tavarapaljous :(

Tutulta kuulostaa kotivaatekerta joka aiheuttaa häpeää jos joku yllättäen tulee kylään. Ois kiva jos vaatteet ois sellaiset, että ne päällä viihtyisi ja ne ois edustavatkin. Mutta kun oma ”sopiva” paino vielä hakusessa niin kestettävä hammasta purren.

Leluissa jatkuva seuranta millä leikitään ja millä ei. Harvemmin leikityt hyväkuntoiset menee huilille varastoon ja tulevat takaisin kun taas niitä kaivataan. Jos ei kaivata eikä palautettuna innosta niin lähtee lahjoituksiin. Huonokuntoiset leikittävät ensin pihaleluiksi ja sieltä roskiin.

Leluja myös jaettu usein vierailtaviin mummilaan ja ukkilaan, että on edes jotain leikittävää vierailuilla. Monesti joku lelu toimii paremmin muualla kuin kotona. Välillä käytävä nekin läpi. Ja lahjoitettu leluja neuvolaan, terveyskeskukseen yms. paikkoihin.

Vinkki: Hesy eli Helsingin eläinsuojeluyhdistys ottaa vastaan vanhoja (puhtaita) pyyhkeitä, lakanoita ja peittoja. Siellä niitä laitetaan löytöeläinten peteihin. Muissakin kaupungeissa on varmasti vastaavaa toimintaa.

Hei pitkästä aikaa kaikki!

Vauva-arjen myötä on tavaran määrä taas räjähtänyt. Tosin nyt kun lapsiluku on täysi, voi kaiken vauvalta pieneksi jäävän laittaa kiertoon. Mutta huh huh tätä kuopusta odottavien vaatenyssäköiden määrää.

Yksi virhe oli äitiyspakkauksen ottaminen. Kyseessä siis kolmas lapsi ja toinen äitiyspakkaus. Tuli paljon kamaa, osittain huonolaatuista (bodyista nepparit sinkoilevat ja pyyhe meni jauhelihaksi ekoissa pesuissa) ja osittain ihan laadukasta mutta tilaa vievää (esim. makuupussi, joita oli jo ennestään yksi). Kunnioitan tosi paljon suomalaista äitiyspakkausta, mutta ekologisesti se on vähän kaksipiippuinen juttu, ainakin jos ottaa sen useammin kuin kerran.

Minäkin olen pyrkinyt käyttämään asioita loppuun. Siinä on kyllä hommaa. Nyt yhdet Finlaysonin lakanat taitavat vedellä viimeisiään, ja ne ovat olleet melkein kokoaikaisessa käytössä lähes 15 vuotta. Eipä huvita ostaa uusia lakanoita hetken mielijohteesta "piristykseksi", kun ajattelee katselevansa niitä ehkä vuoteen 2033.

T. Ilman verhoja.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pyrkinyt käyttämään asioita loppuun. Siinä on kyllä hommaa. Nyt yhdet Finlaysonin lakanat taitavat vedellä viimeisiään, ja ne ovat olleet melkein kokoaikaisessa käytössä lähes 15 vuotta. Eipä huvita ostaa uusia lakanoita hetken mielijohteesta "piristykseksi", kun ajattelee katselevansa niitä ehkä vuoteen 2033.

T. Ilman verhoja.

Tämä on hyvä pointti!

Tuntuu tosiaankin, että tämän yltäkylläisyyden keskellä saa itsensä ns. suohon, jos ostelee piristykseksi vähän sitä sun tätä. Yksittäisenä esineenähän mikään ei ole ongelma, mutta kun niitä kertyy useampia, niin johan kaapit täyttyy.

Ostamisen vähentäminen on mielestäni ehdottomasti paras keino tavaran vähentämiseen.

Olen karsinut jälleen vaatevarastoani ja tänä vuonna yritän tehdä sen myös sieltä toisesta päästä eli en osta lisää tavaraa sisään! Jos saan pidettyä ostovimmani kurissa vuoden, saatan ostaa yhden kalliimman tavaran / vaatteen / laukun vuonna 2019.

Minulla on yksi ongelma, josta haluaisin päästä eroon. Ostan lehtiä. Naistenlehtiä, muotilehtiä ja harrastelehtiä. Enkä ymmärrä miksi kun tietoa on netissä ja silti ostelen niitä. Mikähän tähän auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut jälleen vaatevarastoani ja tänä vuonna yritän tehdä sen myös sieltä toisesta päästä eli en osta lisää tavaraa sisään! Jos saan pidettyä ostovimmani kurissa vuoden, saatan ostaa yhden kalliimman tavaran / vaatteen / laukun vuonna 2019.

Minulla on yksi ongelma, josta haluaisin päästä eroon. Ostan lehtiä. Naistenlehtiä, muotilehtiä ja harrastelehtiä. Enkä ymmärrä miksi kun tietoa on netissä ja silti ostelen niitä. Mikähän tähän auttaisi?

Onko lehdet sulle ongelma, koska et luettuasi pysty luopumaan niistä? Jos näin on, niin miksi?

Minulla lehdistä luopuminen on helpompaa silloin, jos niille löytyy vielä seuraava lukija. Olen antanut lehtiä läheisilleni, jotka ovat samoista aiheista kiinnostuneita.

Jännä ilmiö, harvalla ehkä sanomalehtien kanssa on lupopumisen vaikeutta. Ne on niin selvästi paperinkeräykseen kuuluvia.

En soisi ihmisten kokonaan luopuvan lehdistä, koska tunnen ihmisiä, jotka elättävät itsensä tehden niihin sisältöjä - eikä vain hömpänpömppää, vaan oikeasti sivistäviä ja maailmaa avaavia juttuja. Eli lasken lehdet ikään kuin aineettomaksi pääomaksi, vaikka niistä toki kiistatta kertyy rytöläjiä. Sääli, etteivät verkkolehdet vieläkään taloudellisesti kannata muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Minä viikkailin niitä risoja lakanoita ja tyynyliinoja pois. Ne olivat ihan kirjaimellisesti repeytyneitä täyttöaukkojen ympäriltä. Ja valkoiset tyynyliinat (yäk) kellastuneita. Tekeepä hyvää, kun on käyttänyt tosiaankin jotain loppuun. Eläköön Finlayson, pitkään kestivät.

Nyt tuossa on kassillinen 100% puuvillaa odottamassa jatkosijoitusta. Tietääkö kukaan, onko Finlaysonilla menossa jotain keräyskampanjaa? Heidän kauppansa on niin kaukana etten viitsi asioikseni lähteä kysymään. Ja tosiaan en halua mitään etuseteleitä, vaan haluan että puuvillani kierrätetään järkevästi Suomessa, vaikkapa räsymatoiksi. Kun olen näin kauan lakanoita käyttänyt, haluan niille arvoisensa lopun.

Muuten viimeaikaiset uutiset pyykkikoneissa irtoavista mikromuoveista saivat minut heittämään vanhoja fleece-pyjamia surutta roskiin. Eli tämä pedanttius kierrätysasioissa saattaa toimia joskus näinkin päin.

T. Ilman verhoja.

Mulla on yksi hyvä vinkki virheostosten välttämiseksi:

Jos olet ihastunut johonkin kuosiin, esim. tapetissa, lakanoissa, pöytäliinassa, astioissa tmv., niin etsi siitä netistä hyvä kuva ja laita tietsikalle taustakuvaksi. Siinä huomaa aika äkkiä, että onko se kuosi sittenkään kiva, jos sitä katselee päivästä toiseen. Jos muutaman viikon jälkeen alkaa tympiä, niin tietää olla hankkimatta kotiin taas yhtä esinettä, joka näytti kaupassa kivalta mutta olisi muuttunut nopeasti joksikin, josta haluaa vaan eroon.

Mä olen nyt kaksi vuotta hankkiutunut tavarasta eroon. Siinä samassa ajassa meille on syntynyt lapsi, joka on nyt puolitoistavuotias. Koska lapselle pitää koko ajan myös hankkia tavaraa kasvun ja kehityksen vuoksi, niin tuntuu, että en ole edennyt projektissa yhtään. Tavaraa kun on nyt enemmän kuin 2 vuotta sitten oli. Toisaalta jos tavaran määrän jakaa kolmella (eli käyttäjämäärällä) niin sitten on vähemmän. Ja oikeasti 50 laatikollista tavaraa olen vienyt pois tämän kahden vuoden aikana, myynyt, lahjoittanut tai laittanut roskiin. Ja viisi huonekalua!

Paljon vaikuttaa kai se, että haluan lapseni olevan hyvin puettu ja hyvin varusteltu, mutta en halua maksaa tämän talven haalarista 100 e uutena vaan ostan sen mieluummin alennuksesta tai kirpputorilta etukäteen. Lapsi käyttää nyt koon 92 haalari ja varastossa on jo 98 koon haalarit talveksi ja syksyksi, molempia kaksi kappaletta eli yksi varalle päivähoitoon. Maksoin näistä neljästä Reiman ja Ticketin haalareista vain 50 e yhteensä ja ne ovat todella hyväkuntoisia. Mutta koska tahdoin säästää rahaa, niin joudun sietämään tuon yhden ylimääräisen laatikon vaatehuoneessa tilaa viemässä. Ja kun noita seuraavan koon vaatteita ja kenkiä on yhteensä neljä laatikkoa odottamassa.

Sitku.

Sitku mulla on riittävästi vanhoja farkkuja.

Sitku mulla on se ompelukone.

Sitku mulla on aikaa ja olen vähän opetellut.

Niin sitten leikkelen vanhat farkut palasiksi ja teen niistä lattialle kestäviä istumatyynyjä niin on mukava viettää kavereiden kanssa iltaa ja istuskella viinilasi kädessä lattialla pehmeän tyynyn päällä ja kikattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt kaksi vuotta hankkiutunut tavarasta eroon. Siinä samassa ajassa meille on syntynyt lapsi, joka on nyt puolitoistavuotias. Koska lapselle pitää koko ajan myös hankkia tavaraa kasvun ja kehityksen vuoksi, niin tuntuu, että en ole edennyt projektissa yhtään. Tavaraa kun on nyt enemmän kuin 2 vuotta sitten oli. Toisaalta jos tavaran määrän jakaa kolmella (eli käyttäjämäärällä) niin sitten on vähemmän. Ja oikeasti 50 laatikollista tavaraa olen vienyt pois tämän kahden vuoden aikana, myynyt, lahjoittanut tai laittanut roskiin. Ja viisi huonekalua!

Paljon vaikuttaa kai se, että haluan lapseni olevan hyvin puettu ja hyvin varusteltu, mutta en halua maksaa tämän talven haalarista 100 e uutena vaan ostan sen mieluummin alennuksesta tai kirpputorilta etukäteen. Lapsi käyttää nyt koon 92 haalari ja varastossa on jo 98 koon haalarit talveksi ja syksyksi, molempia kaksi kappaletta eli yksi varalle päivähoitoon. Maksoin näistä neljästä Reiman ja Ticketin haalareista vain 50 e yhteensä ja ne ovat todella hyväkuntoisia. Mutta koska tahdoin säästää rahaa, niin joudun sietämään tuon yhden ylimääräisen laatikon vaatehuoneessa tilaa viemässä. Ja kun noita seuraavan koon vaatteita ja kenkiä on yhteensä neljä laatikkoa odottamassa.

Minä ostan myös lapsen varusteet käytännössä kirpparilta ja alesta, jolloin säilömiselle on vain varattava tilaa. Mutta tätäkin kannattaa järkeistää: ulkovaatteet ovat hiton kalliita, ja toisaalta priimakuntoisen käyttöulkovaatteen löytäminen edullisesti käytettynä on sen verran tuuripeliä, että tähän kannattaa panostaa, säästö on kuitenkin satoja euroja. Mutta ostan itsekin korkeintaan vuoden päähän, ja maksimissaan tuo 2/kausi. Sisävaatetta sen sijaan en juurikaan hamstraa etukäteen, sillä sitä on takuuvarmasti tarjolla siistinä kirppareilla milloin tahansa.

No ne liian isot vaatteet sitten, ulkovaatteet roikkuvat rekissä muiden ei-kauden-vaatteiden joukossa, vievät näin vähiten tilaa. Muille vaatteille/asusteille on sitten yksi lipaston laatikko varattu, that's it.

Vierailija kirjoitti:

Sitku.

Sitku mulla on riittävästi vanhoja farkkuja.

Sitku mulla on se ompelukone.

Sitku mulla on aikaa ja olen vähän opetellut.

Niin sitten leikkelen vanhat farkut palasiksi ja teen niistä lattialle kestäviä istumatyynyjä niin on mukava viettää kavereiden kanssa iltaa ja istuskella viinilasi kädessä lattialla pehmeän tyynyn päällä ja kikattaa.

Just näin. Auts.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt kaksi vuotta hankkiutunut tavarasta eroon. Siinä samassa ajassa meille on syntynyt lapsi, joka on nyt puolitoistavuotias. Koska lapselle pitää koko ajan myös hankkia tavaraa kasvun ja kehityksen vuoksi, niin tuntuu, että en ole edennyt projektissa yhtään. Tavaraa kun on nyt enemmän kuin 2 vuotta sitten oli. Toisaalta jos tavaran määrän jakaa kolmella (eli käyttäjämäärällä) niin sitten on vähemmän. Ja oikeasti 50 laatikollista tavaraa olen vienyt pois tämän kahden vuoden aikana, myynyt, lahjoittanut tai laittanut roskiin. Ja viisi huonekalua!

Paljon vaikuttaa kai se, että haluan lapseni olevan hyvin puettu ja hyvin varusteltu, mutta en halua maksaa tämän talven haalarista 100 e uutena vaan ostan sen mieluummin alennuksesta tai kirpputorilta etukäteen. Lapsi käyttää nyt koon 92 haalari ja varastossa on jo 98 koon haalarit talveksi ja syksyksi, molempia kaksi kappaletta eli yksi varalle päivähoitoon. Maksoin näistä neljästä Reiman ja Ticketin haalareista vain 50 e yhteensä ja ne ovat todella hyväkuntoisia. Mutta koska tahdoin säästää rahaa, niin joudun sietämään tuon yhden ylimääräisen laatikon vaatehuoneessa tilaa viemässä. Ja kun noita seuraavan koon vaatteita ja kenkiä on yhteensä neljä laatikkoa odottamassa.

Tuossa on vähän riski, sulla on kahdet seuraavaa kokoa, mutta ainakin meillä lapsilla on ollut kasvupyrähdyksiä ja usein on yksi ulkovaatekoko jäänyt välistä. Toki jos on ostanut hyväkuntoisen merkkihaalarin, sen saa myytyä eteenpäin ja taloudellista tappiota ei onneksi tule. Kenkiä en suosittele ostamaan koskaan etukäteen seuraavaksi kaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt kaksi vuotta hankkiutunut tavarasta eroon. Siinä samassa ajassa meille on syntynyt lapsi, joka on nyt puolitoistavuotias. Koska lapselle pitää koko ajan myös hankkia tavaraa kasvun ja kehityksen vuoksi, niin tuntuu, että en ole edennyt projektissa yhtään. Tavaraa kun on nyt enemmän kuin 2 vuotta sitten oli. Toisaalta jos tavaran määrän jakaa kolmella (eli käyttäjämäärällä) niin sitten on vähemmän. Ja oikeasti 50 laatikollista tavaraa olen vienyt pois tämän kahden vuoden aikana, myynyt, lahjoittanut tai laittanut roskiin. Ja viisi huonekalua!

Paljon vaikuttaa kai se, että haluan lapseni olevan hyvin puettu ja hyvin varusteltu, mutta en halua maksaa tämän talven haalarista 100 e uutena vaan ostan sen mieluummin alennuksesta tai kirpputorilta etukäteen. Lapsi käyttää nyt koon 92 haalari ja varastossa on jo 98 koon haalarit talveksi ja syksyksi, molempia kaksi kappaletta eli yksi varalle päivähoitoon. Maksoin näistä neljästä Reiman ja Ticketin haalareista vain 50 e yhteensä ja ne ovat todella hyväkuntoisia. Mutta koska tahdoin säästää rahaa, niin joudun sietämään tuon yhden ylimääräisen laatikon vaatehuoneessa tilaa viemässä. Ja kun noita seuraavan koon vaatteita ja kenkiä on yhteensä neljä laatikkoa odottamassa.

Tuossa on vähän riski, sulla on kahdet seuraavaa kokoa, mutta ainakin meillä lapsilla on ollut kasvupyrähdyksiä ja usein on yksi ulkovaatekoko jäänyt välistä. Toki jos on ostanut hyväkuntoisen merkkihaalarin, sen saa myytyä eteenpäin ja taloudellista tappiota ei onneksi tule. Kenkiä en suosittele ostamaan koskaan etukäteen seuraavaksi kaudeksi.

Meillä lapsi kasvaa melko tasaisesti, ja toisaalta esimerkiksi irtovuorisen välikausihaalarin käyttöaika eteläisessä Suomessa on lähestulkoon syyskuulta toukokuulle. Samoin esimerkiksi varrellisten gore-tex -kenkien käyttökausi (Helsingissä näin tammikuussa +3 ja vesilätäköitä). Lähestulkoon varmasti tulee aika jolloin haalari ja kengät ovat sopivia. Ja niinkuin sanoit, hyvät kamppeet saa aina myytyä samaan hintaan eteenpäin. Tietysti jos näin ei olisi, tuota hilloamista voisi kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitku.

Sitku mulla on riittävästi vanhoja farkkuja.

Sitku mulla on se ompelukone.

Sitku mulla on aikaa ja olen vähän opetellut.

Niin sitten leikkelen vanhat farkut palasiksi ja teen niistä lattialle kestäviä istumatyynyjä niin on mukava viettää kavereiden kanssa iltaa ja istuskella viinilasi kädessä lattialla pehmeän tyynyn päällä ja kikattaa.

Et taida olla Helsingistä? Mulla on yksi ylimääräinen Eva-ompelukone, josta haluaisin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut jälleen vaatevarastoani ja tänä vuonna yritän tehdä sen myös sieltä toisesta päästä eli en osta lisää tavaraa sisään! Jos saan pidettyä ostovimmani kurissa vuoden, saatan ostaa yhden kalliimman tavaran / vaatteen / laukun vuonna 2019.

Minulla on yksi ongelma, josta haluaisin päästä eroon. Ostan lehtiä. Naistenlehtiä, muotilehtiä ja harrastelehtiä. Enkä ymmärrä miksi kun tietoa on netissä ja silti ostelen niitä. Mikähän tähän auttaisi?

Olen lopettanut melkein kaikkien lehtien tilauksen, paitsi jos saan vuosikerran niin halvalla, että se kannattaa. Tulee yksi lehti siis tällä hetkellä. Muuten on helpompi ostaa irtonumero, silloin kun lehdessä on joku kiinnostava juttu. Ja myöhemmin säästän tämän kyseisen artikkelin, ja annan muuten lehden kiertoon.

Lehtiä voi lukea kirjastojen lehtisaleissa, kaikki paitsi uusimmat lehdet on lainattavissa. Ota kuva kiinnostavasta artikkelista puhelimella, ei tuu turhaa paperisälää.

Minä olen yrittänyt lähestyä tätä tavaran vähentämistä rajoittamalla ostamista. En ole todellakaan koskaan ollut mikään shoppailija, mutta kummasti sitä tavaraa kertyy, etenkin lapsille. Lasten kasvun myötä tavaratarpeet muuttuvat ja sitä kautta tavaraa tulee koko ajan lisää. Toisesta päästä tavarat taas eivät vastaavasti vähene, koska toiveissa olisi vielä yksi lapsi. Olen yrittänytkin kompensoida lapsille kertyvää tavaraa vähentämällä omia kamojani.

Olen alkanut "testata" varastojani. Esimerkiksi minulla on ollut pino lehtiä säilössä, osa täysin lukemattomiakin. Nyt olen ottanut ne tavallaan lukulistalle: kun tulee mahdollisuus lukea, niin luen näitä lehtiä, mutta jos eivät kiinnostakaan nyt, niin tuskin kiinnostavat myöhemminkään, joten joutavat pois. Ja uusia lehtiä ei tietenkään ostella.

Alusvaatelaatikossa taas oli sellainen tilanne, että alushousuja oli vähän liikaa, ja osa alushousuista vain pyöri laatikon pohjalla, kun käytin vain tiettyjä mieluisimpia, jotka ahkerasta käytöstä johtuen taas olivat huonokuntoisia. Suunnittelin jo uusien ostoa, mutta teinkin niin, että heitin huonokuntoiset roskiin, enkä ostanut uusia tilalle. Nyt käytän niitä aiemmin käyttämättä jääneitä, vaikka eivät niin mieluisia olekaan. Jos nämä olisivat selkeästi huonoja niin en tietenkään käyttäisi, mutta ei näissä varsinaisesti mitään vikaa ole, joten saavat nyt kelvata.

Jatkan vielä. Nyt olen myös ymmärtänyt pienten juttujen merkityksen. Aiemmin saatoin ajatella jostain yksittäisistä tavaroista, ettei olisi kokonaiskuvan kannalta merkityksellistä, mutta kliseisesti pienistä puroista kasvaa iso virta.

Aikuisten kirjoja meillä on aika vähän,koska käytämme lähinnä kirjastoa. Mutta silti kirjahyllystä löytyi muutama kirja kierrätykseen.

Lahjojen postitusta varten olin säästänyt useampiakin pahvilaatikoita, mutta jätin nyt jäljelle vain pari. Koiran mantteli on ollut jo pari viime vuotta käyttämättä.

Olemme saaneet lahjaksi lasten muovisia astioita, joilla ei ole ollut meillä käyttöä, mutta nyt annoin ne lapsille leikkiin. Tuleepahan jollain lailla käytetyiksi.

Yritän myös ottaa käyttöön rajoitetun säilytystilan menetelmää, esim. käsityötarvikkeille voisin varata kaksi laatikkoa, joihin niiden täytyy mahtua. Tällä hetkellä näitä on viisi, joten vähennettävää löytyy. Mutta pikkuhiljaa käyttämällä (ja antamalla myös lapsille vapaammat kädet materiaalien käytön suhteen), ja uutta ostamatta pyrin vähentämään. Toisaalta myös projektien loppuunsaattamisella saisi vähennettyä. Esimerkiksi keskeneräiset villasukat valmiiksi ja käyttöön tai lahjaksi.

Minä inspiroiduin taas kevään tullen, ostin uudet kukkamullat ja hankkiuduin eroon yhdestä ränsistyneestä huonekasvista. Se oli konttorikokoinen peikonlehti, jonka olin kasvattanut itse pistokkaasta, ja se oli kulkenut mukana ainakin neljässä kodissa ja toistakymmentä vuotta.

Tässä nykyisessä kodissa se ei mahtunut muualle kuin lastenhuoneeseen, missä se tukki leikkejä ja lapset kostivat repimällä siitä lehtiä, osin tahallaan ja osin vahingossa. Lopulta se oli aika ränsistynyt.

En ole koskaan ollut erityisen ihastunut konmariin, mutta ilmeisesti sieltä oli jäänyt minulle itämään jotakin viisauksia mielen pohjalle, koska lopultakin ymmärsin että on kohtuutonta pitää lastenhuoneessa kasvia, jota lapset eivät halua.

Sen verran herkkis olen elävän luonnon suhteen, että pistin miehen pilkkomaan peikonlehden. Iso altakasteluruukku on nyt matkalla hyväntekeväisyyskirpparille. Huonekasveja jäi vielä neljä, niille on hyvät paikat ja pyrin nyt hoitamaan niitä hyvin.

T. Ilman verhoja.