamaan hoitoon. Onhan tuo selkä vaivannut jo pitkään, mutta silti. Kyllä kyrsii ja kovasti =( Ukkokin lähti rallitouhuihin, ois ollu kiva lähtee mäenlaskuun koko porukalla, ei oikein ite viiti laskea ton riiviön kanssa. Kai se on leivottava pullaa ja tyydyttävä omassa pihassa ulkoiluun. -Siiricata 41+2-
Siellähän minä olin missä muutamat arvelivatkin. Olin ihan asennoitunut olemaan viimeisten joukossa, mutta meillepä tuli sittenkin tammivauva. Torstaina (rv 40+1) 31.1. klo 12.08 syntyi meille tummatukkainen tyttö. 3520g ja 51cm ja päänympärys 34,5cm.
Synnytys oli yllättäen rankempaa kuin pari edellistä. Aikaa meni liki yhtä kauan kuin esikoisen kanssa. Hmm, taidan oikeasti olla vanha. ;) Pääasia kuitenkin, että tytöllä ei ollut hätää missään vaiheessa ja minäkin selvisin hyvin pienellä repeämällä. Ponnistusvaihe kesti kolme minuuttia ja oli helppoa kuin hengitys. Avautuminen oli se paha nakki, lähinnä siksi, että supistukset olivat niin tiheitä, ettei ilokaasun kännäämiseltä ehtinyt henkeä vetää välissä.
Tyttö on aivan ihana ja syötävän suloinen. Poikaa luulin taas odottavani, mutta kyllä tyttökin kelpaa. Vähän on opettelemista, että miten tyttöä hoidetaan. :)
Onnea muillekin palkintonsa noutaneille ja hurjasti tsemppiä teille viimeisille! Vauvapuolella nähdään.
Strutsi ja minihupi 3vrk
Meille syntyi poika 50cm ja 3470g viikko sitten sunnuntaina 27.1.
Synnytys käynnistettiin lauantaiaamuna ja synnytys oli helppo.
Laittelen sitten vauva puolelle lisää juttua.
eve ja amos 1 viikko
Meille syntyi maanantaina 28.1 pienen pieni prinsessa klo 03.57. Painoa hurjat 2665g ja pituutta 47cm =) Kokoa ei neidillä juuri ole, mutta näköä sitäkin enemmän! Varsinaisesti ei kyseessä ole SGA, mutta minun verenpaine ja virtausvastukset kohtuvaltimoissa siis aiheuttavan tämän pienen koon.
Eli silloin sunnuntaina kävin hakemassa vauhtia synnäriltä ja epäilin vedenmenoa (jota kätilö ei uskonut, mutta vedet todellakin olivat menneet!). Illalla ja alkuyöstä supistukset napakoituivat vaikka tulivat vielä epäsäännöllisesti 6-15 minuutin välein, liikkeessä vähän tiheämmin. Puolen yön aikaan soitin synnärille että kohta tullaan, käskettiin rauhassa odottaa suppareiden säännöllistymistä. Onneksi ei hirmu pitkään enää odoteltu... Olin sairaalassa klo 02, kohdunsuu oli auki neljä senttiä, mutta supistukset edelleen epäsäännöllisiä n. 10 min. välein. Sain peräruiskeen ja kävin suihkussa, supistuksia tuli paljon tiuhemmin. Klo 3.30 siirryin saliin, kätilö oli sitä mieltä että niin pitkä supistusväli ei voi ihmeitä kohdunsuulla tehdä ja sanoi että minun on parasta alkaa nukkumaan, hän antaa kipulääkettä. Salissa käyrälle kerkesi tulla kolme!! supistusta, väli edelleen 8-10 minuuttia ja minua alkoi ponnistuttaa. Kätilö oli aivan ihmeissään, kiirehän siinä tuli! Käski minun äkkiä painaa soittokelloa että joku tulee avuksi.
En ehtinyt siis saada minkäänlaista kivunlievitystä, mutta supistuksia tulikin niin vähän että ne laskee melkein yhden käden sormilla, joten ne kesti kun välillä oli aikaa huilia. Ponnistusvaihe kesti kaksi minuuttia eikä minulla ollut enää minkäänlaista tarvetta ponnistaa, joten tahdonvoimalla pykättiin tämäkin lapsonen pihalle. Kätilö avitti kädellä todella hyvin välilihasta ja pyysi aina vähän kerralla ähkäisemään, joten minkäänlaisia vaurioita ei synnytyksestä tullut. Oli ruhtinaallista istua heti ilman minkäänlaisia kipuja. Suuri kiitos siis kätilölle! Oli muutenkin aivan mahtava.
Tytöllä oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri ja hän oli kerinnyt haukata pahemman kerran lapsivettä ja limaa hengitysteihin, joten hetki jouduttiin häntä virvoittelemaan. Pisteet kuitenkin 8 ja 9. Limaa tuli siihen tahtiin osastollakin eikä tyttö oikein saanut sitä kakisteltua ulos, ja siitä syystä syöminenkin alkuun vähän takkusi. Joten lääkäri laittoi tytön vielä seurantaan vastasyntyneiden teholle tarkastuksesta. Minä tulin kotiin eilen, tyttö on vielä sairaalassa, mutta nyt kaikki tuntuu olevan jo ok, toivomuksissa kotiutuminen huomenna. Syö lähinnä pullosta minun lypsämää maitoa (jota tulee tuutin täydeltä...), rinnaltakin jonkin verran, mutta yleensä nukahtaa siihen ennen kuin on imenyt tarpeeksi. Tänään fysioterapeutti kävi pyörittelemässä tyttöä ja totesi heijasteiden, refleksien ym. olevan aivan kunnossa, ei löytänyt moitittavaa neidistä.
Kolkkoahan se oli tulla kotiin ilman vauvaa, mutta tieto siitä että pian saan hänetkin kotiin helpottaa. Sainpahan rauhassa keskittyä vielä isompiin lapsiin ja laittaa kaiken kuntoon vauvaa varten. Aamupäivällä kävin sairaalassa ja taas kohta lähden sinne neitiä syöttämään.
Onnea kaikille muillekin vauvan saaneille ja tsemppiä teille viimeisille odottelijoille! Kohta se odotus palkitaan.
aksiina ja tiitiäinen 4vrk