Lue keskustelun säännöt.
Miten helposti antaisitte lapsen lopettaa harrastuksen?? (soitto)
22.04.2014 |
1-luokkalainen on nyt kohta 2v. soittanut, käy musiikkiopiston tunneilla (eli pääsi pääsykokeessa, lahjakkuutta löytyisi siis ainakin jonkin verran, jos olisi viitseliäisyyttä).
Kun viitsii soittaa, niin ihan näyttää tykkäävänkin siitä.
MOnesti se harjoittelu kuitenkin on aika tervanjuontia, ja tunneille lähtö.
Mietin, kannattaako vielä kuitenkin koettaa jatkaa, vai pitäisikö lopettaa? Hän on itse puhunut muutaman kuukauden jo ainakin että ei soita enää.
Tarjosin myös että vaihdetaan soitinta (toiseen jota hän myös kotona soittelee kun itse opetan, ehkä vähän helpompi ainakin alkuvaiheessa), mutta ei sitten vaikuttanut oikein haluavan sitäkään.
Miten teillä lapset suhtautuu soittotunteihin, onko tullut kyllästymisiä ja miten pitkään ne kestää, pääseekö niistä yli?
Kommentit (77)
Tietyssä iässä kavereiden mielipide alkaa painaa enemmän. Kavereista ei ehkä ole yhtäkään musikaalista taitajaa ja kateuttakin voi esiintyä. Muut asiat kiinnostaa enemmän ja tulee itsenäisyystaistelua sekä kapinointia vanhempia vastaa.
Kannattaako lapsen ja nuoren oppia, että kaikessa voi vain luovuttaa kun ei huvita? Silloinkin, kun olisi lahjoja ja suotuja mahdollisuuksia, voi olla yrittämättä ja pinnistelemättä? Vai olisiko syytä opetella sitkeyttä ja periksiantamattomuutta? Myöhemmin aikuisena lapsi voi olla kiitollinen, ettei annettu helpolla lopettaa.
Riittäisikö soitonopettajille sellainen harjoittelu, että lapsi käy vain tunneilla soittamassa sen epämotivaatioajan, ilman että siitä nostetaan numeroa? Näin pysyisi kuitenkin ote soittamiseen, jota voi sitten myöhemmin jatkaa mikäli innostuu enemmän?
Soittoharrastus on hyväksi kehittyville aivoille, oppimiskyvylle, jopa empatiakyvyille. Siinä oppii sitä sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan vieläkin melkein paniikkikohtauksen kun muistan omaa soittoharrastusta johon äiti pakotti. En oppinut vuosien aikana mitään pysyvää, koska motivaatio puuttui. Edelleen tunnen vastenmielisyyttä viulumusiikkia kohtaan, kiitos sen pariin pakottamisen. Omien lasteni ei tarvi harrastaa mitään. Lapset itse valitsee, mitä rentoutuvat vapaa-ajalla. Niin teen minäkin nyt aikuisena kun saan.
En pakottaisi, itsellä traumat pianonsoitosta pakotettuna 5-7 vuotiaana.
Omille lapsille olen sanonut, kun ovat jotain halunneet harrastaa, että maksettu kausi käydään sitten loppuun, huvitti tai ei. Sitten saa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Saan vieläkin melkein paniikkikohtauksen kun muistan omaa soittoharrastusta johon äiti pakotti. En oppinut vuosien aikana mitään pysyvää, koska motivaatio puuttui. Edelleen tunnen vastenmielisyyttä viulumusiikkia kohtaan, kiitos sen pariin pakottamisen. Omien lasteni ei tarvi harrastaa mitään. Lapset itse valitsee, mitä rentoutuvat vapaa-ajalla. Niin teen minäkin nyt aikuisena kun saan.
Luulen, että tässä keskustelussa puhutaan lapsista, jotka ovat alunperin itse halunneet soittaa ja ovat siitä jopa nauttineet ja siinä olleet hyviä, mutta tietyssä iässä tulee motivaatio-ongelmia, kun ei jaksakaan harjoitella ja muut asiat kiinnostavat. Se ikä lienee ohi, joten kannattaako lahjakkaan oppilaan antaa tuosta vain lopettaa soittoharrastus musiikkiopistossa, jonne pääsee vain murto-osa hakijoista ja minne lapsi itse on halunnut hakea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan vieläkin melkein paniikkikohtauksen kun muistan omaa soittoharrastusta johon äiti pakotti. En oppinut vuosien aikana mitään pysyvää, koska motivaatio puuttui. Edelleen tunnen vastenmielisyyttä viulumusiikkia kohtaan, kiitos sen pariin pakottamisen. Omien lasteni ei tarvi harrastaa mitään. Lapset itse valitsee, mitä rentoutuvat vapaa-ajalla. Niin teen minäkin nyt aikuisena kun saan.
Luulen, että tässä keskustelussa puhutaan lapsista, jotka ovat alunperin itse halunneet soittaa ja ovat siitä jopa nauttineet ja siinä olleet hyviä, mutta tietyssä iässä tulee motivaatio-ongelmia, kun ei jaksakaan harjoitella ja muut asiat kiinnostavat. Se ikä lienee ohi, joten kannattaako lahjakkaan oppilaan antaa tuosta vain lopettaa soittoharrastus musiikkiopistossa, jonne pääsee vain murto-osa hakijoista ja minne lapsi itse on halunnut hakea?
Korjaus: se ikä menee ohi (useimmilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tilalle? Ostarilla syljeskelyä?
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki vanhemmat, jotka pähkäilette lapsenne soittoharrastuksen kanssa, tämä on teille.
Olen itse soitonopettaja musiikkikoulussa ja voin kertoa tapaavani vuosittain sellaisia oppilaita, jotka harrastavat soittoa vain vanhempien painostuksesta. Tunnistan sellaiset tapaukset heti, koska oppilaan epämotivoitunut asenne on käsinkosketeltavaa. Sellaisen oppilaan opettaminen on todella vaikeaa ja turhauttavaa minulle.
Älkää pakottako lastanne soittotunneille, jos lapsi ei itse halua tai jos hän on epämusikaalinen, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jos oppilas ei saa soittoharrastuksestaan iloa tai inspiraatiota, kannattaisi ehkä käyttää se sama aika ja raha johonkin järkevämpään, kuin väkisin soittotunneilla ramppaamiseen.
Minulle opettajana on aivan eri asia opettaa innostunutta ja motivoitunutta oppilasta kuin sellaista, joille soittoharrastus on tervanjuontia. En itsekään panosta epämotivoituneen oppilaan opetu
No huh huh. On siinä soitonopettaja. Ei kukaan lapsi ole "epämusikaalinen", huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai on epämusikaalisia ihmisiä! On myös erilaisia ihmisiä, jonkun sormet sopivat hyvin pianonsoittoon, toisen ei. - Ja kyllä, olen soittanut viulua sekä käynyt musiikkilukion.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tilalle? Ostarilla syljeskelyä?
Olisikin! Tilalle tulee Snap, Tik ja Tok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pakotettiin soittamaan 4 vuotta. Sitten ilmoitin, että minä lopetan, enkä suostunut menemään tunneille.
Jälkikäteen ajatellen. Vanhempieni olisi pitänyt tajuta, että olen täysin epämusikaalinen eikä soittaminen kiinnosta minua yhtään. En koskaan soittanut harjoituksia vapaaehtoisesti ja myös opetuksessa käytetyt kappaleet olivat minulle tuntemattomia. En tiennyt, miten niiden edes kuuluisi mennä.
Ylipäätään musiikista jäi valtava alemmuudentunne, jota myös vahvistivat koulun asiattomasti kommentoineet opettajat. Sorry musaopet, mutta musiikki on minulle täysin merkityksetöntä. Minkään muun kouluaineen opettajat eivät koskaan sanoneet, että olen ihmisenä huono kun en ole lahjakas just heidän aineessaan. Musiikki ei millään tavalla ole maailman napa tai tärkeä aine. Se on vain harrastus, joillekin, ja sen pitäisi olla vapaaehtoista.
Mun vanhemmat pakotti mut murrosiässä jatkamaan soittamista ja nyt 35-vuotiaana ajattelen, että se oli hyvä. Soitan nykyäänkin joka päivä.
Omat lapset soittaa vielä mielellään, mutta en kyllä ensimmäisestä ilmoituksesta antaisi lopettaa. Läksyihin menee tosi vähä aikaa vielä yläasteellakin ja käytännössä musiikista säästetty aika menisi varmaan pelaamiseen. Sitäkin ehtivät tehdä nyt tunnin päivässä, joten ei mielestäni ole tarvetta kaivaa siihen lisää aikaa.
Musiikin lisäksi kaikilla on yksi liikuntaharrastus, joka on vaihdellut enemmän. Kausi pitää aina käydä loppuun, mutta muuten ei olla sen osalta vaadittu muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on epämusikaalisia ihmisiä! On myös erilaisia ihmisiä, jonkun sormet sopivat hyvin pianonsoittoon, toisen ei. - Ja kyllä, olen soittanut viulua sekä käynyt musiikkilukion.
Sormet kyllä muokkautuvat pianonsoittoon. Ei tarvitse olla pitkiä "pianistisormia", kuten ennen vanhaan. Jos ei yllä, voi hypähtää. Sitähän se on, luovaa tulkintaa. Toisilla sitä on, toisilla ei.
Harrastus ei saa olla pakko, vaan jotain mitä lapsi itse haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki vanhemmat, jotka pähkäilette lapsenne soittoharrastuksen kanssa, tämä on teille.
Olen itse soitonopettaja musiikkikoulussa ja voin kertoa tapaavani vuosittain sellaisia oppilaita, jotka harrastavat soittoa vain vanhempien painostuksesta. Tunnistan sellaiset tapaukset heti, koska oppilaan epämotivoitunut asenne on käsinkosketeltavaa. Sellaisen oppilaan opettaminen on todella vaikeaa ja turhauttavaa minulle.
Älkää pakottako lastanne soittotunneille, jos lapsi ei itse halua tai jos hän on epämusikaalinen, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jos oppilas ei saa soittoharrastuksestaan iloa tai inspiraatiota, kannattaisi ehkä käyttää se sama aika ja raha johonkin järkevämpään, kuin väkisin soittotunneilla ramppaamiseen.
Minulle opettajana on aivan eri asia opettaa innostunutta ja motivoitunutta oppilasta kuin sellaista, joille soittoharrastus on tervanjuontia. En itsekään panosta epämotivoituneen oppilaan opetu
Eli et ole motivoiva opettaja , vaan ruokit lapsi raukan negatiivista asennetta joka johtaa harrastuksen lopettamiseen .
Minun poikani soitteli mielellään ja nautti siitä , kunnes vaatimustasoa alettiin nostamaan ja esiintymiskertoja lisäämään . Poika olisi jatkanut jos olisi saanut soittaa omaksi ilokseen .
Voisitte alkuun kokeilla opettajan vaihtoa. Ehkä toisella opettajalla on erilainen opetustyyli ja lapselle sopii hänen opetustyyli paremmin.
En ole ikinä soittanut mitään, joten olen sikäli varmaan väärässä ketjussa, mutta näin sivusta katsoen monen aikuisen kauhistelut "kuinka minun lapsena piti soittaa, oli kamalaa" eivät ehkä nyt ihan päde nykypäivään. Kuten täällä on kirjoitettu, nykyajan vitsaus on some ja pelimaailma. Siellä saa nopeasti onnistumisen elämyksiä ja dopamiinia virtaa. Voisin kuvitella, että se on äärimmäinen vastakohta sinnikkäälle soiton harjoittelulle. Totta kai tämä houkuttaa lapsia! Vaikka vanhemmat eivät painostaisi soittamiseen ja lapsi itse on alun perin halunnut soittaa, houkutus digimaailmaan on sellainen, että oma viisikymppisten sukupolveni ei sitä oikein voi käsittää. Siksi en vertaisi oman sukupolveni "halusin lopettaa soittamisen"-kokemuksia nykypäivän lasten vastaaviin kokemuksiin. On ok vaihtaa harrastusta, mutta herkästi käy niin, että mikään ei kiinnosta, koska kaikki vaatii vaivannäköä... paitsi some.
Vierailija kirjoitti:
En pakottaisi soittamaan.
Mielestäni on ok "pakottaa"/kannustaa tuonikäistä niin, että jo maksettu kausi käydään valittua harrastusta loppuun. Ja että joku säännöllinen harrastus pitää olla. En kuitenkaan lähtisi sen enempää sanelemaan, että pitää olla juuri soittoharrastus.
Mutta en olekaan itse musikaalinen. Onneksi minua ei ole kukaan koskaan pakottanut soittotunneille.
En tiedä, lapsilla tulee kausia, ja itse olen harmitellut, että vanhempani antoivat minun lopettaa pianonsoiton niin nopeasti, kun minulla oli kausi, kun ei tehnyt mieli harjoitella. Olisiko 6 kk sellainen aika. Jos sitten tule mistään mitään, antaa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki vanhemmat, jotka pähkäilette lapsenne soittoharrastuksen kanssa, tämä on teille.
Olen itse soitonopettaja musiikkikoulussa ja voin kertoa tapaavani vuosittain sellaisia oppilaita, jotka harrastavat soittoa vain vanhempien painostuksesta. Tunnistan sellaiset tapaukset heti, koska oppilaan epämotivoitunut asenne on käsinkosketeltavaa. Sellaisen oppilaan opettaminen on todella vaikeaa ja turhauttavaa minulle.
Älkää pakottako lastanne soittotunneille, jos lapsi ei itse halua tai jos hän on epämusikaalinen, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jos oppilas ei saa soittoharrastuksestaan iloa tai inspiraatiota, kannattaisi ehkä käyttää se sama aika ja raha johonkin järkevämpään, kuin väkisin soittotunneilla ramppaamiseen.
Minulle opettajana on aivan eri asia opettaa innostunutta ja motivoitunutta oppilasta kuin sellaista, joille soittoharras
Ap ei ole soiton opettaja. On lapseton Vanhapiika joka muissakin ketjuissa kierosti haukkuu toisten lasten kasvatuksessa. 👍👍👍👍
Just tämä. Tässä maailmassa mikään ei neää vaadi oikein työtä. Missään ei opita pitkäjänteistä työskentelyä, koulussakaan ei tarvitse vähiä välittää siitä miltä vihko näyttää. Musiikkiopisto on ainooita paikkoja, joissa pitää vielä yrittää harjoitella jotain todella vaikeaa.
P.S. Miksi tänne vastaavat sellaiset jotka eivät mitään ole koskaan soittaneet?