Lue keskustelun säännöt.
Miten helposti antaisitte lapsen lopettaa harrastuksen?? (soitto)
22.04.2014 |
1-luokkalainen on nyt kohta 2v. soittanut, käy musiikkiopiston tunneilla (eli pääsi pääsykokeessa, lahjakkuutta löytyisi siis ainakin jonkin verran, jos olisi viitseliäisyyttä).
Kun viitsii soittaa, niin ihan näyttää tykkäävänkin siitä.
MOnesti se harjoittelu kuitenkin on aika tervanjuontia, ja tunneille lähtö.
Mietin, kannattaako vielä kuitenkin koettaa jatkaa, vai pitäisikö lopettaa? Hän on itse puhunut muutaman kuukauden jo ainakin että ei soita enää.
Tarjosin myös että vaihdetaan soitinta (toiseen jota hän myös kotona soittelee kun itse opetan, ehkä vähän helpompi ainakin alkuvaiheessa), mutta ei sitten vaikuttanut oikein haluavan sitäkään.
Miten teillä lapset suhtautuu soittotunteihin, onko tullut kyllästymisiä ja miten pitkään ne kestää, pääseekö niistä yli?
Kommentit (77)
Ai niin, haluttomuus alkoi oikeastaan kun opettaja yhtäkkiä vaihtui kesken kauden n. vuosi sitten.
Uusikin sijaisopettaja on kyllä ihan kiva. Mutta siitä ensimmäisestä poika jotenkin tuntui tykkäävän erityisesti.
Olin ajatellut odottaa että se vanha opettaja tulee takaisin, ja sitten katsotaan onko soitto vielä yhtä tylsää vai saako sitä alkuinnostusta takaisin.
Open piti tulla jo mutta se siirtyi ja ilmeisesti voi mennä vielä jopa vuosi ennen kuin tulee.
Eli kannattaakohan sitä jäädä odottamaan ja yrittää vaan rohkaista soittotunteihin...
Lisäksi ollaan saatu pitää vuokrasoitinta tähän asti, mutta luulen että syksyllä pitäisi jo ostaa oma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 13:59"]
Pitääkö lapsia ihan oikeesti tolleen pakottaa harrastamaan jotain?? Eikö riitä, että lapsi sanoo tahtooko harrastaa jotain tai yleensä yhtään mitään, miksi vanhempien pitäisi noin valita urheilut tai musiikit tms?
[/quote]
Samaa ihmettelen. Meillä lapset harrastaa kirjojen lukemista ja tietokoneella pelaamista, ja siinä se. Ihan ok minusta. Miksi ihmeessä pitäisi mitään ohjattua harrastaa jos ei halua?
20, mä aina kyllä ihmettelenkin miten te soitonopettajat jaksatte :) Vaikka oppilas olisi innostunutkin, niin onhan nuo nuoremmat etenkin kai välillä vähän levottomia soittamaan koko 30 min.
Meidän lapsi olisi nähdäkseni ihan lahjakaskin, motivaatio vaan nyt ollut hukassa. Siksi tässä pohdintaa...
Jos selvästi ei edes olisi osaamista niin voisi ajatellakin että lopettaa.
ITseäni harmittaa että lapsena en käynyt enempää soittotunneilla kuin muutaman vuoden, nyt aikuisena on kiva soitella sen minkä osaa, olisi kiva osata paremmin.
ap
Meillä valitsi soittiminen kun oli komea ja kullanhohtoinen, ihastui siihen.
Yhden vuoden soitti ja sai vaihdettua instrumentin mieluisemmaksi. Halusi jatkaa soittamista ja soitti 8 vuotta yhteensä. Välillä ei homma kiinnostanut ja kesällä ei soittanut yhtään. Ei halunnut kuitenkaan lopettaa kunnes sai vaihdettua lauluun ja nyt käy laulutunneilla.
Itseäni harmittaa kun ei enää soita instrumenttia sillä oli siinä todella taitava. Ei sitä soittoinnostusta voi väkisin pitää yllä ellei lapsella ole siihen omaa tahtoa.
Kysy musiikkiopistosta voiko pitää välivuoden. En usko että uusia pääsykokeita tarvitsee suorittaa kuitenkaan jos myöhemmin jatkaa. Ei muskaalisuus katoa mihinkään.
Opettaja on todella isossa roolissa, jos kemiat ei kohtaa ei soittaminen jaksa innostaa. Osasyy tyttäreni soittoharrastuksen loppumiseen oli kun opettajansa jäi eläkkeelle. Uuden opettajan kanssa homma ei ollut luontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 10v käy tunneilla ja oppii siellä asioita. Ei juurikaan jaksa muuten harjoitella. Hän tykkää käydä tunnilla ja soittelee muuten omiaan. Opettaja ymmärtää tilanteen ja sanoo, että se on ihan ok. Lapsi edistyy hitaasti, mutta saa kokoajan tuntumaa soittimeen.
Miksi lapsen pitää harrastaa? Siksikö, että hän itse haluaa? Vai siksikö, että vanhemmat haluavat? Miksi vanhempien pitää yrittää kohottaa statustaan ja päteä lastensa kautta? Monelle ekaluokkalaiselle riittää ohjatuksi toiminnaksi päivittäinen koulunkäynti. On raskasta - liian raskasta? - alistua jatkuvaan aikuisten pompotteluun ja komenteluun.
Lapsen henkisen hyvinvoinnin takia on tärkeää, että hän saa touhuta vapaasti ilman jatkuvaa ohjeistusta. Tavalliset ulkoleikit kavereiden kanssa pihalla tai leikkikentällä koulun jälkeen on ihan riittävää harrastusta. Kyllä ne lapset ehtivät harrastaa myöhemminkin ja ihan vapaaehtoisesti ilman vanhempien tuuppausta.
Älkää hyvät vanhemmat syyllistäkö lastanne siitä, että hän ei ole kiinnostunut ohjatuista hienoista harrastuksista. Tuntuu kuin lapsen pitäisi ostaa vanhempien rakkaus ja hyväksyntä osallistumalla vaikka vasten tahtoaan vanhempien valitsemaa harrastusta, ettei vanhemmille tule paha mieli. Menkää itse musiikkitunneille ja / tai telinevoimisteluun, jos ne jäivät teiltä lapsina harrastamatta. Mutta älkää yrittäkö elää lastenne kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lopettaa. Soitin sähköurkuja 1.-7. luokat. välissä oli yksi välivuosi ja jatkoin vanhempien painostuksesta. Itsekseni oli ihan kiva soitella, mutta ihnosin soittoläksyjä ja tunteja, joilla piti soittaa opettajan määräämiä kappaleita. Silloin välivuotena harjoittelin itsekseni oman maun mukaisia biiseja jonkin verran ja vanhemmat päättivät, että pakko jatkaa, koska kerran muutenkin soittelen. 7. luokan jälkeen en kertakaikkiaan suostunut menemään tunneille, tuli korvista ulos koko touhu. Sen jälkeen en ole soittimeen koskenut, se seisoo vieläkin vanhempieni talossa käyttämättömänä (olen 35v). Pakotus ei ole koskaan hyvä asia, kannustus on eri juttu.
Meillä on ollut sääntönä se, että kausi käydään loppuun. Niissä harrastuksissa missä saa pari kertaa käydä kokeilemassa ja sitten pitää joko lopettaa tai maksaa, niin aina lapset on halunneet jatkaa.
Molemmat harrastaa myös pianonsoittoa. Esikoinen tylsistyi totaalisesti 1,5 v jälkeen, eikä jaksanut harjoitella jne. Ihmettelin moista, mutta jatkoi kuitenkin kevään loppuun. Syksyllä kysyin haluaako jatkaa, halusi mutta vaihdoimme opettajan kun aikataulut eivät entisen kanssa enää sopineet. Tämä muutos oli lottovoitto. Tyttö harjoitteli, kehittyi valtavaa vauhtia ja innostus palasi. Jälkeenpäin tajusin että eka ope "tappoi" innostuksen sillä että jankkasi samoja yksinketaisia kappaleita jatkuvasti takertui virheisiin eikä soiton innostamiseen. Eli jos osasi kappaleesta 2/3 ja tuli virhe tuossa vikassa osassa, niin ope lähti aina ihan alusta ko. kappaleen kanssa, vaikka se alku oli jo hallussa, siihen tyttö tylsistyi ja sanoi sen minulle tosin vasta kun uusi ope oli jo kuvioissa.
Uusi ope kannusti luovuutta ja se missä oli vaikeaa, niinvain sitä kohtaa treenattiin, mikäli muuten osasi biisin soittaa. Jo kuukauden jälkeen lapsi soitti jo kunnon kappaleita ja hyvin. On siis oikeasti musikaalinen ja treenaa paljon, se soittamisen ilo joka pianotunnit aloittaessa oli, palasi. Nyt uusi ope ollut 2,5 vuotta ja edelleen haluaa jatkaa soittamista.
Joka syksy kysyn tuosta jatkosta ja mikäli ei haluaisi, voisi ihan hyvin lopettaa. Kannattaa keskustella lapsen kanssa siitäkin onko vain innostus loppu, vaivoiko taustalla olla muutakin, eli miten menee opettajan kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneksi minun vanhemmat ei pakottaneet minua harrastaneet, koska minua vain ei ohjatut harrastukset kiinnostaneet. Luin ja puuhasin mielelläni kaikkea yksin. Tein käsitöitä ja ulkoilin.Nyt aikuisena edelleen luen ja käyn yksin lenkillä ja salilla ja vietän ihan hyvää elämää, vaikka en ole koskaan ohjatuissa harrastuksissa käynyt. Olen mieluummin mennyt ilman aikatauluja. Pääsiäisenäkin hiihdimme joka päivä ja lumikenkäilimme. Siinä on ihan kivasti tekemistä ilman ohjattua harrastusta.
Minun vanhempani lahjoivat minut jatkamaan joka syksy. Aina soitonopiskelu ei ollut hauskaa, mutta koko ajan opin lisää. Pääsin Sibelius-Akatemiaan solistiselle puolelle ja nyt olen ammattimuusikko. Olen kiitollinen vanhemmilleni, mutta eihän kaikille voi tulla musiikista ammattia, joten jokaisen perheen täytyy miettiä mihin haluaa satsata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 ja muutkin ihmettelijät, soittoharrastus tulee aloittaa jo ekaluokkalaisena ellei ennemmin. Muuten taito tai fyysiset ulottuvuudet (keuhkot, sormien venyvyys) ei tule ikinä kehittymään mittoihin, joista voisi ponnistaa jopa ammattilaiseksi.
Itse aloitin pianon soiton 1. luokalla ja jatkoin aina lukion viimeiselle (3/3-tutkinto). Yläasteella tuli vaihe jolloin mikään ei olisi ollut niin mukavaa kuin lopettaa soittaminen. Opettajani oli hyvin tekninen eikä tullut kuuloonkaan soittaa muita kuin sonaatteja tai etyydejä ym. harjoittelumateriaalia. En siis oikeastaan soittanut musiikkia vaan vain taitoja kehittäviä kappaleita. Opettaja ei myöskään henkilökohtaisesti pitänyt minusta, ja jättikin minut vuotuisissa stipendeissä ulkopuolle kun muut hänen oppilaansa saivat stipendit vuorotellen. Lopulta opettaja itse sanoi ettei jaksa minun kanssani ja antoi minut toiselle opettajalle.
Mikä onni! Uusi opettajani jopa aluksi hätääntyi ettei näin vanhalle oppilaalle oltu soitatettu yhtään kappaletta pedaalin kanssa. No aloimme heti käymään läpi elokuvamusiikka ym. minua hirveästi inspiroivaa. Nämä kappaleet olivat teknisesti todella vaativia, mutta opettaja oli todella mukava ja kannustava ja kuunteli toiveitani. Löysin intoni musiikkiin ja kehityin soittajana nopeaa tahtia. Uusi opettaja teki tekniikkaharjoituksista kilpailuja oppilaittensa kesken, joten tätäkään ei unohdettu.
Joten KAIKKI voi olla opettajasta kiinni, vaikka nykyinen olisi kuinka pätevä. Kemiat ja opettajan tyyli opettaa voivat vaihdella huomattavasti. Minua henkilökohtaisesti auttoi myös ettei kotona ollut mitään paineita saada hyviä suorituksia/arvosanoja vaan että kannustettiin soittelemaan omaksi ilokseni ja konserttejani tultiin aina seuraamaan.
PS: tämä entinen katkera opettajani oli arvioimassa yhdessä vähän kokemattomampien opettajien kanssa 3/3-tutkintoani ja vielä silloinkin halusi minun "epämiellyttävyydestäni" kostaa ja arvioida ja ohjata uudehkoja opettajia arvioimaan suoritukseni niin alhaalle kuin mahdollista. Tilanteesta minulle kertoi pahoitellen silloinen huippuopettajani. Surullista, että aikuinen ihminen voi olla noin katkera ja kostonhimoinen silloiselle nuorelle tytölle.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 14:27"]Hei kaikki vanhemmat, jotka pähkäilette lapsenne soittoharrastuksen kanssa, tämä on teille.
Olen itse soitonopettaja musiikkikoulussa ja voin kertoa tapaavani vuosittain sellaisia oppilaita, jotka harrastavat soittoa vain vanhempien painostuksesta. Tunnistan sellaiset tapaukset heti, koska oppilaan epämotivoitunut asenne on käsinkosketeltavaa. Sellaisen oppilaan opettaminen on todella vaikeaa ja turhauttavaa minulle.
Älkää pakottako lastanne soittotunneille, jos lapsi ei itse halua tai jos hän on epämusikaalinen, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jos oppilas ei saa soittoharrastuksestaan iloa tai inspiraatiota, kannattaisi ehkä käyttää se sama aika ja raha johonkin järkevämpään, kuin väkisin soittotunneilla ramppaamiseen.
Minulle opettajana on aivan eri asia opettaa innostunutta ja motivoitunutta oppilasta kuin sellaista, joille soittoharrastus on tervanjuontia. En itsekään panosta epämotivoituneen oppilaan opetukseen paljoa, vaan käytän energiani ja taitoni niihin, jotka haluavat oppia ihan omasta halustaan.( niitäkin onneksi on) Epämotivoituneiden ja pakosta soittotunnilla käyvien oppilaiden oppitunnin jälkeen olen aina ihan rättipoikki, koska he vievät niin paljon energiaa, toivon salaa, että he lopettaisivat harrastuksen ja tekisivät jotain järkevämpää.
Älkää siis pakottako lastenne soittotunneille, sellaiset lapset, jotka eivät koe musiikkiharrastusta mielekkääksi voivat käyttää aikansa johonkin muuhun ja me soitonopettajan voimme käyttää aikamme puolestamme taas lahjakkaiden ja motivoituneiden oppilaiden opettamiseen.
[/quote]
Sinulta voisin kysyä, että oletko ihan oikeassa hommassa? Opettajilla on aina monentasoisia oppilaita ja myös sinä itse voit olla hommassasi joko motivaattori ja innostaja tai motivaation lyttääjä ja lannistaja. Toivottavasti ajattelet ensi kerralla tätä kun tunnillesi tulee se vähemmän lahjakas ja ei niin innostunut oppilas!
Terveisin,
Musiikkiopiston, innostavan opettajan oppilaan äiti ja itsekin opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitus perusteineen että aikoo lopettaa sen ja sen lajin, on tähän mennessä meillä riittänyt. Harrastus on vapaaehtoista toimintaa koulun ohessa, ei lapsen/ nuoren hampaat irvessä tai veren maku suussa- pakkopullaa jotta voidaan miellyttää vanhempia, päteä suvulle, kavereille tai naapureille tms!
Itse aloitin 5-vuotiaana viulunsoiton ja tykkäsin siitä välillä, välillä en. Aina ei olisi jaksanut ja kiinnostanut, mutta innostuin uudestaan. 12-vuotiaana lopetin kokonaan ja nyt aikuisiällä aloitin taas.
Mutta. Jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua, niin sitten ei halua.
Tuossa iässähän just etsitään sitä oikeaa harrastusta. Miksi ei kokeilisi jotain ihan muuta?
Saattaahan se innostus sitten palata.
Anna lopettaa. Mut pakotettiin aikoinani soittamaan viulua neljä vuotta - en olisi alun perinkään valinnut viulua vaan toisen soittimen - enkä vieläkään, 20 vuotta myöhemmin pysty kuuntelemaan viulun soittoa ilman inhon väristyksiä.
Niin no ongelma on, että ei ole oikein mitään mitä hän haluaisi harrastaa (ohjattu). Liikuntaharrastus on myös eikä tykkää siitäkään.
Ja jos nyt lopettaa, niin ei sinne musiikkiopistoon sitten varmaan enää pääse takaisin.
ap
Tämä soitin on hänen ihan itse valitsemansa opiston tutustumispäivien perusteella.
ap
Meillä me vanhemmat päätimme pitää välivuotta lapsen soittoharrastuksesta. Nyt kuudesluokkalainen, aloittanut 5-vuotiaana. Ei ole tänä lukukautena harjoitellut kertaakaan soittoläksyjä. Siis kertaakaan ei ole koteloa avattu. Haluaa kyllä soittaa, muttei harjoitella. Ei oikein edisty.
Sanottiin, että pitää välivuotta ja soittelee itsekseen, jos haluaa. Soittoharrastus on kuitenkin niin tolkuttoman kallis harrastus, ettei sitä ihan huvikseen viitsi maksaa. 640 euroa pelkät lukukausimaksut, päälle nuotit ja itse soitin, soittimen huolto jne.
Hei kaikki vanhemmat, jotka pähkäilette lapsenne soittoharrastuksen kanssa, tämä on teille.
Olen itse soitonopettaja musiikkikoulussa ja voin kertoa tapaavani vuosittain sellaisia oppilaita, jotka harrastavat soittoa vain vanhempien painostuksesta. Tunnistan sellaiset tapaukset heti, koska oppilaan epämotivoitunut asenne on käsinkosketeltavaa. Sellaisen oppilaan opettaminen on todella vaikeaa ja turhauttavaa minulle.
Älkää pakottako lastanne soittotunneille, jos lapsi ei itse halua tai jos hän on epämusikaalinen, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Jos oppilas ei saa soittoharrastuksestaan iloa tai inspiraatiota, kannattaisi ehkä käyttää se sama aika ja raha johonkin järkevämpään, kuin väkisin soittotunneilla ramppaamiseen.
Minulle opettajana on aivan eri asia opettaa innostunutta ja motivoitunutta oppilasta kuin sellaista, joille soittoharrastus on tervanjuontia. En itsekään panosta epämotivoituneen oppilaan opetukseen paljoa, vaan käytän energiani ja taitoni niihin, jotka haluavat oppia ihan omasta halustaan.( niitäkin onneksi on) Epämotivoituneiden ja pakosta soittotunnilla käyvien oppilaiden oppitunnin jälkeen olen aina ihan rättipoikki, koska he vievät niin paljon energiaa, toivon salaa, että he lopettaisivat harrastuksen ja tekisivät jotain järkevämpää.
Älkää siis pakottako lastenne soittotunneille, sellaiset lapset, jotka eivät koe musiikkiharrastusta mielekkääksi voivat käyttää aikansa johonkin muuhun ja me soitonopettajan voimme käyttää aikamme puolestamme taas lahjakkaiden ja motivoituneiden oppilaiden opettamiseen.