Haluan tietää millainen on normaali parisuhde!!

missä on sekä ylä- että alamäkiä mutta niistä selvitään yhdessä. luottamus ja kunnioitus löytyy ja rakastetaan toisiaan.



että hyväksyy toisen niinkun se on ja antaa myös tilaa jos toinen niin tarvii.



*jää miettii lisää*

Meillä huudetaan ja haukutaan mutta sitten sovitaan ja ollaan kyyhkyläisiä. Joku varmaan loukkaantuis ikuisesti sellaisesta mitä mun mies mulle joskus laukoo...



Ja toisaalta tiedän että moni kadehtii keskustelusessioitamme. Välillä on hempeämpää ja ollaan kun kanit ja välillä taas ei kiinnosta pätkääkään. Ei kannata nii kauheasti vertailla, keskity niihin hyviin puoliin äläkä analysoi koko ajan mitä vääryyksiä saat kokea.



No väkivaltaa ei tule sietää sentään.

missä toisen läsnäolo ei ahdista, molemmat ymmärtävät oma-aloitteisesti ottaa toisen huomioon menojaan ja tekemisiään suunnitellessaan, kumpikin uskaltaa sanoa mielipiteensä... Riidellä toki voi ja pitääkin kun vain sovinto osataan tehdä heti riidan päälle.



Kotiin on hyvä tulla, päivittäin tai liki päivittäin on jonkinlaista hellyyttä, toisille ei tiuskita, hilpeys ja ilo luuluvat elämään, ei olla liian kangistuneita tiettyihin kaavoihin... hmm... ollaan ikäänkuin " samalla puolella" eikä jotain vastapelureita.



Mustasukkaisuus on pienenä määränä ok, jos sen pystyy myöntämään avoimesti ja sitä pystytään yhdessä käsittelemään. Mielestäni hitunen sitä kuuluu ollakin, mutta ei niin paljoa, että se aiheuttaa kohtuutonta rajoitetta elämälle.



Näin näkisin asian...

- jotain yhteistä mielenkiintoa (ei välttämättä harrastus, koti-iltakin on hyvä)

- samat arvot ja tavoitteet elämältä (esim- käydä töissä jotta lapsilla leipää, asuntolaina maksettu 10 v päästä)

- rakastan sinua kerran viikossa, samoin rakastelu, halit pusut



YHDESSÄOLO ON KIVAA (ainakin yleensä=)

Ei voi tehdä tuollaisia rajoja tai vaatimuksia.



Voisit ehkä miettiä sellaisia kysymyksiä, saatko sinä olla sinä, saako miehesi olla omanlaisensa, viihdyttekö toistenne seurassa, tuleeko teille riittävän usein hyvä mieli puolison ansiosta, tuntuvatko vaikeutenne selvitettäviltä vai ylipääsemättömiltä, kuunteletteko toisianne. Joltain tällaiselta pohjalta voisin kuvitella että parisuhdetta voi arvioida.

yksin, muutos täytyy olla parempaan. Ei huonompaan. Meillä eri ystävät. Ei mitään siiamilaisia kaksosia olla :)

On varmasti erilaisia kausia, mutta yleensä molempia tyydyttävään parisuhteeseen kuuluu jonkinlainen fyysinen hellyys, ainakin joskus.



Omat vanhempani eivät koskaan osoittaneet toisilleen hellyyttä, ainakaan meidän lasten nähden, mutta tiedän myös, etteivät kahden keskenkään moneen vuoteen ennen eroaan. Pitkään jatkuva fyysinen etäisyys vieroittaa lopulta myös henkisesti.

miksi toinen haluaa mennä yksin Lappiin, ruotsinlaivalle tms. ja toisaalta siihen, miksi toinen ei halua tämän toisen menevän sinne yksin. Miettikää, kummalle asia on tärkeämpi, ja mitä tämä periksiantaja menettää, jos tekee puolisonsa mieliksi. Lisäksi voisi miettiä kuinka usein tällaisista asioista täytyy jauhaa vai ymmärtävätkö molemmat suosiolla, ettei kaikkea voi aina saada...

ei ole olemassa mitään normaalia parisuhdetta, on olemassa hyviä ja huonoja parisuhteita, sellaisia jossa ongelmat kyetään ratkaisemaan ja sellaisia joissa ei



normaali vaatii vankaa määrittelyä, sillä perheväkivalta on varsin yleistä, joten siitäkin kai voisi sanoa, että normaali ilmiö parisuhteessa

Kyllä aiheesta voi silti keskustella.



Hellyys on minusta tärkeää, että huomioi toista kiireen keskelläkin halauksella ja suukolla tms. Meillä suhteen voidessa hyvin kerrottiin, että rakastetaan joka päivä, rakasteltiin useita kertoja viikossa. Ystäviä on sekä yhteisiä, että omia. Samat mielenkiinnon kohteet ovat tärkeitä minusta, muttei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Mustasukkainen saa olla, muttei liikaa.



Vanhempana olen oppinut ymmärtämään tilan antamisen tärkeyden. Molempien pitää saada mennä, vaikka viikoksi omalle reissulle jos siltä tuntuu. Tärkeintä on antaa toisen olla oma itsensä ettei yritä väkisin muuttaa ihmistä.

Jokainen kai määrittelee itse mitä parisuhteelta haluaa.

Minä haluan, että meillä on yhteiset arvot, keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta ja yhteinen päämäärä. Yhdessä huolehditaan yhteisistä asioista, muttei jaeta kaikkia tehtäviä esimerkiksi aina tasan, vaan se tekee joka ehtii.

Mä haluan myös omaa tilaa, omia ystäviä ja omia ajatuksia, omaa aikaa ja saman suon myös miehelle. Aikuinen tietää sopiiko mennä risteilylle tai baariin, toinen aikuinen ei voi rajoittaa toisen elämää.

Jos on yhteisiä lapsia, olisi suotavaa neuvotella, että lasten hoito järjestyisi eikä tulisi päällekkäisiä menoja.