tavarapaljous :(

Nostin juuri kaikki kipot ja kupit pois keittiön kaapeista ja lajittelen niitä. Piti ottaa huilitauko kahden tunnin jälkeen. Ihanaa, että tulee kohta siistit kaapit.

Facebookissa ilmoitta että annetaan, kaikki menee kyllä

Käyttäjä1849 kirjoitti:

Minun ongelmani on, että en omista autoa, keräyspisteet ovat kaukana ja toriin ei jaksaisi alkaa kuvaamaan yksikerrallaan tavaroita. Lahjottaisin mielelläni esimerkiksi Konttiin, mutta lähdenkö oikeasti ison jätesäkin kanssa ekana bussilla ja sitten metrolla ja sitten kävelleen itiksen läpi kantaen jätesäkkiä. Mielelläni en ryhtyisi tuohon. Roskiinkaan en haluaisi heittää hyviä tavaroita ja meidän taloyhtiössä ei ole roskakatosta vaan roskapussit heitetään pienestä avautuvasta luukusta, jossa ne kulkeutuvat putken kautta isoon jätekonttiin. Esimerkkinä minulta löytyy turhanpanttina ylimääräinen moppi. Näitä tälläisiä tavaroita on paljon ja en vain keksi, että minne ne lahjoitan. Voihan sitä kai laittaa toriin, että lahjoitetaan moppi, mutta kovin suuri vaiva ensimmäisenä tehdä ilmoitus ja sitten sopia noudosta. Jos kukaan nyt moppia noutaa..

Mulla sama, ei autoa käytössä ja joudun itse rahtaamaan kaiken kierrätykseen. Ei vaan auta, omatunto ei salli roskiin heittämistä vaikka se helpointa olisi. Niinpä olen sitten vienyt pari säkkiä kerrallaan vapaina viikonloppuina kierrätyskeskukseen tavaraa. Joudun menemään tunnin matkan kahdella bussilla ja kävelemään onneksi vain puoli kilsaa kassien kanssa. Pieni helpotuksen tunne tulee aina kun saa sen pari kassia pois nurkista, varmaan ostan skumppapullon sitä hetkeä varten kun vihdoin on kaapit kondiksessa :D Lumppuja olen vienyt roskapusseissa muutaman kerran H&M-liikkeeseen, mutta sekin vaatii aina oman suunnittelunsa, että onnistuu sellaisella kaupunkikäynnillä, että voi mennä suoraan hooämmään eikä tarvitse kulkea sen roskapussin kanssa ympäri kaupunkia.

Kirjoitteilin tänne melkein tasan vuosi sitten ja kerroin muutamaan otteeseen oman kaksioni tyhjennyksestä minimalismin löydettyäni. Silloin oli myös muutto edessä joka motivoi raivaamaan ja ihme kyllä samassa tilanteessa ollaan taas, nimittäin muuttamassa kumppanin kanssa uudelleen saman kokoiseen kaksioon! Elämäntilanteet muuttuu ja taas on raivausta edessä ja paljon takanakin. Muutto pienempään ei jännitä, sillä tiedän että mahdutaan ja tavara ei tee onnelliseksi. Kummasti sitä ehti kertyä sittenkin vuodessa kun tilaa riitti, vaikkakin ostaminen kokonaisuutena on edelleen paljon maltillisempaa kuin joskus aikanaan.  Saa nähdä innostuisiko tänne taas kirjoittelemaan kun tuo tavaran läpikäynti on taas kerran ajankohtaista....

Käyttäjä1849 kirjoitti:

Minun ongelmani on, että en omista autoa, keräyspisteet ovat kaukana ja toriin ei jaksaisi alkaa kuvaamaan yksikerrallaan tavaroita. Lahjottaisin mielelläni esimerkiksi Konttiin, mutta lähdenkö oikeasti ison jätesäkin kanssa ekana bussilla ja sitten metrolla ja sitten kävelleen itiksen läpi kantaen jätesäkkiä. Mielelläni en ryhtyisi tuohon. Roskiinkaan en haluaisi heittää hyviä tavaroita ja meidän taloyhtiössä ei ole roskakatosta vaan roskapussit heitetään pienestä avautuvasta luukusta, jossa ne kulkeutuvat putken kautta isoon jätekonttiin. Esimerkkinä minulta löytyy turhanpanttina ylimääräinen moppi. Näitä tälläisiä tavaroita on paljon ja en vain keksi, että minne ne lahjoitan. Voihan sitä kai laittaa toriin, että lahjoitetaan moppi, mutta kovin suuri vaiva ensimmäisenä tehdä ilmoitus ja sitten sopia noudosta. Jos kukaan nyt moppia noutaa..

Minä olen lahjoittanut useamman kerran tavaroita tori.fi:ssä ja kaikki on mennyt silmänräpäyksessä. Olen saanut niin paljon viestejä, että on pitänyt poistaa ilmoitus ennen kuin on voinut ensimmäisellekään vastata. Jotkut toki kyselevät lahjoitustavaroista hyvin paljon tai ovat muuten vain todella vaikeita. En jatka ”kaupankäyntiä”, jos asia menee liian vaikeaksi. Sovin noudot sellaisten kanssa, joiden kanssa homma toimii. Tavarat ovat olleet ihan hyviä.

Mielestäni myös Kierrätyskeskuksella tai jollakin muulla vastaavalla on kiertävä keräysauto. Jostain voi myös ymmärtääkseni tilata noudon lahjoitettaville tavaroille. En kyllä tiedä, tuleeko lahjoituksia tällöin olla hyvin paljon tai esimerkiksi huonekaluja. Kenties tuttava suostuu heittämään sinut tavaroinesi kierrätyspaikkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitteilin tänne melkein tasan vuosi sitten ja kerroin muutamaan otteeseen oman kaksioni tyhjennyksestä minimalismin löydettyäni. Silloin oli myös muutto edessä joka motivoi raivaamaan ja ihme kyllä samassa tilanteessa ollaan taas, nimittäin muuttamassa kumppanin kanssa uudelleen saman kokoiseen kaksioon! Elämäntilanteet muuttuu ja taas on raivausta edessä ja paljon takanakin. Muutto pienempään ei jännitä, sillä tiedän että mahdutaan ja tavara ei tee onnelliseksi. Kummasti sitä ehti kertyä sittenkin vuodessa kun tilaa riitti, vaikkakin ostaminen kokonaisuutena on edelleen paljon maltillisempaa kuin joskus aikanaan.  Saa nähdä innostuisiko tänne taas kirjoittelemaan kun tuo tavaran läpikäynti on taas kerran ajankohtaista....

Olen yrittänyt itsekin löytää vastausta siihen, mistä tätä tavaraa tulee (jotta tämän tavarapuljaamisen ei tarvitsisi aina vain jatkua), joten olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan millaista tavaraa sinulle on vuoden aikana kertynyt, mikäli siis haluat tätä hieman avata.

Pidän itse jo toista vuotta jonkintasoista kirjaa talouteemme tulevista tavaroista.

Meille tuli viime vuonna mm.

-lastenvaatteita: suurin osa tarpeeseen, mutta hutejakin tuli. Mielestäni sopivuus on välillä vähän hankalaa arvioida kaupassa, ja se selviää vasta käytön myötä. Saimme myös paljon lastenvaatteita käytettynä.

-muita lastentarvikkeita: suurin osa oli tarpeeseen.

-käsityö-, taide- ja askartelutarvikkeita: itseäni varten ostamissani tarvikkeissa olisin voinut jättää muutaman ostoksen tekemättä, sillä en ole saanut kaikkia tehtyä. Lapsille olisi voinut olla enemmänkin, sillä menekki on kova.

-Lahjoja, paljon! Olen toki kiitollinen, mutta toivoisin lahjojenantokulttuurin kehittyvän enemmän siihen suuntaan, että annettaisiin aikaa ja elämyksiä tai sitten jotain kuluvaa, kuten syötävää tai juotavaa.

-leluja, näitä tuli paljon lahjoina, mutta annoimme myös itse jouluna ja synttäreinä. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että lasten kasvaessa myös lelut vaihtuvat.

-kirjoja, lähinnä lapsille. Mielestäni hyödyllisiä, vaikka käytämme pääasiassa kirjastoa.

-kodintekstiilejä ja astioita: tässä ryhmässä oli osa tarpeettomiakin.

-aikuisten vaatteita: kaikki tarpeen. Olemme vähän laiskoja aikuisten vaateostosten suhteen.

Tässä nyt muutamia suurimpia ryhmiä. Kirjanpito avaa tehokkaasti silmiä tavaran kertymiselle, sillä muutoin unohtaisin kyllä tehokkaasti mitä kaikkea talouteen on tullut.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä muilta, mitä teille on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitteilin tänne melkein tasan vuosi sitten ja kerroin muutamaan otteeseen oman kaksioni tyhjennyksestä minimalismin löydettyäni. Silloin oli myös muutto edessä joka motivoi raivaamaan ja ihme kyllä samassa tilanteessa ollaan taas, nimittäin muuttamassa kumppanin kanssa uudelleen saman kokoiseen kaksioon! Elämäntilanteet muuttuu ja taas on raivausta edessä ja paljon takanakin. Muutto pienempään ei jännitä, sillä tiedän että mahdutaan ja tavara ei tee onnelliseksi. Kummasti sitä ehti kertyä sittenkin vuodessa kun tilaa riitti, vaikkakin ostaminen kokonaisuutena on edelleen paljon maltillisempaa kuin joskus aikanaan.  Saa nähdä innostuisiko tänne taas kirjoittelemaan kun tuo tavaran läpikäynti on taas kerran ajankohtaista....

Olen yrittänyt itsekin löytää vastausta siihen, mistä tätä tavaraa tulee (jotta tämän tavarapuljaamisen ei tarvitsisi aina vain jatkua), joten olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan millaista tavaraa sinulle on vuoden aikana kertynyt, mikäli siis haluat tätä hieman avata.

Pidän itse jo toista vuotta jonkintasoista kirjaa talouteemme tulevista tavaroista.

Meille tuli viime vuonna mm.

-lastenvaatteita: suurin osa tarpeeseen, mutta hutejakin tuli. Mielestäni sopivuus on välillä vähän hankalaa arvioida kaupassa, ja se selviää vasta käytön myötä. Saimme myös paljon lastenvaatteita käytettynä.

-muita lastentarvikkeita: suurin osa oli tarpeeseen.

-käsityö-, taide- ja askartelutarvikkeita: itseäni varten ostamissani tarvikkeissa olisin voinut jättää muutaman ostoksen tekemättä, sillä en ole saanut kaikkia tehtyä. Lapsille olisi voinut olla enemmänkin, sillä menekki on kova.

-Lahjoja, paljon! Olen toki kiitollinen, mutta toivoisin lahjojenantokulttuurin kehittyvän enemmän siihen suuntaan, että annettaisiin aikaa ja elämyksiä tai sitten jotain kuluvaa, kuten syötävää tai juotavaa.

-leluja, näitä tuli paljon lahjoina, mutta annoimme myös itse jouluna ja synttäreinä. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että lasten kasvaessa myös lelut vaihtuvat.

-kirjoja, lähinnä lapsille. Mielestäni hyödyllisiä, vaikka käytämme pääasiassa kirjastoa.

-kodintekstiilejä ja astioita: tässä ryhmässä oli osa tarpeettomiakin.

-aikuisten vaatteita: kaikki tarpeen. Olemme vähän laiskoja aikuisten vaateostosten suhteen.

Tässä nyt muutamia suurimpia ryhmiä. Kirjanpito avaa tehokkaasti silmiä tavaran kertymiselle, sillä muutoin unohtaisin kyllä tehokkaasti mitä kaikkea talouteen on tullut.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä muilta, mitä teille on tullut.

Tavaraa on laidasta laitaan, osa myös miehen onneksi. Esimerkiksi kirjoja olen ostellut jonkun verran. Pyrin käyttämään kirjastoa, mutta uutuuksiin on aina niin pitkät jonot että usein päädyn ostamaan kirjan omaksi. Vaatteita on tullut muutamia huteja, myös jotain pieneksi jäänyttä ym käyttökelvotonta on jäänyt pois kaapeista.  astioita pistetään kiertoon myös, niitä on tarpeisiin nähden liikaa, kun kahden ihmiset tavarat vuosi sitten yhdistettiin. Sitten on lisäksi jotain diy-projekteja jotka on jääneet kesken kun mielenkiinto on loppunut.  

Oikeastaan ongelma ei ole se että uutta olisi juurikaan ostettu, vaan tosiaan tähän nykyiseen tilavaan kolmioon on mahtunut kaikki hyvin, ja nyt pitäisi vaihtaa paljon pienempään. Tähän asti ei ole ollut mikään ongelma se, että kaikkea, esim liinavaatteita on enemmän kuin tarpeeksi, koska ne ylimääräiset on hukkuneet tilaviin kaappeihin. Nyt näistä kaikista on pakko karsia, kun varmaa on ettei vastaavia säilytystiloja ole enää seuraavassa asunnossa. 

En silti valita, otan tähän oikeastaan sellaisena positiivisena haasteena, että kuinka vähällä kaksi aikuista tulee toimeen. Omaa vaatekaappiani olen yksinkertaistanut ahkerasti jo pari vuotta, tiedän että pärjään pienellä valikoimalla klassisia perusvaatteita, ja muutamalla ajattomalla mekolla. Samoin esim astioihin suhtautuu nyt niin, että kaksi aikuista pärjää muutamalla kupilla, lautasella jne, kaikkea ei tarvitse olla runsaasti satunnaisten vieraiden varalle kaapeissa.  Itse en myöskään nykyään enää juuri kiinny esineisiin, osaan päästää niistä irti paljon helpommin kuin ennen. Muistot kulkee kumminkin aina ajatuksissa mukana ja se riittää minulle.

Tosi hyvä avaus, 1897. Itse en ole pitänyt kirjaa tavaravirrasta (varmaan hyödyllistä olisi) mutta osaan suunnilleen sanoa, mitä meille tulee lisää.

- Legot. Niitä tulee, ovista ja ikkunoista. Ne ovat tärkeitä eräille perheenjäsenille, ja minä opettelen elämään sen kanssa. Niitä on onneksi vain yhdessä huoneessa.

- Lasten vaatteet ja harrastusvälineet. Elämä on loputonta viikkausta, valikointia ja kierrättämistä, mutta sellaista se on. Me hankimme taannoin varastotilan, ihan siitä syystä, että asumme lapsilukuun nähden pienissä neliöissä. Aina varoitetaan noista vuokravarastoista, mutta ilmeisesti emme ole kovan luokan hoardaajia, koska meidän elämänlaatuamme varasto paransi selvästi. Varastossa ovat kausivaatteet ja -urheiluvälineet, ja koen olevani varaston myötä jopa paremmin kärryillä siitä, mitä omistamme. Varastossa on myös muutama isovanhemmiltani peritty huonekalu, joista en halua luopua, mutta jotka aiheuttavat nykyisessä pienessä kodissamme harmia.

- Omat vaatteeni. Tässä on kohta, jossa on parantamista. Hankin kyllä ihan tarpeeseen, sillä tarvitsen töissä siistejä vaatteita, mutta en osaa heittää vanhaa pois. Esimerkki: tänä talvena hankin uudet talvikengät seitsemän vuotta vanhojen tilalle. Siinä ne vanhat risat vain tönöttävät ovella; ne kun saa nopeammin jalkaan vaikka postille mennessä. Jos kesän tullen heittäisi ne roskiin. Minulla on ilmeisesti jokin fetissi loppuun kulutettuja vaatteita kohtaan. Puolisoni onnistuu noudattamaan yksi sisään, yksi ulos -periaatetta, minä en.

- Sisustus, astiat, liinavaatteet. Nämä eivät ole ongelma. Astiat mahtuvat pariin isoon vetolaatikkoon, liinavaatteet yhteen. Kuten nimimerkkini osoittaa, pysyn luonnostani kohtuudessa näillä elämänalueilla. Tänä vuonna olen harkinnut päiväpeittoja lapsille.

- Kirjat, levyt, taulut ym. kulttuurituotteet. Yksi sisään, yksi ulos. Näitä saa kodissa olla, ja kyllä onkin. Mutta mahtuvat tiloihinsa.

- Langat ym. käsityötarvikkeet. Näille varattu yksi iso arkku. Ompelukone ei sinne mahdu, ehkä vuoden päästä.

- Epämääräinen sälä. Kaikki perheelliset tietävät. Taas on pääsiäinen tulossa munineen. Taistelu jatkuu.

T. Ilman verhoja.

Kirjanpito voi olla todella silmiä avaavaa, suosittelen kyllä ihan kaikille edes kuukauden verran. Kirjanpidon ei tarvitse tosiaan olla simppeliä exceliä ihmeellisempi ja siihen voi samalla yhdistää myös ostettujen tavatoiden hinnat yms. Sitä helposti kuvittelee ettei ostele juuri mitään, mutta kun laittaa kaiken ylös niin totuus paljastuu. Äkkiä huomaa että pelkästään ruokakaupasta tarttuu mukaan heräteostoksena meikkejä, kirjota, pesuaineita, kippoja jne, mikä hukkuu salakavalasti kaappeihin. 

Itsekään en mielestäni ikinä ostellut mitään mutta ihmettelin miten rahat silti hupeni tililtä joka kuukausi, eikä säästöön meinannut jäädä mitään. Puoli vuotta kirjasin kaiken ylös ja teen sitä edelleen satunnaisesti tarkastaakseni missä mennään. Nykyään jää rahaa säästöön tämän systeemin ansiosta noin 400e joka kuukausi:)

Juuri vein kirppikselle vaatteita ja tänään kysyin välitilitystä joka oli 300€,. Lämmitti.

Ja kirpparipaikka ollut siis 3 päivää :)

Haluan lopettaa tämän paljouden keskellä elämisen.

Onnittelut 1901, tuo on mukava summa ja vielä noin lyhyessä ajassa! Sinulla on siis hyvää kamaa myynnissä :)

Minä tein tarkastuksen liinavaatekaappiin tänään, ja sieltä lähti kierrätyslaatikkoon kaksi pöytäliinaa (2 jäi) ja 2 keittiöpyyhettä (6 jäi). 

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpito voi olla todella silmiä avaavaa, suosittelen kyllä ihan kaikille edes kuukauden verran. Kirjanpidon ei tarvitse tosiaan olla simppeliä exceliä ihmeellisempi ja siihen voi samalla yhdistää myös ostettujen tavatoiden hinnat yms. Sitä helposti kuvittelee ettei ostele juuri mitään, mutta kun laittaa kaiken ylös niin totuus paljastuu. Äkkiä huomaa että pelkästään ruokakaupasta tarttuu mukaan heräteostoksena meikkejä, kirjota, pesuaineita, kippoja jne, mikä hukkuu salakavalasti kaappeihin. 

Itsekään en mielestäni ikinä ostellut mitään mutta ihmettelin miten rahat silti hupeni tililtä joka kuukausi, eikä säästöön meinannut jäädä mitään. Puoli vuotta kirjasin kaiken ylös ja teen sitä edelleen satunnaisesti tarkastaakseni missä mennään. Nykyään jää rahaa säästöön tämän systeemin ansiosta noin 400e joka kuukausi:)

Tässä on varmasti tosi paljon väliä silläkin, missä ja miten asuu. Itselläni ei tosiaankaan ole kaappeja, jotka imisivät noin vain kamaa jopa 400 eurolla kuussa. Siksi sitä ei ruokakaupoistakaan juuri "tartu" mukaan, noita mainitsemiasi tavaralajeja ei varsinkaan. Joskus saatan ostaa lehden. Saman asian kääntöpuoli on, etten ole milloinkaan saanut kirppareilta useiden satasien "voittoja".

Mutta lahjoja meille tulee, lapsille varsinkin, ja olen sillä tavalla vieraskorea, että en osaa laittaa lahjaksi saatuja turhakkeita heti kiertoon. Ja kirpputoreilla en osaa aina pitää rimaa yhtä korkealla kuin tavallisissa kaupoissa. Kun vaatettaa kolmea lasta, kirpparilta löytyy melkein aina jotakin jossain vaiheessa sopivaa.

T. Ilman verhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpito voi olla todella silmiä avaavaa, suosittelen kyllä ihan kaikille edes kuukauden verran. Kirjanpidon ei tarvitse tosiaan olla simppeliä exceliä ihmeellisempi ja siihen voi samalla yhdistää myös ostettujen tavatoiden hinnat yms. Sitä helposti kuvittelee ettei ostele juuri mitään, mutta kun laittaa kaiken ylös niin totuus paljastuu. Äkkiä huomaa että pelkästään ruokakaupasta tarttuu mukaan heräteostoksena meikkejä, kirjota, pesuaineita, kippoja jne, mikä hukkuu salakavalasti kaappeihin. 

Itsekään en mielestäni ikinä ostellut mitään mutta ihmettelin miten rahat silti hupeni tililtä joka kuukausi, eikä säästöön meinannut jäädä mitään. Puoli vuotta kirjasin kaiken ylös ja teen sitä edelleen satunnaisesti tarkastaakseni missä mennään. Nykyään jää rahaa säästöön tämän systeemin ansiosta noin 400e joka kuukausi:)

Tässä on varmasti tosi paljon väliä silläkin, missä ja miten asuu. Itselläni ei tosiaankaan ole kaappeja, jotka imisivät noin vain kamaa jopa 400 eurolla kuussa. Siksi sitä ei ruokakaupoistakaan juuri "tartu" mukaan, noita mainitsemiasi tavaralajeja ei varsinkaan. Joskus saatan ostaa lehden. Saman asian kääntöpuoli on, etten ole milloinkaan saanut kirppareilta useiden satasien "voittoja".

Mutta lahjoja meille tulee, lapsille varsinkin, ja olen sillä tavalla vieraskorea, että en osaa laittaa lahjaksi saatuja turhakkeita heti kiertoon. Ja kirpputoreilla en osaa aina pitää rimaa yhtä korkealla kuin tavallisissa kaupoissa. Kun vaatettaa kolmea lasta, kirpparilta löytyy melkein aina jotakin jossain vaiheessa sopivaa.

T. Ilman verhoja.

Jep, tottakai systeemin toimivuus riippuu ihmisestä ja kulutustottumuksista. Usein täällläkin ihmiset kyselee että mihin ne rahat valuu, kun koskaan ei jää säästöön mitään, monille tästä voisi olla siis hyötyä. On myös eri asia pitää kirjaa yhden ihmisen taloudessa kuten itsellä oli tuolloin. Onhan siinä kirjaamisessa ihan eri työ jos on vaikka neljän hengen perhe jossa tavaraa liikkuu sisään ja ulos ihan eri määrä.

Moni tuntuu tuskailevan lasten tavaroiden kanssa muutenkin, kun tulee niitä lahjoja sun muuta mihin ei aina itse voi vaikuttaa. Omasta näkökulmastani esim netissä on paljon bloggaavia äitejä joiden perheet asuu pienissä neliöissä ja tavaran määrä pidetään myös lasten suhteen minimissä. Kerron tämän vaan esimerkkinä siitä, että on ihan mahdollista ja realistista hallita tavaratulvaa myös lasten kanssa. Toki jos on esim iso omakotitalo niin sittenhän tavaralle on tilaa eikä ongelmaa ehkä ole. Lapsiakin voi opettaa vähentämään tavaroitaan ja pärjäämään vähemmällä lelumäärällä jne, tosin vanhemmallehan se aluksi teettää lisätyötä, mutta voi helpottaa tavaramäärän hallintaa pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpito voi olla todella silmiä avaavaa, suosittelen kyllä ihan kaikille edes kuukauden verran. Kirjanpidon ei tarvitse tosiaan olla simppeliä exceliä ihmeellisempi ja siihen voi samalla yhdistää myös ostettujen tavatoiden hinnat yms. Sitä helposti kuvittelee ettei ostele juuri mitään, mutta kun laittaa kaiken ylös niin totuus paljastuu. Äkkiä huomaa että pelkästään ruokakaupasta tarttuu mukaan heräteostoksena meikkejä, kirjota, pesuaineita, kippoja jne, mikä hukkuu salakavalasti kaappeihin. 

Itsekään en mielestäni ikinä ostellut mitään mutta ihmettelin miten rahat silti hupeni tililtä joka kuukausi, eikä säästöön meinannut jäädä mitään. Puoli vuotta kirjasin kaiken ylös ja teen sitä edelleen satunnaisesti tarkastaakseni missä mennään. Nykyään jää rahaa säästöön tämän systeemin ansiosta noin 400e joka kuukausi:)

Tässä on varmasti tosi paljon väliä silläkin, missä ja miten asuu. Itselläni ei tosiaankaan ole kaappeja, jotka imisivät noin vain kamaa jopa 400 eurolla kuussa. Siksi sitä ei ruokakaupoistakaan juuri "tartu" mukaan, noita mainitsemiasi tavaralajeja ei varsinkaan. Joskus saatan ostaa lehden. Saman asian kääntöpuoli on, etten ole milloinkaan saanut kirppareilta useiden satasien "voittoja".

Mutta lahjoja meille tulee, lapsille varsinkin, ja olen sillä tavalla vieraskorea, että en osaa laittaa lahjaksi saatuja turhakkeita heti kiertoon. Ja kirpputoreilla en osaa aina pitää rimaa yhtä korkealla kuin tavallisissa kaupoissa. Kun vaatettaa kolmea lasta, kirpparilta löytyy melkein aina jotakin jossain vaiheessa sopivaa.

T. Ilman verhoja.

Jep, tottakai systeemin toimivuus riippuu ihmisestä ja kulutustottumuksista. Usein täällläkin ihmiset kyselee että mihin ne rahat valuu, kun koskaan ei jää säästöön mitään, monille tästä voisi olla siis hyötyä. On myös eri asia pitää kirjaa yhden ihmisen taloudessa kuten itsellä oli tuolloin. Onhan siinä kirjaamisessa ihan eri työ jos on vaikka neljän hengen perhe jossa tavaraa liikkuu sisään ja ulos ihan eri määrä.

Moni tuntuu tuskailevan lasten tavaroiden kanssa muutenkin, kun tulee niitä lahjoja sun muuta mihin ei aina itse voi vaikuttaa. Omasta näkökulmastani esim netissä on paljon bloggaavia äitejä joiden perheet asuu pienissä neliöissä ja tavaran määrä pidetään myös lasten suhteen minimissä. Kerron tämän vaan esimerkkinä siitä, että on ihan mahdollista ja realistista hallita tavaratulvaa myös lasten kanssa. Toki jos on esim iso omakotitalo niin sittenhän tavaralle on tilaa eikä ongelmaa ehkä ole. Lapsiakin voi opettaa vähentämään tavaroitaan ja pärjäämään vähemmällä lelumäärällä jne, tosin vanhemmallehan se aluksi teettää lisätyötä, mutta voi helpottaa tavaramäärän hallintaa pitkällä tähtäimellä.

Lapset ja lasten tavarat ovat tosi mielenkiintoinen osa-alue. Itse ajattelen, että lapset ovat vielä niin alussa elämässään, että he tarvitsevat kaikilla osa-alueilla sekä tukea että mahdollisuuksia itsenäisyyden harjoitteluun.

Ruokavertaus: minun ja puolisoni vastuulla on, että perheessä on ravitsevaa ruokaa. Mutta lasten on ihan itse se nieltävä tai oltava nielemättä. Jos pakotan, vahingoitan. Pahimmassa tapauksessa sotken nälänsäätelyn.

Sama pätee tavaroihin. Voin tarjota raamit: hyvät säilytystilat ja viikottaisen siivouspäivän, jolloin autan. Voin näyttää esimerkkiä: äitikin käy kirjahyllyä läpi ja luopuu turhista. Mutta en voi tietää, mitkä tavaroista lopulta ovat tärkeitä. Eikä sitä tiedä lapsi itsekään, meilläkin on itketty vuosi sitten poistetun rikkinäisen lelun perään. Ja toisaalta heitettäisiin huoletta pois monia tarpeellisia asioita. Miten lapsi voisi elämänkokemuksellaan arvioida, että palaanpa tähän liian vaikeaan palapeliin kahden vuoden päästä, kun aikuisiltakaan ei onnistu järjellä vähentäminen (vrt. Konmarin suosio).

Lasten tavarakeskeisyys on myös tietynlaista kypsymättömyyttä, kuten aikuistenkin. Leluilla rakennetaan identiteettiä. Jos lastenhuoneen pitää olla kuin sisustuslehdestä, aikuinen on ottanut lapsen roolin. Mutta niin toisaalta niin on käynyt silloinkin, jos lastenhuone on täysi kaatopaikka. Kohtuus on parasta, mutta mikä on kenellekin kohtuutta?

T. Ilman verhoja. (joka ei ikävä kyllä aina saa näitä ajatuksia vietyä käytännön tasolle)

Mulla on ollut sisäinen ristiriita sen kanssa, että haluaisin tyytyä vähään, mutta en ole luonteeltani minimalisti. Nyt olisi ah niin trendikästä olla minimalisti, mutta pakko myöntää, tämä trendi on mulle sopimaton. 

Nykyään ihmiset näyttävät tekevän paljon sitä, että he vähän väliä raivaavat tavaraa pois nurkistaan, koska konmari. Ainahan tavaraa ei oikeasti hävitetä vaan se siivotaan toiseen paikkaan pois silmistä. Tavaraa taas hiljalleen kertyy, jopa enemmän kuin lähtötilanteessa oli. Eli vähän kuin laihdutus: mitä enemmän jojoilee ja sitä enemmän ahdistuu siitä, ettei kykene todellisuudessa pitkäjänteisesti kontrolloimaan tavaran haalimista ja hyväksymään ahnetta luonteenlaatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut sisäinen ristiriita sen kanssa, että haluaisin tyytyä vähään, mutta en ole luonteeltani minimalisti. Nyt olisi ah niin trendikästä olla minimalisti, mutta pakko myöntää, tämä trendi on mulle sopimaton. 

Nykyään ihmiset näyttävät tekevän paljon sitä, että he vähän väliä raivaavat tavaraa pois nurkistaan, koska konmari. Ainahan tavaraa ei oikeasti hävitetä vaan se siivotaan toiseen paikkaan pois silmistä. Tavaraa taas hiljalleen kertyy, jopa enemmän kuin lähtötilanteessa oli. Eli vähän kuin laihdutus: mitä enemmän jojoilee ja sitä enemmän ahdistuu siitä, ettei kykene todellisuudessa pitkäjänteisesti kontrolloimaan tavaran haalimista ja hyväksymään ahnetta luonteenlaatuaan.

Kaikki lähtee itsetuntemuksesta. Se on jo paljon, jos tietää olevansa ahne. Ahne ihminen voisi näin kevättalvella hurahtaa pilkkimiseen. Tai kirpputorimyyntiin. Tai ostaa osakkeita. Ahneus ei ole ongelma, markkinavoimien armoilla oleminen on.

Itse myönnän ihan suoraan, että minut kasvattaneet ihmiset ovat kärsineet vakavasta turvallisuudentunteen puutteesta, mikä on näkynyt heidän tavarasuhteessaan. Olen rakastanut heitä ja arvostanut heidän hyveitään. Pyrin nykyään ottamaan heidän esimerkistään irti kaiken sen hyvän. Nautin heiltä perimistäni kokopuisista huonekaluista, mutta yritän ymmärtää ettei minun tarvitse säilyttää mitään yli tarpeen. Jos sota tulee, en saa mukaani sen enempää kuin hekään saivat.

T. Ilman verhoja.

Älkää menkö äärilaidasta toiseen. Minun kummityttöni ei uskalla näyttää äidilleen saamiaan lahjoja, koska äiti hermostuu tai vie lahjat kirpputorille. Äidillä on niin tarkka minimalistinen maku, ettei siihen sovi lapsen omat toiveet. Sisustuslehtikodissa on vähän tilaa oikealle elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Älkää menkö äärilaidasta toiseen. Minun kummityttöni ei uskalla näyttää äidilleen saamiaan lahjoja, koska äiti hermostuu tai vie lahjat kirpputorille. Äidillä on niin tarkka minimalistinen maku, ettei siihen sovi lapsen omat toiveet. Sisustuslehtikodissa on vähän tilaa oikealle elämälle.

Tämä on totta, että voi mennä liian pitkälle.

Itseäni ahdistaa, kun katson näitä supertehokkaita valkoisten kotien äitien saannoksia enkä itse kykene edes siivoamaan kunnolla.

Hei kohta on hullut päivät! Sinne vaan haalimaa lisää tavaraa!