tavarapaljous :(

Kuolinpesien tavaroiden raivaajalle tsempit, onpa hurja urakka. Jos ei taloudellisista syistä ole pakko myydä, niin löytyisikö esim. sukulaisista tai tuttavista lapsiperheitä, jotka haluaisivat teidän vanhat lastenvaatteet ja -tarvikkeet. Me saadaan paljon käytettynä ja myös annetaan kaikki eteenpäin. Näin ruuhkavuosissa olen itse havainnut tärkeämmäksi säästää aikaa kuin rahaa, joten siksikään en käytä aikaana minkään tavaran myymiseen vaan lahjoitan kaiken meiltä lähtevän.

Pakastinten ja keittiön kuiva-aineiden sekä jääkaapin läpikäyntiä täälläkin. Yrityksenä olisi tyhjentää ja sulattaa pakastin ennen marjojen pakastamista. Muutama viikko ollaan menty vähäisemmillä ruokaostoksilla ja pyritty käyttämään sitä mitä on. Kun on aina runsaasti kaikkea, niin joku meinaa aina unohtua käyttämättä ja tulee turhaa hävikkiä.

Myös tavaroissa olen ottanut sellaista linjaa, että joko otan käyttöön tai sitten luovun. Minulla oli jemmassa muutama koristetyynynpäällinen, jotka olivatkin hieman liian pieniä niihin tyynyihin, mihin olin niitä ajatellut. Joten olivat jääneet varastoon odottamaan, että mitäs näille tekisi kun on liian pienet, mutta niin kivat kuitenkin, ettei haluaisi luopuakaan. No, laitoin ne ylimääräisten normaalien tyynyjen päälle ja siihen kävivätkin yllättäen oikein kivasti. Jos ei olisi onnistunut noin, niin olisin lahjoittanut nuo pois, koska en olisi ollut valmis ostamaan niiden takia uusia sisustyynyjä.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesien tavaroiden raivaajalle tsempit, onpa hurja urakka. Jos ei taloudellisista syistä ole pakko myydä, niin löytyisikö esim. sukulaisista tai tuttavista lapsiperheitä, jotka haluaisivat teidän vanhat lastenvaatteet ja -tarvikkeet. Me saadaan paljon käytettynä ja myös annetaan kaikki eteenpäin. Näin ruuhkavuosissa olen itse havainnut tärkeämmäksi säästää aikaa kuin rahaa, joten siksikään en käytä aikaana minkään tavaran myymiseen vaan lahjoitan kaiken meiltä lähtevän.

Pakastinten ja keittiön kuiva-aineiden sekä jääkaapin läpikäyntiä täälläkin. Yrityksenä olisi tyhjentää ja sulattaa pakastin ennen marjojen pakastamista. Muutama viikko ollaan menty vähäisemmillä ruokaostoksilla ja pyritty käyttämään sitä mitä on. Kun on aina runsaasti kaikkea, niin joku meinaa aina unohtua käyttämättä ja tulee turhaa hävikkiä.

Myös tavaroissa olen ottanut sellaista linjaa, että joko otan käyttöön tai sitten luovun. Minulla oli jemmassa muutama koristetyynynpäällinen, jotka olivatkin hieman liian pieniä niihin tyynyihin, mihin olin niitä ajatellut. Joten olivat jääneet varastoon odottamaan, että mitäs näille tekisi kun on liian pienet, mutta niin kivat kuitenkin, ettei haluaisi luopuakaan. No, laitoin ne ylimääräisten normaalien tyynyjen päälle ja siihen kävivätkin yllättäen oikein kivasti. Jos ei olisi onnistunut noin, niin olisin lahjoittanut nuo pois, koska en olisi ollut valmis ostamaan niiden takia uusia sisustyynyjä.

Kuolinpesien raivaaja täällä. Ei me olla tähänkään mennessä myyty lasten tavaroita juuri ajan säästämiseksi. Kaikki on annettu eteenpäin ihan ilmaiseksi. Torissa olen ilmoittanut ja viime keväänä lahjoitimme esimerkiksi sitä kautta venäläisiin lastenkoteihin ja köyhille perheille vaatteita, leluja, kantorepun, sitterin, vauvakeinun, autosituimen jne. Kaiken kaikkiaan tavaraa lähti seitsemän isoa Ikea-säkillistä. Olen myös lahjoittanut yhdelle nuorelle äidille pari Ikea-kassillista vauvan vaatteita ja nyt keväällä sekä kesällä omat kaverit ovat saaneet käydä penkomassa varastojamme.

Kolmelta lapselta vaan tulee todella paljon pieneksi jäänyttä tavaraa, vaikka itse emme ole ostaneet juuri mitään. Ollaan saatu käytettynä tai lahjoina. Olen kyllä ollut liian höveli ottamaan lahjoituksia vastaan. Sieltä on tullut paljon sellaistakin, joka on pitänyt laittaa suoraan tekstiilikierrätykseen. Nyt ollaan saatu suitsittua tätäkin tavaravirtaa eli emme ota kaikkia kavereiden tai sukulaisten romppeita vastaan, joita he tarjoavat.

Kuolinpesien jäljiltä talossa oli esimerkiksi kahdeksan sohvaa, divaania tai istuin käytössä olevaa laveria. Nyt niitä on viisi kappaletta. Tavaramäärät muutenkin talossa on suuret. Nopealla laskulla erilaisia pöytiä (ei lipastoja, yöpöytiä tai muita vastaavia tasoja) asuintiloista löytyy vielä tällä hetkellä16 kappaletta. Pöytiäkin on annettu jo torin kautta pois. 

Kyllä kai tämä pikku hiljaa selkiytyy. Usein mietin tätä tavaramäärää tuskastuneena, mutta sitten ajattelen jo sitä talosta pois lähtenyttä tavaramassaa, niin kyllä se vähän helpottaa.

 Olen lueskellut ketjua miettien, että minulla ei ole enää oikein mitään raivattavaa. Kaikki alkaa olla läpikäytynä. Tänään kuitenkin innostuin lapsen kanssa keräämään kaikki meidän kukkamaljakot eri jemmoista ruokapöydälle. Niitä oli 21 kappaletta! Tähän ei ole laskettu rajatapauksia eli astioita, jotka voivat toimia maljakoina tai joinain muuna.

En olisi ikinä, ikinä osannut arvioida, että meillä on eri paikoissa tuollainen määrä maljakoita, vaikka leikkokukista kyllä pidän.

Muutenkin kotoa löyty vieläkin aivan kummallisia juttuja. Eteinen haisi mädälle koiralle ja vaatekaapin pohjalta löytyi jättikokoinen, rikkinäinen, ikivanha sadetakki, joka lemusi todella pahalle. Mysteeri, mistä se on sinne joutunut. Heitin roskiin, enkä jäänyt pohtimaan tätä arvoistusta sen enempää.

Kolmen kuolinpesän raivaajalle tsempit. Vastaavista ne minunkin 20+ maljakkoa ovat. Ikinä en ole yhtään  ostanut ja ihan huokeat olen antanut kirppiksille aika päiviä sitten. Mietin, että jos olisi teoreettinen tilanne, että kaikki maljakot tulisi tarpeeseen yhtä aikaa, niin ei olisi mitään paikkaa, mihin asetella sellaiset määrät kukkia.

Yhdestä pienestä tuli kuitenkin nätti säilytyspaikka meikkikynille.

Uppista... taas lähti lahjoituskassi, eikä uusia vaatteita ole tullut ostettua kolmeen kuukauteen. Juhlavaatteen tuleviin sukulaishäihin lainaan siskon vaatekaapista.

Eilen tuli käytyä pikaisesti huoneet läpi. Nappasin jätesäkkiin kaiken rikkinäisen tavaran: lapsen rikki menneet kengät ja lelut, turhat paperit ja kuitit ym. Turhat lahjaksi saadut tavarat vein varastoon kirppiskassiin.

Kävin myös sukkalaatikkoni läpi ja keräsin kaikki parhaat päivänsä nähneet sukat tekstiilinkeräyskassiin.

Tuli huomattua että meillä tavarakaaosta aiheuttaa sukulaiset. Lapsiperheelle on näköjään sallittua roudata kirppikseltä nuhjuisia kenkiä, rumia trikoopaitoja ja tuhansia pikkuautoja.

Itse ei osteta melkeinpä mitään tavaraa kotiin - lapsen vaatteet ostan kaksi kertaa vuodessa ja pieneksi jääneet siistit vien kirppikselle. Voi kun sukulaiset vielä ymmärtäisi että niistä kirppis"löydöistä" ei ole kuin harmia meillä... Vaikka olen sata kertaa sanonut että meillä on ihan liikaa tavaraa :(

Sain nyt syyskuussa laitettua pois pari talvitakkia, joita ei vaan tule käytettyä. Toinen liian iso (olen laihtunut) ja toinen on aina ollut "vähän vääränlainen" eikä se ole pukenut minua. Mietin ompelijalle viemistä, mutta päädyin siihen, että laitan 2 huonoa pois ja ostan yhden hyvän tilalle. Tämä tuntuu voitolta!

Vierailija kirjoitti:

Sain nyt syyskuussa laitettua pois pari talvitakkia, joita ei vaan tule käytettyä. Toinen liian iso (olen laihtunut) ja toinen on aina ollut "vähän vääränlainen" eikä se ole pukenut minua. Mietin ompelijalle viemistä, mutta päädyin siihen, että laitan 2 huonoa pois ja ostan yhden hyvän tilalle. Tämä tuntuu voitolta!

Minullekin oli aiemmin oivallus kun hankkiuduin eroon yhdestä talvitakista, joka ei ollut niin mieluinen. Olin ostanut sen vähävaraisella hetkellä kun halvalla sain. Takki oli raskas päällä ja ei-niin-kivan näköinen. Tajusin jossain vaiheessa ettei minun tarvitse käyttää sitä loppuun kun oli toinenkin talvitakki ja tämä epämieluisa takki sellaisessa kunnossa että sen pystyi vielä kierrättämään.

Olen menossa sunnuntaina myymään peräkonttikirppikselle (jee, sain paikan Tampereen isolle peräkonttikirppikselle!), ja käynyt sen myötä tavaroita läpi. Ihan hienoa, ja paljon hyvää tavaraa olen saanut kasaan myytäväksi, mutta nyt iski jonkinlainen ahdistus. Ei minua nuo myytävät tavarat ahdista, niistä on ollut aikansa iloa ja hyvä jos nyt saa myytyä, mutta jotenkin kotona on silti tavaraa vaikka kuinka paljon, ja mietin, enkö nyt näe,  mikä kaikki on turhaa. Enkö osaa luopua. 

- Raivaajatar 

Mä olen taas kerran koonnut tavaraa kirpputorille.En ymmärrä mistä tätä oikein riittää, vaikka kuinka olen nyt noin vuoden verran tehnyt aktiivista karsintaa.Olen miettinyt sitäkin, että onko tämä vaan "nälkä kasvaa syödessä"eli vaikka vähennän, niin se piste että tavaraa olisi tarpeeksi, muttei yhtään liikaa, siirtyy aina vaan kauemmaksi.

Uppista. Tulkaapa kertomaan tekemisistänne  sekä ideoistanne tavarakaaoksen taltuttamiseksi ja tsemppaamaan tavarameressä kahlaavia. Muiden juttuja lukiessa saa itsekin voimaa toimia. P.S. Ehdottomasti vauva-palstan top 3 -ketju!

Näin joulun alla minä ainakin toivoisin, etten saisi yhtään turhaa tavaraa lahjaksi. Tiedän, ei ole helppoa. Meillä ei ole onnistuttu sopimaan, että ei lahjoja aikuisten kesken. Varmaan pitäisi itse pystyä olemaan kovana, ei ostaisi eikä vastaanottaisi, mutta...

Pari viikkoa sitten kävin läpi joulukoristeita ja vein kassillisen liikoja Pelastusarmeijalle. Piti tehdä myös kuppikynttilöitä vanhoihin kahvikuppeihin, mutta se on jäänyt. No, vielä ehtio.

Kirppikselle tai kierrätykseen vaan ja jatkossa ostat vain tarpeeseen ja katsot että vanha on annettu /myyty pois.

Muistakaa ne kirpputorit myös ostomielessä. Minä tyhjensin kaapit kun tajusin että kirpparit on täpötäynnä samaa tavaraa. Eli ei tarvitse miettiä tarvitseeko jotain myöhemmin sillä jos sattuisikin tarvimaan niin kirpparilta saa sen halvalla. Kirppari on parempi jemma kun omat kaapit!

Argh... Miksei meidän kaapit pysy järjestyksessä vieläkään vaikka otettu kaikki ns. turha pois?

Ja vasta erityisesti tehty karsintaa leluissa ja vaatteissa kun tiedossa että joulupukki tuo lisää pian. Silti ei yhtään tyhjiä hyllyjä vaan avatessa jotain tippuu niskaan takuuvarmasti.

Ahdistaa joulunaika, vietän sen tietty kaapissa järjestelemässä tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen taas kerran koonnut tavaraa kirpputorille.En ymmärrä mistä tätä oikein riittää, vaikka kuinka olen nyt noin vuoden verran tehnyt aktiivista karsintaa.Olen miettinyt sitäkin, että onko tämä vaan "nälkä kasvaa syödessä"eli vaikka vähennän, niin se piste että tavaraa olisi tarpeeksi, muttei yhtään liikaa, siirtyy aina vaan kauemmaksi.

Nykypäivänä tavaraa vain riittää. Itse olen karsinut 20 vuotta ja ostan maltillisesti, mutta ei lopu. Lapset kasvavat, vanhat jää pieneksi ja uutta tarvitaan. Elämäntilanne ja tarpeet muuttuvat. Tavarat rikkoutuvat ja kuluvat. Tekniikka muuttuu..Kierto on loputon.

Vinkkejä otetaan vastaan miten saada lapsille tulevat lahjamäärät pienemmiksi ja sukulaiset viettämään aikaa lasten kanssa?

Ehdotin aineettomia lahjoja kuten mäenlaskua tai elokuvissa käyntiä lapsen kanssa, muttei se ottanut tuulta alleen. Ja käytännöllisiä ja käytettäviä tavaroita lahjoiksi, mutta sekin torpattu tylsänä joulua halventavana, eihän joulupukki saa olla tylsä.

Yhdelle läheiselle kerroin lapsen haluavan lautapelin, niin oli sen tiedon jakanut edelleen ja nyt on yhden pelin sijaan tulossa niitä useampi ja ovat sitten hankkineet useamman lahjankin...

Lapsikin toivonut usein mukaan leikkimään aikuista sen sijaan että saisi vaan lisää leluja. Mutta nuo uudet lahjat vaativat taas omat paikat lastenhuoneesta ja se tietää lisää siivottavaa mikä on taas pois leikkiajasta.

Ihana ketju!

Olen ihan lähiaikoina alkanut raivata ylimääräistä tavaraa pois. Lähinnä UFF-laatikkoon olen toistaiseksi vienyt hyväkuntoista vaatetta ja muuta, koska se on helppoa, lähellä ja parempi vaihtoehto kuin roskis.

Taustaa sen verran, että ruuhkavuodet on painaneet päälle ja talossa ihanan iso lämmin kellari ja runsaasti kaappitilaa mihin on kätevästi saanut tyrkättyä tavarat odottamaan sitä kun sitten joskus on aikaa käydä ne paremmin läpi. Aikaa ei hirveästi nytkään ole, mutta lapset jo isompia niin voi rauhassa käydä tavarapaljouttaan läpi.... pikkuhiljaa.

Miksi ihmeessä tavaroiden määrä on nyt yhtäkkiä (KonMarin sun muiden tavaran karsimisoppaiden myötä) alkanut ahdistaa ihmisiä niin paljon ja tullut tarve suurraivauksille? Ihan kuin tavaroiden karsiminen olisi uusi ja mullistava idea.

Eikö se ole kautta aikojen (no ainakin viimeiset 20 vuotta) ollut ihan normaalia, että tavaroita välillä pistetään UFF:lle, myydään kirppareilla ja kierrätetään tuttavien kesken? Välillä tehdään suursiivous ja käydään kaappeja läpi. Lapset kasvaa ja kehittyy ja muuttuu ja tasaisesti pari kertaa vuodessa saa käydä huoneet läpi ja pistää pois leluja joilla ei enää leikitä, pieniksi jääneitä vaatteita yms.

Musta näin ollut jo omasta lapsuudestani lähtien, toki aina tulee jotain uusia muotivivahteita, kuten nyt pientä uutta näkökulmaa tuon KonMarituksen myötä, mutta perusidea on ihan sama kuin ennenkin.

Ei mitään uutta tähtien alla.

Up

Mä olen tajunnut oman kompastuskiveni tässä tavaroiden kanssa pähkäillessäni. Ja se on pyrkimys ekologisuuteen. Toisaalta se on hyvä, koska olen harkitseva ostaja, ja melkeinpä olen mielummin ilman jotain, kuin että ostaisin jotain vähän sinne päin. Mutta tämä ei aina päde lastentarvikkeiden kanssa, kun joskus vaan on rajallisessa ajassa löydettävä jotain mitä tarvitaan.

Mutta -isona- huonona puolena sitten toisaalta se, että mun on hankalaa luopua tavaroista niiden potentiaalisen käyttöarvon takia. Hyväkuntoista tavaraa annan mielelläni lahjoituksena seuraavalle käyttäjälle, mutta sellainen ei-lahjoitettavaksi-kelpaava-mutta-ihan-käytettävä tavara jää mulla omaan käyttöön. Esimerkiksi vaatteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mun kotivaatteet on aivan kamalan kulahtaneet, ihan hävettää jos joku perheen ulkopuolinen näkee. Mutta jokainen tietänee, kuinka hankalaa vaatteita on saada kulutettua ns. atomeiksi. Että mullakin on tuota huonokuntoista kotivaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Osasta teen rättejä, mutta silti.

Ja lasten lelut, mitä olette niiden kanssa tehneet? Haluaisin kunnioittaa lapsen päätäntävaltaa omista tavaroistaan, mutta jos kysyy voisiko tästä ja tästä luopua, niin ei ole saanut valtavan suurta suosiota.

En myöskään haluaisi, että tavaran näennäinen määrä vähenisi, mutta kierto nopeutuisi. Haluaisin, että lähtökohtaisesti tavaraa tulisi tähän talouteen paljon vähemmän ja laadukkaampaa. Esimerkiksi yksi joululahjaksi saatu lelu on jo rikki, vaikka on ihan nätisti leikitty.