Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi haluatte lapsia suhteeseen, jossa ei harrasteta seksiä?
18.11.2008 |
Tuossa yhdessä ketjussa moni selittää, miten ovulaation kyttääminen raskaaksi halutessa on tärkeää, kun muuten harrastetaan niin harvoin seksiä.
Itse en ymmärrä, miksi sellaiseen suhteeseen halutaan lapsia. Vanhempien suhde on kuitenkin lapsen koti. Ja lapsi koettelee suhdetta, muun muassa seksielämää muutenkin, eli jos tahti ennen lapsia on sellainen nuoren parin vähintään muutaman kerran viikossa, muutaman lapsen jälkeen kerran viikossa on jo ihan kohtuullinen tahti, kun lapset ovat pieniä.
Mutta jos lähtötilanne on jo heikko, eikö teitä pelota, miten suhde kestää?
Ja tiedän, että suhde on paljon muutakin kuin seksiä, mutta seksi on kuitenkin parisuhteen liima, ja toisaalta indikaattori, eli jostain ongelmista kielii se, jos nuori pari ei seksiä harrasta (tai keski-ikäinenkään pari).
Kommentit (199)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tässä taas näkee että se näköjään se koira älähtää johon kalikka kalahtaa jne. ;)
eli jos olet itse kerran ihan 100% varma että puolisosi on tyytyväinen teidän seksielämäänne ja sinä omaasi, niin mitä se haittaa sitten mitä muut sitä ihmettelee tai ei usko?
eihän täällä uskota sitäkään että voi vielä yli 10v. jälkeen olla seksiä päivittäin kummankin halusta jne.
ihan sama mulle myös uskooko joku sitä loppupeleissä vai ei, ei se sitä faktaa miksikään muuksi muuta meidän kohdalla.
ja tällaiset ihmiset joille seksi on vain ihana ja iloinen asia sekä iso osa parisuhdetta, ymmärrettävästi eivät voi kertakaikkiaan ymmärtää että miten sitä nyt voi olla niin vaikeaa yrittää saada lapsia ja harrastaa seksiä kun sillähän se asia hoituu yleensä jos ei ole siis lapsettomuusongelmaa.
kyllähän kaikki ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia ja erilasia tilanteita on elämässä, mutta näköjään yllättää kuitenkin montaa tämä kuinka yleistä näyttää olevan tämä kaikinpuolin tyyydyttävä seksitön elämä.
varsinkin kun en ole yhdenkään ihmisen suusta itse sitä koskaan kuullut, päinvastoin itkuja siitä että pitäisi olla enemmän seksiä kumppanin kanssa, ja eipä tuo aiemmin siteerattu suht tuore seksitutkimuskaan kovin positiivista kuvaa antanut seksittömästä parisuhteesta.
miksi ihmeessä avioeroja ja salasuhteita sitten on niin hiton paljon enemmän kokoajan jos tämä yleistyvä seksittömyys sitten on kaikkien mielestä paras olotila???
Ja miksi koet, että sinulla on oikeus sanoa kenellä on tarpeellinen määrä seksiä ja kenellä ei? Ja mihin perustat väittämäsi, että seksin määrä vähenee lasten myötä? Etkö edelleenkään usko, että voi olla täysin onnellisia pareja, joilla seksiä on harvemmin kuin teidän parisuhteessanne?
Ja miten ihmeessä jaksat murehtia tällasia asioita?
ja sanoo että mies hakee seksin sitten muualta niin se ei missään nimessä ole totta. Miehen vika se on sitten, alunperinkin huono mies eikä hänen kanssaan olisi pitänyt mennä yhteen ollenkaan, seksin perässä juokseva ääliö.
katsokaa deittipalstojen tarjontaa tai käykää baarissa ja AVATKAA SILMÄNNE seksittömät, Tai kysykää edes puolisoltanne onko asia ok ennenkuin avaudutte täällä :)
"minulle seksi ei ole niin kovin tärkeää" - mantraa. Seksin laadusta ei valita. Saa orgasmin käytännössä aina (se on minulle ihan kunnia-asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten, kun toinen haluaa kerran 1,5v vuodessa ja toinen ei ole tyytyväinen? Saako silloin hakea tyydytyksen muualta? Etenkin kun haluamaton osapuoli ei edes pysty puhumaan asiasta eikä suostu mihinkään terapiaan? Pitäisikö silloin kituuttaa seksittömässä liitossa?
mitä tarkoitit sitten tuolla?
vaimolle ei ole tärkeää seksi ilmeisestikään, mutta onko tilanne siis sinulle myös ok?
eli haluaisitko useammin seksiä ja tietääkö vaimo sen? perusteena kieltäytymiselle on se ettei itseä huvita ja ei sinuakaan siis pitäisi huvittaa sitten?
Vaimo puhuu tuota samaa
"minulle seksi ei ole niin kovin tärkeää" - mantraa. Seksin laadusta ei valita. Saa orgasmin käytännössä aina (se on minulle ihan kunnia-asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ei todellakaan tarvitse toisen kituuttaa ja kestää, vaan saa lähteä hakemaan seksiä muualta.
meillä kun on vaan yksi elämä elettävänä, ja selibaatti täytyy aina olla ihmisen henkilökohtainen valinta, ei toisen pakottama tilanne.
sitten, kun toinen haluaa kerran 1,5v vuodessa ja toinen ei ole tyytyväinen? Saako silloin hakea tyydytyksen muualta? Etenkin kun haluamaton osapuoli ei edes pysty puhumaan asiasta eikä suostu mihinkään terapiaan? Pitäisikö silloin kituuttaa seksittömässä liitossa?
en muuten ole toi "kerran 1,5 vuoteen" tyyppi sentään. Ei ole minulle ok.
mitä tarkoitit sitten tuolla?
vaimolle ei ole tärkeää seksi ilmeisestikään, mutta onko tilanne siis sinulle myös ok?
eli haluaisitko useammin seksiä ja tietääkö vaimo sen? perusteena kieltäytymiselle on se ettei itseä huvita ja ei sinuakaan siis pitäisi huvittaa sitten?Vaimo puhuu tuota samaa
"minulle seksi ei ole niin kovin tärkeää" - mantraa. Seksin laadusta ei valita. Saa orgasmin käytännössä aina (se on minulle ihan kunnia-asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole oikeutta sanoa, mutta mielestäni oikeus on kysyä. Keskimäärin seksin määrä vähenee, kun lapset ovat iahn pieniä. Ei tietenkään kaikilla.
Voi olla onnellisia pareja, mutta totuus on, että taas keskimäärin, kaikki seksittömässä suhteessa eivät todellakaan ole onnellisia ja tyytyväisiä.
Ja miksi koet, että sinulla on oikeus sanoa kenellä on tarpeellinen määrä seksiä ja kenellä ei? Ja mihin perustat väittämäsi, että seksin määrä vähenee lasten myötä? Etkö edelleenkään usko, että voi olla täysin onnellisia pareja, joilla seksiä on harvemmin kuin teidän parisuhteessanne?
Ja miten ihmeessä jaksat murehtia tällasia asioita?
Mutta jos alkutilannekin on jo tosi huono, niin ei siitä ole paljoa varaa vähentää. Keskivertosuhteessa tulee hiljaisempia kausia, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että se on vain vaihe.
Puhutaan ajasta ennen lapsia ja sen jälkeen.
Toisaalta ap ihmettelee, miksi joillain ei ole ollenkaan seksiä ja toisaalta puhuu kuitenkin vähäisestä seksin määrästä. Ilmeisesti ei tiedä itsekään mitä tarkoittaa... :Oseksin. Mutta alkuperäisessä kysymyksessä puhuttiinkin tilanteesta ENNEN lapsia. Jos ei edes seksiä jaksa silloin harrastaan, niin jaksaako hoitaa lasta?
ketjussa tainnut huudella että hänelle sopii mainiosti elää ilman seksiä.
eihän sitä kai voi haluilleen mitään sitten, vai voiko?
voiko edes yrittää toisen vuoksi tai opetella haluamaan?
ja ihan varmasti on parisuhde heikommalla pohjalla ilman seksiä (tai aivan liian harvoin) kuin jos olis ns. normaali seksielämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tämä viesti pitäisi kertoa mun kiveksille ja mielihaluille. Jihuu! Ei enää turhautumista. Kylläpä helpotti tämä fakta.
t. isä (lapset 6,4 ja 1)
Ja tiesittekö, että pienten lasten isillä testosteronitaso laskee. Eli jos perheessä on pieniä lapsia, joiden hoitoon isä aktiivisesti osallistuu, hänen testosteronimääränsä ja sitä kautta seksihalunsa vähenee. Ja tämä on täysi fakta.
[/quote]
vastailemassa....
MUTTA haluaisinkin vastauksen kysymykseen:
-mitä jos mies/vaimo vammautuu (tai on jo lähtötilanteessa vammautunut) niin että seksi on joko vaikeaa/mahdotonta/kivuliasta/tunnotonta??
Sitäkö se sitten on,että siihen se rakkaus joko loppuu tai eikö voi edes uskoa,että mies voisi rakastua vammautuneeseen naiseen?? Kun ap esim painotti et mitä siitä jos vammautuu jälkeenpäin,kun LÄHTÖTILANNE on ollut hyvä jne
Mitä jos tuo ON lähtötilanne?? Eikä nainen voisi saada haluta lapsia (jos kykenee) vaikkei seksistä nauttisikaan?? Eikä sitä usein haluaisi/tekisi vain velvollisuutensa? Ja eikö naisen mies silloin rakastaisi puolisoaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keksivät teorioidensa tueksi...
Pitää varmasti paikkaansa.
Nyt tämä viesti pitäisi kertoa mun kiveksille ja mielihaluille. Jihuu! Ei enää turhautumista. Kylläpä helpotti tämä fakta.t. isä (lapset 6,4 ja 1)
Ja tiesittekö, että pienten lasten isillä testosteronitaso laskee. Eli jos perheessä on pieniä lapsia, joiden hoitoon isä aktiivisesti osallistuu, hänen testosteronimääränsä ja sitä kautta seksihalunsa vähenee. Ja tämä on täysi fakta.
Nyt tämä viesti pitäisi kertoa mun kiveksille ja mielihaluille. Jihuu! Ei enää turhautumista. Kylläpä helpotti tämä fakta.
t. isä (lapset 6,4 ja 1)
Ja tiesittekö, että pienten lasten isillä testosteronitaso laskee. Eli jos perheessä on pieniä lapsia, joiden hoitoon isä aktiivisesti osallistuu, hänen testosteronimääränsä ja sitä kautta seksihalunsa vähenee. Ja tämä on täysi fakta.
Ns. lähtötilanne meille hyvä, eli seksiä parisuhteen alussa runsaasti, tosin e-pillerit kyllä sittemmin aiheuttivat haluttomuutta.
Nyt olen toistamiseen raskaana, ja seksiä ollut raskauden (nyt 10+1) aikana kerran, kun pelkäsin alussa km:oa ja sen jälkeen on ollut armoton huonovointisuus.
Mutta mutta.. ennen tätä toista raskautta kipuilin imukuppisynnytyksen jälkeisissä heikoissa lantionpohjalihaksissa, ja seksiä ei ollut niin kovin paljon. Näin meni vauvavuosi. Jotain seksiä kuitenkin.
Nyt tänä kesänä ja syksynä sitten enemmän, mutta ei enää enempää kuin n kerran viikossa keskimäärin. Mies haluaa enemmän, ja tunnen huonoa omaatuntoa asiasta. Mies myös paljon työmatkoilla, ja minä sitten yksin lapsen kanssa kotona. Ja olen muuten hemmetin huono keskustelemaan näistä asioista, ja mies vielä huonompi..
No joo, asian vierestä ehkä, mutta periaatteessa samaa mieltä kuin ap, eli kyllä seksi normaalia parisuhdetta lähentää. Mutta poikkeuksiakin on, esim kivut tai muut ongelmat.
Nytpä tiedän mitä tehdään pe, kun mies taas kotona!
harrastaa seksiä vieraisen naisten kanssa. Joko saldo on yli tuhannen?
Mitä muuta se on kuin torjutuksi tulemista ja vielä etukäteen. Ja jos saa karkeasti yleistää, niin varsinkin miehille on usein erityisen tärkeää tulla hyväksytyksi ja ihailluksi seksin alueella. Se voi olla kulttuurista tai biologista, mutta on hyvin tavallista, että moni mies kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri seksin kautta. Ja näiden tarpeiden torjutuksi tuleminen sattuu.
vähyydestä.
Nämä kaksi ovat aivan eri asioita.
t. 47
kiva että näet itse tilanteen ja haluat sen korjata. teillä on varmasti hyvä parisuhde, välitättäe toisistanne ja haluatte sen näkyvän ja tuntuvan.
rakaus- ja vauva-ajat ovat juuri niitä suhteen koetinkiviä, ja jos niistä selvitään ilman halujen kuolemista, ei ole mitään menetetty.
kaikkea hyvää teille ja oikein hyvää ja nautinnollista tuleva viikonloppua ;)
tee vaikka vielä joku kiva ylläri, esim mukava asu lisäksi, ja miehesi on seitsämännessä taivaassa ja niin onnellinen ollessaan taas kotona ihanan vaimonsa kanssa !
Nytpä tiedän mitä tehdään pe, kun mies taas kotona!
pitäisi olla edes olemassa eli aina joko väsyttää tai ei huvita tms. Ja eipä ole mahdollisuuksia vieraissa käydä jos ei sitten yöllä nukkuessamme karkaa. Minä olen se vonkaaja meillä. Homma kuitenkin pelittää (ei siis mitään erektio-ongelmaa kuitenkaan) n. pari kertaa kuussa ehkä.
Minulle/meille tällainen "normaali yhdyntätiheys on 3 kertaa viikossa - ajattelu" aiheuttaa kyllä stressiä ja paineita ja turhia ajatuksia onko meillä kaikki hyvin kun ei useammin panna. Kaikki on siis hyvin, mutta teidänlaistenne ajatukset siitä mikä on normaalia ja mikä ei aiheuttaa turhaa ahdistusta.
EI KAIKKI MIEHET OLE PANOKONEITA!
Vähään seksiin tyytyväisen on usein vaikea ymmärtää miltä seksiä kaipaavasta tuntuu. Seksi on fyysinen tarve, kuten uni ja ruoka. Jotkut selviävät vähemmällä, mutta niille jotka sitä kaipaavat (tilastollisesti useimmin miehet kuin naiset) sen puuttuminen johtaa monenlaisiin fyysisiin ja henkisiin oireisiin - ja olo on ihan aikuisten oikeasti tukala ja tuskainen. Asiaa pahentaa se, että seksi kuuluu niihin asioihin joita ei voi ilman omaa puolisoa (sallitusti ainakaan) ratkoa - ei voi mennä hakemaan muualta ja itsetyydytyskin on vain hetkellinen lievityskeino joka ei pitkälle kanna.
Ihmisten seksuaalisuutta on muutenkin vaikea sovittaa yhteen, mutta kun asenne alkaa mennä sille tasolle että avioliitossa seksiin ilman haluja panostaminen on "raiskaukseen suostumista" niin ei ihme jos tilastot mustuu ja Suomi voi yhä huonommin. Se on sitä toisesta välittämistä kun panostetaan yhteisiin asioihin myös silloin kun ei siltä välttämättä juuri itsestä tunnu, sopivassa määrin ja sopivassa suhteessa tietenkin.
Jos ei yhdyntä kertakaikkiaan tunnu hyvältä (sattuu tms.), niin on paljon tapoja millä osallistua ainakin sitten puolisonsa seksuaaliseen tyydytykseen - voi vaikka tarjoutua hyvässä ilmapiirissä iltaan jossa itse saa hellyyttä ja huomiota, vaikka hyvää viiniä ja hyvää ruokaa myös, ja sitten puoliso saa osakseen vaikkapa toisen käsillä tekemän tyydytyksen - ja molemmat tietysti paljon rakkautta.
On iso asia ymmärtää millaisessa ahdingossa "puutteessa" elävä kumppani oikeasti on - ja kuinka paljon voitte rakkaanne puolesta tehdä. Vastavuoroisesti on tottakai OK pyytää ja saada myös mitä ikinä te suhteesta kaipaatte, esim. panostusta henkisiin asioihin yms. Todennäköisyydet ovat sen puolella että tällä tavalla suhde kuin suhde paranee, vaikka seksuaaliset vietit olisivatkin epätasapainossa. Ainakin se on parempi vaihtoehto kuin se että vähempään tyytyvä saa olla rauhassa ja toinen kärsii hiljaa ja myötäillen kunnes pää lopullisesti hajoaa (tai kärsii hiljaa hautaan saakka?)...
Jos rakastatte puolisoanne, ymmärrätte että hänellä voi olla teidän haluistanne poikkeavia tarpeita. Siitä ymmärräyksestä toivottavasti on enää lyhyt matka siihen että ymmärrätte joskus myös haluta asioita joita ei "haluta". Esimerkiksi todellakin on OK haluta tyydyttää miestä hänen ilokseen vaikka itseä ei "panettaisikaan". Se on sitä rakkautta kun osataan puolin ja toisin pitää huolta toisistamme myös niinä hetkinä kun haluamme erilaisia asioita.
Alue: Aihe vapaa
kohta 3000 avausta!
Olisi kiva saada vähän miesnäkökulmaakin tähän ketjuun, mutta sitä tuski tulee tällä palstalla. Haluaisin oikeasti uskoa tuohon "meillä on vähän seksiä ja se on molemmile ok" mutta tahtoisin kuulla myös sen miehen mielipiteen asiasta.